Aikuistumisen pelko :(

Tulepas kirjoittamaan tänne uudestaan sitten kun olet 18-vuotias :) Itse siis sen ikäinen olen ja ihan samat ajatukset pyörivät täälläkin päässä. En koe itseäni vielä aikuiseksi vaikka täysi-ikäinen jo olenkin, ei siis pitäisi sinullakaan vielä mitään hätää olla :) Omalla kohdallani parhaat vuodet olivat ainakin juuri tuossa 15–16-vuotiaana, nauti siis siitä. Ei siis sillä että elämä vieläkään mitenkään epämiellyttävää olisi, sama pikkupoika minä olen kuin silloinkin :)

Kannattaa kuitenkin muistaa että nimenomaan sinä itse päätät miten nopeasti haluat aikuistua. Jos haluat olla vielä lapsi ja tehdä lapsellisia juttuja niin tee niin. Minä ainakin teen. Minusta monilla aikuisilla on se ongelma että he tavallaan hukkaavat sen lapsuuden minänsä kaiken kiireen keskellä. Lapsuudesta kannattaa ainakin minun mielestäni pitää kiinni niin pitkään kuin mahdollista, eikä se ole välttämättä iästä kiinni. Voit olla lapsi vielä monen vuoden päästäkin jos vain haluat, muista vain aina välillä tehdä kaikkea lapsellista niin ei se lapsuus siitä minnekään häviä :)

Mä taidan ymmärtää, mitä tarkotat.
Sä olet vielä lapsi. 18 vuotiaanakaan ei oo vielä yleensä kunnon aikunen ja tarpeeks kypsä hoitaan asioita asiallisesti. Poikkeuksiakin löytyy, mutta sä olet ihan lapsi vielä! Varsinkin kun käyt koulua :)
Moni sun ikänen ja vähän vanhempi ihminen vaan aina olettaa olevansa jo niin iso, kypsä ja viisas. Ei pidä paikkaansa. On hyvä, että sulla ei ole mikään kiire aikuistua, ei pitäiskään. Olet lapsi vielä niin pitkään, kun siltä tuntuu. Sillon vasta kun opit sisäistämään itsesi ja kun tunnet, että olet päässyt lapsuuden ohi, olet aikuinen.
Eli silloin vasta, kun sen pystyt kunnolla hyväksymään ja ottamaan vastaan.

:)

Olet vasta 14 vuotias ja koko elämä edessä. Turhaa mietit aikuistumista vielä siinä iässä. Sinulla ei ole mikään kiire ns. "aikuistua". Vuosien kuluttua alat tottumaan jo ajatukseen ja alat miettiä ja omaa tulevaisuuttasi, ja tajuat että tulevaisuudestasi tulee olemaan mahtava. Äitisi ja isäsi tulevat pitämään sinua heidän pikkutyttönään koko loppuelämäsi. Minullakin ikää jo 19 vuotta, ja samaa mieltä olen, 7-9 luokat oli huippuvuosia minulle! Opin paljon uutta ja tutustuin uusiin ihmisiin, joista en ole vieläkään päästänyt irti, enkä päästäkkään. Muistahan keskittyä kouluusi, tulevaisuutesi näyttää kirkkaalta! Hymyä huuleen ja päivä kerralla :)!

Nuo toiset viestit ovat aivan totta, itse olen 16 ja minulla on sama fiilis. Alle 1.5 vuotta ja olen 18 ja saa auton ja ihmiset alkavat muuttamaan omilleen. En minä ole siihen vielä valmis, enkä halua kaverienikin muuttavan pois niin pian. Juurihan olin rippileirillä ja ylä-asteella.

