Ja taas on samat jorinat ilmoituksessa.
Mistä sait kuulla kirjoittajakoulutuksesta? No mistähän nykyään kaikki tiedot haetaan?
Kirjoita tunne-elämänkertasi. Miksi ihmeessä kirjoittaisin? Ikään kuin en olisi tietoinen omista tunteistani ja tunnelukoistani ja tulisin tietoisemmaksi kirjoittamalla ne paperille. Ja miksi ihmeessä kertoisin läpipuhki jauhettuja elämäni asioita siinä tilanteessa, kun haen kirjoittajakoulutukseen, en minä mihinkään terapiaan hae, niitä on riittävästi takana.
Lähetä tekstisi osoitteella se ja se. Eikö niillä ole sähköpostiosoitetta?
Itse kirjoittajakoulutus saatta olla laadukasta. Siitähän on ollut täällä keskustelua aiemminkin. Mutta tuo haku sinne tympii ja antaa negatiivisen kuvan valitsijoista ja koulutuksesta.
Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajakoulutukseen haku alkanut
Kirjaimia peräkkäin
29
2869
Vastaukset
- ihme ja kumma
terve
luin tekstisi ja ihmetyin, kun en ole tästä koulutuksesta koskaan kuullut. ei sen puoleen, en ole tämän palstan vakio lukijakaan.
mutta kerrotko mikä ihme tuo kirjoittajakoulutus on?
kuule, en minäkään laittaisi yksityisiä tunteitani paperille, tuohan kuulostaa ihan hävyttömältä. pitäisihän aiheen olla neutraali!! - Hjkla
Jätä koulutus niille joita tehtävät kiinnostaa. Jos alkutehtävä jo tökkii niin koulu ei ole sopiva.
- onphnut
Minä olen myös katsonut noita tehtäviä jonain vuonna ja aika vaikea on tuokin tunne-elämänkerta. Kuulostaa tyhmältä. Ajattelin silloin, että tarkoitus ei ole luetella elämän tapahtumia vaan tunne-elämän kannalta merkittäviä tapahtumia. Silti en saanut oikein kiinni mikä tehtävän tarkoitus on. Oikeasti tuo on tyhmä tehtävä. Jos joutuu liikaa miettimään mitä tehtävä tarkoittaa niin se on tyhmä. Jos koulutus on hyvä luulisi että he viitsisivät muotoilla paremman tehtävän.
- Kirjaimia peräkkäin
Kyllä tunne-elämänkertatehtävän taustalla on ihan oikeasti ajatus, että ihminen ei ole tietoinen omista tunteistaan ja niiden kirjoittaminen selkiinnyttää tätä vajetta. Pari vuotta sitten kun koulutuksen hakuaika oli, otin yhteyttä Kriittiseen ja tiedustelin tehtävästä ja kutakuinkin noin minulle vastattiin. Kyseenalaistin tehtävän nimenomaisesti kirjoittajakoulutukseen pyrkimisessä (muussa yhteydessä se voi olla ihan ok) jolloin minulle alettiin v*ttuilla. Harri jotain tai saattoi se olla Mörrikin. Jätin hakematta.
Nyt olisi enempi vapaa-aikaa ja koulutus olisi siinä mielessä mahdollisempi. Mutta minkä laatuista se on? Kertokaa tuoreita kokemuksia tai tiedossanne olevia muiden kokemuksia. Saattaahan koulutus olla laadukasta, vaikka ennakkotehtävä on mitä on, ei pidä antaa ennakkoluulojen antaa vaikuttaa.
Sinänsä minulla ei olisi vaikeuksia laatia tunne-elämänkertaa, olen jauhanut näitä asioita puhki kymmenien vuosien aikana terapioissa. Mutta koska niitä on riittävästi käsitelty ja ne eivät liity kirjoitustaitoihini ja toiveisiini kehittyä kirjoittajana mitenkään, en ole tehtävään motivoitunut. - scarabaeus
Kirjaimia peräkkäin kirjoitti:
Kyllä tunne-elämänkertatehtävän taustalla on ihan oikeasti ajatus, että ihminen ei ole tietoinen omista tunteistaan ja niiden kirjoittaminen selkiinnyttää tätä vajetta. Pari vuotta sitten kun koulutuksen hakuaika oli, otin yhteyttä Kriittiseen ja tiedustelin tehtävästä ja kutakuinkin noin minulle vastattiin. Kyseenalaistin tehtävän nimenomaisesti kirjoittajakoulutukseen pyrkimisessä (muussa yhteydessä se voi olla ihan ok) jolloin minulle alettiin v*ttuilla. Harri jotain tai saattoi se olla Mörrikin. Jätin hakematta.
