5 myyttiä asumisesta

Taloussanomissa oli taas lonkalta kirjoitettu artikkeli suomalaisen asumisen tilasta.
Linkkiä tähän ei voi pistää muuten sananvapauden rajoittaja poistaa viestin, joten pelkät kommentit asiaan.

Jos kuvat valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa, niin tilastot valehtelee enemmän kuin 10 000 sanaa.
Omakotiasuminen on miellyttävää, ei tarvitse kuunnella naapurin riitoja seinän takaa tai ylipainoisen yläkerran naapurin rymistelyä. Aidan yli voi moikata OKT-naapuria silloin harvoin kun niitä näkee ja piereskellä omasssa rauhassa kotona.
Kyllähän Suomessa olisi tilaa mihin rakentaa, mutta kun ei anneta lupaa... jos ei satu olemaan merkkihenkilö tai järjestämässä asuntomessuja
Toisaalta palveluiden keskittäminen pakottaa vielä enemmän sumppu-asumiseen. Vielä kun yhdistetään tähän aioittu km-verotus, niin eihän kenelläkään kohta ole varaa asua kuin kävelyetäisyydellä sossusta.
Verotus sinänsä pitää huolen, että asunnon kanssa ei pääse brassailemaan, jos sellaiseen on varaakaan, ehkä pitää asua vain vuokralla. Ei ole varaa asua "edullisesti maaseudulla" kun työt on "kalliilla seudulla" eikä ole varaa/aikaa matkustaa 150-200km päivittäin töihin.
Suomessa kyllä osataan rakentaa, mutta tässäkin kustannustaso ohjaa hutilointiin.
Arkkitehdit sen sijaan ei ota kuuleviin korviin mitä yleinen mielipide haluaa, vaan tekevät omien sanojensa mukaan "puhdaslinjaista skandinaavista" eli viivotin on ainoa suunnitteluväline. Kestävä kehitys-memo löytyy roskiksesta tai se on ymmärretty siten, että aina 20 vuoden vällein talo puretaan ja pannaan materiaalit kierrätykseen. Kansallisaarre-klassikoita ei enää synny.
Jo pelkästään ansiotason ja verotuksen vuoksin on aivan turha verrata Suomea vaikka Sveitsiin ja Saksaan. Jos täälläkin rohkaistaisiin kuluttajia pistämään raha kiertämään sen sijaan, että verotetaan veroistakin, niin varmaan tilanne voisi olla aivan erilainen.