Mutta nyt pääasiaani: Moni asia tulee kuitenkin muuttumaan jo 16 vuoden ikään tultaessa ja paljon sitä ns. viattomuutta katoaa. Muistan kun 14v ollessani riparilla suurinosa oli iloisia ja leikkimielisiä,ja heille juhliminen oli pääosin limun juomista muutamia ensi siiderilissuiluja lukuunottamatta. Sitten yhdeksännellä luokalla se muuttui. Juhliminen alkoi tarkoittaa melkeinpä pelkkää perskännien vetämistä, ja ysin lopulla jo SUURINOSA juhli edes jonkin verran alkoholi kaverinaan. Neitsyyksiä alkoi myös poksahtelemaan kovaa vauhtia, ja alkoi pyöriä vaikka minkälaisia kuvia perjantai-illoista ja vastaavista. Myös draamaa tuli teinien keskuuteen huomattavasti aiempaa enemmän. Milloin joku petti suhteessa toista ja milloin tapahtui sitä sun tätä. Yleensäkin sellainen synkkä huntu peitti sen ennen niin iloisen ja viattoman maailman. Ysillä kun itse hieman ulkopuolisena alkoi tulla näitä känniörveltämisiä tietoon, ajattelin että tähänkö tämä lapsuus sitten loppui, ihan äkkiseltään. Tietysti eihän tuossa periaatteessa ole mitään väärää, varsinkaan aikuisena, mutta jotenkin tuli ja tulee siitä vakavuuden lisääntymisestä vaan niin paha mieli. Tietysti asiat ovat eritavalla muualla, mutta tuskin se niin paljon kuitenkin eroaa. Toivottavasti sinä olet ns. valmis, eikä tuo tule sinulle samanlaisena surullisena yllätyksenä lapsuuden loppun alusta kuin minulle. Tai sitten alunalkaen menet mukaan siihen hauskanpitoon ja näet sen vain positiivisena asiana, millaisena itsekkin välillä toivoisin sen näkyvän.

Monet tulevat "aikuiseksi" aivan lian aikaisin! Nyt nautit lapsuudesta kun voit. Aikuistumiseen ei ole mitään kiriettä! Voithan olla lapsi vaikka parikymppisenä, ei se mitään. :-) Kannattaa olla lapsi niin pitkään kuin mahdollista. Sitten tulet "aikuiseksi" kun sinusta itsestään tuntuu.

Siis tarkkaanottaenhan lapsuuden jälkeen tulee ensin nuoruus, jolloin voi harjoitella aikuistumista vähitellen; ei kaikkea tarvitse heti osata ja vahemmat voivat auttaa.

Jossakin sanottiin, että on pakko vanhentua, muttei kasvaa aikuiseksi. Ei ihminen minun mielestäni syntymäpäivänään mitenkään erityisesti itse muutu, ajatteluun voi tietenkin tulla paineita vastuun kantamisesta "nyt kun olen -- ikäinen", mutta samana henkilönä sitä jatketaan. Itse voi yrittää päättää minkalaiseksi ihmiseksi haluaa kasvaa.

Lisäksi aikuisuus ja täysi-ikäisyys eivät ole sama asia, jotkut aikuistuvat aikaisemmin, jotkut myöhemmin.

Ajatuksesi ovat varmasti monen nuoren mielessä. Mitä tarkoittaa aikuistuminen?
Sinulla on vielä nuoruus edessä ja ei kenestäkään tule,eikä tarvitse tulla yhdessä yössä aikuista.
18 vuoden ikä tarkoittaa aikuista siinä mielessä,että olet vastuussa omista tekemisistäsi lain edessä. Ikä tuo vastuuta mutta myös vapauksia.
Muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa ja ole huoleti,opit ottamaan vastuuta elämästäsi kokemusten ja iän myötä.

Itse odotin aikoinaan että voi kunpa täyttäisin 18 vuotta ja olisin "aikuinen". Eipä sitä silti aikuiseksi kerralla muututtu ja mitä hyvää se toi edes. No,voit saada ajokortin,käydä baarissa,ostaa mietoja alkoholijuomia,tupakkaa.. Siinäpä se olikin.

