Suomeen perustuslakituomioistuin

Nykykäytännön mukaan KHO ja KKO myöntää vain harvoin valitusluvan, eikä niiden tarvitse edes perustella, miksi valituslupaa ei myönnetä. Näin sekä KHO ja KKO ovat tehneet itsensä tarpeettomiksi ja ne pitää tarpeettomina oikeusasteina lakkauttaa. KHO:n ja KKO:n tilalle pitää perustaa Perustuslakituomioistuin, jotka tutkii päätösten perustuslain, ihmisoikeussopimuksen ja EU-oikeuden mukaisuuden ja tarvittaessa siirtää asian EIT:n tai EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi. KHO ja KKO eivät noudata EIT:n tai EU-tuomioistuimen päätöksiä, eivätkä voitetun valituksen jälkeenkään oma-aloitteisesti pura päätöksiään. Näin Suomessa on lukematon määrä oikeusmurhan uhreja, jotka jäävät vaille oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä tai ovat syyttöminä tuomittuja, eikä kukaan Suomessa kanna vastuuta tästä oikeudettomasti tilasta. Presidentti Tarja Halonenkin vain ilmoittaa, ettei hän puutu yksittäisiin tapauksiin.

Perustuslakituomioistuimeen pitäisi valita vain professoritason osaavia virkamiehiä ja heidän tehtävänään pitäisi olla päätösten oikeellisuuden todellinen tutkiminen ja vahingonkorvausten maksaminen oikeudenloukkausten uhreille sekä lainsäädännön perustuslainmukaisuuden tutkiminen. Presidentti Mauno Koiviston 6.5.1992 antama määräys pitää perustuslakituomioistuimen toimesta todeta laittomaksi ja oikeudenloukkausten kohteiksi joutuneille noin 60.000 yrittäjälle pitää palauttaa heidän oikeutensa ja ainakin osa heidän omaisuudestaan. Samoin pitää kaikille muillekin oikeudenloukkausten uhreiksi joutuneille korvata heille lakien vastaisesti toimivan oikeuslaitoksen aiheuttama vahinko.

Lakkauttaa pitää myös oikeuskanslerin virasto, eduskunnan oikeusasiamiehen virasto ja perustuslakivaliokunta, koska näistä mikään ei huolehdi siitä, että Suomen kansalaiset saisivat asiassaan oikeutta. Suomalaisten ihmisoikeuksia rikotaan ja heidän omaisuutensa riistetään viranomaisten toimesta ja perustuslaillinen oikeus yritystoimintaan estetään arvioverotuksin, peitellyn osingon verotuksin ja veronkiertosäännösten mielivaltaisella käytöllä verotuksessa.