Olen kärsinyt jo kauan siitä, että elämä tuntuu hirmu vaikealta. Itken paljon ja aiemmin olen ollut koulukiusattu. Ystävät ovat jättäneet ja nykyään olen tosi paljon yksin. Itsetuntoni on tosi alhaalla ja on sitä tullut painon pudotustakin yli 4 kg. Olen miettinyt its*emurhaa jo kolme kertaa. Ensimmäisen kerran mietin seitsemännellä luokalla, mutta silloin en vielä suunnitellut. Nyt olen ja suunnitelma tuntuu mielestäni hyvältä. Minulla on tunne, että minusta tuntuu hyvälle jos kärsin. Olen kateellinen aina muille, jos joku on sairaalassa vuoteella. Kuten mainitsin aikaisemmin, itken tosi paljon ja sitä on tullut töissäkin. Kaikki viha, suru ja ahdistus ovat tulleet jo kolmannelta luokalta lähtien. Nyt opiskelen merkonomiksi. Kun olen ujo ja hiljainen, olen tosi huono asiakaspalvelussa. Tuntuu, että perhe hylkii minua ja he arvostavat enemmän sisaruksiani kuin minua ja se on totta.
Mistä minä kärsin? Mitä minun pitäisi tehdä? Vanhemmilleni EN voi puhua.
Auttakaa..
Mistä minä kärsin? Mitä minun pitäisi tehdä? Vanhemmilleni EN voi puhua.
Auttakaa..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihanku oisit kertonu mun elämäst, otan osaa
Nooh... Se riippu paljon myöskin siitä mitä teet vapaa-ajalla. Kun harrastaa jotakin mistä tykkää, kokee yleensä onnistumisen oloa joka motivoi sitten elämässä etieppäin.
Toiseksi myöskin mihin uskontoryhmään kuulut. Itselläni on kaksi ystävää, toinen on kristitty ja toinen taas islamisti. Molemmilla on selkeä tarkoitus mitä ja mihin elämänsä käyttää. Tilastojen mukaan suurimmat itsemurha syyt ovat enemmänkin johtuneet ateistisesta taustasta ( elämällä ei ole tarkoitusta jne.)
Tsemppiä
itsemurha: Joo, näköjään ollaan samoja. Ja samoin!
Entinenkoulukiusattu:
En harrasta mitään vakituista, mutta käyn joskus uimassa uimahallissa. Taidan olla ehkä kristitty, koska kävin rippikoulun. Huom! Ehkä!
En minä uskonnosta kamalasti välitä, joten tiedot eivät ole hallussa.
Hei!
Ikävä kuulla että olet tällaisessa tilanteessa. On varmasti rankkaa, kun mieli on aina maassa ja vaikuttaa siltä, että kyse voi olla masennuksesta. Oletko miettinyt mistä tämä kaikki on saanut alkunsa tai mistä alhainen itsetuntosi voisi johtua? Miksi sinusta tuntuu hyvälle jos kärsisit?
Toivottavasti asiat eivät mene siihen, että itsemurha on mielestäsi ainoa ratkaisu ongelmiisi. On myös muita vaihtoehtoja, voisit vaikka käydä juttelemassa kouluterveydenhoitajan/psykologin/kuraattorin kanssa. Saat varmasti heiltä apua.
Jos kasvotusten jutteleminen tuntuu vaikealta, niin tukipuhelimet ovat myös vaihtoehto. Esimerkiksi MLL:n tukipuhelimeen voit soittaa ma-pe kello 14–20
la-su kello 17–20. Numero 116 111 . Lisätietoja löytyy täältä: http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/
Tästä linkistä löytyy suuntaa antava testi, jolla voi selvittää mahdollisen masennuksen: http://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html
Muistathan kuitenkin, että testi ei kerro varmuudella oletko masentunut ja asiasta kannattaa jokatapauksessa keskustella asiantuntijan kanssa.
Toivottavasti näistä neuvoista on hyötyä ja toivotamme sinulle hyvää jatkoa!
Ystävällisin terveisin Venla ja Jussi Nettisaappaasta.
Vanhemmat olivat väkivaltaisia kun olin pieni. Mutta seitsemännellä luokalla nousi vielä isompi pelko isästä. Isä läpsäisi naamaani ja heitti minut lattialle. Siskot ovat kiusanneet ja heidän mielestä he ovat aina oikeassa asiasta, kuin minä. Mummot arvostelevat minua kamalasti. Tässä esimerkki: "Laita hiuksesi kiinni niin näytät kauniimmalta, kuin auki hiukset auki." Siskoilleni eivät sano mitään tuollaista. Pienempänä tipuin liukumäestä alas ja en pystynyt puhumaan ollenkaan. Mutta sitten se palautui. Ehkä haluan kärsiä siksi, koska minusta tuntuu hyvälle alussa jos kärsin ja lopussa tuntuu sille, että haluan parantua. Haluan varmaan kai sitten huomiota?
Pitää katsoa tuo www-sivu. Olisipa joku sähköposti, johon voisi ottaa yhteyttä. Tein testin ja vaikka se ei kerro mitään, niin minulle tuli: 47, "vaikea masennus."
Hei My lifee!
On tosi hyvä, että osaat pohtia syitä oloosi. Perheolosi kuulostavat todella vaikeilta ja niitä olisi hyvä päästä käymään läpi ammattilaisen kanssa, jotta ne eivät vaivaisi myöhemmin elämääsi liikaa.
Pohdit, että olisiko jotain sähköpostia johon laittaa viestiä, mieleemme tuli tämä:
http://www.lastenjanuortennetti.net/
Olisi siltä hyvä, jos rohkenisit mennä puhumaan esim. koulusi terveydenhoitajan/kuraattorin/psykologin kanssa. Heistä olisi varmasti apua sinulle.
Tsemppiä tulevaan kevääseen,
Venla ja Kati Jyväskylän Saappaasta
Kiitos netti_saapas . Tästä on apua. :')
kaikki nuoret naiset tulkaa La 15.2 klo 18 Naisten iltaan jossa voit kohdata elävän Jumalan. Sun elämä ei ole enään koskaan sama sen jälkeen! Fredrikinkatu 39 C 22, Helsinki
Lue tämä ja löydät uuden elämän:
http://www.divinerevelations.info/documents/prepare_to_meet_your_god/finnish_prepare_to_meet_your_god_angelica_zambrano_saving_again.pdf
En valitettavasti lue mitään jeesus kristus asioita. Että luin vaan tuosta tekstistä kaksi sanaa ja se oli jo siinä.
Minulla on ollut koko elamani melkein masennusta, tarhasta asti. Olen ajna ollut yksin, ilman kavreita tai tukea. Sairastuin vila dibetekseenkin. Pidan kivusta, veresta ja muiden kiduttamisesta. Tulen hulluksi pian ja olen vasa 12! Tiedan tunteesi.Itse en tosin itke... Olen suunitellut it.se.murhaa jo suht. kauan.
Sori kitjoitusvirheet, mutta kirjoitan ps vitalla.
Otan osaa.
:S.
Toivottavasti sinun elämäsi voisi muuttua vielä, koska olethan sinä vasta 12-vuotias.
Tuo "Pidän kivusta" kuulostaa ihan minulta.
Kiva, jos tiedät tunteeni. Olemme melkein samanlaisia. :)
Itse taas toivon, että sinulla menisi paremmin. En piittaa enään itsestäni, koska tiedän olevani vain turha, laiska kakka.
Toivottavasti elämäsi alkaa hymyilemään pian! :)