Historian saatossa on kirjat, laulut ja runot kertoneet rakkauden epätoivosta ja kivusta. Miksi ihminen rakastuu epätoivoisesti? Tällä kaikki kertomukset tavoittamattomasta rakastetusta tai menetetystä rakasteusta. Ikävästä, kaipuusta ja elämän lamasta.
Ei kaikki rakkaus ole uhattuna ulkopulisten taholta tai määräyksestä vaan joskus suurin uhka on rakastunut ja rakastava pari itse. Miksi palapelin pala ei toiseen sovikaan? Miksi elämä ei suju ja sopusointu ei synny? Vaikka rakastaa.
Ei kaikki rakkaus ole uhattuna ulkopulisten taholta tai määräyksestä vaan joskus suurin uhka on rakastunut ja rakastava pari itse. Miksi palapelin pala ei toiseen sovikaan? Miksi elämä ei suju ja sopusointu ei synny? Vaikka rakastaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihminen, jolla on itsetuntemusta ja itsearvostusta ja joka on AVOIN mahdolliselle rakkaudelle on eri asemassa kuin ihminen, joka etsii rakkautta kiihkeästi täyttämään jotakin puutettaan.
Ihminen, jolla on rakkautta itseään kohtaan ja joka on AVOIN romanttiselle rakkaudelle valitsee elämäänsä ainoastaan sellaisen kumppanin, jonka näkee tuovan mukanaan hyviä asioita. Jos itseään rakastava ihminen tavoittelee hyvää ja harmonista suhdetta, hän tulee sellaisen saamaan, koska mitään muuta ei ole syytä elämään valita. Ihminen, joka on oppinut myös käsittelemään omia tunteitaan, hallitsee myös henkisiä työkaluja, joita käyttää parisuhteen eduksi. Kun kaksi taitavaa ihmistä löytävät toisensa, on suhteen perusta vahva ja hyvä.
Epävakaa ihminen puolestaan pyrkii täyttämään vajetta itsestään toisen ihmisen avulla. Tällainen vaje ilmenee erilaisina tarpeina, jotka hallitsevat epävakaata ihmistä. Ihminen voi esim. paeta yksinäisyyttään, kokea ympäristön puolelta painetta parisuhteeseen, haluta kumppanin, jossa näkee ihailemiaan ominaisuuksia, joita itseltä uupuu tai valita kumppanin, joka muistuttaa aiemmin koetuista asioista tms. Tällainen ihminen laittaa helpommin parisuhteessa olemisen tai kumppanin tarpeet oman onnensa edelle. Itsetuntemuksen puutteessa ihminen on sokea sille, mikä oikeasti on hänelle hyväksi ja itsearvostuksen puutteessa sallii itseään kohdeltavan huonosti. Ihminen. Tunteissaan epävakaa ihminen käyttäytyy todennäköisemmin myös epäoikeudenmukaisesti kumppaniaan kohtaan. Tällainen ihminen kokee tunteet hallitsevina ja oikeuttaa siksi itselleen niiden pohjalta tehdyt teot ja sanotut sanat. Tasapainoinen ihminen puolestaan antaa järjen säädellä tunteitaan eikä siksi ole niiden armoilla.
Tässä on yksi merkittävä ero sille, miksi joidenkin rakkaudet ovat aina jotenkin repiviä tai järjettömiä ja toisille yhteiselo ei tuota repiviä ongelmia, vaan suhteessa nautitaan hyvistä asioista ja pulmalliset tilanteet ratkeavat toista arvostaen.
Jos rakkaus on repivää, niin se tarkoittaa sitä, että kyseisellä ihmisellä on aika paljon kypsymistyötä tehtävänä.
Vai sopimaton pari? Mikä kaava pätee siihen, että joku toinen onkin onnistuneempi vastinpari? Eli vaikka ihminen ei sen ehjempänä seuraavan suhteen äärellä ole, niin sepä vaan toimiikin? Miten tuohon kaavaan sopii se, että oma tylsyyteen saakka auvoinen pitkä parisuhteeni oli ulospäin ihailtavan tyyni ja siinä vallitsi se kaikkien peräänkuuluttama keskinäinen kunnioitus ja arvostus? Kuinka vaihtelevan epävakainen ihminen voi elämänsä aikana olla? Eli kun teoriasi pätee siinä, että "joidenkin rakkaudet ovat AINA jotenkin repiviä..", niin mitenkä jos se on sitä nyt? Onko kypsymistyössään vaiheessa olevilta rakkaus evättävissä. Ovatko rakkauteen avoimet ja nämä itseään rakastavat valmiita ja kypsiä? Onko sellaista ihmistyyppiä olemassakaan?
