Kansallinen vitsauksemme - kateellisuus.
Tunne on kaikille tuttu. Jokainen on kokenut sen jossain elämänsä vaiheessa – toiset jopa jääneet siihen tunteeseen kiinni. Se on kuin loinen joka kasvaa itse itsestään.
Anna kateudelle valta ja se hallitsee sinua kuin tyranni ikään. Se kieltää sinulta kyvyn nähdä ketään sinua kauniimpana, etevämpänä tai menestyneempänä. Se vaatii sinua vähättelemään, pilkkaamaan ja puhumaan pahaa kadehtimistasi kohteista. Ennen pitkään huomaamattasi se tekee saman sinulle itsellesi. Sen saadessa sinut mitätöimään toisen hyviä puolia siinä samalla se saa sinut kieltämään oman arvosi kaikelta kauniilta.
Nurinkurista kateudessa on se että se alkaa ihailusta. Mielemme rekisteröi toisessa/toisella jotain sellaista jota kaipaamme, janoamme tai himoamme – mutta jota harvoin oikeasti tarvitsemme.
Jollain tietoisuuden tasollamme tajuamme ettemme saa haluamamme ja näemme sen toisella emmekä voi hyväksyä jäädessämme ilman - on ainekset kateellisuuteen valmiit.
Pyrimme kaikin olevissa olevin keinoin selviytymään kateuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja hetkellisestä tasapainottomuuden tilasta - ei aina niin rakentavin keinoin.
Toiset koettavat tukahduttaa epämiellyttävän kateuden tunteensa jolloin se hakee muita väyliä purkautuakseen. Toiset jäävät pitkäaikaisesti kateellisuuden orjuuttamaksi.
Pieni osa oivaltaa samaistumisen mahdollisuuden joka on keinoista se positiivisin ja eteenpäin vievin.
Mikä tekee kateudesta niin vaikea tunteen?
Ehkä se että lähdemme itseämme vertailemaan muihin joko persoonamme tai saavutuksiamme mikä tuo tulleessaan tietoisuuteemme oman rajallisuutemme tai keskeneräisyytemme. On vähintäänkin sietämätön tunne joutua täysin valmistamattomana katsomaan alastonta itseään. Joillekin itsensä näkeminen on niin karmaiseva kokemus että heidän on harhautettava mielensä ja hyökättävä sitä kohden joka on välillisesti tilanteen aiheuttaja : kateuden kohde!
Miten sitten välttyä kateudelta?
Voiko siltä välttyä? Jos kateus on perustunteitamme tuskin voimme siltä välttyä.
Voimme tietysti työntää kaikki kateelliseksi tulkittavat ajatuksemme piiloon ja toivoa ettei ne hae muita väyliä toteutua.
Tai voimme vältellä vertailua. Miksi siis vertailla? Emmekö voisi enempi keskittyä arvostamaan sitä meillä on ja mitä olemme saavuttaneet , oli se sitten miten vähäistä tahansa ulkopuolisten mielestä? Sillä oikeasti tärkeintä meidän elämässä eteenpäin menemiseen on meidän omalla asenteella itseemme. Kun ihminen aidosti arvostaa itseään ei muiden sanomiset ole enää niin haudan vakavasti otettavia. Siispä jatketaan toisten saavutusten ihailua ilman vertailuja ja otetaan se riski että se kansallinen vitsaus nimeltä kateus vähentyisi.
Nyt tietysti joku kysyy ettenkö itse ole lainkaan kateellinen. Voin lohduttaa että olen:)
Mieleen painuvin kateuden tunteeni oli kun ensi kerran näin teevessä Dalai Laman.
Minun silmiini pistävää oli se rauha mikä hänestä hehkui ja muistan ajatelleeni sen tunteen haluavani itselleni ja tajutessani etten sitä mahdollisesti saavuta – tunsin kirpeää kateellisuutta.
Nyt kun ajattelen häntä tunnen vain ihailua – vai olenkohan kenties samaistunut häneen ja siten kohdentanut kateellisuuden tunteeni ?!
¤sofi¤
Tunne on kaikille tuttu. Jokainen on kokenut sen jossain elämänsä vaiheessa – toiset jopa jääneet siihen tunteeseen kiinni. Se on kuin loinen joka kasvaa itse itsestään.
