Oikeinko ?

Olen joutunut kokemaan samaa osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollessa,
ja tuo ilkeily alkoi jo ollessani täysiaikainen työntekijä, siis välittömästi kun toimintakykyni heikkeni, enkä pärjännyt enää työssäni, vaan jouduin pakosti pyytämää apua.
Minusta tuntuu, että kuvittevat minun teeskentelevän ja liiottelevan sairauttani.
Totuus on silti se etten millään haluisi vaivata toisia ja pyytää muutenkaan apua.
Olen yrittänyt olla välittämättä, silti se koskee, kun muuteskin on kipujen ja vaivojen kanssa vaikeaa ja yöt menee valvoessa.
Tämän kaiken ymmärtää vasta se, joka kokee samat asiat.
Kyllä se on väärin ja kurjaa kun äitisi eläke on evätty. Voimia hänelle ja kannattaa hakea edelleen eläkettä, eikä sovi antaa periksi.
On se niin väärin kun terveet ihmiset on vailla työtä, vaikka he sitä kuinka haluaisi. Pian siinä menee jo itsetunto ja kohta työnsaanti mahdollisuutesi heikkenee, mitä kauemmin olet työttömänä.
Itse olen ollut nuoresta asti työelämässä. Kun olin nuori niin kaikille riitti työtä, ja niin sen täytyisi olla edelleen.
Mutta kun ennen muutettiin maalta lähi kaupunkiin töihin. Seuraavaksi työpaikat keskittyi isompii kaupunkeihin. Ja nyt ne työpaikat siirtyy ulkomaille, Niin onkos se sitten ihme jos ei töitä riitä kaikille. Silti työttömiä tunnutaan vähesksyttävän ja puhutaan passiivisiksi. Kyllä se varmaan motivaation vie kun haet töihin, monen moneen kertaan ja laitat hakemuksia kasapäin, niin kait se passivoikin ja joka paikkaan on hakijoita vaikka millä mitalla.
Eli ymmärrän sinua kyllä.
Äidillesi ja sinulle tsemppiä, ja älkää lannistuko, olkaa sitkeitä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.