Aika monta kysymystä, joista kaikista en ole aivan varma, avautuivatko ne oikein, mutta yritän vastata.
Jotkin luonteet sopivat luonnollisesti paremmin yhteen kuin toiset. Jos edellinen suhde on päättynyt johonkin ongelmaan, mitä uudessa suhteessa ei ole, niin se tarkoittaa sitä, että henkilö on kyennyt tekemään itsensä kannalta onnistuneemman valinnan ja kenties oppinut aiemmasta suhteesta jotakin. Toinen osapuoli saattaa olla myös edellistä kumppania pidemmällä kehityksessään kyseisen asian suhteen.
Oma pitkä parisuhteesi saattoi tuntua sinusta tylsältä. Jos kuitenkin suhteessa on riittävästi rakkautta, niin ongelmiin (teidän tapauksessa tylsyyteen) halutaan etsiä ratkaisu ja muuttaa tilannetta. Kyllä parisuhteessa tulee vastoinkäymisiä aina, mutta jos kunnioitus ja arvostus pysyvät yllä, niin silloin ei ole kyse "repivästä rakkaudesta", jossa toista yritetään esim. tarkoituksellisesti satuttaa, mitätöidä, kontrolloida, uhkailla jne. Ei pidä olla lapsellinen ja kuvitella, että rakastumisen kaltaiset fiilikset ovat ikuisia. Omista arvostuksistasi ja rakkautesi suuruudesta on kiinni, miten aiot kohdella sinua rakastavaa ja arvostavaa ihmistä, vaikka suhteessanne olisikin hiljaisempi ajanjakso.
En usko, että keneltäkään on rakkaus evättävissä eikä se ole tarpeenkaan, sillä myös ne rikkonaiset suhteet opettavat parisuhteen osapuolille jotakin. Toivottavaa olisi, että ihminen olisi sen verran viisas, että myös haluaisi oppia ja kasvaa kokemastaan ja pyrkisi kehittymään ihmisenä rakentavampaan suuntaan sen sijaan, että oikeuttaisi itselleen esim. kyynisen asenteen ja epäoikeudenmukaisen käytöksen muita kohtaan.
Uskon, että itseään rakastava ja arvostava ihminen on valmiimpi hyvään ja onnea tuovaan parisuhteeseen kuin epävakaa ja itseään huonosti tunteva ihminen. Yksi syy sille on juuri se, että vakaalla ihmisellä on todennäköisesti enemmän taitoja käsitellä tunteitaan kuin epävakaalla ihmisellä. Tämä on tärkeää parisuhteen kannalta, jossa kuitenkin on kyse nimenomaan kahden ihmisen tunteista ja niiden dynamiikasta.
Uskon, että on olemassa ihmisiä, jotka rakastavat ja arvostavat itseään ja sitä kautta myös toisia ihmisiä riittävästi ja ovat valmiita antoisaan suhteeseen.
" joka etsii rakkautta kiihkeästi täyttämään jotakin puutettaan."
Entä jos tiedostaa kaikki puutteensa, vikansa ja virheensä, eikä silti etsi etsimällä rakkautta, mutta saattaa sotkea ihastumisen ja rakatumisen tuneen keskenään. Jos ei ole koskaan kokenut kuin tunnetta joka on miellyttävä jotakin toista ihmistä kohtaan.....
Niin etsiikö ihminen aina täyttämään jotakin puutetta itsessään? Tarkoittaako tekstisi sitä, että sen vuoksi ihmissuhteet eivät nykyään kestä, koska he eivät ole kyllin viisaita säätelemään tunteita. On vain vakaa ja epävakaa ihminen.
Eli kahden epävakaan ihmisen suhde päättyy aina ja kahden vakaan suhde vaan kestää? Vai kestääkö se? Ainoa ihminen jonka tiedän olevan tarpeeksi viisas ja kypsä, on 90 vuotias pappani! Ja siihen mahtuu paljon. Mutta vain yksi parisuhde.