Nyt olisi enempi vapaa-aikaa ja koulutus olisi siinä mielessä mahdollisempi. Mutta minkä laatuista se on? Kertokaa tuoreita kokemuksia tai tiedossanne olevia muiden kokemuksia. Saattaahan koulutus olla laadukasta, vaikka ennakkotehtävä on mitä on, ei pidä antaa ennakkoluulojen antaa vaikuttaa.
Sinänsä minulla ei olisi vaikeuksia laatia tunne-elämänkertaa, olen jauhanut näitä asioita puhki kymmenien vuosien aikana terapioissa. Mutta koska niitä on riittävästi käsitelty ja ne eivät liity kirjoitustaitoihini ja toiveisiini kehittyä kirjoittajana mitenkään, en ole tehtävään motivoitunut." Kyseenalaistin tehtävän nimenomaisesti kirjoittajakoulutukseen pyrkimisessä (muussa yhteydessä se voi olla ihan ok) jolloin minulle alettiin v*ttuilla. Harri jotain tai saattoi se olla Mörrikin. Jätin hakematta."
............. jaahas,
no pisteleppä nyt ne kirjaimet peräkkäin,
ja jos hyvin käy niin saatat puhkoa itsesi
eliittiin !
Onnea matkaan kaikille !
- Kirjo
Suosittelen tätä, monipuolista ja tasokasta opetusta, eikä maksa paljon.
https://www.avoin.jyu.fi/oppiaineet/kirjoittaminen- Pauli K.
Keväällä olisi ilmeisesti haku syksyllä alkavaan opetukseen?
Katsoin tuota sisältöä ja vaikutti minun makuuni kovin teoreettiselta ja vaikealta. En haluaisi enää yhtään turhia teoriaopintoja.
Minulla on se käsitys, että Kriittisen korkeakoulun opetus olisi käytännönläheistä ja siinä voisi jalostaa omia aiempia tekstejään? Mutta korkeatasoisemmin kuin työväenopistossa, jossa on monentasoista opiskelijaa. Myös niitä, joille kirjoittaminen on vain ajankulua eikä oman kirjoittamisen eteen viitsitä tehdä työtä. - 24 ajatusta
SAmoin minä, aion hakea uudestaan, vielä ei ole tärpännyt.
Miten kriittisessä, kun on niin kallis, eivätkö ota kaikkia maksavia tulijoita?
Avoimessa on reilu hinta. kun vertaa tuohon Kriittiseen. Mistähän tuo kriittinen nimi mahtaa olla peräisin? Tietääkö joku?
- Doktori men
Noissa elämävalmennuksissa ja hihhuliporukoissa on tarkalleen sama systeemi.
Pitää tunnustaa synnit tai kertoa itsestä mahdollisimman paljon, jotta voitaisiin käyttää tehokkaasti hyväksi.
Eräänlainen aivopesun muoto tuollainen. - fazerina
Varmaan noin vaikean tehtävänasettelun tarkoituskin on karsia hakijoita tehokkaasti. En tosiaan usko, että mikään tavanomainen lapsuustraumojen esittely kannattaisi, vaan erottuminen joukosta kirjoittamalla.
- budapest
Kirjoittamalla voi erottua myös muulla tekstillä. Muuta tekstiä voi lähettää vain rajoitetun määrän, 10 - 15 sivua ja se ei ole juuri mitään. Karsimalla tuon turhan tehtävän voisi muun tekstin osuus olla pitempi.
Silkkaa tirkistelyä tuommoinen "pääsykoe".
Tuskin kukaan kirjoittava ihminen niin halpaan menee, että esittelee lapsuustraumojaan. Ei kirjoittaminen tosissaan mitään terapiaa ole. Muille kuin niille, jotka tarvitsisivat terapiaa, mutta eivät ole koskaan uskaltaneet siihen hakeutua. - onphnut
budapest kirjoitti:
Kirjoittamalla voi erottua myös muulla tekstillä. Muuta tekstiä voi lähettää vain rajoitetun määrän, 10 - 15 sivua ja se ei ole juuri mitään. Karsimalla tuon turhan tehtävän voisi muun tekstin osuus olla pitempi.
