Voisiko kiusaajat kertoa mulle, olenko pahasti väärässä, jos väitän, että teillä itsellänne on äärettömän paha ja huono olla. Pitäneekö paikkansa, ettette ole saaneet vanhemmiltanne tarpeeksi huomiota ja hyväksyntää, eivätkö he ole jaksaneet tai ennättäneet olla teidän kanssanne silloin kun olitte pienempiä. Mä luulen, että tuossa on jutun juoni. Vaikka näin olisikin, ei se oikeuta teitä kiusaamaan ketään, se ei paranna edes omaa oloanne, puhumattakaan hänestä jonka olette ottaneet purkaaksenne omaa pahaa oloanne. Oikeastaan teidän sietää hävetä. Remmillä teihin ei enää saa otetta, lienette saaneet sitä jo tarpeeksi. Auttaisiko jos edes toinen vanhemmistanne heräisi välittämään, pitämään teitä lapsina, niinkuin moni teistä vielä onkin.
kiusaajat !!
kiusatun äiti
71234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
noh...mä aikoinaan kiusasin pikkusen yläasteella ja johtui pahan olon tunteesta
toisaalta se oli hauskaa kamujen kans saada joku nurkkaan rääkymään
nyt sit ku oon amiksen toisel ja täytin viimme tammikuus 18v....oon pikkusen aikuismaisempi...edelleen silti piruutan joitaki tyyppejä. et kiusattuja pitää olla ku kaikenlaista pitää olla...ei voi olla yhdenlaista elämää
Kiitos vastauksestasi, joita kaipailen edelleen lisää;tiedän, teitä kiusaajiakin on enemmän, ja jotkut teistä jopa lukee näitä palstoja. Jos vastauksia ei tule enempää, onko se merkki, ettei oikein kärsi katsoa tekemisiään rehellisesti ja ilmottautua edes nimettömänä, kasvottomana.
Tosihan se on, että kaikenlaista on,ja erilaisuuden hyväksyminen olisikin askel kohti parempaa tulevaisuutta. Mä jotenkin ymmärrän jos kiusataan vertaistaan, joka ehkä tajuaa mistä piruuttaminen johtuu, mutta sitä en taju miten kellään on niin vähän tuntoa sisällään, että kehtaa muiluttaa pienempiään heikompiaan. Vai siinäkö se sitten taas on, kun itse tuntee olevansa jotenkin heikoilla saa vahvistusta kun saa jonkun toisenkin kitumaan. Mitä pienemmän sitä varmemmin. Mitenhän saisi ihmiset, etenkin nuoret tajuamaan, että pahanteolla ei tätä maailmaa paranneta, ja itsellennehän te tätä teette. Mitä jos uskaltaisi itsekin olla niin pieni ja heikko kuin on, eikä vahvistaisi itsetuntoaan ja ulkoista arvoaan toisten kustannuksella. Olisiko se niin vaikeaa ?
"kiusattuja pitää olla ku kaikenlaista pitää olla...ei voi olla yhdenlaista elämää"
ja väität olevasi aikuisempi nyt?? oikeesti vai?? ihanko tosissaan muka?
enpä usko. mee kasvamaan. sinua en kunnioita aikuisena ennen ku käyttäydyt sen mukaisesti.
Itselläni oli ongelmia itseni kanssa, kun kiusasin... Haukuin erästä tyttöä vähän väliä, tai jos en haukkunut, puhuin sille joka tapauksessa jotakin paskaa lähestulkoon jatkuvasti. Miksikö? Kuvittelin pönkittäväni itsetuntoani ja saavani arvostusta luokkatovereilta. Minkäs sille voi, sosiaaliset taitoni olivat pahasti alamäessä...
Voin antaa vain yhden neuvon: älkää kiusatko!
Kiusaamisella ja kiusatuksi tulemisella voi olla kauaskantoiset seuraukset. Aikuisten maailmassa puhutaan nykyisin paljon luonnehäiriöisistä eri yhteisöissä. Ajattelin, että tällaiset kokemukset voivat aikuisiällä vaikuttaa sellaisen kehittymiseen,ja luonnehäiriöstä on kuulemma lähes mahdoton edes parantua. Joten kannattaa miettiää tekemisiään tarkemmin. "Mitä kylvät, sitä niität".
Kertoisitko mihin kiusaaminen päättyi sinun kohdallasi? Kyllä kiusaaja hankaloittaa toisen elämää niin paljon, että vanhempana suututtaa, mutta vaikea karistaa tällaista kannoiltakaan. Miten kiusaajan saisi heräämään ja panettelun loppumaan?
vitun vajaa älyinen ääliö ime kepu kelliä