Koirani on melkein 7kk ikänen uros. Kiltti, rakastaa meidän lapsia ja hyväkäytöksinen. Ei tee tuhoja ja pystyy pitämään jopa avonaisessa pihassamme irti. Oikeastaan ainut ongelma mikä meillä on, on vieraat ihmiset! Meille jos tulee kylään joku jota ei ole ennen tavannut, se ensin tuhahtelee, sit alkaa ihan murista ja jos vieras liikahtaa, koira hypähtää taaksepäin. arka siis. ulkona sama homma, ihmisiä kävelee ohi/vastaan, alkaa tuhahtelu ja murina ja sinkoilee hihnassa eestaas, hyppii ilmaan. Ja tämä kohdistuu vain ihmisiin, vieras koira kun tulee vastaan ulkona, niin koiramme innostuu, häntä heiluu eikä murinoista ja tuhahteluista ole tietookaan, vaan lähestyy innokkaasti koiraa. Miten koiralta saa tuon ihmispelon pois?? Ollaan yritetty vaan sinnikkäästi siedättää, kututtu ihmisiä käymään paljon meillä, kuletetaan melkein jokapaikkaan sitä mukaa jne. että tottus ihmisiin, mutta ei tunnu ainakaan vielä tehoovan -.- eikä ihmiset enää mielellään ees käy meillä kun vastassa on iso muriseva koira :( vaikka vaikee olis kuvitella et tuo tekis kellekkään mitää, hirveen ihmisrakas se sit on kun se pääsee jännityksestä eroon.
toiset ihmiset on ongelma, ei toiset koirat!
bknkljköklölöklö
4136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se ei ole ihmispelkoa!
Koiranne on PIDÄTTYVÄINEN vieraita kohtaan. Mitä rotua koirasi on? Se voi kuulua koirasi rotuun, ja periytyä myös sekarotuisille.
Sinun on vaan hyväksyttävä se, että koirasi päättää itse, kenen kanssa kaveeraa ja kehen luottaa. Eikös se ole vaan hyvä, että koira pitää tulijoita silmällä, ei kuka tahansa tule ulkonakaan tekemään tuttavuutta?
Koirasi ei ole aggressiivinen, mutta jos suorilta pakotat sen vieraan kosketettavaksi, se voi puraista, eikä siitä saa rankaista tai kiskoa herneitä nenään. Sinun on pidettävä huolta, ettei koirasi joudu tukalaan tilanteeseen, jossa sen on puolustauduttava.
On toki hyvä että pitää kotia silmällä, se onkin vartijakoira, sakemannin ja rotikan mix. Olen tietoinen molemmista roduista, ja rotusekotus on ainakin meidän koiran kohdalla täydellinen, mutta ei musta ole kovin kivaa et kaikki ketä tulee käymään niin saa vastaan murisevan ja ärisevän koiran :/ paitsi ne ketkä meillä käy melkein päivittäin (mun äiti, miehen vanhemmat) ja kyl se musta on selkeesti pelkoo koska häntä on koipien välissä TAI se saattaa ilosesti heilua mut jännittää silti sitä ihmistä ja siks murisee.. mietinkin vaan et onko parempi kieltää koiraa murisemasta, vai antaa olla ja toivoo vaan et vieraat ymmärtää.. kun mietin vaa omalle kohdalle et jos menisin kylään paikkaan jossa rotikan näkönen koira murisee mulle koko ajan ja vahtaa tekemisiäni niin saattasin kääntyä ovelta takas enkä enää kyläilis siellä.
laitat koiran vieraiden ajaksi eri huoneeseen. Kyllä se oppii siellä itsekseenkin viihtymään kun annat vaikka puruluun sinne mukaan.
Siedättää kadulla ei missään nimessä kannata. Ulkona pitää kulkea paikoissa, jossa pentu näkee kauempaa ihmiset, mutta ei joudu heitä ohittamaan. Suoraan vieraan ihmisen tullessa vastaan, pentu pitää sitä uhkana. Jos se uhka pakotetaan kohtaamaan väkisin, niin pennun muistiin jää ainoastaan tuntemus pelosta, ja omistaja ei turvaa. Luottamus luodaan vähitellen kaukaa ohituksilla.
Kylään tulevat vieraat pentu kokee samoin uhkana. Vieraiden pitäisi näyttää pennulle rapisevaa pikkupussia ja pennun nähden ottaa sieltä nakki lattialle. Sitten pois, että pentu voi pelotta käydä sen ottamassa. Tätä voi toistaa useamman kerran ja antaessa olla katsekontaktissa, mutta sen jälkeen ei. Yleensä pentu alkaa silloin itse tekemään tuttavuutta. Tilanteessa ei saa pentua häiritä, ei siis olla huomaavinaan. Tälläisessa harjoittelussa pentu oppii muistamaan ihmisen hajun ja ihmisen antaman mielihyvän tunteen, jolloin lopussa pentu kaveristuu.
Tuon ikäisen pennun arkuuden poistamiseen on jo aika kiire. Totuttelu ulkomaailmaan pitäisi olla vahva jo 4kk:den ikäisenä. Oletan, ettei tämän pennun perimäarkuutta voi kokonaan poistaa, mutta tottelevaisuuskoulutuksella ja liian häiriön karsimisella saavuttaa luottamuksen, johon pentu turvaa.