Silkkaa tirkistelyä tuommoinen "pääsykoe".
Tuskin kukaan kirjoittava ihminen niin halpaan menee, että esittelee lapsuustraumojaan. Ei kirjoittaminen tosissaan mitään terapiaa ole. Muille kuin niille, jotka tarvitsisivat terapiaa, mutta eivät ole koskaan uskaltaneet siihen hakeutua.Olen samaa mieltä. Tirkistelyn makua siinä on. Sitä voi verrata esim. jos näyttelijäopintoihin hakutehtävässä olisi:"Riisu itsesi mahdollisimman paljaaksi". Tällä ei välttämättä tarkoiteta, että heitä vaatteet pois, mutta suurin osa hakijoista varmaan tekisi niin. Ja tunne-elämänkerroissa varmaan aika monet kirjoittaa jostain lapsuuden ja elämän traumoista koska se tulee tästä tehtävästä ekana mieleen. Joten ehkä tarkoitus on ovelasti ja kierosti karsia hakijoita, täytyy todella haluta tuonne, että viitsii tarttua tuollaiseen tehtävään edes puolitosissaan.
- Kirjaimia peräkkäin
Olisi kiinnostava kuulla aiemmin pyrkineiden kokemuksia siitä, miten tuota tehtävää käsitellään siinä haastattelussa, johon kaikki pyrkineet kutsutaan. Onko haastattelu asiallinen?
Ja millaista se koulutus on, onko siitä oikeasti hyötyä? Jotkut viime vuosien esikoiskirjailijat kertovat käyneensä sen. Muistelen erään sanoneen, että pitää osata valikoida siitä tarjonnasta oikeanlaiset kurssit/ tapaamiset, niin ok, mutta että tarjolla on kaikenlaista, jonka voi jättää väliin.
Onkohan tässä ennakkotehtävässä ja sen käsittelyssä kyse pienimuotoisesta uudesta versiosta Jouko Turkan teatterikorkeakoulusta menneiltä vuosikymmeniltä? Siellähän revittiin ihminen kappaleiksi ja rakennettiin uudestaan. Osa eli ehkä parhaat selvisivät siitä rääkistä. Mutta silti herää kysymys, eikö olisi ollut muita keinoja päästä samaan tulokseen.- muuan1
Saattaa tuosta jotain hyötyä olla: http://kirjoittajakoulunalumniyhdistys.blogspot.fi/p/lista-kriittisessa-korkeakoulussa.html
Ainakin ne ko. koulun opettajat, joita olen tavannut, ovat vaikuttaneet varsin mukavilta hahmoilta. Ja myöskin varsin tietoisilta kirjoittamishommien herkkyydestä. - Pauli K.
muuan1 kirjoitti:
Saattaa tuosta jotain hyötyä olla: http://kirjoittajakoulunalumniyhdistys.blogspot.fi/p/lista-kriittisessa-korkeakoulussa.html
Ainakin ne ko. koulun opettajat, joita olen tavannut, ovat vaikuttaneet varsin mukavilta hahmoilta. Ja myöskin varsin tietoisilta kirjoittamishommien herkkyydestä.Sivuja oli päivitetty viimeksi maaliskuussa 2013.
Sivut sisälsivät varsin vähän (= ei lainkaan ) keskustelua kirjoittajakoulutuksesta.
Viime vuonna niillä on jokin filosifiakoulutus alkanut ja siihen pyrittäessä tehtävät näyttivät ihan täysjärkisiltä. Aikuisille, työelämäsä oleville suunnatuilta, joukossa ei ollut ainuttakaan pissistehtävää.
- jghfgds
Joo, tuo ennakkotehtävä vaikuttaa juuri sellaiselta väkinäiseltä yritykseltä johonkin Turkkamaisuuteen. Mielestäni aivan täyttä pelleilyä koko ennakkotehtävä. Kenellekään kirjoituskoulun opettajille ei kuulu tunne-elämäni tipan vertaa! Yhtä paljon kuin se kuuluu kenellekään opettajalle millä tahansa kurssilla. Se, että kyse sattuu olemaan kirjoittamisesta ei ole mikään tekosyy alkaa utelemaan tunne-elämästä.
