Tosi on

Sellaista sairautta kuin mielisairaus ei ole edes olemassa. Mielisairaus on ihmisten keksimä konsepti kuvaamaan jotakin käytöstä joka tarkkailijaosapuolen näkökulmasta on epämielyttävää, epäsuotavaa, häiritsevää tai kyseiseen tilanteeseen tai kulttuuriin sopimatonta. Mieli on niin ikään ihmisen luoma konsepti. Ei ole olemassa mitään konkreettista mieltä vaan sillä viitataan ajatusmaailmaamme ja "henkeen", sieluun. Semmoinen mitä ei ole ei voi sairastua kuin kielikuvallisesti. Muun muassa tästä syystä kaikki mielisairaudet ovat vain metaforisia, subjektiivisia ilmaisuja toisin kuin oikeat sairaudet, jotka ovat jossain tai joissain elimissä, kuten sydämen vajaatoiminta sydämessä, virus verenkierrossa tai alzheimer ja epilepsia aivoissa ja jotka voidaan todeta objektiivisin ja usein kiistattomin testein (esim. verikoe, röntgen, virtsanäyte, kudosnäyte, aivokuvannus jne.).

Tiesitkö, että myös SSRI:stä on näyttöä, että ne aiheuttavat motorisia häiriöitä, kuten tardiivia dyskenisiaa pitkässä juoksussa. Kehitys tapahtuu ilmeisemmin hitaammin kuin neurolepteilla. Samoin SSRI:t vaurioittavat myös mainitsemiasi otsalohkon ja limbisen järjestelmän toimintoja, osalla pysyvästi. Neuroleptit ovat tässäkin vaurioittamisessa kuitenkin ilmeisesti nopeampia ja laajempituhoisia.

On traagista huomata miten moni kuvaa masennustaan sairaudeksi ja krooniseksi, kun ovat aiemmin käyttäneet esimerkiksi juuri SSRI-aineita eikä kukaan osaa heille kertoa, että todennäköisin syy masennuksen kroonistumiseen ja pahentumiseen on ollut aikaisempi SSRI-käyttö. Koska SSRI:t jättävät monesti pysyviä aivovaurioita välittäjäainetoimintoihin, erehtyy henkilö luulemaan helposti, että jatkuva masentuneisuus olisi oikea sairaus. Kun kerran on ottanut SSRI:tä ei välttämättä ikinä enää kykene tuntemaan normaaleja tunteita vuosienkaan jälkeen, jos koskaan enää. Kyvyttömyys tuntea mielihyvää, jonka SSRI:t aiheuttavat, on olennainen osa kroonistuvalta tuntuvasta masennuksesta. Koska henkilö ei enää tunnu pystyvän itsevaikuttamaan masennukseensa aivojen vaurioiduttua, erehtyy moni uskomaan, että masennus on oikea biologinen sairaus, mitä se ei tietenkään ole. Aivovaurio tosin on, ja siitä johtua masennusoireilu on ihan laajalti lääketieteen tiedossa.

"Jos jollakulla on esim. serotoniinin puutteesta johtuvaa masennusta, masennusta voi hoitaa aivojen serotoniinipitoisuutta lisäävällä lääkeaineella."

Masennuksella ja serotoniinitasolla ei todistetusti ole mitään yhteyttä. Kuulemasi selitys on lääketeollisuuden ja psykiatrian yhdessä luoma markkinointikampanja, jonka kuluttajat ovat ostaneet kritiikittä. Kaikki tällainen tasapainotus selitys liittyen "mielisairauksiin" on noitatiedettä. Kannattaa tehdä netistä tietohakua. Hakusanoina voit käyttää esimerkiksi "Chemical Imbalance Myth" tai "Chemical Imbalance Fraud".

Herätyksen aika kirjoitti:

"Jos jollakulla on esim. serotoniinin puutteesta johtuvaa masennusta, masennusta voi hoitaa aivojen serotoniinipitoisuutta lisäävällä lääkeaineella."