Aikuistuminen tarkoittaa minun mielestäni sitä että ottaa vastuun omista teoistaan ja elämästään. Silti iästä huolimatta ihmiset tarvitsevat välillä apua elämän varrella eikä siinä ole mitään hävettävää. Ajatusmaailma muuttuu vuosien varrella.

Ole lapsi ja nuori ihan rauhassa ja opettelet olemaan vastuullinen pikkuhiljaa :)
Lapsellisuus ja lapsenmielisyys ovat kaksi eri asiaa. Lapsenmielinen saa olla vaikka olisi 50 vuotias. Itse olen 35 vuotias ja minulla on jo oma lapsi. Hassuttelen lapseni mutta myös ystävieni kanssa,elämää ei pidä ottaa liian vakavasti.

You tärkeä!23.2.2014 11:400
Vastatkaa, olkaa hyvät tärkeään kyselyyn, jotta saamme tutkimusaineistoomme syvyyttä, tämä voi auttaa teitä matkalla jalostuneempaan mielenlaatuun ja sitä kautta kestävimpiin suhteisiin (tai suhteisiin ylipäätään).

Nuoret aikuiset, nyt n. 24-26v jotta olivat teinejä silloin kun aloitettiin yhtä (nimet eivät ole tässä tutkimuksessa tärkeitä) henkilöä kohtaan nettilietsonta, n 8-9 vuotta sitten, sillä verukkeella että näytetään miten joku voi olla vahva ja mukaan tulijoille vakuutettiin että heistä tulee kymmenen vuoden päästä samanlaisia.

Koetteko onko tämä profetia teidän kohdalla toteutunut, ja jos on niin miksi?

Mitä vahvuus teidän mielestänne tarkoittaa ja onko nettiä tuijottamalla pylly pitkällä lähentänyt teitä ja ko. selostajan toiveita? Mitä teistä pitikään tulla?

Koitteko "miehinä" raivoa tässä alistuneiden miesten maassa kun jotain naista kutsuttiin vahvaksi, tunsitteko halua tappeluun, niinkuin "miesten" kesken jos kerta tälläinen "tasa-arvo" on luotu? Miksi, oletteko kuitenkin samaan aikaan sitä mieltä etttä väkivalta kaikissa muodoissa on naurettavaa ja apinatasolle jääneiden miesten ongelma? Ja miesten rooleja, kuvitelmia miehuudesta tulisi laajentaa, muttei kuitenkaan liikaa, koska naiset eivät sillä tavalla kuitenkaan ole ihmisinä samanveroisia.

Koetteko että teille jäi ainoaksi mahdollisuudeksi "pärjätä" koettelemalla uskotella, että teistä tulee jotakin kun "saatte" olla mukana lietsomassa muiden mukana että aivopestä itsenne tekemään vain "selän" takana kuin tyypillinen säälittävyys joka sai vertaistukea nettilietsonnasta.

Miten koette että tämä teille uskoteltu ensimmäinen oikeutus tunkeilevaisuuteen sairaiden ihmisten taholta (näytettiin että oli vahva) sopi yhteen sen kanssa että kuusi vuotta myöhemmin aloitetaan uusi kierros salakuvauksien turvin ja silloin oikeutetaan se -pyrkimyksenä saada suhteeseen- ? Kuinka usein tunnette tarvetta uskotella että teidän täytyy pinnistellä sen suhteen että joku muu eläisi ja ajattelisi asioista samalla tavalla vanhojen yksinkertaisten miesten muokkaamien oletusten mukaan.

Koetteko tarvitsevanna jatkuvaa vaakuttelua siitä, että te olette nyt saavuttaneet jotakin, kun kymmenes vuosi pyörähtää käyntiin, onko asiat loksahtamassa paikoilleen, elämä tuntuu hyvältä eikä naiset enää aiheuta päänvaivaa.

Kuinka ylevältä tuntuu pyöriä teinien seassa, pyöritellä uusia teinejä, vaakutellen heille tuollaista roskaa?