Se mitä haluaisin koulusta oppia olisi kirjoittamisen tekniikka ja tarinankerrontaan liittyvät seikat. En mene kirjoittajakouluun "eheyttääkseni" itseäni tai muuta kakkaa. Enkä usko, että kyseisen kirjoittajakoulutuksen opettajilla on minkäänlaisia valmiuksia toimia joinakin "henkisinä oppaina" tai psykologeina. Eikä minulla ole mitään mielenkiintoa avautua heille, täysin tuntemattomille ihmisille.
Mutta ehkä he hakevat sellaisia tyyppejä kouluunsa, jotka olisivat kirjailijoina niitä, jotka avaavat koko elämänsä (tunne-elämänsä) myös naistenlehtien palstoilla. Sori, minä en ole yksi heistä.- scarabaeus
jghfgds
jotenkin mua naurattaa sun teksti,
hiihihhh,
ja yks pikku neuvo sullekin:
Kirjoittaminen on matematiikkaa.
- omaan arvoonsa
Jos vain jättää sen kyseisen tehtävän tekemättä ja lähettää sen sijasta tekstejä.
- kirjoitan itse
Eipä taida kannattaa - tyhjän saa pyytämättäkin.
- pyrkiakovaieiko
Nythän on taas hakuaika päällä. Tietääkö joku, kuinka paljon hakemuksia tuonne tulee ja kuinka monta valitaan? Sitten, kun on kysymyksiä aiemmista koulutuksista, julkaisuista ja kilpailumenestyksestä, niin onko niiden olemassaolo meriitti vai dismeriitti? Eli halutaanko sellaisia, joilla on pohjatiedot ja jo nimeä vai nimenomaan sellaisia, joilla ei aiempaa koulutusta ja kokemusta ole?
- lantte2
Hakemuksia tulee varsin paljon kuuleman mukaan, mutta toisaalta myös sisäänottoprosentti on suuri. Valittuja on vuosittain n. 35-40. Omaa taustaa ei kannata hirveästi miettiä, se, miksi niitä kysellään, on käsittääkseni ihan vain tilastointia ja opetuksen suuntaamista varten. Olen itse opiskellut ko. paikassa ja ihmisiä tulee sisään hyvin erilaisilla taustoilla. Toiset vasta aloittelevat kirjallista uraansa, toisilla on jo romaanin käsikirjoitus, toiset ovat opiskelleet kirjoittamista jo aiemmin jossain muualla. Aina kannattaa ennemmin hakea kuin olla hakematta, jos yhtään ajattelee, että voisi hyötyä koulutuksesta. Jos koulutuspaikka nasahtaa kohdalle, mutta on tullut jo toisiin aatoksiin, on aina helpompaa antaa paikkansa toiselle kuin jäädä harmittelemaan, ettei tulltu hakeneeksi :)
Ja tunne-elämänkerrasta sen verran: Ottakaa nyt ihan rennosti sen kanssa. Jos ette omasta elämästänne halua kertoa niin keksikää, ei kukaan tule myöhemmin kyselemään. Eikä tunne-elämänkerta ole yhtäsuuruusmerkeissä terapiaistunnon kanssa. Ylipäätään mielestäni yhdistää kokevan ja tuntevan mielen kuvaus jollakin tavalla johonkin sellaiseen, mistä olisi vaivaannuttavaa kirjoittaa. Lisäksi "tunne-elämänkertoina" on tuohon kouluun lähetetty mitä kirjavinta kirjallista materiaalia. Se on luovuutta ja omaa kirjallista ajattelua ja ilmaisua koetteleva tehtävä. Tehtävä on sitä paitse erinomainen: Se karsii jo ennakolta hakijoista niitä, joilla ei ole kylliksi motivaatiota yrittää tehdä hankalalta ja epämieluisaltakin tuntuvaa tehtävää. Kouluun haetaan nimenomaan motivoituneita opiskelijoita: Koulu on kaksi vuotinen, paljon vaativa ja kaikki viikonloput vievä. Toisekseen, se pakottaa miettimään omia kirjallisia keinojaan laveammin: Kuinka voisin tehdä jostain näin tympeän geneerisestä aiheesta jotain, joka todella kuvaa minua kirjoittajana. Kun kaikki hakijat laitetaan tekemään sama tehtävä, on valintaraadin helpointa nähdä, millaisin tavoin kukin hakija on lähtenyt ongelmaa ratkaisemaan --> Persoonallinen ongelmanratkaisu ja itsenäinen kirjallinen ajattelu on helpointa huomata.
