Mitä mieltä olette sikiöseulonnasta? Minusta se on vähän kaksijakoinen juttu, joka toisaalta on hyvä, mutta toisaalta taas...
Jos vanhemmat tietävät lapsensa olevan vaikeasti vammainen, jonka elämästä todella tulisi helvettiä, on parempi että se abortoidaan ja vähennetään kärsimystä - kuulostaa inhimilliseltä, kieltämättä. Mutta mistä tiedämme tarkoin että milloin lapsen elämästä tulisi helvettiä? Ulkopuolisen on ehkä vähän vaikeaa arvioida, milloin se elämä olisi kärsimystä. Monet eivät edes välitä vammoistaan, vaan elävät kuten pystyvät. Näin ollen kärsimystä ei kannata pitää aina perusteena.
Vammaisuus ja kärsimys eivät siis ole edes sama asia. On aivan eri asia olla lievästi kuulovammainen kuin rampa afaattinen kuurosokea (jälkimmäinen on sitten paljolti muiden avun varassa, että sitä sitten voi miettiä...).
Joskus vammaisuus, kuten autismi tai down- syndrooma voi sisältää myös monia hienoja ominaisuuksia, kuten huumorintaju, erikoisen hyvä muisti jne. Esimerkiksi eräs autisti muisti koko Lontoon kartan niin hyvin että jossakin turistineuvonnassa työskennellessään hänen ei tarvinnut katsoa kertaakaan kartasta, vaan hän aina neuvoi ulkomuistista.
Vanhemmat, jotka synnyttävät vammaisen lapsen, rakastavat lastaan, niin paljon etteivät halua luopua siitä. Tämä on ymmärrettävää, varsinkin jos lapsen elämästä voi tulla hyvää, muttei ehkä siinä vaiheessa kun lapsen elämä olisi vaikkapa pelkästään putkien varassa. Eivät minusta sellaiset vanhemmat, jotka antavat vammaisen syntyä, ole itsekkäitä. Päinvastoin; jos lapsi on vähän ”poissa pelistä”, niin vanhemmathan sitä hoitavat. Joka tapauksessa vanhempien tulisi päättää itse mitä haluavat. En tuomitse vanhempia, jotka abortoivat lapsensa vakavan vammaisuuden takia, esim. autistin hoitaminen voisi olla raskasta. Lievästi vammaisia ei tulisi abortoida.
Joka tapauksessa se, että perustellaan vammaiset liian kalliina yhteiskunnalle, ei käy – vai aletaanko tässä asetella ihmisille hintoja?
Kuvitellaan että kaikki vammaiset abortoitaisiin heti ennen syntymää? Mitä tapahtuu? Sitten aletaan kiinnittää huomiota lievempiin poikkeavuuksiin, kuten erikoisiin piirteisiin ulkonäössä. Vammautuneiden ja näiden muidenkin asema saattaisi heikentyä pahasti, koska periaate johtaisi varmasti ennakkoluuloihin, kun erilaisuutta aletaan hävittää. Matka kohti ”täydellistä rotua” on alkanut... Tuskin kuitenkaan lähes kasviksena syntyvien abortointi tähän johtaisi.
Korostaisin vielä sitä että vammaisen, esim. down-lapsen synnyttäminen aiheuttaa vanhemmillekaan tuskaa yhtä paljon, kuin heillä on ennakkoluuloja. Toisaalta olen käsittänyt että down-syndrooma ei tuota ihmiselle itselleen mitään kamalia kärsimyksiä. Toinen pääajatus on että vakavasti vammaisen voisi kärsimyksen vähentämiseksi abortoida, mutta jos siitä kovin yleistä tulee, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.
