Se tavallinen ruikutus tässäkin tapauksessa.Olen jo kohta 63v.Mielestäni hyvässä hapessa vielä.Naimisissa jo kohta 39v.Puuttuu vaan se joku.Se joku on puuttunut kokoajan.Nyt tuntuu,että on jo luovutettava ja siirryttävä kohti vanhuutta.Puolisoni on jo varmaan näin mielessään tehnytkin.Elämää on jo minullakin enemmän takana,kuin edessä.Kohta on aika todeta,että tässäkö tämä kaikki olikin.Mielelläni vaihtaisin mielipiteitä samassa tilanteessa olevien naisten kanssa.Kyllähän joku jo kohta vastaa ja sättii minut joksikin pervoksi,tai ken ties miksikä.Hyvää kevään odotusta,kaikille asiallisille.
Yhdessä,mutta yksinäinen.
kalat51
18290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tee jotain konkreettista mahdollisuuksiesi rajoissa, tai hieman yli.
Tää on helppo täältä rannalta sanoo. Yritä saada vaikka lyytisi mustasukkaseksi.
Vanhemmuuteen joutuu tyytymään, vaikka tulee haikia olo menneestä et äkkiä se elämä loppujen lopuksi on mennyt.
Minäkin olen puntaroinut noin 5 v. Projektia, kun olen suunnilleen saman ikäinen sinun kanssa, alkaa miettimään kannattakoon se enään.Mutta jos ei ole mitään tavoiteltavaa niin tuntuisi vielä tyhjemmältä.
Olen minäkin sitä projektia miettinyt,mikäli tarkoitat eroamista.En ole kovin varma tuoko se tullessaan muuta kuin uusia haasteita.Monelle on käynyt,että ei ole sitä uutta eikä vanhaa.Tämä varmaan kuuluu siihen vanhenemiseen.Toinen vanhenee ennen toista siinä eivät vuodet ratkaise.Minullakaan ei ole mitään ongelmia solmia ihmissuhteita toiseen sukupuoleen,olen vaan huomannut,että se tuo vaan haikiamman olon.En tiedä millaisia nämä monet ihastukset loppupelissä ja vuosiejälkeen olisivat.Todennäköisesti sitä olisi samassapisteessä.Nämä ihatukset selvyydenvuoksi pitää sanoa ei ole johtaneet sen pitemmälle.Ainahan pitää otta humionn se,että itsekään ei ole missään tapauksessa täydellinen ja puoliso mettii näitä samoja asioita.Loppujen lopuksi nämä ovat häviävän pieniä asioita todellisten ongelmien rinnalla.Hyvää jatkoa kaikille.
Ei se vaihtamalla parane.
Ei sitä välttämättä nuorena syvällisiä ajattele, ajattelee, että elämä on seikkailu ja menee mukaan vaan. Toinen sanoo, että mennään naimisiin jonkun syyn takia, niin mukaan vaan. Ei tunnu niin vakavalta ja lopulliselta koko touhu, eikä tunnu missään, kun on niin paljon muutakin puuhaa.
Ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä, mutta aikaa myöden havahtuu siihen, että joku puuttuu. Tunteet vievät mennessään ja huomaat joutuneesi tavallaan ansaan. Naimisiin meno sitoo sinut tiettyyn yhteiskunnan muottiin ja odottaa, että elät ja käyttäydyt, kuten naimisissa olevan tulee käyttäytyä. Saat kuulla vastauksen, että sähän olet naimisissa!
No, aikansa kesti ja joku puuttui koko ajan ja kyllä helpotti, kun eroon pääsi. En yhtään kadehdi, vaikka joillakin on puoliso ja kovasti kyselevät ja ihmettelevät, kun minulla ei ole. Kenelle sopii ja kenelle ei!
Kylläpä kerroit paljon,niin kuin minun kynästäni.On toisaalta kiva huomata,että en ole aivan yksin tunteitteni kanssa.Aion kuitenkin jatkaa tätä yhteistä taivalta.Pitää huomioida,että tämä ikääntyminen on myös monesta luopumista.
Ei meilläkään sitä yhteistä niin tuntuisi olevan, mutta mukavuudenhalusta olen yhdessä pysynyt. En millään jaksaisi erota, koska se pitää sisällään niin paljon muutoksia tavalliseen arkeen. Ja ajattelen, että arki on juhlaa tärkeämpää myös parisuhteessa.
En ole koskaan ollut parisuhdekeskeinen ja touhuamme myös omiamme tahoillamme. Tykkään työstäni, koska se on myös harrastukseni, ja pidän ystäväni erillään parisuhteestamme. Ja koska haluan oppia uutta saattaa toinenkin tempautua siihen uuteen mukaan. Tai se, että käymme vaikkapa taidenäyttelyssä, saattaa olla yhdistävä tekijä nauttiessamme molemmat kokemuksesta tai päinvastoin. Ei siinä tarvitse mitään syvällistä loppupäivän keskustelua, vaan ajattelen miten mukavaa oli pari tuntia tehdä yhdessä jotakin. Sitten voi taas kumpikin häärätä omiaan.
Saatan olla liian vaatimaton parisuhdetarpeissani, enkä osaa odottaa enempää, mutta yhteisen hyvän eteen teen töitä. Muutan tottumuksiamme ja tapojamme aika ajoin. Puoliso ei siihe kykene ja lilluisi samassa rutiinissa lopun ikäänsä, mutta rauhallisella temmolla jätetään vanha juttu taakse ja opetellaan uutta. Osan perustella asiani ja normaalijärkinen aikuinen tajuaa, että tämähän voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu. Ei sen muutoksen tarvitse mitään ihmeellistä olla. Voi vaikka ottaa talvikaudeksi uuden teeman ruokiin ja ryhtyä yhdessä kehittämään sen suhteen haasteita. Tai käydään joka sunnuntai katsomassa kotiseudun matkailukohteet ja opetellaan ne uudestaan. Voi vaikuttaa ehkä tylsältä, mutta kun aivot saavat jumppaa herää siinä kummasti arvostamaan toisenkin aivoituksia.
