Onko sinua piirittäneet eri uskonlahkot? Miten reakoit lähentelyyn? Antauduitko vai ajoit pois ovelta?
uskonlahkojen painostus
ei usko
25101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eivät ole. Ketään en varsiluudalla aja, vaan sanon vain, ettei kiinnosta.
Meillä on nykyään ovipuhelimet, ja kerran soi ovisummeri ja vastasin ja sieltä alkoi Jehovantodistaja puhua uskonasioitaan, mutta keskustelu loppui lyhyeen:) Enää eivät pääse rimputtamaan ovikelloja, paitsi jos soittavat jonkun summeria ja joku avaa ulko-oven.
On
Alakoulussa aivan ääretöntä kiusaamista ja ongelmia lestaatien kanssa. Vanhemmiten sain kimppuuni naapurikiusaamisen muodossa jehovat.
Ensimmäisen ongelman hoiti aika, toinen vaati todella järeitä toimenpiteitä.
Onhan noita pieniä ongelmia ollut pitkin matkaan kaikenlaisten kiihkouskisten kanssa. Useammankin sorttisen, firmassa jos duunissa jonkin sortin uskonkiihkoilija, se tietää aina ongelmia työpaikan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kahvitunneilla sama keskustella linnunlaulusta, muuten menee aina keskusteleminen riitemiseksi ja inttämiseksi. Kerran erehdyin hakeutumaan duuniin, jossa oli mormooneita, pari viikkoa ja otin lopputilin.
Mun mielestä erikoista, paljon kaikenlaisia uskiksia suomessakin (yli 30 erisorttia) suurimmasta osasta ei mitään haittaa, muutama kristitty lahko suuria ongelmia aina.
=DW=
Ennen niitä pyöri mut ei nykyään
Ei minua ole mitenkään ahdistelleet. Onhan ne joskus ovella käyneet jehovantodistajat, mutta ihan vaarattomia nuo on olleet.
Yhden päästin sisälle asti, kun vahingossa ruttasin sen urheiluautosta toisen etulampun ja vähän muutakin parkkipaikalla. Täytettiin siinä vakuutuspaperit sulassa sovussa ilman rukouksia tai mitään sellaista.
Helluntailaisia tunnen useitakin, lasten koulukavereitten vanhempia ja entisiä naapureitani. Ei ne ole koskaan tuputtaneet uskontoaan minulle ja ihan mukava niitten kanssa on jutella niitä näitä. Tasapainoisen tuntuisia, myönteisen elämänkatsomuksen omaavia ihmisiä.
Itse olen kyllä joskus pelotellut Jeesuksella sellaisia, jotka tunkeutuvat liian lähelle törisemään. Ja voi mahoton, minkälainen Jeesusfobia joillakin saattaa olla.
Kerran näin miehen tekevän kahdenkaljapakinkanssapikajuoksunmaailmanennätyksen, kun kysyin häneltä herttaisesti; oletko ystäväni kuullut koskaan Jeesuksesta. Tuli nimittäin haastamaan riitaa, kun autoni oli pikkusen, tai oikeastaan aika paljonkin, vinksallaan parkkipaikalla sen aikaa kun juoksutin kirjeen postilaatikkoon. Paljon helpompi säikytellä Jeesuksella kuin alkaa riitelemään.
Ei ole piiritetty eikä lähennelty. Kadulla jos joku tarjoaa jotain Jeesus-lappusia, sanon kohteliaasti, ettei kiinnosta. Ovelle asti ei kukaan pääse, koska meillä on ovisummeri, johon ei vastata, ellei odoteta vieraita. Ovikellon soittoon sama juttu, satunnaiset soittelijat saavat soitella ihan rauhassa, emme avaa, jos emme odota ketään.
Olen myöskin sanonut kaikille, että ensin puhelimella sopimus tulemisesta, sitten vasta ovipuhelimen soitto.
Uskovaiset ovat kaikkein pahimpia.
Sana Jeesus on joittenkin mielestä helppo muuttaa
kirotuksi,
osa ihmisistä toimii siten että kirottu ihminen saa sitten kantaa
koko maailman synti- ja sairaustaakan,
siinä ohessa myös menettää kaiken maallisen omaisuutensa
rötöstäjien keittämiin rahasotkuihin.