Jos vanhemmat tietävät lapsensa olevan vaikeasti vammainen, jonka elämästä todella tulisi helvettiä, on parempi että se abortoidaan ja vähennetään kärsimystä - kuulostaa inhimilliseltä, kieltämättä. Mutta mistä tiedämme tarkoin että milloin lapsen elämästä tulisi helvettiä? Ulkopuolisen on ehkä vähän vaikeaa arvioida, milloin se elämä olisi kärsimystä. Monet eivät edes välitä vammoistaan, vaan elävät kuten pystyvät. Näin ollen kärsimystä ei kannata pitää aina perusteena.
Vammaisuus ja kärsimys eivät siis ole edes sama asia. On aivan eri asia olla lievästi kuulovammainen kuin rampa afaattinen kuurosokea (jälkimmäinen on sitten paljolti muiden avun varassa, että sitä sitten voi miettiä...).
Joskus vammaisuus, kuten autismi tai down- syndrooma voi sisältää myös monia hienoja ominaisuuksia, kuten huumorintaju, erikoisen hyvä muisti jne. Esimerkiksi eräs autisti muisti koko Lontoon kartan niin hyvin että jossakin turistineuvonnassa työskennellessään hänen ei tarvinnut katsoa kertaakaan kartasta, vaan hän aina neuvoi ulkomuistista.
Vanhemmat, jotka synnyttävät vammaisen lapsen, rakastavat lastaan, niin paljon etteivät halua luopua siitä. Tämä on ymmärrettävää, varsinkin jos lapsen elämästä voi tulla hyvää, muttei ehkä siinä vaiheessa kun lapsen elämä olisi vaikkapa pelkästään putkien varassa. Eivät minusta sellaiset vanhemmat, jotka antavat vammaisen syntyä, ole itsekkäitä. Päinvastoin; jos lapsi on vähän ”poissa pelistä”, niin vanhemmathan sitä hoitavat. Joka tapauksessa vanhempien tulisi päättää itse mitä haluavat. En tuomitse vanhempia, jotka abortoivat lapsensa vakavan vammaisuuden takia, esim. autistin hoitaminen voisi olla raskasta. Lievästi vammaisia ei tulisi abortoida.
Joka tapauksessa se, että perustellaan vammaiset liian kalliina yhteiskunnalle, ei käy – vai aletaanko tässä asetella ihmisille hintoja?
Kuvitellaan että kaikki vammaiset abortoitaisiin heti ennen syntymää? Mitä tapahtuu? Sitten aletaan kiinnittää huomiota lievempiin poikkeavuuksiin, kuten erikoisiin piirteisiin ulkonäössä. Vammautuneiden ja näiden muidenkin asema saattaisi heikentyä pahasti, koska periaate johtaisi varmasti ennakkoluuloihin, kun erilaisuutta aletaan hävittää. Matka kohti ”täydellistä rotua” on alkanut... Tuskin kuitenkaan lähes kasviksena syntyvien abortointi tähän johtaisi.
Korostaisin vielä sitä että vammaisen, esim. down-lapsen synnyttäminen aiheuttaa vanhemmillekaan tuskaa yhtä paljon, kuin heillä on ennakkoluuloja. Toisaalta olen käsittänyt että down-syndrooma ei tuota ihmiselle itselleen mitään kamalia kärsimyksiä. Toinen pääajatus on että vakavasti vammaisen voisi kärsimyksen vähentämiseksi abortoida, mutta jos siitä kovin yleistä tulee, seuraukset voivat olla kohtalokkaat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
..ajatella että joku minun ikäiseni mies ajattelee tuollaista. No, se on toki ihan okei, en sillä=)
Itse vastustan sikiöseulontoja enkä aio itse osallistua sellaisiin jos minulle joskus lapsia suodaan. Mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta puuttua evoluutioon sitä kautta että vain terveet ihmiset saisivat tänne syntyä. Sen lisäksi en itse koe olevani jäävi päättäämään toisen ihmisen elämästä jonka kuitenkin olen laittanut alulle itse tahallisesti. En pystyisi sitä päätöstä tekemään. Sen lisäksi, nämä seulathan eivät takaa mitään 100%:sti. Olisi mukava kuulla että 100%:sti vammaiseksi luultu lapsi olisikin abortin jälkeen ätysin terve. Että sellaista täällä suunnaalla. Ottakaapas muutkin kantaa tähän asiaan, kiinnostaisi tietää mitä toiset ajattelevat=)
Eihän se sinänsä olisi puuttumista evoluutioon. Evoluutiohan itse karsii kaiken mitä karsittavissa on. Ihminen on tavallaan estänyt evoluutiota nyt, kun pidetään hengissä vaikka väkisin. Jos eläisimme yhä luonnon armoilla, karsiutuisivat vammaiset lapset automaattisesti pois, he eivät pärjäisi maailmassa omin avuin. Evoluutio ei karsi syntymättömiä, vaan jo syntyneitä. Tosin keskenmenojahan tulee myös, eli siltä osin kyllä syntymättömiäkin.