Anna kateudelle valta ja se hallitsee sinua kuin tyranni ikään. Se kieltää sinulta kyvyn nähdä ketään sinua kauniimpana, etevämpänä tai menestyneempänä. Se vaatii sinua vähättelemään, pilkkaamaan ja puhumaan pahaa kadehtimistasi kohteista. Ennen pitkään huomaamattasi se tekee saman sinulle itsellesi. Sen saadessa sinut mitätöimään toisen hyviä puolia siinä samalla se saa sinut kieltämään oman arvosi kaikelta kauniilta.
Nurinkurista kateudessa on se että se alkaa ihailusta. Mielemme rekisteröi toisessa/toisella jotain sellaista jota kaipaamme, janoamme tai himoamme – mutta jota harvoin oikeasti tarvitsemme.
Jollain tietoisuuden tasollamme tajuamme ettemme saa haluamamme ja näemme sen toisella emmekä voi hyväksyä jäädessämme ilman - on ainekset kateellisuuteen valmiit.
Pyrimme kaikin olevissa olevin keinoin selviytymään kateuden aiheuttamasta ahdistuksesta ja hetkellisestä tasapainottomuuden tilasta - ei aina niin rakentavin keinoin.
Toiset koettavat tukahduttaa epämiellyttävän kateuden tunteensa jolloin se hakee muita väyliä purkautuakseen. Toiset jäävät pitkäaikaisesti kateellisuuden orjuuttamaksi.
Pieni osa oivaltaa samaistumisen mahdollisuuden joka on keinoista se positiivisin ja eteenpäin vievin.
Mikä tekee kateudesta niin vaikea tunteen?
Ehkä se että lähdemme itseämme vertailemaan muihin joko persoonamme tai saavutuksiamme mikä tuo tulleessaan tietoisuuteemme oman rajallisuutemme tai keskeneräisyytemme. On vähintäänkin sietämätön tunne joutua täysin valmistamattomana katsomaan alastonta itseään. Joillekin itsensä näkeminen on niin karmaiseva kokemus että heidän on harhautettava mielensä ja hyökättävä sitä kohden joka on välillisesti tilanteen aiheuttaja : kateuden kohde!
Miten sitten välttyä kateudelta?
Voiko siltä välttyä? Jos kateus on perustunteitamme tuskin voimme siltä välttyä.
Voimme tietysti työntää kaikki kateelliseksi tulkittavat ajatuksemme piiloon ja toivoa ettei ne hae muita väyliä toteutua.
Tai voimme vältellä vertailua. Miksi siis vertailla? Emmekö voisi enempi keskittyä arvostamaan sitä meillä on ja mitä olemme saavuttaneet , oli se sitten miten vähäistä tahansa ulkopuolisten mielestä? Sillä oikeasti tärkeintä meidän elämässä eteenpäin menemiseen on meidän omalla asenteella itseemme. Kun ihminen aidosti arvostaa itseään ei muiden sanomiset ole enää niin haudan vakavasti otettavia. Siispä jatketaan toisten saavutusten ihailua ilman vertailuja ja otetaan se riski että se kansallinen vitsaus nimeltä kateus vähentyisi.
Nyt tietysti joku kysyy ettenkö itse ole lainkaan kateellinen. Voin lohduttaa että olen:)
Mieleen painuvin kateuden tunteeni oli kun ensi kerran näin teevessä Dalai Laman.
Minun silmiini pistävää oli se rauha mikä hänestä hehkui ja muistan ajatelleeni sen tunteen haluavani itselleni ja tajutessani etten sitä mahdollisesti saavuta – tunsin kirpeää kateellisuutta.
Nyt kun ajattelen häntä tunnen vain ihailua – vai olenkohan kenties samaistunut häneen ja siten kohdentanut kateellisuuden tunteeni ?!
¤sofi¤
Vastaukset 23
Vanhimmat
Täällä kateus on saavuttanut käsittämättömät mittasuhteet. Kohteiksi joutuneita Simaa ja Wavea ei voi ainakaan enempää kadehtia.
epänormaalia ja perin outoa, että kaksi aikuista(?) ihmistä "seurustelee" ja kuhertelee tällaisen julkisen keskustelupalstan kautta.
Luonnevika? Suunnaton narsismi? Muu syy?
Mitäs täällä taas anallyysejä tehdään..Aattele, jos mäkin rupeisin kateelliseksi jollekkin täällä. Kulkisin vaikka sun perässä koko ajan ja kateilisin vaikka sun nikkiä, kun se on niin hyvä..Huutelisin puskasta sulle ilkeilyjä ja vaihtaisin nikkiä ennenkuin ehdit vastaamaan. Mitäs sanot siihen, hä?