"Jos rakkaus on repivää, niin se tarkoittaa sitä, että kyseisellä ihmisellä on aika paljon kypsymistyötä tehtävänä. " MItä tarkoitat tällä? Minusta asetut vähän muiden yläpuolelle ja järkeistät rakkauden. Sitähän se ei ole, vaan rakkaus satuttaa. Ei siinä ole kyse kypsymisestä vaan tunteesta.
En usko, että ihminen etsii aina rakkautta täyttämään jotakin puutetta itsessään, mutta rakkaudelle avoin ihminen varmasti toivoisi, että jaettu elämä ja kumppanuus toisen kanssa voisi tuoda mukanaan ihania asioita lisää. Siksi tällainen mahdollisuus kumppanuudelle ja rakkaudelle halutaan pitää avoimena. Vakaa ihminen kuitenkin kykenee myös hyväksymään senkin, ettei kumppania välttämättä löydy - eikä siltikään näe elämäänsä surkuteltavana.
Uskon, että viisaus ja tunteiden kypsä hallinta on parisuhteelle hyväksi. Viisaudesta ja rakkaudesta voi oppia esimerkiksi seuraamalla toisiinsa sitoutuneita ja onnellisia pariskuntia ja heidän vuorovaikutustaan. Itse näen kyllä viisautta ja rakkautta muissakin ihmisissä kuin vanhuksissa.
Ei tietenkään "kahden epävakaan ihmisen suhde pääty aina ym ym". Enhän minä voi tietää ketkä päättävät jatkaa yhdessä ja millä perusteilla. Mutta veikkaisin, että kahden epävakaan ihmisen suhde on todennäköisemmin repivä kuin kahden vakaan ihmisen suhde.
En astu muiden yläpuolelle, vaan jaan vain oman näkemykseni siitä, miksi rakkaus ei mielestäni ole repivää. Keskusteluahan täällä haluttiin. Sinä saat rakastaa ja olla parisuhteessa kuten itse parhaaksi näet. Toivottavasti ajattelutapasi tuo sinulle onnea!
Komppaan ajatuksiasi ja haluaisin lisätä, että tasapainoa on myös se, ettei anna järjelle liikaa valtaa. Itsensä tunteva ja hyväksyvä ihminen pystyy myös kohtaamaan tunteensa aidosti ja sellaisina kuin ne ovat. Aika usein tuntuu, että järjen ääntä käytetään pelon verhona. Toimitaan 'järkevästi' eikä 'anneta tunteiden viedä', vaikka todellinen syy käytökselle voi olla se, ettei uskalleta murtaa patoa. Tämä pätee elämään ylipäätään, ei pelkästään ihmissuhteisiin. Ego on taitava puolustusasianajaja.
Menee tämä myös toisin päin, annetaan tunteiden viedä eikä yhtään käytetä järkeä. Tämä esimerkiksi kun vaihdetaan nainen lennossa, kun yhtäkkiä tunteekin jotain toista kohtaa "rakkaustunteita". Sitten muutaman kuukauden päästä haluttaisiin ex takaisin, kun se tunne ei ollutkaan sitä oikeaa, vaan epätoivoista rakkauden hakua.
Kaikki suuret rakkaustarinat on tosiaan niitä dramaattisimpia ja surullisimpia.
Empä usko että mikään suhde sujuu kuin vettä vaan. Tai siis mikään ei oo täydellistä. Pitkässä juoksussa kaikille varmaan tulee suhdetta vavisuttavia ongelmia.
Mä en tiiä miks mutta mä oon kans tosi pettyny rakakuteen. Se on tuottanu enemmän harmia ku iloa mun elämässä. Ihan oikeesti. Enkä ole etsinyt tahallani ongelmia, vaan olen ollut rakastunut, ja monta kertaa on tullut takkiin. No olen sitten antanut samalla mitalla monelle muulle takaisin, kai musta on tullu aika kyyninen paska
Et varmasti tiedostakaan etsiväsi ongelmia. Kuitenkin esimerkiksi tuo "samalla mitalla antaminen" yms asenteet kertovat, että et ymmärrä todellista parastasi. En yhtään ihmettele, jos muutut kyyniseksi, mikäli itse kohtelet muita ihmisiä huonosti. Niinhän siinä käy. Miten voisit uskoa muiden ihmisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen, jos et voi luottaa näihin ominaisuuksiin edes itsessäsi?