Mielestäni tuo ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vammaiset eivät ansaitsisi syntyä. Olen sitä mieltä, että ihmisarvon kannalta olisi hienoa, jos ei abortteja tapahtuisi. Mielestäni abortti voitaisiin hyvin tehdä varhaisessa vaiheessa, itse en osaa ajatella vielä niin pientä sikiötä oikeaksi ihmiseksi. Mutta sikiöseulonnasta en oikein tiedä... Oikeastaan sitä en hyväksyisi syyksi aborttiin, vaan jos ei yksinkertaisesti koe olemaan valmis saamaan lasta ja huolehtimaan tästä, jos se oli vahinko, silloin abortti mielestäni olisi hyvä, sillä silloin ei hylättäisi nimenomaan sitä yhtä tiettyä yksilöä. Jos taas ei haluta vammaista lasta, tieten tahtoen hankkiudutaan eroon juuri siitä sikiöstä, sillä jos se olisikin terve, saisi se syntyä tähän maailmaan. Koen olevani tuon asian suhteen kyllä aika liberaali, mutta silti on muistettava jokaisen ihmisen ihmisarvo.
Tämmöistä ajattelin 16-vuotiaan aivoillani, tosin en olekaan miespuolinen, enkä kyllä lapsistakaan juuri tykkää, enkä tällä hetkellä haluaisi omia. Jos kuitenkin jostain syystä niitä joskus tulevaisuudessa tulisi, niin en minäkään heitä seuloisi.
..luonto korjaa paljon pois lapsia jotka eivät täällä tulisi pärjäämään. Mutta se, että sikiö pärjää ilman keskenmenoa pitemmälle ja pitemmälle vaikka onkin pahasti vammainen on sitä evoluutiota. Ja se että minä sen lapsen abortoin on siihen evoluutioon puuttumista.
Se, että meillä on mahdollisuus lääketieteen keinoin pitää hengissä yhä enemmän yhä sairaampia ja vammaisempia ihmisiä on minusta vääriin. Näin ei saisi tapahtua. Mutta oel nsilti sitä mieltä, että jokaisella on mahdollisuus elämään, kesti se sitten hetken tai sata vuotta. Tämän takia vammaista lasta ei mielestäni saa abortoida sen hepposemmin perustein kuin mahdollisesti tervettäkään. Äidille saatetaan seulan jälkeen sanoa eettä lapsi elää korkeintaan kaksi päivää, nekin pelkkää kipua ja tuskaa, hän ei ymmärrä tai kuule ja näe. Mitä jos näin ei käykään?