Masennuksella ja serotoniinitasolla ei todistetusti ole mitään yhteyttä. Kuulemasi selitys on lääketeollisuuden ja psykiatrian yhdessä luoma markkinointikampanja, jonka kuluttajat ovat ostaneet kritiikittä. Kaikki tällainen tasapainotus selitys liittyen "mielisairauksiin" on noitatiedettä. Kannattaa tehdä netistä tietohakua. Hakusanoina voit käyttää esimerkiksi "Chemical Imbalance Myth" tai "Chemical Imbalance Fraud".

Lue lisää

Mielestäni internetin suhteen on hyvä harjoittaa lähdekritiikkiä. Jos jonkin lääkkeen vaikutukselle on biokemiallinen selitys ja käytännön kokemus osoittaa, että lääkkeellä on myönteisiä vaikutuksia, ei tämä vaikuta minusta noituudelta, vaan ihan länsimaiselta lääketieteeltä.

jmmikkonen kirjoitti:

Mielestäni internetin suhteen on hyvä harjoittaa lähdekritiikkiä. Jos jonkin lääkkeen vaikutukselle on biokemiallinen selitys ja käytännön kokemus osoittaa, että lääkkeellä on myönteisiä vaikutuksia, ei tämä vaikuta minusta noituudelta, vaan ihan länsimaiselta lääketieteeltä.

Lue lisää

Et ymmärrä mistä puhut. Tietämyksesi psykiatrisista lääkkeistä ja lääketeollisuudesta ei nähtävästi riitä arvioimaan näitä asioita.

Herätyksen aika kirjoitti:

Et ymmärrä mistä puhut. Tietämyksesi psykiatrisista lääkkeistä ja lääketeollisuudesta ei nähtävästi riitä arvioimaan näitä asioita.

Onko Sinulla sitten lääketieteellistä koulutusta ja ammattitaitoa? Myönnän, etten ole biokemisti, mutta väite siitä, että standardilääketiede olisi noituutta kuulostaa kyllä aika kaukaa haetulta. Tunnen joitakin mielenterveyskuntoutujia, jotka ovat saaneet apua masennukseen, unettomuuteen ja/tai psykoosioireisiin lääkityksestä yhdistettynä terapiaan. Kaikki ei sovi kaikille, joidenkin heistä piti vaihtaa aluksi lääkitystä ja nostaa tai tiputtaa annostusta, kunnes sopiva lääke ja annostus löytyi.

Nykyisin myös ortodoksipapit opiskelevat perusteita mielenterveysongelmista, koska kaikkia ihmisen psyykkisiä ongelmia ei tule hoitaa Raamatulla, ripillä ja rukouksella. Monille protestanteille on ollut selvä jo pidempää, että tulee tukea henkisesti sairasta lähimmäistä ja ohjata tarvittavan avun piiriin. Pidän lääketiedettä kaikesta inhimillisestä heikkoudesta huolimatta siunauksena.

jmmikkonen kirjoitti:

Mielestäni internetin suhteen on hyvä harjoittaa lähdekritiikkiä. Jos jonkin lääkkeen vaikutukselle on biokemiallinen selitys ja käytännön kokemus osoittaa, että lääkkeellä on myönteisiä vaikutuksia, ei tämä vaikuta minusta noituudelta, vaan ihan länsimaiselta lääketieteeltä.

