Elämä tarvitsee pilkut ja pisteet, rakkaani.
Eihän sanojakaan kirjoiteta yhteen pötköön.
Eikä aaltojen hyöky ole pelkkää tajunnanvirtaa
niiden läsähtäessä, pärskyessä
auringonlaskun punaamaan rantakallioon.
Joskus kyllä, niin kuin tässä, on
tajunnanvirtaa, on.
Useasti metaforaa tai allegoriaa.
Ei kaikkia lauseita voi jättää avoimeksi, rakkaani.
On asioita joiden perään on laitettava piste,
lukemisen sujumiseksi.
Uusien lauseiden tulla, tuntea -
kuohut iholla, antautua jonkun luettavaksi.
Ja niin kuin sanan erottaa toisesta välilyönti
niin me toisistamme eroamme,
samaan lauseeseen kuuluvina, yhteisen ajatuksen
muodostavina.
Ja se, että kuulumme samaan lauseeseen
sisältää aina mahdollisuuden
siirtää pisteen paikkaa, erottaa meidät
toisiin lauseisiin.
Katson muodostuvia virkkeitä,
mietin onko tämä liian alleviivaavaa puhetta.
En tarkoita minua, faktista kirjoittajaa, ja
jotain minulle rakasta, ollutta tai
tätä tällä hetkellä olevaa, en.
Tämä on ainoastaan yleisluonteista tarkastelua.
Seli seli.
Ehkä tarkoitin vain sanoa, rakkaani,
että samoilla sanoilla
voidaan kirjoittaa niin monenlaisia
tarinoita.
[21 01 14. Tajunnanvirtaa. Tapahtui lyijykynällä paperille edellisen runon jälkimainingeissa
klo 9:47-9:49. Viimeistelty 9:55-10:01, jolloin "ja niin kuin sana eroaa toisesta"
muokattu (9:58): "ja niin kuin sanan erottaa toisesta välilyönti".
Rivitystä muokattu 10:07-10:10, jolloin lisätty lause "Ehkä tarkoitin vain sanoa,
rakkaani." sekä riville "tällä hetkellä olevaa" sana "tätä".
Loppuosan rivitystä vielä muokattu 10:14-10:15.]
Eihän sanojakaan kirjoiteta yhteen pötköön.
Eikä aaltojen hyöky ole pelkkää tajunnanvirtaa
niiden läsähtäessä, pärskyessä
auringonlaskun punaamaan rantakallioon.
Joskus kyllä, niin kuin tässä, on
tajunnanvirtaa, on.
Useasti metaforaa tai allegoriaa.
Ei kaikkia lauseita voi jättää avoimeksi, rakkaani.
On asioita joiden perään on laitettava piste,
lukemisen sujumiseksi.
Uusien lauseiden tulla, tuntea -
kuohut iholla, antautua jonkun luettavaksi.
Ja niin kuin sanan erottaa toisesta välilyönti
niin me toisistamme eroamme,
samaan lauseeseen kuuluvina, yhteisen ajatuksen
muodostavina.
Ja se, että kuulumme samaan lauseeseen
sisältää aina mahdollisuuden
siirtää pisteen paikkaa, erottaa meidät
toisiin lauseisiin.
Katson muodostuvia virkkeitä,
mietin onko tämä liian alleviivaavaa puhetta.
En tarkoita minua, faktista kirjoittajaa, ja
jotain minulle rakasta, ollutta tai
tätä tällä hetkellä olevaa, en.
Tämä on ainoastaan yleisluonteista tarkastelua.
Seli seli.
Ehkä tarkoitin vain sanoa, rakkaani,
että samoilla sanoilla
voidaan kirjoittaa niin monenlaisia
tarinoita.
[21 01 14. Tajunnanvirtaa. Tapahtui lyijykynällä paperille edellisen runon jälkimainingeissa
klo 9:47-9:49. Viimeistelty 9:55-10:01, jolloin "ja niin kuin sana eroaa toisesta"
muokattu (9:58): "ja niin kuin sanan erottaa toisesta välilyönti".
Rivitystä muokattu 10:07-10:10, jolloin lisätty lause "Ehkä tarkoitin vain sanoa,
rakkaani." sekä riville "tällä hetkellä olevaa" sana "tätä".
Loppuosan rivitystä vielä muokattu 10:14-10:15.]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pyh mä sanon pilkuille,,,,,
Ne on vaan viilaajia varten ja piste on vähä niinku niitti nahkarotsissa...
Kirjailusi kylläkin on varsin mallikasta =)