Vihdoinkin tekstit. Paras oli Eleet.
Lukeekohan niitä kukaan muu kuin itse osallistunut?
Lukeekohan niitä kukaan muu kuin itse osallistunut?
Takakansitekstikisa Gummeruksella
3+1
54461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
plääh...ihan mielenkiinnolla odotin takakansitekstejä, mutta...eihän noista voi mitään äänestää!
Ensin olin pettynyt, kun selvisi etten päässyt kisaan, mutta kun luin nuo takakansitekstit, oloni on nyt helpottunut ja iloinen :)
ai siksikö, ettei tarvitse olla täällä haukuttavana?
sama tuntemus kuin jussipasimikolla.
syy se että itse en lukisi noita kirjoja takakansien perusteella ... olen ollut siis aivan väärässä seurassa ... tai väärissä kuvitelmissa ... :)
Olin hieman pettynyt. Odotin jotain... repäisevää, uutta. En kyllä osaa yhtäkään noista arvottaa niin, että jotain äänestäisin. Siis rakenteellisesti ja taidollisesti ovat varmaan tasokkaita mutta ne tarinat? Tylsää.
Wsoy, otava ja Siltala johtavat kaunokirjallisia myyntitilastoja. Taivaslaulu on ainoa kirja joka nostaa Gummeruksen edes listoille. Kustantamolla täytyy olla tietty linja, jos sen perusajatus on vähälevikkinen kaunokirjallisuus, linja on ihailtava. Itse äänestän sitä Castro kirjaa, mielenkiintoinen.
Jos katsot viime vuoden myyntitilastoja, niin otava johtaa myyntitilastoja. 20 myydyimmän joukossa 12 otavan kirjaa. Tammi on iso kustantamo ja vain yksi kirja myydyimpien joukossa. Siltala ja WSOY eivät johda yhtään mitään. Eikä myynnissä ole kyse siitä, kuka kustantaa ja mitä, vaan siitä, että Otava omistaa Suomalaisen kirjakaupan ja panee kaikki omat kirjailijansa aina muita paremmin näkyville. On todella outoa, että esim. Pasi Ilmari Jääskeläisen kaltaisen kirjailijan teoksia pitää erikseen tilata.Tai monien WSOY:nkin kirjailijoiden teoksia. Ei ole kyse pienten kustantamoiden kirjoista tai omakustanteista. Jossain mättää ja pahasti.
Taisin tehdä hieman hätiöidyn tulkinnan myyntimääristä, mutta mielestäni huolestuttavaa on huomiosi siitä, että Otava omistaa Suomalaisen ja saa "näkyvyydellä" kirjojaan kaupaksi. Ovatko kirjat nykyään todella niin huonoja, että kauniisti hyllyyn aseteltu kansi saa ostamaan kirjan? Onko tarina ja sisältö nykyään sivuseikka. Kuka kirjoittaa seuraavan suomalaisen super-kirjan?Gummeruksen kisasta sitä ei takakansien perusteella ei löytynyt.
Mieti itse tilannetta, jossa tavis tule kirjakauppaan ostamaan kirjaa. Yhden itselleen, yhden ehkä toiselle lahjaksi. Edessä on houkutteleva bestseller-pöytä täynnä Otavan uutuuksia plus pari muuta vakiosuosikkia eri kustantamoista ja yksi tämän vuoden yllättäjä (vaikka tuo Rauhalan kirja), joka myy niin hyvin, että sitä pyydetään tilaamaan niin paljon, että olisi hulluutta piilottaa se jonnekin. Suurin osa ostajista tekee tilastojen mukaan ostopäätöksen paikan päällä, joten kauppojen tavalla esitellä kirjoja ON paljon merkitystä. Kuka huomaa lähteä kykkimään takaseinän hyllyille, kun best-seller-pöytähän on jo täynnä niitä "parhaita" , "Myyvimpiä" ja "suositeltuja" teoksia. Niinpä asiakas valitsee siitä suoraan nenän eteen tungetulta pöydältä yhden Otavan ja yhden Liken kirjan.