Lue lisää

Jos tykkää länsimaisesta lääketieteestä, niin kannattaisi varmaan tutustua aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen, vaikka esimerkiksi ilmaiseksi internetissä tai lukea esim. neuropsykologian oppikirjoja. Antipsykoottisten lääkkeiden käytännön toimivuudesta nimittäin on tieteellistä näyttöä jossain määrin joidenkin tutkimusten mukaan, mutta silloinkin tuo toimivuus liittyy usein akuutin psykoosin hoitoon. On myös lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan antipsykoottista lääkitystä käyttävät päätyvät todennäköisemmin uudestaan hoitoon kuin verokit. Esimerkiksi Rappaportin tutkimuksen (1978) mukaan 27% verokkiryhmästä joutui hoitoon uudestaan, kun taas lääkityksellä olevista 62%. WHOn kansainväliset vertailevat tutkimukset 1968, 1992 todistivat, että maissa joissa käytetään enemmän lääkkeitä, potilaiden ennuste on merkittävästi huonompi -esim. Intiassa 67% sairastuneista toimintakyky palasi suhteellisen hyväksi tai hyväksi kahdessa vuodessa, USAssa 37%. Intiassa lääkkeitä käytetään noin 10%, USAssa noin 70% potilaista. Haward Medical Schoolin (94) tekemän meta-analyysin mukaan skitsofreniapotilaiden ennuste huononi 70-luvulta lähtien 1900-luvun tasolle samaan aikaan, kun lääkkeiden elinikäinen käyttö lisääntyi merkittävästi. MRI tutkimusten ja eläinkokeiden perusteella on selvää, että antispykoottiset lääkkeet aiheuttavat aivomuutoksia, kuten etuotsalohkon kutistumista ja basaaliganglioiden suurentumista, joka on yhteydessä psykoosioireiden ilmaantumiseen. On selvää näyttöä siitä, että neuroleptit aiheuttavat juuri sen mitä niiden piti hoitaa -eli lisäävät dopamiinirespetorien määrää aivoissa lisäten herkkyyttä psykoosiin. Tämän voi todeta mm. kroonikkoskitsofreenikkojen aivojen post mortem -tutkimuksilla. Tieteellistä näyttöä ei toki mielellään oteta vakavasti, jos se uhkaa toimijoiden taloudellisia intressejä ja statusta. Tämä on fakta. Siksi en ihan kriitikkömästi uskoisi lääkeyhtiöiden mainoksia ja tutkimuksia.Vaikka länsimainen lääketiede on sinänsä kannatettavaa ja on pelastanut lukuisia henkiä, niin siihen liittyy myös eettisiä ongelmia. Psykiatrialla on erityisesti kammottava historia. Esimerkiksi lobotomia oli aikanaan suuri lääketieteellinen keksintö, jonka keksijä sai Nobelin palkinnon.

lähdekriitikko kirjoitti:

Jos tykkää länsimaisesta lääketieteestä, niin kannattaisi varmaan tutustua aiheeseen liittyvään tutkimuskirjallisuuteen, vaikka esimerkiksi ilmaiseksi internetissä tai lukea esim. neuropsykologian oppikirjoja. Antipsykoottisten lääkkeiden käytännön toimivuudesta nimittäin on tieteellistä näyttöä jossain määrin joidenkin tutkimusten mukaan, mutta silloinkin tuo toimivuus liittyy usein akuutin psykoosin hoitoon. On myös lukuisia tutkimuksia, joiden mukaan antipsykoottista lääkitystä käyttävät päätyvät todennäköisemmin uudestaan hoitoon kuin verokit. Esimerkiksi Rappaportin tutkimuksen (1978) mukaan 27% verokkiryhmästä joutui hoitoon uudestaan, kun taas lääkityksellä olevista 62%. WHOn kansainväliset vertailevat tutkimukset 1968, 1992 todistivat, että maissa joissa käytetään enemmän lääkkeitä, potilaiden ennuste on merkittävästi huonompi -esim. Intiassa 67% sairastuneista toimintakyky palasi suhteellisen hyväksi tai hyväksi kahdessa vuodessa, USAssa 37%. Intiassa lääkkeitä käytetään noin 10%, USAssa noin 70% potilaista. Haward Medical Schoolin (94) tekemän meta-analyysin mukaan skitsofreniapotilaiden ennuste huononi 70-luvulta lähtien 1900-luvun tasolle samaan aikaan, kun lääkkeiden elinikäinen käyttö lisääntyi merkittävästi. MRI tutkimusten ja eläinkokeiden perusteella on selvää, että antispykoottiset lääkkeet aiheuttavat aivomuutoksia, kuten etuotsalohkon kutistumista ja basaaliganglioiden suurentumista, joka on yhteydessä psykoosioireiden ilmaantumiseen. On selvää näyttöä siitä, että neuroleptit aiheuttavat juuri sen mitä niiden piti hoitaa -eli lisäävät dopamiinirespetorien määrää aivoissa lisäten herkkyyttä psykoosiin. Tämän voi todeta mm. kroonikkoskitsofreenikkojen aivojen post mortem -tutkimuksilla. Tieteellistä näyttöä ei toki mielellään oteta vakavasti, jos se uhkaa toimijoiden taloudellisia intressejä ja statusta. Tämä on fakta. Siksi en ihan kriitikkömästi uskoisi lääkeyhtiöiden mainoksia ja tutkimuksia.Vaikka länsimainen lääketiede on sinänsä kannatettavaa ja on pelastanut lukuisia henkiä, niin siihen liittyy myös eettisiä ongelmia. Psykiatrialla on erityisesti kammottava historia. Esimerkiksi lobotomia oli aikanaan suuri lääketieteellinen keksintö, jonka keksijä sai Nobelin palkinnon.