Koetteko olevanne uuden ajan aurueita, vai ajatteletteko että te näytätte hyviltä kun vertaatte itseänne esim. Perussuomalaisten Oikariseen?

Mitä ajattelitteko kun perisuomalainen feministi Hesarin toimittaja petersson esiintyy homojen oikeuksien puolustajana tajuamatta edes mitä kevyt liberaali suvaitsevaisuus tarkoittaa (suomennos, se tarkoittaa että korottaa jonkun ryhmän erilleen ja asettaa ne tiettyyn asemaan, näkemättä heitä kuitenkaan juuri minään muuna, hei, mä diggaan homoista, ei mulla homoja vastaan mitään.. Jne. tarkoittaen että ne ovat jotain muuta jonkun korostetun toiminnon takia, vanha-aikaista jargonia ja sitä että he eivät riiskeereeraa itse mitään), juuri sillä tapaan kuin Suomessa on tapana, korottavat itsensä ja se pönkitys heille itselleen on tärkeintä.

Mitä ajattelitte kun vasemmisto/vähemmistön edustaja Silfia Modig ( kuin Pirkko Saisioa lapsi ulkonäöstä päätellen) sanoi että Suomessa hän saa huutelua ja aggressiivista käytöstä osakseen ( yllättäen kaikkien muiden vuosien hiljaisuuden jälkeen kun virallinen Seta on pyrkinyt luomaan heidät hellittäviksi puppeiksi) ajattelitteko että ei Suomessa koska suomalaiset ovat kilttejä luonteeltaan eikä heillä ole tapana naisille olla vihaisia (muita kuin piiloaggressiivia mikä mahdollistaa kaiken kun eivät muuta uskalla). Ajattelitteko että yeah right sano sitten jotain jos saat turpiisi (miehet siis jotka katkerina omista väkivaltakokemuksista tai sille altistumispelossa haluavat uskotella että se juuri heitä lyönyt oli taatusti kova karju ja naisiin ei oikeaa väkivaltaa kohdistu).

Onko teillä vielä vajetta suhde elämässä, ajatteletteko että te täytytte kun teidän kuvitelma siitä miten elämä loksahtaa kohdille kun tulee joku kiva tyttö joka pitää teistä ja luulette että kaikki surkuttelisi samaa ajatusta. Saitteko ylevöitymistä kun vanhanaikaisen miehen päähänpinttymää kuuntelee pelkuruuttaan peittelevät miehet duudsoneista lähtien, tyypit joilla yksinkertaisia näkemyksiä naisten asemasta suhteesta heihin

Mitä heistä ensimmäisistä vakuutelun kohteista on tullut, pääsivätkö koukusta ja houkutuksesta irti vai ovatko pysyneet kymmenisen vuotta mukana, muovaten maailmankatsomuksensa nettipuheiden mukaan?

Suomessa on vuoden vaihteessa koventuneet vainoomislait, mutta kuten nähty, ensiksi täytyisi tietää kuka on saatanan sairas että jaksaa tuollaista vuosikymmeniä.

Kiitos kaikista vastauksista! Saa tottakai laittaa lisää vastauksia, siitä tulee aina mukava mieli kun saa rohkaistusta, jos tiedätte mitä tarkoitan! :)

Mulla on toi sama :D en mäkään haluu aikuistua oon kohta 15

Tosi onnetonta porukkaa täällä.
Aikuisuus on parasta aikaa koko elämässä.

Varmaan kiva asua toisten helmoissa tiedostaen ettei edes omista mitään.

oon hienot 8 vuotta mylhässä mutta mulla on ihan täsmälleen sama kun sulla:)

hei, olen 16 vuotta kolmen päivän päästä ja pelkään aikuistumista, siksi olen täällä palstalla. miltä nyt tuntuu, kun olet jo vanhempi kuin kun kirjotit tämän? vastaa jooko, en kestä tätä. haluan olla lapsi