Me ollaan toi kateuskeskustelu käyty aiemmin ja siinä Simakin heitti kommenttinsa. On se kumma, kun ei anneta hänen puhua itse, aina on bändärit jaloissa pyörimässä. (Noo, mitäs nyt sanot tällaisesta rauhallisesta aloituksesta? Mä voin kyllä lisätä vauhtiakin, mut sit sä kyykähdät..Kjäh!)
Nähdäkseni täällä seurustelee päivittäin tiiviimmin useimmat muut. Ollaan nyt rehellisiä.
Eiköhän heidän vähäinen keskustelu palstalla lopu. Yritän ainakin parhaani.
Kerrankin ollaan samaa mieltä.
Mutta tapellaan kohta ihan tavalliseen tapaan, kun vaihdetaan aihetta. Joka onkin parempi Hakkuuaukean imagon kannalta.
Mie ku en nää Weivii missää. Oot siekii katteelline?
Simatsu tommosist piittaa mittää. :DDDDDDD
Virtuaaliseurustelu ei mielestäni kuulu aikuisen ihmisen normaalikäyttäytymiseen.
Mitäpä jos W ja S tapaisivat ja saisivat lapsen? Palstallako hänet kasvatettaisiin ja annettaisiin hellyytä?
"Mitäpä jos W ja S tapaisivat ja saisivat lapsen? Palstallako hänet kasvatettaisiin ja annettaisiin hellyytä?"
löis tuttia suuhun, Jermu vaihtais vaipat (samalla kun itselleen), *tyrsk pyrsk hyrsk* lukis iltasadut ja wirnix virnistelis vieressä.
Niin - isi ja äiti tietenkin sättäis.
ja ongintaharrastus olisi hyvä aloittaa ajoissa. Olisit se hauska vilkkuvalo siinä syötin vieressä.
Ei sillä ettetkö joskus voisi olla peräti tarpeellinen..ei ei ei, vaan siksi, että ei paljon harmita, jos et palaakaan "kalareissultasi".
oli aika paha. Vai mitä Jermu? :))
Kerrankin bändärillä leikkasi. Jos se onkin sellainen kunnon bändäri, joka ei tuuperru ensimmäiseen riviin..Voi tätä onnenpäivää. Äkkiä sen kimppuun, ennenkuin se katoaa siihen metromyyrän koloonsa. Noh, jokos se pakeni???
Ei kai Wavekaan sentään yksineuvoinen ole, mutta ajatuksena hauskaa...
Lilli ainakin pystyisi hauskuuttamaan typerillä lällää- jutuillaan ja muutenkin, kun on niin lapsen tasolla. Ja kun kyseessä on "Siman" beibi, varmaan saisi kunnian ryhtyä kummitädiksikin?
kateuden luulottelu palstalla on saavuttanut käsittämättömät mittasuhteet.
Joku jaksaa päivittäin jauhaa samaa kateellisuus skeidaa. Ainakaan minä en ole huomannut täällä mitään erikoista Sima/Wave kateutta.
Eihän kateutta ole se, ettei hehkuta kokoajan jotain tuntematonta. Eikä kateutta ole myöskään se, että on eri mieltä asioista, samoin kuin samaa mieltä olon ei tarvitse olla nuolemista.
Kyllähän tämä on meille selvää, mutta mistäs me sitten tapellaan.. Toi kateus-juttu oli lähdössä jo hyvin katsos eteenpäin...
No, täällä ei saa sanoa bändäreille olevansa eri mieltä asiasta. Nehän voi vaikka menettää yöunensa.
ihan näin punaisella privalla: olin kyllä vähän kateellinen siitä kuinka hyvin olit salannut sun salaisen kirjailijaminän ;-)
Nyt kaikki näkee, jos käytit punaista. Se on sättimessä punainen ja täällä musta.
No kiitosta vaan. Se oli kyllä Anonymfixin syytä koko juttu. Meinasin tässä kirjoittaa Darlan "Hanskista" uuden ihmeparantumistarinan, kun tota samaa juttua pukkaa joka paikassa. No Darlix lupasi jatkoa lähiaikoina. Saattaahan se "Hanski" seikkailla vaihtoehtotarinassa. "Kuinka Hanskin todellisuudessa kävi"
lisäisin, että kateus ei ole aina pahasta. Terve kateus piiskaa meitä pyrkimään paremmin omiin päämääriimme. Mutta sairas kateus taas pudottaa meitä alaspäin aika huimaa vauhtia.