Paljonhan ihmisiä myös vammautetaan ja murhataankin
"juuri uskonsa rähden"
- onks ne luikertelevat luntut sit jotenkin kuitenkin parempia ihmisiä oveluudessaan kuin aidosti totuutta etsivät.
Törkeää pyhää yksinkertaisuutta - sitäkin olemassa.
No ei pidä yleistää liikaa.
Kun aloitus oli tollanen, sillä käytännössä tarkoitettiin jehovantodistajia. Suomessa kun ei ole oikein muita, aktiivista lähetystyötä(vai mitä se oli) harjoittavaa porukkaa. Kuitenkin ne, jotka kulkevat ovilla käytännössä on aina jehovia.
Lisäksi mormoonit kiertelevät, sama asia kuuluu niittenkin uskishommiin. Mutta määrä suomessa vähäinen. Muistelin, meillä käyneet kerran. En muista tarkemmin, niillä jokin sydeemi, että saavuttaakseen jonkin tason hierargiassaan, pitää käydä ulkomailla käännyttämmässä. Meillä kävi kai jenkkejä ovella, ainakin englantia ne puhui.
Mutta kotiovella ei juuri muita uskiksia ole käynyt, jotain kirkon rahankerjääjiä tms ehkä joskus. Jossain vaiheessa tympi scientologit. Ne ei tunkeneet ovelle, mutta kerran kuussa ilmaantui mainoslappu postilaatikkoon. Se loppui, kun laittoi mainoskielto kyltin laatikkoon. Suomessa aika rauhallista näissä käännytyskuvioissa, syy kaiketi kristinuskon monopolin. Joskus kaupungilla saatta joku hare khrisna kaupitella kirjoja, siinäpä se melkein onkin.
Niettä aloitusta vois miettiä siltäkin kannalta, koska se oli selkeästi tarkoitushakuinen, onko aloituksen tekijä itse mistä uskisjengistä ja koittaa mustamaalata ,kilpailijoita, elikkäs Jehovia ?
Uskikset kun yleensäkin on aivan umpikieroa porukkaa.
=DW=
Yleensä umpikieroa ei pidä paikkansa,vaikka heitä joukossa onkin vähän
Älä yksinkertaita.
Tavallinen ihminen kun törmää normaalielämässä julistavaan uskikseen, kyse aivan eri asiasta, kuin se, että törmää varmasti päivittäin uskiksiin, joitten kanssa ei ikinä ole mitään puhetta uskisaiheisista asioista. Ei tollasiin asioihin edes kiinnitä huomiota.
Aloitus oli kiihkoilijoista ja niihinhän sitä törmää, jos törmää.
Hassu juttu muuten. Meitsi vakaumuksellinen uskonnoton. Hah, mulla parhaita kavereita ihan lapsuusvuosista asti olleet kanttorin poika, suntion poika, yks kai hellari, joka nähnyt enkelin ja muutamia muitakin tollasia. Kakarana mutsilla oli joku tuttu pappilassa, missä käytiin aika usein. Just eilen juttelin puhelimessa kanttorin pojan kanssa yhdestä kirjajutusta. Se oli käynyt haastattelemassa yhtä Hikiän entisen papin leskeä kirjaa varten.
Noi on jonkin sortin uskiksia kaikki, ei kiihkoilijoita. Ja ollaan juteltu uskisjutuista useastikin, sulassa ja hyvässä keskusteluilmapiirissä. Mutta nämä kiihkoilijat, ne aivan eri asia. Olemassa tyyppejä, joitten kanssa ehkä muuten tulisikin toimeen, mutta ei niitten kanssa viiti jutella kuin säästä, ne kun on heti paasaamassa ja selittelemässä asioitaan.
Viime vuodet, jos joku udellut, olen ilmoittanut palvovani joulupukkia. Satuolentohan sekin on, kuten uskisten jumalat. Eikä normaalisti siis ole tapana alkaa käännyttelemään ketään tai alkaa utelemaan toisten vakaumuksia.
=DW=
Tunnen paljon uskovaisia ja yhden leipäpapinkin oikein hyvin, eivät koskaan hoe uskoaan, tunnen myös muutaman hokijan he he.
Ei näistä ole ollut mitään harmia enkä itse ole uskis, mutta kieroja en satu tuntemaan ja miksi vihaisin heitä kun en vaivaidu edes mokmaa ajattelemaan.
