Maa on syntinen laulu

Timo K. Mukan esikoisromaani tarttui jostakin syystä matkaani kirjastossa käydessäni. Ehkä sain hetkellisen mielijohteen, että repertuaaria pitäisi laajentaa; en muista.

Lopetin eilenillalla lukemisen siihen kohtaan, jossa puoli tusinaa äpärää aikaansaanut kuolee keskenmenossa, kuten keskonenkin. Noin kolmasosasta kirjaa selvittyäni (ja siihen lopetettuani) siinä on ollut lisäksi yksi syntymättömän vasikan paloittelu, puukotustappo, pidätys, hautajaiset, yritystä insestiin, pikapano, masturbaatiota, sokean koiran monipuolista pahoinpitelyä, vähämielisyyttä, panettelua, vittuilua ja riitaa.

Esittelytekstin mukaan Mukka on ollut 19-vuotias kirjan kirjoittaessaan. Mietin eikö hänellä tuota kauhugalleriaa kirjoittaessaan y h t ä ä n ole ollut kieli poskessa? Enempää kamaluuksia kun tuohon sivumäärään ei oikein tunkemallakaan mahtuisi.

J o s teksti on vakavalla mielellä kirjoitettu, niin aikamoinen mörhö on kirjoittaja ollut, enkä ihmettele, että hän olisi Hymyn kirjoittelusta ottanut niin pahasti nokkiinsa että henkensä heitti.