Pennun valinta

Ensin pitää miettiä että uros vai narttu.
Sit kun on se yhdistelmä tiedossa mistä sen pennun haluaa niin omasta kokemuksesta voin sanoa että jokaisessa pennussa on "se jokin" mikä stemmaa pennun ostajan kanssa.
Pentuhan kannattaa varata siinä 4 viikon ikäisenä ja käydä katsomassa kerran viikossa,näin pääsee tutustumaan kaikkiin pentuihin ja niiden kasvuun.
Kun se on vähän niin että se iloisin ja reippain pentu ei välttämättä olekkaan sit niin reipas kun on yksin.

Mä valitsin sen rohkeimman ja villeimmän, tulee vaan joskus mieleen,et olikohan pitäny ottaa se nurkassa istuva nököttäjä, on meinaan tää villi vieläkin villi ja kolmevuotias.

Kun minä olin 11v. isä pamautti, että meille tulee kultainennoutaja, kun olin toista koiraa vanhamme kuoleman jälkeen kinunnut jo muutamia vuosia. Koiraa lähdettiin sitten etsimään ja kun pentua löytyi, sitä mentiin katsomaan reilu 200km päähän meistä. Kultaisia oli noin 8kpl, neljä jo varattu ja me halusimme uroksen. Kuten ennenkin, isä antoi minun valita vapaista pennuista sen yhden, joka meille tulisi.

Siinä sitten pentujensa perään muriseva emo vietiin sisälle ja ulkotarhassa kuumana kesäpäivänä lekottelevat kultsut päästettiin pihanurmikolle vapaaksi. Jok'ikinen näistä pallokorvista ryntäsi luokseni iloisesti vikisten ja inisten - paitsi se yksi. Se yksi hulivili rynnisti suorinta tietä ohitseni takanani oleviin raparperipuskiin, aloitti siellä armottoman nahistelun isojen lehtien kanssa, pian oli koko koira mullassa. :D Siinä ei enempiä tarvittu, sen minä halusin, sen pienen suloisen karvapallon joka vielä syliin otettaessakin tahtoi takaisin puskiin riehumaan. Minun Topini. :) Muutamaa viikkoa myöhemmin sitten haettiin Topi kotiin, kun se oli kasvanut 8-viikkoiseksi. Nykyään herra on 8-vuotias isokokoinen källiäinen, joka asuu vanhemmillani, on yhä hirmu leikkisä ja villi, häntä viuhtoo hulluna jne. ( Jätin sen kotiin, koska ei olisi pitänyt keskustassa asumisesta ) Onneksi tässä taas pian muutan takaisin sinne päin missä asuin ennen, missä Topikin on niin sitäkin näkee useammin.

Perheelläni on villakoira. Koska kasvattaja halusi käydä koirien kanssa näyttelyissä, "jouduimme" (tai hän pyysi) ottamaan pennun joka ei tähän hommaan soveltunut isokokoisuutensa ja käyrän hännän takia (me kun emme olleet innostuneita näyttelyistä). Pentu oli suurin ja rohkein, söi muiden ruuatkin :) Mutta valinta oli täysi kymppi, koira on nyt 7 vuotiaanakin uskomattoman terhakas, jästipäinen ja suloinen kuin mikä :)

riippuu ostajasta, ensikertalaiselle sopisi parhaiten sen villin vipeltäjän ja nurkassa kyhjöttäjän välimuoto. Ääripäiden kanssa saa tehdä hieman enemmän töitä, että saa luonteen "tasattua". Kaikista saa varmasti oikealla kasvatuksella kivoja kavereita. Kauhian pieleen valinta ei voi mennä, sillä oli luonne ja ulkonäkö mitätahansa niin, omistajalleen oma koira on varmasti aina maailman paras.

auttaako kasvattaja pennun valitsemisessa? sehän ne tuntee paremmin kun niitä enemmän näkee. eli jos ostaja kertoo millaisen haluaa, niin kasvattaja osoittaisi että mikä/mitkä sellaisia tai ainakin melkein olisi. ??

Kasvattaja valitsi pennun, joka olisi ollut minulle sopivin. Ja olihan se sillä hetkellä. Kasvattaja oli sitä mieltä, että minulle sopii pentueen rauhallisin. No, alkuunhan oli aika rauhallinen, mutta kasvaessan siitä tuli yksi "riiviö". Energiaa on vaikka muille jakaa. Koirakirjoissa luki, että pieni pentu tarvitsee paljon unta. No, tämähän ei malttanut nukkua juuri lainkaan. Nytkin, koko ajan pitäisi olla leikkimässä koiran kanssa. Tämä vain esimerkkinä siitä, että pentu ei välttämättä ole sellainen kuin kasvattajakin luulee.