Joudun myöntämään jotain, mitä en olisi uskonut itsestäni. Olen huolissani vauvani motorisesta kehityksestä, vaikka mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut (tai jäänyt tapahtumatta). Tyttö täyttää pian 7kk, eikä ole viimeiseen kolmeen kuukauteen keksinyt mitään uutta. Itse asiassa ei ole keksinyt syntymän jälkeen mitään liikunnallisia temppuja muuta kuin että oppi kääntymään mahalleen 3-4kk vanhana.
Hävettää, koska näen vauvastani että hän on normaali, fiksu pieni ihminen, jolla on vain omat tavat ja oma tyyli. Mutta sitten alkaa tuolla jossain nakertaa sellainen ajatus, että mitä jos hän ei kehitykään normaalisti? Olen miettinyt, että jos hän viihtyisi paremmin mahallaan, niin kaikki olisi toisin, mutta kun hän itse asiassa saa hirveitä itkukohtauksia jos vahingossa itsekin menee mahalleen. Selällään köllöttelee, ja viihtyy sitterissä. Mutta siis, hän ei ole edes nostanut ylävartaloa käsien varaan kertaakaan, eikä itkustaan jaksa edes yrittää itse selälleen.
Ehkäpä sitten kun istuminen sujuu ongelmitta, niin tulee taas uusia mahdollisuuksia avartaa noita liikunnallisia näkökulmia, mutta toistaiseksi näyttää erittäin hiljaiselta sillä rintamalla.
Eniten ihmetyttää se, että alkuun kaikki eteni normaalivauhtia, kun oppi kääntymään mahalleen, alkoi pikkuhiljaa tulla sitä pepun työntämistä ilmaan ja polkemista jaloilla. Mutta kädet!! Ei missään. Ja sitten se tyssäsi, eikä enää ole ollenkaan kivaa kun joutuu mahalleen.
Lisäksi tyttö on alkanut varvastaa taas. Nelikuisena seisoi nätisti omilla jaloillaan mutta nyt peppu on takana ja kantapäät ilmassa. Ymmärrän, että tämäkin on ihan tavallista, että varhaisheijasteet saattavat palata kun uusia temppuja opitaan, mutta nyt varvastamistakin on jatkunut yli kuukauden.
Vosiko joku sanoa minulle, että oma vauva oli samanlainen, ja että muutoksia tapahtuu viimeistään seuraavan puolen vuoden kuluessa... toivon oikeasti, että vauvani oppisi ryömimään tai konttaamaan mielellään ennen vuoden ikää, ihan itsensäkin takia.
Hävettää, koska näen vauvastani että hän on normaali, fiksu pieni ihminen, jolla on vain omat tavat ja oma tyyli. Mutta sitten alkaa tuolla jossain nakertaa sellainen ajatus, että mitä jos hän ei kehitykään normaalisti? Olen miettinyt, että jos hän viihtyisi paremmin mahallaan, niin kaikki olisi toisin, mutta kun hän itse asiassa saa hirveitä itkukohtauksia jos vahingossa itsekin menee mahalleen. Selällään köllöttelee, ja viihtyy sitterissä. Mutta siis, hän ei ole edes nostanut ylävartaloa käsien varaan kertaakaan, eikä itkustaan jaksa edes yrittää itse selälleen.
Ehkäpä sitten kun istuminen sujuu ongelmitta, niin tulee taas uusia mahdollisuuksia avartaa noita liikunnallisia näkökulmia, mutta toistaiseksi näyttää erittäin hiljaiselta sillä rintamalla.
Eniten ihmetyttää se, että alkuun kaikki eteni normaalivauhtia, kun oppi kääntymään mahalleen, alkoi pikkuhiljaa tulla sitä pepun työntämistä ilmaan ja polkemista jaloilla. Mutta kädet!! Ei missään. Ja sitten se tyssäsi, eikä enää ole ollenkaan kivaa kun joutuu mahalleen.
Lisäksi tyttö on alkanut varvastaa taas. Nelikuisena seisoi nätisti omilla jaloillaan mutta nyt peppu on takana ja kantapäät ilmassa. Ymmärrän, että tämäkin on ihan tavallista, että varhaisheijasteet saattavat palata kun uusia temppuja opitaan, mutta nyt varvastamistakin on jatkunut yli kuukauden.
Vosiko joku sanoa minulle, että oma vauva oli samanlainen, ja että muutoksia tapahtuu viimeistään seuraavan puolen vuoden kuluessa... toivon oikeasti, että vauvani oppisi ryömimään tai konttaamaan mielellään ennen vuoden ikää, ihan itsensäkin takia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen myös toisinaan ollut huolissani poikamme kehityksestä. Hän on 7 ja puoli kuukautta ja vielä tuossa teidän neidin iässä tilanne oli aika sama. Vatsallaan ollessaan kyllästyi/suuttui todella nopeesti, tosin hän kyllä aina pyrki(i) vatsalleen. Jonkinmoiset ryömimisyritykset päättyivät itkuun ja siihen, että nosti kaikki raajat suutuksissaan irti lattiasta. No, ollessaan sitten 7 kk ja muutaman päivän alkoi ryömiä. Tosin ryömii ihan vaan todella lyhyitä matkoja ja helposti hermostuu ...lyhytjännitteinen heppu siis?
