Lyhytaikainen sijoitus, kokemuksia?

Lyhytaikaista sijaishoitoa tarvitsevia lapsia on paljon, heidän hoitamisensa on vaativaa. Yleensä hoidossa on yksi lapsi kerrallaan. Voi olla myös pitkäaik.sijoitettuja lapsia yhtäaikaa mutta heidän täytyy saada tuoda mielipiteensä julki haluavatko että kotiin tulee vaihtuvia lapsia. Pitkäaikaisen sijaislapsen täytyisi olla turvallisesti kiinnittynyt sijaisperheeseen ennenkuin ajattelette näitä lyhytaikaisia koska se on täyttä työtä ja 24h. Siinä ei tule olemaan vapaapäiviä eikä hetken hengähdystä joten parisuhdekin on ajoittain lujilla. Mutta aina tarvitaan uusia ihmisiä jotka voivat antaa kodin lapsille!

Eikös niitä vapaapäiviä voi pitää siinä välissä kun lapset lähtee ja ennenkuin uusia tulee? Ja hengähdystaukoja voi miehen kanssa vuorotella.
Mutta uskon kyllä että on vaativaa.

Oletko miettinyt vanhuksia. Hoitosuhde muodostuisi tavoittelemasi lyhytaikaiseksi helpommin. Vanhukset poistuvat luonnollista tietä ja saat aina uusia ihania vanhuksia edellisten tilalle. Vanhuksien perhehoidosta on pulaa, joten takuu varmasti raha alkaa kilistä kassaasi. Sinun ei tarvitse tuntea mielipahaa lasten vanhempien taholtakaan, vaan vanhukset ilmaisevat sinulle pelkkää kiitollisuuttaan. Ajattele miten harmonista ja tyydytystä antavaa olisikaan ottaa vanhuksia sijaishuoltoon. Vanhuksilla on paljon elämänkokemusta jaettavaksi ja tuovat siinä sivussa vielä rahaa. Vanhusten hoitosopimuksen puolesta voisi luetella vaikka miten paljon hyviä puolia, sijaislasten biologisten perheiden aiheuttamien laajojen ongelmakenttien sijaan. Lapset pitää hoitaa kotona ja vanhukset sijaisperheissä. Vain siten yhteiskunta saadaan pelastumaan taloudelliselta ja eettiseltä katastrofilta.

Ei nyt kiinnosta vanhuksien hoito. Lapset kylläkin.

Me toimitaan ns kriisiperheenä eli meillä on lyhyessä perhehoidosta lapsia. Ollaan haluttu yksi lapsi kerrallaan, koska meillä on vain yksi oma lapsi, pari kertaa on ollut sisarukset max kuukauden.

Koska lyhyessä perhehoidossa tarve sijaisperheelle on akuutti, toisen sijaisvanhemmista on oltava kotona kokoaikaisesti. Eikä muutenkaan olisi järkeä laittaa lapsia heti hoitoon uudessa paikassa.

Mitä huomioitavaa...no jos on esim. suunnitellut reissun, se saattaa peruuntua jos lapsia yht'äkkiä tuleekin. Me toimitaan niin, että reissataan heti kun edellinen lapsi on lähtenyt. lasten välissä on yleensä max 4 viikon tauko. Se taukoaika on myös tulotonta aikaa. Meidän sossu ei maksa ns. varallaolokorvausta. Sekin kannattaa huomioida, että kiireellisesti sijoitetuilla ei ole välttämättä mitään mukanaan. Vain ne vaatteet, joilla tulevat. Meille onkin kertynyt aikamoinen kasa kaikenkokoisia ulko- ja sisävaatetta ja tutut osaavatkin jo kysyä haluammeko jos on pieneksi jääneitä vaatteita. Lyhyeen perhehoitoa ei saa edes mitään käynnistämiskorvausta. Lapset tulee yleensä hyvin vähin taustatiedoin. Meidän lapset on pääsääntöisesti vauvoja eli eivät reagoi juuri mitenkään uusiin ihmisiin ja paikkaan, mutta isompien kohdalla on varmasti eri. Kotona on kriisi ja yht'äkkiä vieras ihminen vie uuteen vieraašeen paikkaan usein vieläpä määrittelemättömäksi ajaksi.

Kysele lisää, ei tule oikein muuta mieleen. Me nautitaan tästä. Minä olen kotona, mies päivätöissä.

Kiitos sijarimamma!

Esitän muutaman lisäkysymyksen jos osaisit vastata. :)

Voiko olla pitkäaikaissijoitettuja tämän rinnalla? Toki niin etteivät ole ihan juuri tulleita, vaan vuoden verran kotiutuneita.