Eli yksinkertaisisesti viiva vedettynä a-ö:n niin kateellisena kannattaakin suunnata energiansa siihen, että saavuttaa itse jotain hyvää eikä siihen , että kadehtii toiselta jotain toisen omaa, koska valitettavasti sitä harvoin saa. Ja jos sen sattuu saamaan ei se ole oikein, ainakaan minun mielestäni.
Ja niinhän siinä lopulta käy, että sairas kateus katkeroittaa, johtuuko se siitä, että luulee, että kateuden kohde on saanut kaiken sormia napsauttamalla vai onko se sitten lopulta omaa pahaa oloa, siitä, että jätti itse kokeilematta mitä pystyy saavuttamaan.
Kateuttakin voi hallita ja sellaiselle kannattaakin olla kateellinen joka osaa kateutensa voitoksi kääntää ja sitä hallita ;D
..jopa sellainen mielipide,johon voisi yhtyä ainakin joiltain osin.
Kateus rassannee eniten kadehtian omaa tunnettaan ja kadehdittavalle sillä tuskin paljoakaan on merkitystä, ellei sitten ole kääntänyt omaa kadehtintaansa muiden kadehittavaksi.
Autaako nyt vaikka musiikaalisesti lahjatonta muusikon lahjojen kadehtiminen. Tuskin hän siitä sen enempää sävelkorvaa saa. Ehkäpä olisi silloin viisaampaa keskittyä jonkin oman lahjakkuutensa kehittämiseksi.
Omaisuuden ,aineellisten arvojen tai aseman kadehtiminen varmaankin on yleisempää. Mutta jos painottaa elämänsä tavaroiden hankkimiseen , vaikka nyt sen todellisen tarpeensa yli, niin ainahan voi keksiä miten ansaitsi enemmän.
Asema taas on paljolti niistä kyvyistä ja kouluutuksesta ja lahjakkuudesta kiinni.Luulisin.
Miksei sitten tekisi sellaista missä menestyy.
Rakkaudesta kadehtiminen on surkeaa ,sillä silloin on aika mahdotonta saada rakkautta osakseen.Opettelemalla itse rakastamaan voi jo alkaa saavuttaan tuloksia.
Kohdistamalla pyrkimyksensä siihen mitä itselleen elämässä enemmän haluasi ja toivoisi, ei jää juurikaan aikaa kenenkään toisen kadehtimiseen.
Ihminen,joka kykenee olemaan onnellinen toisienkin onnesta on jo saavuttanut onnellisuutta omassakin elämässä.
Toi oli totta ja hyvä kun toit esille.
Miten osasitkin kirjoittaa noin kauniisti :-)
Tulin aivan kateudesta Gigasexi.
Mitenhän selvitän polkuni tämän jälkeen, vai kuittaanko olan kohautuksella.. " taas-tää-on-tätä-sohvia" =?)
Kukaan ei selviä elävästä eikä virtuaalisesta elämästä olematta kateellinen jollain tasolla.
Tosin " pidä ystäväsi lähellä, vihamiehesi vielä lähempänä " ==>>> voitaisiin kääntää muotoon,,,
Ihaile niin paljon kuin pystyt Muuttumatta Täysin Ihailtavan Ikonix.
Ihailu kannustaa huimiin Suorituksiin, esikuvia tarvitaan, kateudelle on sijansa (karsinansa).
Kateuskin on liikkeelle paneva voima, kunhan se vain ei saa Teoissa muotoja toisia..,,,
Ihaillen Kateuden Suurta voimaa,
Kuten myös Rakkauden ja Vihan LäsnäOloa
Päätän tämän ajatukseen ....
.... kenen ajatukset sitten pitää ottaa huomioon ?
.... ketkä ovat meille tärkeitä Ajatuksineen ?
.... milloin toinen ihminen voi kateellisine ajatuksineen myös kasvattaa .....vaikka kateus itsessään olisi Väärin ?
Kiitos - olet niin kovin hauska tolla omaperäisellä tyylilläsi:)
Vielä kun hankit minulle "Ellen"-sanakirjan olen ilahtunut:)))
EIIen-suomi24-EIIen -sanasto on toivottavasti tulossa nettiin piakkoin, ...tai sitten NeverEver*
Vain web-osoite on hiukan epäselvä, minkähän ottais.. ~www.ellen.well~
* Yritän kiirehtiä sivuston julkaisemista *
* Tiedän, että sillä on sosiaalinen tilaus *
* Toivon, ettei Tarve ole Polttava * :D