Ja meidän vauveliini myöskin varasi jalkojensa varaan mm. 5 kk neuvolassa niin hienosti, että neuvolatäti siitä oikein erikseen mainitsi. Vaan nytpä onkin sitten lähemmäs pari kuukautta vaan pomppinut nostettaessa esim. sylissä jaloilleen (välillä varaa hetken jaloilleen). Käsien varaan vauvamme ei ole kunnolla itseään nostanut.
No, poikamme on kyllä mielestäni oikeinkin fiksu vauveliini, mm. katsoo kelloon ja kukkaan kun sanoo sanan...eli ainakin jollain tasolla symbolifunktio herännyt. Eli onkohan hän vaan vähän mukavuudenhaluinen ja lyhytjännnitteinen..pidätkö muuten vauvaa paljon sylissä? Minä sain neuvolasta viimeksi noottia siitä, että vauvan kehitykselle on tärkeää lattialla oleminen. Minä kun puolestaan tykkään kanniskella poikaamme päivät pääksytysten.
No, aika näyttää kehityksen kulun. Vaan eiköhän se teidänkin likka lähde liikkumaan :)
Kiva kuulla että on samanlaisia juttuja muillakin. Kuulosti todella tutulta, että pyritään vatsalleen mutta siihen päästyttyä ruvetaan heti parkumaan että "äiti tule nostamaan mut pois täältä ÄKKIÄ" :)
Pidän kyllä sylissä aika paljon, mutta kyllä tyttö lattiallakin viettää mielestäni paljon aikaa koska teen päivisin kuitenkin aika paljon hommia kotona. Enkä voi jättää lattialle lojumaan jos rupeaa huutamaan, mikä onkin aika usein tilanne 5-10min lattialle laskemisesta.
En periaattessa ole huolestunut, mutta tuntuu ikävältä kun huomaa että tytölläkin olisi mukavampi olla kun keksisi jotain uutta jo.
Kiitos asiallisesta vastauksesta!
(kirjoitan ilman skandeja, ei loydy nappiksesta ja olen laiskalla paalla)
Meilla on nyt 9 kk ikainen tytto. Aluksi seurasin kehitysta tarkkaan (insinoorimies :-) ja kaikki ei todellakaan mennyt samassa aikataulussa kirjan kanssa. Ei se mua kylla yhtaan stressannut, seurasin vaan ihan huvikseni.
Oltiin kesalla Suomessa lomalla (lapsi 7 kk.) ja kaikki sukulaiset nosteli tyttoa istumaan ja jopa piti seisomassa kasista ja vartalosta tukien. Minua innosti se, etta lapsi pitkasta aikaa oppi jotain, eli han hyvin nopeasti oppi istumaan tukematta ja ei heilunut enaa paljoakaan kun piti seisomassa.
Saavuimme takaisin kotiimme ja vaimoni jutteli ystavanasa kanssa joka on vauvojen/lapsien fysioterapeutti. Han sanoi, etta lopettakaa ehdottomasti tuo. Lapsen pitaa menna omaan tahtiin ja ryomiminen ja konttaaminen ovat erittain tarkeita kausia lapsen kehitykselle. Lapsihan ei tietenkaan enaa ryomi jos oppii konttamaan, eika konttaa jos oppii kavelemaan - sehan on selva. Mutta ne vaiheet pitaa kayda lapi! Hanella on usein lapsia potilaina jotka osaavat kavella ja juosta, mutta jotka esim. kaatuilevat helposti. Melkein kaikissa tapauksissa ilmenee kysyttaessa, etta em. vaiheet on 'ohitettu' nopeasti auttamalla lasta nopeasti kavelemaan. Kasien taysimaarainen hallitseminen on yksi esimerkki - sen oppiminen vaatii myos konttaamista ja ryomimista.
Lopetimme homman valittomasti ja mina tajusin etta onko silla mitaan valia koska lapsi oppii eri vaiheet. Eihan sita edes tieda mika on loppujen lopuksi parempi, voihan olla niin etta pidempi oppimiskausi antaa paremmat tulokset. Onhan maailman alykkaimmalle elaimella ihmisellakin lapsuus kaikista pisin.
Nyt tytto on tosiaan 9 kk. ja oppi 3 viikkoa sitten vetelemaan itseaan kasista pitkin taloa. Heti viikon paasta peraan tuli jalat vahan mukaan ja nyt nayttaisi silta etta pian kontataan ja lujaa. Tata ennen siis oli n. 4-5 kk ettei oltu opittu mitaan uusia liikeita.