Voihan toki kyse olla siitä vähemmistöstä, joka tietää jo kauppaan tullessaan, mitä haluaa ostaa. On ehkä kuullut sanotaan nyt vaikka tuosta Jääskeläisestä, että kirjansa on kiinnostava. Sitä ei vain löydy best-seller-pöydältä. No, se kiinnostaa silti niin kovasti, että menee etsimään sitä sieltä takahyllyiltä. Etsii ja etsii, mutta ei ole sielläkään. Asiakas menee siis myyjän luo, odottaa kiltisti vuoroaan ja kysyy tuota kiinnostavaa kirjaa. Myyjä ei ole siitä kuullutkaan, tai ei ainakaan myönnä, eihän se ole Otavan kirja. Tarkistaa tietokoneelta. "Myimme eilen ainoan kappaleen, joka kauppaan oli tilattu. Uusi on tulossa ylihuomenna". "Mutta kun minä halusin lukea kirjan jo tänä iltana. Ja synttäritkin on jo huomenna". "Ei voi auttaa."
Mitä tekee asiakas? Menee takaisin bestseller-pöydälle, ottaa sieltä tutun nimen itselleen ja toisen lahjapakettiin. Toinen Otavan, toinen Liken (myös osa Otavaa)
Että näin. Hyviä kirjoja on, mutta jos ne eivät ole näkyvillä tai edes piilossa koko kaupassa, ja vain tosifani jaksaa odottaa niiden saapumista. Normaalille asiakkaalle ei anneta edes tilaisuutta tutustua niihin.
Kannattaa ostaa nettikaupasta, sieltä saa kaikki samassa ajassa kotiin.
Otava osti Suomalaisen vuonna 2011 Sanoma-konsernilta, se oli kannattava kauppa. Ennen Bonnier-omistusta Suomalainen oli WSOY:n omistavan konsernin hallussa. Ei kai tämä nyt ole mitään uutta, että isolla on enemmän rahaa markkinoida ja tavoittaa kuluttajia?
Ihmisten ajankäyttötottumusten takia kirjamyynti valuu alas kaikkialla maailmassa, kirjabisnes ei ole helppo bisnes. Nyt on menty siihen, että kaupassa kirjat ovat lavatavaraa, valikoimaa on heikosti, mutta netistä ostaminen on toisaalta helppoa. Sinulle suositellaan ostokäyttäytymisen perusteella valikoimasta kirjoja, jos menet sisälle omilla tunnareilla. Se puolestaan varmistaa, että lukutottumukset kapeutuvat. Eihän kunnon lukija lue vain yhdenlaisia, vaan monenlaista.
Voi hyvvee päevee. Millaisia ne muut tekstit olivat, jos nuo olivat 12 parasta? Siellä oli muutama oikeasti hyvä, mutta pari tekstiä vaikutti tältä sivustolta ongitulta, jonkinlaiselta pilalta. Aivan kuin olisi tehty satiiria huonoista takakansista. Tai romaaneista ylipätään. Ymmärrän, ettei ole helppoa kirjoittaa hyvin koko romaanikäsikirjoitusta, mutta jos takakansitekstiäkään ei osaa tuota kummoisemmaksi hioa, niin mitä itse teksti on? Sen Fidel Castro-jutun lukisin, jos julkaistaan.
Haha, joo samat sanat, nyt tiedän, ettei omaa käsikirjoitustani ole edes kunnolla luettu, kun luin nuo takakansitekstit, todennäköisesti joku esilukija on kiireessä heittänyt oman tekstini pois nopean ekan sivun vilkuilla tms....lähinnä helpottunut olo :)
Mutta sitä ihmettelen, että eihän noista isoa osaa voi edes takakansiteksteiksi sanoa! Eihän takakansitekstit tuollaisia ole!! Eihän noista saa kunnolla edes käsitystä, mistä kirjassa on kyse, mikä on juoni jne.
Ja yllätys, aika iso osa on juuri tuollaisia tyypillisiä satiireja, hirtehishuumoria tai ns. absurdeja "hipsteri"-tarinoita, joissa ei ole päätä eikä häntää...no niinhän se nähtiin, että esimerkiksi Otavan kisassa toiseksi sijoittunut hipsteri-tarina on saanut melkoisen huonot arviot nyt ilmestyttyään. Kai se on tämän ajan trendi tuon tyyppiset tarinat, mutta lukijat eivät välttämättä ole yhtä innoissaan kuin kustantamon väki.