Kyllä rakkaudessa voi tulla pettymyksiä kenelle vaan, mutta se, miten ne pettymykset ottaa vastaan ja miten niiden pohjalta toimii, on se juttu.
Kysymys kuuluukin, kuinka paljon pascaa pitää ottaa vastaan toiselta ja sitten rakastaa?
Ihminen on kuitenkin inhimillenen. Miten tämä elämä pitäisi elää?
Saat osaksesi pelkkää paskaa, vaikka ihan oikeasti et olisi tehnyt yhtään mitään. Ollut vain toisen lähettyvillä olosuhteiden pakosta ja ottanut nöyrästi vastaan jokaisen sanallisen ilmaisun, näytön ym. lukuisat muut olosuhteet, joihin toinen tietoisesti sinut on asettanut vain siksi, että on ITSE ensin käyttäytynyt todella kyseenalaisesti!
Mä osaan rakastaa ja tuntea. Myös vihaa ja oikeudenmukaisuuden tunnetta!
Pettymys on asia, josta en osaa vielä sanoa mitään. Nimenomaan mikäli kohtelet muita ihmisiä huonosti. Mikä on huonoa kohtelua? Voitko kertoa?
Minun vastaukseni sinun kysymyksiisi löytyykin jo aiemmista kommenteistani. Voin kopioida tähän toki vielä, jos ne menivät aiemmin ohi. Muista, että tämä on vain minun tapani ajatella ja sinä saat ajatella omalla tavallasi. Hyvä jos olet jo löytänyt itsellesi toimivan kaavan.
" Ihminen, jolla on rakkautta itseään kohtaan ja joka on AVOIN romanttiselle rakkaudelle valitsee elämäänsä ainoastaan sellaisen kumppanin, jonka näkee tuovan mukanaan hyviä asioita. Jos itseään rakastava ihminen tavoittelee hyvää ja harmonista suhdetta, hän tulee sellaisen saamaan, koska mitään muuta ei ole syytä elämään valita.
Epävakaa ihminen puolestaan - - laittaa helpommin parisuhteessa olemisen tai kumppanin tarpeet oman onnensa edelle. Itsetuntemuksen puutteessa ihminen on sokea sille, mikä oikeasti on hänelle hyväksi ja itsearvostuksen puutteessa sallii itseään kohdeltavan huonosti. "
Tämä oli siis sinulle sdfiu
Mut rakkaus vaan kun ei oo kaava. Välil se vaan tapahtuu. Ja huomaat olevas rakastunu väärään ihmiseen. Ihmiseem jola et saa haluamaas vastakaikua, tai ihmiseen joka leikkii sulla, satuttaa sua, on vaikee
Mun kokemus on, että ihminen tosiaan vetää puoleensa ihmisiä ja tilanteita, jotka heijastelevat hänen omia ajatuksiaan ja tunteitaan mm. itsestään. Aiemmin, kun en tiennyt aidosti, mitä haluan ja kun en arvostanut itseäni oikeastaan pätkän vertaa, vedin puoleeni hyväksikäyttäjiä ja pelureita. Sitä mukaa kuin itsearvostukseni on kasvanut, epätoivoiset ja raastavat suhteet ja ihmiset ovat kaikonneet. Asiat eivät ole aivan näin musta-valkoisia ja muitakin syitä voi olla, mutta kannattaa tutkiskella itseään lempeästi ja olla itselleen paras ystävä ja neuvonantaja. Kun ihminen muuttaa käsityksiä itsestään, maailma ympärillä muuttuu (lainattu viisaus)
Onnetonta rakkautta on, koska ihmistä ei ole tehty tasaiseen ja onnellisen tylsään elämään. Jo sanat ihminen ja elämä pitävät implisiittisesti sisällään tunteiden myrskyjä, hormonihyökyjä, rakastumista ns vääriin ihmisiin, väärinymmärryksiä, sitoutumiskammoa ja riippuvuutta, eroahdistusta. Ja ihmisparissa kaikki tuo on kaksinkertaisena eikä ollenkaan synkronissa. Kun tuon suuren periajatuksen ymmärtää, ymmärtää miksi ihmiselämä on sellaista kuin on. Ihmistä ei ole luotu onneen, ihminen on luotu lastuksi vaikeuksien myrskyävällä merellä.