Eli rennosti vaan - mina pidan kaikkia tyton oppimia juttuja maailman suurimpina ihmeina ja tulkoot ne koska vaan.
ps. mina en siis ole mikaan asiantuntija, kerron vaan mita jai mieleen :-)
"Lapsen pitaa menna omaan tahtiin ja ryomiminen ja konttaaminen ovat erittain tarkeita kausia lapsen kehitykselle. Lapsihan ei tietenkaan enaa ryomi jos oppii konttamaan, eika konttaa jos oppii kavelemaan - sehan on selva."
Suomalaisen käsityksen mukaan ryömiminen ja konttaaminen ovat samaa kehitysvaihetta. Jotkut lapset oppivat vain konttaamaan eivätkä ryömi lainkaan ja toiset vain ryömivät ja nousevat siitä suoraan ylös ja alkavat kävellä ilman, että olisivat kontanneet lainkaan.
Ja kehitystä ei voi estää, vaan kaikki lapset käyvät kaikki vaiheet läpi. Joillakin jokin vaiheista kestää kauemmin ja toinen vaihe menee ohi melkein huomaamatta. Mutta kaikki ovat varmasti mukana.
Olen ammatiltani fysioterapeutti ja Suomessa koulutukseni saanut. En lasten parissa työskentele, eli kerron vain sen minkä opin koulutuksessa sain. Vähän erilaiset opit täällä näemmä jaetaan kuin maailmalla. :) Meille ei missään vaiheessa sanottu ettei saisi ollenkaan kävelyttää jne. Tärkein pointti mitä minä olen kuullut on: Terveen lapsen kehitystä et voi estää. Lasta saa kantaa sylissä, saa pitää lattialla jne, mutta jos optimitilannetta haluaa, on kultainen keskitie paras. Eli pidä sylissä, anna olla lattialla eikä pahasta ole mitkään hyppykiikutkaan (kunhan ei pitkään pidä kerrallaan eikä montaa kertaa päivässä!) Mitä useammassa asennossa (tuon ikäinen) on sen parempi. Vaihtelu on se avainsana (toki liika tässäkin on liikaa.)
Sylissä pitämisestä. Kantaessa lapsi tuntee kävelyn rytmin ja oppii sen samalla (miten muuten "afrikkalaset" selässä kannetut vauvat ikinä oppisivat liikkumaan kun käytännössä koko päivän ovat kyydissä äidin tehdessä askareitaan ja töitään?!!). Kun vanhemmat istuvat ja pitävät lasta sylissä, siinä yleensä myös leikitellään, hyppyytellään, istuksitaan jne. kun kovin moni vauva ei ikuisuuksia viihdy selällään sylissä maaten. Toki lepohetket täytyy huomioida ettei liikaa pomppuuta :)
Monesti kehitys eteneekin nimenomaan pyrähdyksittäin. Tulee pitkiäkin aikoja kun näyttää siltä että mitään ei tapahdu, mutta koko tuon ajan tapahtuu "kypsymistä" ja taidot tuleekin sitten mahdollisesti nopealla aikataululla peräkkäin. Tämän voin sanoa sekä ammattini että oman kokemukseni puolesta. Oma lapsukaiseni piti juuri tuossa samassa vaiheessa taukoa ja olin huolesta soikeana! Vaikka kuinka TIESIN että lapselle täytyy vaan antaa aikaa kehittyä omaan yksilölliseen tahtiinsa. Suurimmassa osassa tapauksissa: kyllä se sieltä tulee. Toiset kehittyy nopeammin puheen- ja toiset liikunnan-alueella.
Käyttääkö vauvasi käsiään ollenkaan? Liikutteleeko? Tutkiiko? Jos näin, niin kädet ovat kuitenkin "löytyneet," ja tällöin kannattanee vain odotella.
Toivottavasti tästä oli edes vähän apua. Jos edelleen isosti huolestuttaa niin käänny neuvolan puoleen ja vaadi. Vaatimalla viimeistään palvelua saat ja löydät ammatti-ihmisen antamaan mielipiteensä.
Mukavia vauva-aikoja teille, kohta jo hiki pinnassa juokset täystuhon perässä! :D
Kiitos vaan kaikille! Olen "rauhoittunut" jo, ja vakuuttunut siitä että kaikki on hyvin.
Kyllä tyttömme käyttää käsiä paljonkin, tutkii ja leikkii ja heiluttelee. Samoin jalkoja. Jalat ovat suuren osan ajasta suussa. Olen myös ajatellut tuota, että kehitystä varmasti tapahtuu koko ajan, mutta tulosten esittely nähdään myöhemmin :)
Ulkomailta kirjoittaneelle; olen vähän samaa mieltä myös siitä, että treenaaminen ei välttämättä kannata, koska lapsen täytyy saada itse "keksiä" uudet asiat. Uskon että siitä on enemmän iloa lapselle kuin jos opetetaan roikottamalla käsistä :) Mutta tuskinpa tuosta mitään varsinaista haittaakaan on jos niin haluaa tehdä.
Hyvää jatkoa kaikille! Pääasia on että vauvat ovat onnellisia ja tyytyväisiä!