Ja sitten toinen puoli kisassa näyttää olevan tuollaiset tyypilliset suomalaiset synkät tarinat, joissa vanhemmat hakkaavat lapsiaan väkivaltaisesti tai runollisuudessaan täysin övereiksi menevät jutut. Huoh.
En saa yhdestäkään tekstistä kunnon kuvaa, mistä kirjassa oikeasti on kysymys...aika vaikea äänestää siis ihmeellisen liirumlaarumin perusteella.
Nyt kun luin nuo uudelleen, niin minustakin tuo Fidel Castro teksti on ainoa, joka vähän edes kiinnostaa lukemaan.
Allekirjoitan tämän täysin. Ennen kisan päättymistä uumoilin, että voittajateoksissa on kuitenkin tätä samaa "ankeat suomalaiskohtalot"-kastia. Olen niin pettynyt! Missä ovat ne kirjallisuuden kenttää tuulettavat teokset, joita kisassa etsittiin? Missä ovat scifi, fantasia? Vai onko tuomareilla ollut jo valmiiksi eräänlainen päätös siitä, millaista voittajaa etsitään?
Jokainen noista takakansiteoksista ovat sellaisia, jotka ohittaisin jopa kirjaston hyllyltä. Miksi kukaan ostaisi tuollaista? Jokuhan voisi sanoa, että tekotaiteellista paskaa.
voi teitä onnellisia :-)
Minusta ne ovat pääosin mielenkiintoisia ja houkuttavat lukemaan.
Ei takakansiteksti ole mikään juonipaljastus.
Ovat varmasti mielenkiintoisia, mutta tarjolla oli 770 käsikirjoitusta. Olisi luullut, että joukosta olisi löytynyt edes yksi todellinen helmi, tai ehkä Fidel Castro -kirja on sellainen. Petyn jos siitä ei löydy Hemingway-tyylistä karkeutta. Kuuba, rommi, kalastus, pysähtyneisyys, amerikanpelko, kommunismi ja Hemingway kulkevat aina käsikkäin.
Jotkut epäilevät, että heidän käsikirjoituksensa on luettu huonosti tai heitetty lukematta hylättyjen kasaan. Jos sellaista tapahtui tässä kisassa, luuletteko, ettei sitä tapahdu oikeassa elämässä. Kustantomoihin tippuu vuosittain 1000 käsikirjoitusta ja niitä rankataan ankaralla kädellä. Käsikirjoituksen voi lähettää 20 kustantamoon, mutta ei se tarkoita, että joku sen siellä oikeasti lukisi.
Lisäksi voin todeta, että jokainen läpäisee autokoulun, kunhan harjoittelee riittävän pitkään. Sama logiikka ei päde kirjoittamiseen. Kaikista ei tule kirjailijoita.
Oletteko katsoneet Idolsia? Parhaimpia jaksoja ovat alkukarsinnat, kun tuomariston eteen ilmestyy itsevarma kirkuja, joka ei osaa puhua, saatikka laulaa. Kun tuomaristo kertoo tuomionsa, laulaja lähtee itkien huoneesta eikä kykene käsittämään miksi häntä on kohdeltu niin julmasti. Kirkuja uhoaa saavansa levytyssopimuksen ja näyttävänsä tuomareille. Ja katsojat nauravat.
Kaikki eivät osaa laulaa, vaikka luulevat osaavansa. Kaikki eivät osaa kirjoittaa, vaikka luulevat osaavansa. Lisäksi on varmaa, etteivät kaikki esilukijat osaa lukea.
Kävin äänestämässä suosikkiani. Yksi takakansiteksteistä sai minut nauramaan ääneen (en puhu ivallisesta naurusta, vaan spontaanista oivalluksen riemusta), enkä muista, että koskaan aiemmin yksikään takansi olisi tehnyt saman vaikutuksen. Omat suosikkini löysin kuitenkin helposti tuosta joukosta.
Onnea tuhannesti valikoiduille voittajille!
Miksi kirjailijanalut pantiin kirjoittamaan oma takakantensa, kun se tehdään normaalisti kustantamon puolesta? Eivät epäammattimaiset takakannet houkuttele lukemaan eivätkä äänestämään, sanoo sivustaseuraaja kisakylästä.