Kuten mainittu, kahdesti elämässäni joutunut jonkin uskonnollisen ryhmittymän kiusaamisen kohteeksi. Elikkä, iso porukka käynyt jostain syystä kimppuun.
Joudut muuten helpolla ajattelemaan asiaa joskus tulevaisuudessa. Kiihkouskiksilla tapana iskeä vanhojen, raihnaiden ja yksinäisten kimppuun. Oma äitini oli ns. "tapauskovainen". Elikkäs ei sen kummemmin ottanut kantaa asiaan, jokin vakaumuksensa oli. Vanhemmiten sekin sai kimppuunsa kaks jengiä, lestaatit ja jehovat. Ne alkoi pörräämään kuulemma jatkuvasti nurkkajuurissa.
Takana muitakin asioita kuin pelkkä käännyttäminen. Kaiken takanahan on aina raha. Yksinäinen vanhus helppo kohde myydä jotain, tai koittaa saada omalle lahkolleen käännyttämisen kautta testamentti. Näitä ns "hyvään tarkoitukseeen" tehtyjä testamentteja löytyy, milloin kossojen hoitokodille, partioliikkeelle, ja, uskisjengeille tai niiden sidospiireille. Pitää muistaa, uskonnoilla ei nykyisellään erityisen näkyvästi ole maallista valtaa, mutta rahalla on aina valtaa.
=DW=
Monet hokevat että uskon pitää olla tekoja
eikä vain pelkkiä sanoja
- muutama ihminen, kuulemma uuden elämän saaneita, oli semmoisia
että niitten mukaan lähti vierailulla käydessään kaikenmoista, kattiloista ja kahvipannuista alkaen.
- osa oli semmoisia että lähti kaikenmaailman vanhoja pankkipapereita ja uusiakin,
- jotkut tyhjensi ja täytti postilaatikkoani omia aikojaan,
- jotkut oli kiinnostuneita resepteistä ja lääkkeistäni, katosi niitäkin.
No joku vois kysyä uuden elämän ja uskon sisällöstä ja merkityksestä.
Kun minun mielestä tossakaan touhussa ollut mitään muuta kuin säälimätöntä
hyväksikäyttöä ja tunsin olevani vain juopponarkkihorottajien uusi uhri.
Tiettyjen uskontojen kansainvälisyys antaa tietysti väriä ja glamouria gaaloihin,
mut omat ongelmansa siinäkin - ei täytä kielitaitovaatimuksia, ulkomaan reissuja
ei hakattuna ja vajaakuntoisena pysty tekemään, saa vain lukea ja katsella kuvia
eri kulttuureista. Ja rahaakaan ei ikinä ole ollut rutkasti käytössä
- korvauksia ei liioin mistään ikinä saa vaikka kuinka kurjista jutuista olis kysymys. Yksinhuoltajalla myös omat lapset ja lastenlapset, heidänkin selviämisestä välillä tosi kurjiksi käyneissä tilanteissa kannettava huolta ja oltava
valmis auttamaan mikäli pystyy.
Ja mikä on sekin vaatimus, että uskon pitää olla terveellä pohjalla, kun joittenkin
menot muuttuu niin "tautisiksi" - eihän ne edes kunnioita mitään toisen kodin ja
ihmisen kehon rajoja? Jotain poliittista..
Olen viestittänyt etten halua heidän uskoaan, se on jäänyt sitten siihen.
Maailmassa yleensä on kieroutta ja kataluutta eikä uskovat tee siinä poikkeutta.
Ainoo paha mitä jehovat on mulle tehneet on kun ne sai mun miehen vakuuttuneeksi siitä että kirjahyllystäni löytynyt mustan magian oppikirja joka oli aikanaan kuulunut mieheni isoäidille joka asui yksinään pienessä mökissä korkeella Andeilla oli syypää siihen että olin vuoteenomana raskausmyrkytyksen takia juuri ennen ensimmäisen lapseni syntymää.
'ittolainen. Se kirja oli antiikkia ja suuri aarre.
Aika hyvin ovat vakuuttaneet hölyn pölyn
Sattui vielä että ne oli tuttuja, entisiä työkavereita jotka oli juuri kääntyneet. Kirja hävisi hy,llystä heidän visiittinsä yhteydessä.. En oikeestaan koskaan tiennyt mitä sille tapahtui.