Hakuintoa kaikille! Voin suositella koulua lämpimästi! Oma kirjallinen ajatteluni on kehittynyt huomattavasti, olen itsenäistynyt kirjoittajana sekä alkanut hahmottaa, mikä minua todella kirjoittajana kiinnostaa, ja lisäksi saanut upeita uusia ystäviä. :) - lantte2
Ja ai niin, tunne-elämänkertaan ei omana kouluaikanani ole palattu kertaakaan. Siitä ei ole puhuttu tunneilla eikä vastaanotoilla ja opettajakunnasta sen on lukenut ainoastaan kaksi henkilöä. Lisäksi oppitunnit käsittelivät kaikkea muuta kuin "eheyttävää" kirjoittamista, josta joku aiemmin tässä ketjussa puhui. Mikäli tarkoitatte "eheyttävällä" kirjoittamisella kirjallisuus tai kirjoittamisterapiaa, ovat kyseessä todelliset terapian työkalut. Ne eivät kuitenkaan kuulu Kriittisen Korkeakoulun opetusvalikoimaan. Toki, jos eheyttävää omaelämänkertaa kuitenkin koulun aikana kirjoittaa, ei sitä kukaan varmasti myöskään estä, ja opetusta autofiktiosta on kyllä ollut saatavilla. Ylipäätään koulu ei kuitenkaan tähtää minkään tietyn kirjallisen genren opettamiseen, vaan kirjoittamisen metodien, tekniikoiden ja rutiinien koulimiseen, uudenlaisten kirjallisten keinojen ja ajatusten haltuunottoon, sekä oman äänen ja aihevalikoiman etsimiseen. Luennoitsijat ovat kokeneita kirjoittajia, kustantajia ja kirjallisuusteoreetikkoja ja se todentotta näkyi opetuksessa.
- etänäjosvain
Onko ryhmä tosiaan noin iso, jopa 40 henkilöä?
Onko joka viikonloppu oltava läsnä, eikö voi tehdä etänä?
Kiitos kun olet vastaillut. Tämä kiinnostaa minua, mutta pohjoisen asukille koulutuksen hinta matkat yöpyminen kerran viikossa ei tule olemaan realistinen matemaattinen yhtälö. Jos skype tai muu kävisi niin voisi harkita. - Lantta2
etänäjosvain kirjoitti:
Onko ryhmä tosiaan noin iso, jopa 40 henkilöä?
Onko joka viikonloppu oltava läsnä, eikö voi tehdä etänä?
Kiitos kun olet vastaillut. Tämä kiinnostaa minua, mutta pohjoisen asukille koulutuksen hinta matkat yöpyminen kerran viikossa ei tule olemaan realistinen matemaattinen yhtälö. Jos skype tai muu kävisi niin voisi harkita.Luennoilta voi toki olla pois, js ollaankin esim. töiden vuoksi. Varsinaisesti etänä ei kuitenkaan voi koulua käydä, mutta tiedä, että aika kaukaakin ihmiset tulevat luennoille ja vastaanotoille. Siis ihan Uudenmaan ulkopuolelta. Mutta olet kyllä oikeassa, että pääkaupunkiseudulla asuvalle koulu on huomattavasti saavutettavampi kuin muualla asuville. Jos matka painaa, niin käsittääkseni ainakin Jyväskylän yliopistoon on mahdollista tehdä ihan verkkokurssina luovan kirjoittamisen perus ja aineopinnot.
- vaihtelu_virkistää
Nyt mulla olisi motivaatio tehdä se tunne-elämänkerta ihan omalla tavallani. Aiemmin se on vituttanut tehtävänantona. Oikeastaan olisi kiinnostava hakea ihan vain siksi, että saisi tehdä sen tehtävän.
Tunne-elämänkerta voi roikkua vuodesta toiseen siellä ihan vain siksi, että valitsijat saisivat nähdä erilaisia lähestymistapoja. Tunne-elämänkerran sijastahan voisi olla ihan mikä tahansa kaikille yhteinen, "pakollinen " tehtävä. Esimerkiksi kerro lapsuudestasi/ äidistäsi/työhistoriastasi/ suhteestasi alkoholiin .....kaunokirjallisin keinoin. Tunne-elämänkerta puoltaa siinä mielessä paikkaansa, että siinä kuitenkin pyritään tuottamaan tekstejä, joista ilmenee, miten kirjoittaja osaa käsitellä omia tunteitaan.