Eleet oli aiheensa ja ammattimaisesti kirjoitetun takakansitekstinsä puolesta houkuttelevin. Muissakin voi olla hyviä kirjoja, itse kirjoitettu takakansi ei ole hyvä mittari arvioida kirjan sisältöä. Osa kirjoittajista näytti heittäneen koko tehtävän parodiaksi, mikä on ihan ymmärrettävää, koska omaa tekstiä on vaikea nähdä markkinamiehen silmin.
Mikä sinut panee ajattelemaan, että kustannustoimittaja olisi jotenkin ammattimaisempi kirjoittamaan takakansitekstin?
Nuo tekstit olivat pääosin loistavia takakansitekstejä loistavilta vaikuttavista kirjoista. Kirjoittelin ihan vasta kustannuspäällikölle takakansityyppistä tekstiä tiivistelmää keskeneräisestä romaanistani, mutta noita lukiessa tuli mieleen, että kantsisko vähän räväyttää omassa tekeleessäni eikä mennä tavallisia latuja.
En tiedä onko Castro-tarinan kirjoittaja itse täällä markkinoimassa Castro-tekstiä, mutta oli tai ei, se minullakin kolahti. Samoin Antero2 oli loistava esittely, ja moni muukin.
Tietojeni mukaan isoissa kustantamoissa kustannustoimittajat eivät kirjoita takakansia, vaan markkinointiosasto. Myönnän, etten ehtinyt lukea niitä läpi kaikkia, ensinnäkin olivat aivan liian pitkiä takakansitekstiksi. Takakansiteksin pitää olla todella lyhyt ja iskevä.
Takakannet piti kirjoittaa, jotta esilukijat pystyivät helposti karsimaan 700 lähetetyn käsikirjoituksen joukosta "vääränlaiset". Ilman takakansikilpailua ja palkintoa osallistujat olisivat jättäneet takakannet tekemättä.
Minun takakansitekstini on pidempi kuin nuo. Kustantamoni on laadukas, joten oletan että tekstini pituus ei ole vahinko tai sattumaa.
En osaa lausua isojen kustantamojen menetelmistä mitään faktatietoa, mutta kansitekstin kirjoittajan pitää tuntea tarina, jotta hän voi kirjoittaa tekstin, joten en usko että isoissakaan kustantamoissa markkinointi-ihmiset sitä itsenäisesti tekevät. Ehkä lopuksi editoivat.
Yhden kirjan kokemuksen jälkeen olen oppinut, että kirjan markkinoille saattaminen on erilainen prosessi kuin luulin. E esimerkiksi kirjan nimen valintakaan ihan kustantamon saneluna mene - tai toisaalta niin, että kirjoittaja voisi siinä(kään) asiassa odottaa valmista.
Kyllä markkinointiosastollakin osataan kirjoja lukea :) Jos viime vuonna ilmestyi 90 esikoisromaania, sen lisäksi runokirjoja ja novelleja, niin pelkästään takakansitekstien lukeminen kokonaan on esimerkiksi kirjasyksyä esittelevälle toimittajalle ja sieltä tärppejä poimivalle iso urakka. Käytännössä aikaa vakuuttaa lukija on sekunneista minuutteihin.
Joskus olen lukenut sellaisia kirjoituksia täältä palstalta, että olisi hyvä asia, että itse saa "määrätä" kaikesta. Sitä minun on vaikea ymmärtää, koska varsinkaan kokematon ei voi huomioida kaikkia asioita, tiimissä lopputulos on parempi. Ja kirjailija on tietysti yksi osa tiimiä niin kuin sinunkin kustantamossasi. Varmasti hienoa olla tuossa prosessissa.
Noiden takakansien perusteella voi toistaa vanhan hyvän toteaman: lukematta paskaa.
Juu, keskinkertaiselta ja mitäänsanomattomalta vaikuttavaa muka-taidetta. Toki se pitää myöntää, että kyllä nuo ihan taitavan oloisia sananiekkoja ovat. Mutta merkittävää kirjallisuutta? Enpä usko.
Jos ei ollut parempaakaan tarjolla
Toivottavasti ei :)
"parempaa"
ei, ei niiden viiden mielestä
Mun mielestä noi oli aika haitarista kaikki. En osallistunut kisaan eikä mulla ollut sanottavaa silloin, mutta siis... Jos noi on ne parhaat niin morjensta vaan...
