Kysymyksiä springerspanieleista

Saksilla olen ainakin itse leikannut siihen asti kun hankin trimmauskoneen,enkä ole nyppinyt. Jos et ajatellut käyttää koiraa näyttelyissän nii voi olla koiralle jopa mukavampaa etenkin kesäisin jos turkki pidettäisiin lyhyenä. Talvisin kannattaa pitää huolta ettei koiran tassuissa oleva karva ole liian pitkä jottei niihin tartu lumipaakkuja joka tekee koiran kävelystä epämukavaa.

Metsästyksestä sanon muutaman sanasen. Eli meillä on Welshi. Mutta samantyyppisiä ovat. Ennen metsästyskäyttöä koiran kanssa rakennetaan metsästyksen pohjataidot. Niitä ovat siis ehdottomasti se, että koira on kuulolla ja osaa sekä haluaa "pitää yhteyttä", luoksetulo, ja pysähtyminen käskystä. Meillä tosin on opetettu pysähtymään liikkeestä. Eli koira heittää maihin, kun lintu pyrähtää lentoon. Koiraa ei ole hankittu metsästyskäyttöön, mutta se pääsee metsälle myös, kun tilaisuus tulee, eli silloin tällöin.

Maastovarmuutta ollaan opetettu ihan erilaisissa maastoissa kulkemalla, ja se alkaa jo pennusta. Riittävä lihaksisto on hankittu monipuolisella liikkumisella. Jäljestää koira osasi jo luonnostaa, eli ei ole koulutettu. Samoin noutaminen ja luovutukset, ne ovat tulleet luonnostaan, vain oikeaa kantoasentoa "opetettiin", alkuun kantoi lintua huonosti, saattoi raahata esimerkiksi vain siivestä. Eli opetimme, miten lintu otetaan suuhun oikein. Siinä samalla tietysti tuli opetettua se luovutuskin, mutta se ei ole ollut koskaan ongelma.

Riistanhakua meillä jouduttiin sitten enemmän opettelemaan, oma moka se oli. Eli alkuun ei meinannut koira irrota itsenäiseen hakuun lainkaan. Toimintasäde opeteltiin, muuttamalla suuntaa, jos koira irtosi liiaksi. Käytän itse pilliä, sekä käsiohjausta.

Suurin osa näistä "metsästysjutuista" meillä hoidetaan pakastimen sisällöllä. Koira nauttii valtavasti niistä hommista, joten siivillä leikkiminen on sen rakkainta hommaa.

Niin ja puput. Ne on meillä kielletty pennusta lähtien ehdottomasti ja kokonaan. Eli ei meillä pupuja ajella. Vain linnut ovat ne sallittu kohde. Näistäkin koira valitsee itse "ne oikeat", eli luontaisesti jättää pulut ja varikset rauhaan. Olemme myöskin pitäneet tiukkaa rajaa siinä, että vain käskyn alla saa riistailla. Eli koira ei mene häiritsemään pesiviä lintuja esimerkiksi. Joko ollaan töissä taikka lenkillä, mutta kun ollaan lenkillä, niin ei tehdä töitä. Samoin ollaan paljon keskitytty muutoinkin siihen, että ihmisen ohjauksessa tehdään, eli saatamme tehdä joskus tiukkaa tokoa metsässä. Ihan vain siksi, että koira ei yhdistä metsää siihen, että siellä vain riistaillaan.

Eli vastaus kysymykseen. Koira saa paljon irti jo noista koulutusmetsästyksistä, ja ei tarvitse välttämättä jatkuvaa metsästystä. Kunhan se vain saa käyttää niitä ominaisuuksiaan, missä se on paras, niin se on koiralle hyvä. Vietit on olemassa, joten niitä kannattaa käyttää hyväkseen. Itse ainakin kannustan kaikkia edes herjoittelemaan metsästyskäyttöä, koirankin vuoksi. Vaikka ei aikoisi ikinä varsinaisesti metsästääkkään koiran kanssa. Onhan ne metsästysreissut koiralle mieluisia. Mutta ei välttämättömiä jatkuvina. Koira ei siis kärsi siitä, että ei ole aktiivijahtikäytössä. Varsinkin jos vertaa siihen tilanteeseen, että se olisi vain lemmikkinä, eikä ikinä pääsisi millään lailla toteuttamaan noita viettejään. Ja pommihan se olisikin, itse kuulun niihin, joiden mielestä viettien kanssa pärjää, kun antaa koiran käyttää niitä oikeaan. Verraten esimerkiksi paimenkoirat. Turhaa jahtaamista ja nilkkujen näykkimistä ei saa pois mikään tehokkaammin kuin se, että koiralle annetaan ohjatusti tilaisuus oikeaan paimennukseen. Ja sille opetetaan siinä viettitilassa toimiminen oikein. Ei ole springereissäkään yksi eikä kaksi, jotka lähtevät sitten "omille jahdeilleen". Samaan aikaan, kun omistajat miettivät, että mihin lie häipynyt, eihän sillä viettiä ole. Eli kun opettaa sen, että riistailu tapahtuu ihmisen ohjauksessa, niin koiralle se on se luonnollinen vaihtoehto. Ei se silloin halua omille teilleen painua. Ja silloin se saa palkkionsa nimenomaan sujuvasta yhteistyöstä. Ei reikäpäisestä hajujen perässä menosta. Treenit ja jahtihan ei eroa hirveästi toisistaan kuitenkaan loppupeleissä. Mutta jahtikäytössä oleva tarvitsee sitten sen riittävän hyvän fysiikan selvitäkseen pitkistä päivistä. Enkä ottaisi käyttölinjaista enkkua satunnaiseen metsästyskäyttöön. Welsheissähän ei samaa selvää linjaeroa olekkaan.