Lue lisää

Nuo tutkimukset kuulostavat kyllä mielenkiintoisilta. En halua olla naiivi ja uskoa sokeasti lääketehtaitten pyytettömyyteen, mutta uskoakseni psykiatrian erikoislääkäreillä, joita konsultoidaan usein psyykenlääkkeiden käytön aloittamisen ja lopettamisen, sekä lääkemuutosten suhteen, on kuitenkin hyvätasoista tieteellistä koulutusta ja ammatillista osaamista ja myös työhön kuuluvaa korkeaa ammattietiikkaa. Silti joskus tapahtuu virheellisiä diagnooseja sekä hoitovirheitä, kuten muussakin terveydenhoidossa, mikä on toki ikävää. Psyykenlääkkeillä, kuten kaikilla lääkkeillä, on myös haittavaikutuksia. Esim. jotkut vanhemmat lääkkeet aiheuttivat hyvin kiusallisia kasvojen ilmeitä. Lobotomia on toki todella kammottava asia.

Seuraavassa kerrotaan hyvin suppeasti ja kansantajuisesti lääkkeisiin liittyvistä sivuvaikutuksista, varmasti hyvin tuttua niille, jotka ovat asiasta lukeneet: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00412

jmmikkonen kirjoitti:

Nuo tutkimukset kuulostavat kyllä mielenkiintoisilta. En halua olla naiivi ja uskoa sokeasti lääketehtaitten pyytettömyyteen, mutta uskoakseni psykiatrian erikoislääkäreillä, joita konsultoidaan usein psyykenlääkkeiden käytön aloittamisen ja lopettamisen, sekä lääkemuutosten suhteen, on kuitenkin hyvätasoista tieteellistä koulutusta ja ammatillista osaamista ja myös työhön kuuluvaa korkeaa ammattietiikkaa. Silti joskus tapahtuu virheellisiä diagnooseja sekä hoitovirheitä, kuten muussakin terveydenhoidossa, mikä on toki ikävää. Psyykenlääkkeillä, kuten kaikilla lääkkeillä, on myös haittavaikutuksia. Esim. jotkut vanhemmat lääkkeet aiheuttivat hyvin kiusallisia kasvojen ilmeitä. Lobotomia on toki todella kammottava asia.

Seuraavassa kerrotaan hyvin suppeasti ja kansantajuisesti lääkkeisiin liittyvistä sivuvaikutuksista, varmasti hyvin tuttua niille, jotka ovat asiasta lukeneet: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00412

Lue lisää

"...mutta uskoakseni..."

Niin, uskoaksesi. Ammattietiikka oli kyllä paras kohta.

Fluoksetiini ja kaikki muut SSRI:t vaikuttavat pakko-oireisiin todennäköisesti aivan vastaavalla tavalla. Fluoksetiini on vain saanut tällaisen statuksen varmasti ainaostaan tiettyjen intressitahojen taloudellisista syistä. Kaikki SSRI:t lamaavat aivotoimintoja lähestulkoon samalla tavalla, kun käytössä on annosvastaavat määrät.

