Meillä siis on 5kk vanha narttupentu. Koiran piti olla kokonaan "minun" mutta nyt on alkanut tuntua, että se pitää paljon enemmän muista perheenjäsenistämme. Kun huudan tai houkuttelen sitä luokse, se tuskin korvaa lotkauttaa, mutta jos vaikka äitini tekee saman, niin pentu ryntää saman tien innoissaan hänen luokseen.
Voiko tämä jotenkin johtua siitä, että olen/olen ollut sen kanssa liikaa tekemisissä? Olen nimittäin alusta asti hoitanut pennun itse ja oikeastaan kokonaan yksin: käytän sen aina ulkona, ruokin, pesen, harjaan, leikkaan kynnet, nukun sen kanssa ja olen myös kouluttanut ja opettanut temppuja. En ole myöskään ainakaan omasta mielestäni kohdellut sitä huonosti: toki joskus tulee karjaistua kovemminkin ja jopa niin että pentu säikähtää, mutta näin on kyllä tehnyt äitinikin joskus... Myös niskasta olen joskus rangaistukseksi tarttunut.
Ei kai pentuni pelkää minua?:( Silloin, kun se tekee tuhmaa ja lähestyn sitä komentaen tai komennusaikeissa, pentu painautuu kyyryyn. Mitä se tarkoittaa? Onko tämä tilanne vielä jotenkin korjattavissa, ja jos on, niin miten?! Asiallisia vastauksia kiitos..
Voiko tämä jotenkin johtua siitä, että olen/olen ollut sen kanssa liikaa tekemisissä? Olen nimittäin alusta asti hoitanut pennun itse ja oikeastaan kokonaan yksin: käytän sen aina ulkona, ruokin, pesen, harjaan, leikkaan kynnet, nukun sen kanssa ja olen myös kouluttanut ja opettanut temppuja. En ole myöskään ainakaan omasta mielestäni kohdellut sitä huonosti: toki joskus tulee karjaistua kovemminkin ja jopa niin että pentu säikähtää, mutta näin on kyllä tehnyt äitinikin joskus... Myös niskasta olen joskus rangaistukseksi tarttunut.
Ei kai pentuni pelkää minua?:( Silloin, kun se tekee tuhmaa ja lähestyn sitä komentaen tai komennusaikeissa, pentu painautuu kyyryyn. Mitä se tarkoittaa? Onko tämä tilanne vielä jotenkin korjattavissa, ja jos on, niin miten?! Asiallisia vastauksia kiitos..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.