Liikaa valoa
Kuu katsoi aurinkoa,
aamuisessa hetkessä.
Päätti paeta.
Kirkkaus oli liikaa,
viileästä valosta,
pitävälle taivaankappaleelle.
Se kelmeänä loistaa,
hämäryyden hetkellä.
R.S
20.08.2012
Kuu katsoi aurinkoa,
aamuisessa hetkessä.
Päätti paeta.
Kirkkaus oli liikaa,
viileästä valosta,
pitävälle taivaankappaleelle.
Se kelmeänä loistaa,
hämäryyden hetkellä.
R.S
20.08.2012
Vastaukset 4
Vanhimmat
pidän
Lisää tulee.
Mukavaa että pidit runostani.
Tämä oli mielenkiintoinen runo. Kuu pakenee samaa valoa jota heijastaa "hämäryyden hetkellä".
Toi mieleen sen miten ihminenkin voi pitää jostain pienenä annoksena, etäältä tai yön maailmassa mutta sama kohde liiallisena, liian lähellä tai kirkkaassa päivänvalossa, voi tuntua pakahduttavalta tai jopa kauhealta.
Kiitokset!
Kiitos paljon.
Ihana saada syventävää mietiskelyä runostani, kuinka sen kokee.
Kuun himmeä hämäryys saa mielen ajattelemaan monia asioita.
Iloa elämään.