Ihmiset ovat kehittäneet lääketieteen aivan liian pitkälle. Monissa asioissa on menty aivan liiallisuuksiin. Ei tarvitse emnnä kovinkaan paljon ajassa taaksepäin niin minäkään en pärjäisi. Huonon näköni takia en olisi koskaan pystynyt tekemään töitä ja luonto olisi korjannut virheen pois. Tämä ei tarkoita sitä, että silmälasit olisivat huono keskintö ja jumalattomuutta, kunhan yritin keksiä mahdollisimman yksinkertaisen esimekrin
Mä oon ajatellu, että jos saisin raskauden aikana kuulla mun tulevan lapsen vammaisuudesta, synnyttäisin tämän sen enempiä miettimättä. Ei oo oikein "tappaa" ihmisen alkua, olipa minkälainen tahansa. Mä en vaan pystyis aborttiin! Se tuntus väärältä. Kehitysvammasetkin ovat ihmisiä ja heidän kuuluu saada elää samalla lailla kuin terveiden ihmisten. Miesystäväni kysyi multa kerran tästä asiasta ja kerroin tuon saman. Hän oli samaa mieltä kanssani, mutta sanoi, että hyväksyisi abortin, jos mahassa oleva ihmisen alku olisi hyvin hyvin pahasti vammautunut.
Sikiöseulonta... Oon samaa mieltä, että toisaalta se on hyvä, toisaalta ei.
Itse kieltäydyin kolme vuotta sitten tutkimuksesta, jossa olisi selvinnyt, tulisiko syntymättömästä lapsestani vammainen. Ajattelin, että Downin riski on pieni, koska olin hyvässä synnytysiässä. Ja onneksi maailmaan tulikin täysin terve poika.
Pääasiassa kieltäydyin tutkimuksesta siksi, etten halunnut joutua tilanteeseen, jossa pitää päättää abortoidaanko vammainen lapsi vai ei. Muuten hyväksyn abortin joka tilanteessa, mutta tämän lapsen halusin pitää ehdottomasti.
Nyt hän jo osaa keskustella kanssani=)
toki näin poikana en ole itse synnytystilanteessa joten mielipiteeni saattaa siitäkin syystä olla vähän erilainen kuin muilla. mutta mielestäni se on järkevää varsinkin jos odottaa yksinhuoltajana vauvaa. nimittäin kehitysvammaisen hoitaminen on paljon raskaampaa kuin tavallisen vauvan. tavallinen ihminenhän rupeaa itse tajuamaan asioita kuitenkin aikaisin ja pystyy käyttäytymään asiallisesti, mutta vammainen voi olla koko elämänsä "lapsi". ja jos ensimmäinen lapsi mikä tulee on vammainen, se voi pistää naisen sen verran pelkäämään että ei uskalla tehdä enempää lapsia, peläten että seuraavakin olisi vammainen. kyllä siinä vähän kannattaa katsoa omaa tilannetta ennenkuin päättää sen synnyttää. toki jos sen välttämättä haluaa nii mikäs siinä.
..liian yksinkertaista ajattelua. Asia ei ole kovinkaan yksiselitteinen. Vammoja on montaa laatua, cp-vammainen lapsi voi parhaassa tapauksessa olla vain hiukan kävelyvikainen, pahimmassa tapauksessa täysin liikkumaton ja puhumaton. Ja mitä tahansa siltä väliltä, mutta on paljon tilanteita joissa äly juoksee vaikka muu ei. Sama pätee kehitysvammaisiin, kuten down-lapsiin.
Sitä kuinka pahasti lapsi on vammainen ei koskaan voida nähdä kokeella, eihän sitä osata sanoa edes lapsen ollessa pari vuotias oppiiko hän koskaan kävelemään tms. Se tekeekin näistä asioista vaikeita. Pitää myös muistaa, että lääketiedekin erehtyy joskus, ja täysin vammaiseksi tuomittu lapsi saatetaan abortoida ja tutkimuksessa selviääkin lapsen olevan terve. Tässä yksi syy miksi itse en lähtisi moiseen mukaan.
Meillä on Suomessa hyvät lait vammaisia varten siltä varalta etteivät vanhemmat kykene heitä hoitamaan. Myöskin nykyajan hoitolaitokset ovat aika hyvää luokkaa.