Tällä hetkellä puoliso on pitkällä lomalla ulkomailla ja heti tuntuu, että on yhteistä kaivatessani häntä kotiin :D Saan hyväntuulisia tekstareita ja kuvia matkakohteesta. Tuntuu aivan eri tyypiltä nyt kuin mitä oli kotosalla ennen reissua. Hyvä, että älysi lähteä. Ja minä nautin yksinolosta, mutta kun toinen tulee kotiin on meillä paljon yhteistä taas kuroessamme loman ajan tapahtuneet asiat päivän tasalle.
(Nyt jos joku vääräleuka vinoilee puolison reissusta uskollisuuden kannalta, niin haloo, ei tässä iässä jaksa sellaisia enää miettiä. Jos seikkailee, niin tuleepahan hyväntuulisena takaisin kotiin. )
Hei, mummot höperöt! Lopettakaa tuo uuden perään haikailu. Olette eläneet jo pitkän rupeaman yhdessä puolisonne kanssa. Ei se elämä siitä repeä jos alatte miehiä jahtaamaan ja huoraamaan.
Arki on ja harmaus on varmaan yleinen pitkässä suhteessa, mutta olettehan sitoutuneet rakastamaan niin myötä- kuin vastamäesskäin.
Moni jää soittelemaab lehdellä erotessaan: ei ole entistä, mutta ei ole sitten sitä uuttakaan. ja mikä sotku ja riesa se on jälkikasvunnekin elämälle.
Kolahti..En tiedä miten aloittaisin kommentin..Tai oikeastaan tarinan.Tiedän varmasti millainen tunne on elää yhdessä mutta yksin.Tunsin samaa pitkän aikaa ja kaipasin vaimon huomiota,hellyyttä,kosketusta,seksiä ja kaikkea.Arvostusta ja että häntä kiinnostaisi minun tekemiset ja menemiset..Tai että tekisimme yhdessä jotain.Ehdotin kaikkea.Matkaa,lenkille pyysin tai tanssimaan..Mikään ei sopinut.Vuodet kului ja olin aina yksin muiden onnellisten parien seurassa.Aina yksinäinen susi ja minulta kysyttiin joskus että missä vaimo ja miksi ei tullut..Muutama vuosi sitten lakkasin yrittämästä..Minulla on toinen nainen ja silti vielä asun vaimon kanssa.Hän on huomannut muutoksen käytöksessäni ja skarppaa suhteen eteen kovasti.Kaikki tuo mitä toivoin ennen,on tarjolla..En kykene enää rakastamaan häntä..Ikävää mutta totta että pitkä suhde on menossa poikki.En Laita nimimerkkiäni koska puhuin jo liikaa.Neuvo:Rakastakaa toisiamme ja näyttäkää tunteet ennen kuin on myöhäistä..Aloittajalle sanoisin.Repäise!Herätä hänen.Tee jotain mikä huomataan mutta ei kannata yrittää tehdä mustasukkaiseksi..sillä se jää nakertamaan.
Suosittelen lämpimästi ns. sivusuhteen hankkimista!! Sillä lailla saa elämään ihan uutta intoa ja jännitystä. En oikein jaksa uskoa tollaisten vanhojen suhteiden piristämiseen, en usko, että niissä enää mikään muuttuu. Ja jotenkin se on niin teennäistä yrittää nähdä se toinen jotenkin uutena ja erilaisena kun sen kuitenkin tuntee perinpohjin ja tietää tarkalleen mihin siitä on ja millainen se on.
Joten jos on niin laiska ja mukavuudenhaluinen ettei halua erota - minä ainakin olen - niin se elämänilo on vaan haettava muualta! Kylmä tosiasia.
En minä haluaisi "elämiloa" sen miehen kanssa, jolla on puoliso kotona. Kyllä hänelle on iloa, mitä sitten minulle? Kiitos
Hei.Oli mukavaasti viestejä kirjoitukseeni.Oli sellaisiakin joita odotin,vaikka en toivonut.Kolmea viimeistä viestiä en edes avannut.Joskus otsikkokin riittää tekemään pahanmielen.Hyvää kevättä teille jo aikuisille ihmisille.Minulle tämä nyt riitti tälläkertaa
Näkeehän nuo viestit, niitä erikseen "avaamatta" Täytyy kai "aikuisenkin ihmisen"erilaisia kannanottoja ja arvostelua sietää ,kirjoittaessaan julkiselle palstalle!
No ei todellakaan näy jos käyttää kutista kommentit toimintoa
Kyllä setä on kommentit lukenut:::))Kuinkas muuten olisi noinloukkaantunut...:))
Kaksin olin enemmän yksin kuin nyt yksin. Ex ei pitänyt ystävistäni eikä sukulaisistani, siksi yritti eristää minut heistä ja kontrolloida yhteyksiäni heihin.
onhan se harmi jos suhde huononee vuosien varrella. toisilla vain paranee mutta varmaan on monella niin kuin sinulla. itse haluaisin tehdä vaikka mitä, toinen ei halua mitään.
sehän siinä onkin, kun toinen ei itse ole aktiivinen ja kieltää toiseltakin...