Toki näissäkin esim. toi Fidel Castro -kirja varmasti saa lukijoita, ei siinä, ja hyvä niin, mutta siis voi hyvä luoja. Näistä yksi voittaa ja ihan hyvä niin mutta siis miksi näiden täytyy olla tällaista huttua kaikkien? Ihan... niinku kirjoja suurkuluttavan ihmisen mielestä tässä ollaan nyt aika heikoilla hangilla.:(
Olen sanaton :-O
Koin kaikki liian pitkiksi. Mielestäni kirjoittajalla pitää olla näkemys takakansitekstistään, jonka pitää viedä lukija tarinan tunnelmaan ja ytimeen. Harvassa näin kävi.
Hah, joo tiedän ettei mulla ole muuta elämää, mutta oli pakko tehdä tällainen, näyttää niin ilmiselvältä... ;)
Eli kuka tuomareista voisi olla kansitekstien tyylien perusteella valinnut mitkäkin jatkoon:
Joonas Konstig: Paukapääkallolippu & Antero 2 & Viisi wattia ja kaksi kompostia
Taina Latvala: Eleet & Kaunis hyväntekijä
Aki Ollikainen: Tervaspääsky & Vapaapudotus
Nina Gimishanov: Mrs. Milkyway & Tässä on käsi & Ja vesi oli mustaa
Salla Pulli: Syksyn pudottama perhonen & Valomuisto
Noista takakansiteksteistä tulee sellainen olo, että Gummerus on etsinyt jotain...jotain muuta
???? mitä MUUTA?
Sellaistako mitä takakansitekstit eivät edusta?
Gummerus aikoo julkaista kirjana vain yhden käsikirjoituksen, joten ehkä heitä ei ole hirveästi kiinnostanut tuo takakansihommma. Elisa puolestaan julkaisee sähkökirjana periaatteessa kaikki 700 kilpailuun osallistunutta (jos kaikki haluavat) joten heitäkään tuo takakansihomma ei hirveästi nappaa. Joku sen takakansihomman keksi helpottamaan käsikirjoitusten lajittelua, haluavathan kustantajatkin saatekirjeen.
Ajattelin muuten lähettää oman käsikirjoitukseni WSOY:lle. Väitän saatekirjeessä, että olin Gummeruksen kilpailussa sijalla 11 ja Otavan kilpailussa sijalla 4. Ei muuten huonompi idea, vai mitä? Pitäisiköhän perustaa pöytälaatikkokustantamo, voisi järjestää itselleen kirjoituskilpailuja. Voisi mennä WSOY:n herroilta kahvi väärään punttiin kun lukisi meikäläisen voittaneen kirjoituskilpailusta 200.000 euron asuntolainan.
Tuo on muuten totta, että takakansikisa on todennäköisesti keksitty juuri siksi, että valtavan osallistujamäärän käsittely helpottuisi kun alkuvaiheessa tarvitsee periaattessa lukea vain takakannet....nythän takakansikisassa on 12 osallistujaa, ei 10 kuten aluksi oli tarkoitus.
........... ai siis,
" Elisa puolestaan julkaisee sähkökirjana periaatteessa kaikki 700 kilpailuun osallistunutta (jos kaikki haluavat) "
siis mitä tuo tarkoittaa ?
Oliko ekan viestin kirjoittaja kenties itse kirjoittanut tuon Eleet-romaanin?
Aloitin viestiketjun enkä kirjoittanut itse Eleet-romaania. Se vain oli paras.
Aika jännästi, kun minusta juuri Eleet ei sytyttänyt ollenkaan.
Ihmetyttää vain, että suurin osa teksteistä meni aika samoihin genreihin. Eipä näkynyt viihdekirjallisuutta, nuortenkirjoja tai fantasiaa. Mahtaako moisilla genreillä koskaan menestyä missään kisoissa? En ole koskaan mihinkään osallistunut, mutta aina tuntuu tuloksien tullessa tietyt samantyyppiset genret voittavan. Mutta jos on genressään loistava hömppäkirja tai väkivallasta kertova runollinen draama, niin kukapa laittaisi sen hömpän sen draaman eteen. Tämän takia ihmettelen, että useat genret laitetaan kisaamaan vastakkain, kun tietyt genret ei koskaan menesty, vaikka niistäkin varmasti hienoja kässäreitä lähetetään.