Joo, tehtävässä ei ole mitään mikä ottaisi päähän. Sen sijaan kirjoittaminen ei huvita enää tippaakaan. Mistähän tämäkin tulee? En ole mikään aikuiseksi kasvanut pieni runotyttö, joka on kirjoittanut "aina". Kirjoittaminen oli minulle monien vuosien aikana tärkeää. Nyt ovat toiset itseilmaisun muodot, elävämmät kuin kirjoittaminen. - elämäkertafiktiota
Voihan tunne-elämäkerran kirjoittaa ihan omaksi ilokseen ja jälkipolvien kauhuksi.
Minusta tuo tehtävä on kovasti hämäävä, koska jos ajatellaan mitä tiede asiasta sanoo niin temperamentti on ihmisellä suhteellisen pysyvä läpi elämän. Että miten se tunne-elämä siinä sitten kypsyy, no se kypsyy lähinnä niinä vuosina kun sitä ei itse tiedostakaan, ehdollistuu siihen vanhempien hoivaan ja oppii reagoimaan ihmisiin. Sikäli tunne-elämän kehittymisen pitäisi kattaa n. vuodet 0-4. Siitä saisi hyvinkin hauskaa, mutta melkoisen fiktiivistä tekstiä :P- vaihtelu_virkistää
En luonnollisestikaan kirjoittaisi mitään, millä on kovin paljoa tekemistä reaalimaailman kanssa. Eikä jälkikasvuni ole tähänkään saakka ollut innokas lukemaan tekstejäni, siinä tuskin tapahtuu muutosta.
Mitenkä muuten temperamentti liittyy tuntisiin? Voi olla tyhmä kysymys, mutta kysyn kuitenkin. Itse olen temperamentiltani nopea, äkkinäinen, kärsimätön ja mitä muuta siihen kuuluukaan. Lapsena äitini yritti pakottaa minua hitauteen. kauheaa! No, kyllähän siitäkin tunnekokemuksia saisi. Äitini itse piti hitautta hyveenä. Toista vanhempaa ei ollutkaan, en tiedä siitä sen enempää. Vanhemmiten olen ottanut vapauden hosua ja olla sellainen kuin olen, tietenkin että en aiheuttaisi kanssaihmisille harmia. Mutta hitaat ihmiset ärsyttävät edelleen. Onneksi maailmaan on tullut itsepalvelukassoja ja muuta vastaavaa, mikä helpottaa arkea.
Tunne-elämäkerrallani voisikin olla nimi "Hitaus ei ole hyve". Siitä tulisi sopivan kepeää tekstiä, vahinko vain, ettei sillä olisi kovinkaan suurta yhtymäkohtaa tunteisiini tärkeissä asioissa.
- pohjanporo
Minä hain ja olen myös pohjoisemmasta kotoisin. Tein tunne-elämäkerrasta sellaisen, että siinä oli kappaleen mittaisia välähdyksiä tapahtumista elämäni varrelta. Tapahtumat eivät sinällään olleet surullisia tai iloisia, vaan pyrin kirjoittamaan ne mahdollisimman elävästi ja laitoin dialogia väliin. Pyrin luomaan jatkumoita ja dramaturgisen rakenteen, ja liioittelin kyllä joitain asioita rakenteen takia. Harrastin myös itseironiaa. Enemmän panostin kyllä muihin hakemuksen teksteihin, mutta elämäkerta oli tavallaan hauskakin kirjoittaa.
Katsotaan, miten käy.- Anonyymi
Pohjanporo, miten kävi.? Pääsitkö kirjoittajakouluun? Ainakin tuo sinun ratkaisu tehtävänantoon kuulostaa oivalliselta tavalta lähestyä tehtävää.
Itse hain nyt tuonne kirjoittajakouluun tänä vuonna ja tajusin, että olisin voinut tehdä tuon omaelämänkerta-tehtävän paremmin, kuin mitä nyt tulin tehneeksi. Tekstiin sinänsä olin ihan tyytyväinen, mutta olisin voinut sinun laillasi tarkastella tekstin rakennetta ja kokonaisuutta toisella tavalla.
Nyt harmittaa. Olen miltei varma, ettei teksti ole riittävän hyvä. Pelkkä hyvä kun ei riitä, sen pitäisi olla erinomainen, ainakin jos hakee vapaapaikkaa niin kuin minä tein.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)644406Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142219- 251734
- 121478
- 251411
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51278- 101207
- 131126
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911004