Herätyksen aika kirjoitti:

Fluoksetiini ja kaikki muut SSRI:t vaikuttavat pakko-oireisiin todennäköisesti aivan vastaavalla tavalla. Fluoksetiini on vain saanut tällaisen statuksen varmasti ainaostaan tiettyjen intressitahojen taloudellisista syistä. Kaikki SSRI:t lamaavat aivotoimintoja lähestulkoon samalla tavalla, kun käytössä on annosvastaavat määrät.

Lue lisää

Ei voi yleistää noin karkeasti. Jokainen ihminen reagoi lääkkeisiin eri tavalla. Jo pienet erot annoksissa ja vaikuttavia ainesosia kuljettavissa yhdisteissä voivat aiheuttaa eri tuntemuksia samalla potilaalla. Mm. ruoansulatusjärjestelmä ja mahdolliset imeytymishäiriötkin vaikuttavat merkittävästi lääkkeen vaikutukseen.

11+11 kirjoitti:

Ei voi yleistää noin karkeasti. Jokainen ihminen reagoi lääkkeisiin eri tavalla. Jo pienet erot annoksissa ja vaikuttavia ainesosia kuljettavissa yhdisteissä voivat aiheuttaa eri tuntemuksia samalla potilaalla. Mm. ruoansulatusjärjestelmä ja mahdolliset imeytymishäiriötkin vaikuttavat merkittävästi lääkkeen vaikutukseen.

Lue lisää

Totta kai kunkin ihmisen yksilöllinen metabolia ratkaisee paljon reaktion rajuudesta. Tarkoitin kuitenkin sitä loppuvaikutusta mikä kaikilla SSRI:llä on yhteinen. Eri SSRI:den "sekundääriset" vaikutukset voivat olla erilaisia, mutta päävaikutus on kaikilla sama, eli tunteet turtuu ja aivotoiminta ylipäätänsä hidastaa ja vahingoittuu.

Herätyksen aika kirjoitti:

Fluoksetiini ja kaikki muut SSRI:t vaikuttavat pakko-oireisiin todennäköisesti aivan vastaavalla tavalla. Fluoksetiini on vain saanut tällaisen statuksen varmasti ainaostaan tiettyjen intressitahojen taloudellisista syistä. Kaikki SSRI:t lamaavat aivotoimintoja lähestulkoon samalla tavalla, kun käytössä on annosvastaavat määrät.

Lue lisää

"...vaikuttavat pakko-oireisiin todennäköisesti... "

Niin, todennäköisesti. Arvailla sopii..

Minäkö kirjoitti:

"...vaikuttavat pakko-oireisiin todennäköisesti... "

Niin, todennäköisesti. Arvailla sopii..

Jep. arvailuahan koko psykiatrinen lääkehoito on....

ehkä se on sulla placebo vaikutus. Placebo toimii tutkitusti eräisiin ihmisiin. Lienee kai henkistä helpotusta kun kuvittelee, että joku välittää, huolehtii ja auttaa.

Unilääkkeet on ihan eri juttu kuin psyykelääkkeet. Unilääkkeet oikeesti auttaa mutta aiheuttaa myös ongelmia. Riipuvuus syntyy helposti ja lopetuksen jälkeen voi olla entistä vaikeempaa nukahtaa ja unen laatu on pinnallista.

Niin käyttämäsi SSRI kuin neuroleptikin lamaa ajatteluasi ja tunnekokemuksia, jonka myötä et pysty tuntemaan enää samalla tavalla ihmismäisiä tunteita, joista masennus, ahdistus ja pelko ovat vain muutamia. Käytät hyvin myrkyllistä koktailia niin kuin tuhannet muutkin suomalaiset. En tiedä millä tavalla tunteiden lamaaminen voi pitkässä juoksussa auttaa ketään. Käyttäjä menettää arvokkaimman osan itsestään joka on ihmisyys.