Olen pitkään jo odottanut hetkeä, että toinen osapuoli innostuisi asiasta. Hän sanoo että joskus. Mutta miten toivottomalta se tuntuu. En keskity mihinkään, joka puolella on vauvakuvia, mainoksia, lapsia, raskaanaolevia yms. Tuntuu että aika menee vain hukkaan kun odotan, enkä osaa tehdä mitään muuta, enkä keskittyä mihinkään muuhun. Vain vauva on mielessä. On niin epätoivoista vaan taaplata eteenpäin kun ei tiedä edes milloin sellaista voisi yrittää. Yritän sulkea mielestäni asian, avaan sähköpostin ja mainos vauvan vaatteista hypähtää silmille.
Tiedän että toisen osapuolen roolikaan ei ole helppo kun hän tietää kuinka paljon minä haluan ja että hän itse ei ole valmis. En halua painostaa ja olen sanonut ja koen että se tuntuu itsestä pahalta, silti puhun koko ajan asiasta ja mietin sitä, en saa enää nukuttuakaan kunnolla... Tilanne vaan on niin kurja vaikka periaatteessa kaikki on kuitenkin hyvin. Vauva/lapsia vain uupuu.
Miten tästä pääsee eteenpäin? Onko kohtalotovereita?
Tiedän että toisen osapuolen roolikaan ei ole helppo kun hän tietää kuinka paljon minä haluan ja että hän itse ei ole valmis. En halua painostaa ja olen sanonut ja koen että se tuntuu itsestä pahalta, silti puhun koko ajan asiasta ja mietin sitä, en saa enää nukuttuakaan kunnolla... Tilanne vaan on niin kurja vaikka periaatteessa kaikki on kuitenkin hyvin. Vauva/lapsia vain uupuu.
Miten tästä pääsee eteenpäin? Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko 12/32 millä mallilla? Se tässäkin on tärkeintä.
Terapiasta voisi olla helpotusta.
voin auttaa raskautumaan. [email protected]
5/27 saa riittää... tai siis mun kai pitää odottaa hetkeä 6/28... Kiitos avun tarpeesta, jätän suotuisan tarjouksesi kuitenkin käyttämättä.
Allan, painu helvettiindfghjk