Minulle tuollainen uskonlahkojen ahdistelu on täysin vierasta. Jehovat kävivät meillä yhteen aikaan, juttelin heidän kanssaan kyllä, mutta minulle jäi sellainen kuva, että meillä oli keskinäinen kunnioitus toisiamme kohtaan, ei minuun mitenkään haluttu vaikuttaa. Moneen vuoteen ei jehoviakaan ole näkynyt.
Usko kyllä kiinnostaa minua ilmiönä, mutta jos haluan sielunravintoa menen ortodoksikirkkoon. Palvelukset siellä ovat aistivoimaisia, kirkot kauniita, saarnat lyhyitä ja ylimekkäitä. Ilmapiirissä tavoitan sellaista pyhyyttä, mitä en ole muualla kokenut.
Itse olen niitä ihmisiä, jotka voivat olla noissa katupartioissa mukana ja todistamassa Jeesuksesta, mutta jos sanotaan: kiitos ei, ei kiinnosta ym. niin sen pitää riittää. Mitään ei pidä kenellekään väkisin tuputtaa.
Nykyään on tarjolla tiedotusvälineissä kaikkea, myös hengellistä sanomaa. Jokaisen kotirauhaa pitää kunnioittaa. Ei kenenkään ovikelloja pidä lähteä rimputtelemaan - oli sitten tarjottavana uskoa, aatetta tai kauppatavaraa.
Ymmärrän kyllä jehovantodistajia koska oveltaovelle -työ kuuluu heidän uskoonsa, mutta kyllä heidänkin kuuluu kunnioittaa kotirauhaa. Jos sanotaan, kiitos ei, niin sen pitäisi olla voimassa pitemmäkin aikaa.
Vielä hiukan aiheeseen. Minuakin suorastaan ärsyttää eräs iäkäs seurakuntani täti, joka jakaa lappuja, lehtiä ja kehottaa parannukseen ja saarnaa ihmisille joka käänteessä. Koen että jos en olisi uskossa, niin varmaan kokisin itseni kiusaantuneeksi jos joku julkisella paikalla tyrkyttäis minulle lehtiään. Olen monesti maininnut hänelle siitä, mutta hän kokee sen vain tehtäväkeen. En kyllä usko että ihminen tulee uskoon sillä lailla.
Oman kokemukseni mukaan aika harva uskova pystyy avoimeen keskusteluun ei-uskovan kanssa. Kun lähtöasetelma on "ylhäältä alas" ja keskustelun tavoite on
alhaalla olevan käännytys, ei jatko lupaa hyvää.
Mutta jos kohtaa toisen ilman tällaista asetelmaa ja keskinäinen kunnioitus on läsnä, keskustelu uskovan kanssa voi olla todella rakentavaa ja avartavaaa.
Minusta esim arkkipiispa Mäkinen on hyvä esimerkki henkilöstä, joka kuuntelee, ajattelee ja ottaa maltillisesti kantaa uskonasiohin
Olen asunut lestadiolaislaueella ja jehovien naapuriena eikä koskaan ole ollut mitään ongelmaa siitä että olisi tyrkytetty väkisin. Olen tehnyt oman kantani selväksi ja kanssakäymisemme on perustunut ihan muuhun kuin uskonnolliseen vakaumukseen.
Mun mielestä oikeaa uskoa
ei ainakaan ole
että mannekiinit menee kuvauttamaan silikoonejaan
ja lanteittensa linjoja noille katastrofialueille,
joiden kansoilla ihan syvää inhimillistä hätää ja kärsimystä.
Ehkä lehtimyyntiä voi kotimaassaan nostattaa
mutta...
Toinen juttu on maailman tautisuus ja sairastavuus,
joudut makseleen noitten matkustelevien matkoja,
saat tuliaisiksi tubin, kupan tai hivin, jonkun sairaalapöpön, mihin ei edes
parantavaa lääkettä olemassakaan.
Maksat silti siitäkin hyvästä - ihan vaan uskon tähden.
Jotenkin epäreilua.Kuinka paljon täytyy ihmisten kärsiä - ilman omaa syytään.
Joudut maksajaksi..selittäpä tarkemmin ?