Onko kriisiperheellä ja lyhytaikaisella sijaisperheellä sama palkka? Voitko kertoa oman palkkiosi? Ei ole pakko jos et halua...

Tuleeko lapset samasta paikasta, siis jonkin järjestön tai muun vastaavan kautta vai kunnilta suoraan?

Voiko toivoa lasten ikää, esim. että vain alle kouluikäisiä?

Onko teillä ollut muun ikäisiä kuin vauvoja? Jos on niin miten oleet pärjänneet eri ikäisten kanssa, onko eroja?

Suositteletko hommaa? Mikä on ollut raskainta? Mikä mukavinta?

Meillä olisi molemmat vanhemmat kotona.

Kiitos jos jaksat vastata. :)

älä suostu vaikka lupailisivat mitä tahansa.Siitä tulee kuitenkin pakkohuostaanotto ja saat lapsesi kunnes hän täyttää 18v,niin se vaan menee

Meiltä on kahden lapsen kohdalla kysytty haluaisimmeko lapsen jäävän meille pitkäaikaiseen sijoitukseen. (Alunperin olimme ajatelleet, että meille voisi yksi lapsi tulla pitkään sijoitukseen ja sitä odotellessa tehdään lyhyitä.) Kysyttiin voidaanko tehdä pitkän ohella lyhyitä sijoituksia ja vastaus oli, että vasta sitten kun olot vakiintuu ja lapsi on löytänyt paikkansa eli varmaan vuoden-kahden päästä. Tai jos lapsi alkaa oireilla niin lyhyitä sijoituksia ei välttämättä voisi tehdä ollenkaan. Nyt ollaan päätetty, että tehdään vain lyhyitä sijoituksia.

Meidän sijoittajataho on kaupunki. Ko. kaupungilla ei ole erikseen kriisiperheitä ja lyhyitä sijoituksia tekeviä, on vain lyhyttä perhehoitoa tarjoavia perheitä. Käytännössä olemme kriisiperhe, koska tilanteet jolloin lapsi tulee meille, ovat akuutteja.

Palkkio ja kulukorvaus on yhteensä 61€/vrk. Matkakulut päälle.

Lapsen ikää saa toivoa. Yleensähän sijoitettu lapsi tulee perheen nuorimmaksi lapseksi. Meillä siis ovat alle kouluikäisiä, mutta olen ymmärtänyt sossun puheista, että vauvaikäisiä toivoo yllättävän harva perhe. Onhan niissä toki omat juttunsa.

Meillä on ollut vauvojen lisäksi 2v ja 10v sisarukset, 3v sekä 4v ja 7v sisarukset. Vauvat on tyytyväisiä kun perustarpeet on tyydytetty. Isompien kanssa lähdetään yleensä ihan perusasioista, ruokailutavoista, siisteydestä, kielenkäytöstä, mutta he pukevat itse, syövät itse, hoitavat vessareissut pääsääntöisesti itse eli siinä mielessä ovat fyysisesti helpompia. Vauvat valvottavat öisin eri tavalla kuin isot, isojen kanssa puhutaan yöllä peloista, ikävästä yms. Maalaisjärjellä mennään. Itselläni on työkokemusta kouluikäisistä ja nuorista sekä päivähoidosta, mutta kyllä mieskin ihan luonnostaan osaa olla kaikenikäisten kanssa.

Suosittelen! Mukavaa on tietysti lapset itsessään. Uuden lapsen odottamiseen ja tulemiseen liittyy jännitystä, mikä on ihana mauste tässä työssä. Vaikka tavallaanhan pitää toivoa, että kukaan lapsi ei tule meille, että kaikki saisivat olla omien vanhempien kanssa omassa kodissaan. Raskainta on todella vaikeasti oireilevat lapset ja se hetki kun uusi lapsi tulee, hän on täysin vieras ja oma olokin on vähän avuton eikä yhtään tunne lasta. Oman lapsen mielenliikkeistä tietää silmien liikkeestä ;) Se on aina pieni kriisitilanne perheessämme, vaikkakin pääosin positiivinen. Lähdön hetki on haikea, varsinkin jos lapsi on ollut useamman kuukauden, mutta sen jälkeen on "loma" ja minulla ennemmän omaa aikaa.

Silloin kun lapsi oireilee vaikeasti tai olen ihan uuvuksissa muuten, jaksan sillä, että yleensä tiedän montako päivää sijoitus vielä kestää. Jos lapsi olisi pitkässä sijoituksessa, päivien määrä olisi loputon. Siinä mielessä koen tämän olevan helpompaa.

Kiitos vastauksista!
On tässä vielä paljon miettimistä ennen lopullista päätöstä. :)