"jos vanhemmat eivät pysty heistä huolehtimaan", ja aikaisemmin sanoit siitä että he kuitenkin ajattelevat. lapsi, vammanen tai ei, tarvii vanhempiaan. se että heidät tungetaan 6-vuotiaina laitokseen hoitoon äidin jaksamattomuuden takia ei voi tehdä vammaisellekkaan hyvää.
Niin no, tämä on vaikea asia. Monissa tapauksissa se on lapselle parempi vaihtoehto. Esim totaalisti cp-vammaista lasta joka ei ota yhtään jaloilleén, ei puhu/mahdolisesti edes kuule/näe on todella rankkaa hoitaa kotona. Tälle lapselle joutuu omistamaan koko elämänsä, eikä kaikista äidesitä siihen ole. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon asioita lapsi pystyy ymmärtämään ja käsittämään.
On paljon muitakin tilanteita, joissa lapselle on parempi olla erossa vanhemmistaan. Ei nyt kuitenkaan mennä näihin asioihin kun se ei tämän ketjun tarkoitus ollut.
Lapsia ei "tungeta laitokseen", jos vanhemmat eivät jaksa yeitetään aina ensin löytää muita vaihtoehtoja. Äidillä on mahdollisuus saada hoitaja kotiin ja käydä itse töissä, myös mahdollinen "päiväkoti" voi olla hyvä vaihtoehto. Mikäli ainoa vaihtoehto on kuitenkin laitoshoito, ovat nykyajan laitokset todella laadukkaita ja vammaista suojaa tässä maassa hyvät lait, joissa heille on turvattu monia asioita.
Mielestäni se, että saat tietää lapsen mahdollisesti olevan vammainen ei ole oikeutettu peruste abortille. Mutta tämä on minun mielipiteeni ja jokaisella on oikeus omaansa.
Ai niin, down-syndroomasta kärsivät lapset eivät ehdi laitoksessa kovinkaan kauaa elämään. He löytävät uudet perheet aina lähes yhtä nopeasti kuin terveet lapset. Tämä ei varsinaisesti kuulunut asiaan, tulipa vain mieleen.
En nyt ole ihan varma, mutta käsittääkseni autismi ei ole vamma, vaan itse asiassa sairaus??
autismi on vamma. ja sairaus. synnynnäinen häiriö aivoissa.
..sairaus on parannettavissa. Autismi ei ole, mutta sitä voidaan kuntouttaa. Kyseessä on vamma, vamma aivojen toiminnassa.
Tässä lyhyt määritelmä autismista:
Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö. Häiriö huomataan lapsessa useimmiten kehityksen siinä vaiheessa, jolloin hänen pitäisi alkaa opetella keskinäistä viestintää ja puhumisen valmiuksia. Luotettava diagnoosi voidaan useimmiten tehdä viimeistään lapsen ollessa 1½ vuotias. Diagnoosi pitäisi saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, sillä varhaiskuntoutuksella autistin toiminnallisuuden astetta voidaan olennaisesti parantaa.
Autismissa on kyse tietyistä piirteistä koostuvasta käyttäytymiskuvasta, joka on monimuotoinen ja yksilöllinen.
Yksilöllisyys aiheutuu mm. autistisen henkilön iästä, kehitystasosta, älykkyyskapasiteetista ja mahdollisista muista sairauksista ja vammoista sekä siitä, onko henkilö saanut asianmukaista kuntoutusta.
Vaikeimmillaan autismi aiheuttaa toiminnanvajavuuden, joka on samankaltainen kuin kuurosokeuden aikaansaama.
Noin 75% autisteista on perinteisesti luokiteltu eri asteisesti kehitysvammaisiksi. Autistien kohdalla vammaisuuden astetta voidaan lievittää pedagogisella kuntoutuksella.
(autsimiliitto.fi)