....... siis onko tällaisia viimeaikoina julkaistu suomalaisia?
" Mutta jos on genressään loistava hömppäkirja tai väkivallasta kertova runollinen draama, "
niinku ei siis ole, kun ne eivät läpäise näitä kustantajia,
vai ?
selventäisitkö nyt, kun en oikein jaksa ite ajatella...........
.......... ai mä olen täällä kysellyt, mutta ei ole kukaan vastannut.
Tyypillistä.
Mitä olette äänestäneet?
Takakansitekstien perusteella vaikutti siltä, että lukemisesta puuduksissa olevat tuomarit hätkähtivät vain outouksista...
Halusin vilpittömästi innostua teksteistä, mutta ei tullut tunnetta että olisin kohta 25e köyhempi ostettuani koukuttavan takakansitekstin perusteella romaanin. Loppujen lopuksi takakansiteksti kertoo hyvin vähän itse romaanista ja sen laadusta, oletettavasti valituissa teksteissä on hyvä kokonaisuus. Varmaa on, että myös valittujen ulkopuolelle jäi hyviä tekstejä ja myös osa kustantamatta jäävistä teksteistä voisi olla suuren yleisön suosikkeja.
Samaa mieltä spekulaattorin kanssa. Piti olla jotain nimenomaan outoa. Vähän niin kuin performanssa, jossa vanha nainen tulee kotiisi 500 eurolla ja vatkaa kerman olohuoneessa. Sitten kaataa kermavaahdon matolle. Tämä on ihan tosi juttu vieläpä.
Takakansitekstin pitäisi koukuttaa ja lisätä lukemisen nälkää. Nin ei minulle ainakaan käynyt. Väkisinkin miettii niitä, jotka putosivat. Siellä voisi olla helmiä.
Meidät suomalaiset tunnetaan maailmallakin parista asiasta: kateudesta ja sinisilmäisyydestä. Tässä prosessissa kateus on sitä, että kustannustoimittajat ja tuomarit eivät ole vapaita hekään kateudesta, vaan haluavat pitää julkaisemiensa tekstien tason sellaisena, että voivat hymyillä sekä uudelle kirjailijalle että itselleen. Heidän olisi ehkä ajan mittaan ahdistavaa tehdä töitä kirjailijan kanssa, joka kirjoittaa erinomaista tekstiä, kun omassa tekstissä ei ole kehumista. Sinisilmäisyys on sitä, että kirjailijoiksi pyrkivät luottavat liikaa näihin kustannustoimittajiin ja heidän hyveellisyyteensä ja ovat siten heidän tuomioidensa armoilla.
Jos olette sitä mieltä, että tämäkin teksti on vain kateellisen panettelua eikö siinä silloin voisi olla jopa jotain perää?
" Meidät suomalaiset tunnetaan maailmallakin parista asiasta: kateudesta ja sinisilmäisyydestä. " ................. no hölönhölön,
suomalainen tuntee suomalaisen noin,
mutta jos reissaa maailmalla niin kukaan ei edes tiedä missä Suomi on, tai sitten ne jotka "tietävät" niin ihmettelevät, että miten sieltä rautaesiripun takaa on pystynyt matkustelemaan esim. Eurooppaan.
Hihihh ! .......... ja selvennän vielä, että mua luullaan aina hurriksi tai tanskalaiseksi,
tosi outoa !
Kyllä varmasti kyse on jostain sellaisesta kuten wwhrywetwreter kirjoitti. Tiedän erään kirjoittajan joka ei tullut 12 parhaan joukkoon gummeruksen kisassa mutta samaan aikaan sai sopimuksen muualta isosta talosta, ymmärtääkseni yhdestä isoimmista neljästä. Sitä kuvittelisi että kaikki näkevät samoissa kirjoituksissa saman potentiaalin, mutta näköjään ei mene niin.
niin eiks tää ollut nimimerkki kisa,
elikkäs missä vaiheessa ne sitten avautuvat ne nimimerkit heille ?
Eli logiikkasi mukaan vain Gummeruksella ollaan kateellisia, mutta muissa kustantamoissa ei? Ooookkei.