Mitä mieltä olette voiko asianajaja mitätöidä 48 v kestäneen avioliiton, sillä perusteella, että puolisot ovat asuneet eri paikkakunnilla ja lopuksi toinen on ollut palvelukodilla puhekyvyttömänä kymmenisen vuotta. Yksi osakkaista on hakenut avioliiton mitätöintiä ihan sen perusteella, että saisi enemmän perintöä ja toisen aviopuolison tasinko pienenesi. Aviopuolisot olisivat voinee itse ottaa eron jo aikaisemmin, jos siihen olisi ollut perusteet .
Oikeus tasinkoon
Tietämätön
27368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Suomessa ei ole säädöksiä avioliiton mitätöimisestä. Vihkiminen on mitätön, jos se ei ole tapahtunut siten kuin Avioliittolain 15 §:ssä säädetään tai jos vihkimisen on toimittanut joku, jolla ei ollut vihkimisoikeutta.
Vastaus kysymykseesi siis on, että asianajaja ei voi mitätöidä avioliittoa millään perusteella.
Asianajajalla ei ole tuomiovaltaa, joten hän ei mitätöi yhtään mitään. Ja Suomessa avioliittoa ei varsinaisesti voi edes mitätöidä. Suomessa voidaan kyllä tuomita avioeroon, jos osapuolet ovat esim. lähisukulaisia tai avioliiton solmimisessa on ollut muuten jotain hämärää. Mutta tämä kuulostaisi aika kaukaa haetulta 48 vuoden jälkeen. Ja vaikka tämä pariskunta nyt eroaisikin, niin ei se mitään tasinkoja pienennä tai suurenna elleivät he sitä ennen tee esim. avioehtoa.
Selventönä tähän voisi lisätä, että molemmat ovat jo kuolleet noin kymmenisen vuotta sitten ja perilliset hakevat tätä avioliiton mitätöintiä. Näin ollen toisen tasinko osuus pienenesi ja nämä avioliiton mitätöintiä hakevat hyötyisivät tästä taloudellisesti paljon. Avioliitto oli solmittu 1950-luvulla. Tänä päivänä on mahdollisuus mitätöidä avioliitto lyhen liiton perusteella, jos katsotaan, että siitä on toinen hyötynyt liikaa. Pesän jakaja kuulemma tutkii asiaa tämän 48 vuotisen liiton kohdalla ja katsotaan mitä päättää. Tuntuu kyllä aika erikoiselta miten asian ratkaisee. Onko kellään ehdotusta mistä tästä voisi vielä kysyä ?
"Tänä päivänä on mahdollisuus mitätöidä avioliitto lyhen liiton perusteella, jos katsotaan, että siitä on toinen hyötynyt liikaa."
Sinä olet kyllä nyt tajunnut jotain aivan perusteellisesti pieleen. Ei tänäkään päivänä ole mitään mahdollisuutta mitätöidä avioliitttoa lyhyen liiton perusteella.
Sen sijaan liiton päätyttyä tehtävää ositusta voidaan sovitella tietyissä tapauksissa, esim. jos avioliitto on kestänyt lyhyen aikaa, puolisoiden varallisuuserot ovat suuret, ja toinen saisi perusteetonta etua jos omaisuus menisi tasan puoliksi.
Ja sitä paitsi tuollainen osituksen sovittelu voidaan tehdä vain kun avioliitto purkautuu avioeron takia. Laki ei anna mitään mahdollisuutta tehdä sellaista silloin, kun avioliitto purkautuu toisen puolison kuolemaan.
"Pesän jakaja kuulemma tutkii asiaa tämän 48 vuotisen liiton kohdalla ja katsotaan mitä päättää"
Oletko ihan varma tuosta, että tutkii, vai onko sinulle puhuttu silkkaa paskaa? Todella vaikea kuvitella että kukaan edes perustiedot laista tunteva tuhlaisi sekuntiakaan tuollaiseen täysin toivottomaan yritykseen.
Olen samaa mieltä siitä, että aloittaja lienee ymmärtänyt jotain pahasti väärin tai joku syöttää paksua pajunköyttä. Siitä kertoo jo sekin, että tietoa tulee tipoittain (ensimmäisessä viestissä unohtui kertoa, että henkilöt ovat jo kuolleetkin!). Ja tosiaan kukaan oikea asianajaja tuskin viitsii aikaansa tuhlata tuollaiseen avioliiton mitätöintiasiaan, varsinkaan kun Suomen laki ei edes tunne koko termiä.
Jollei tässä ole nyt taas jotain, jonka aloittaja on jättänyt kertomatta: esim. vihkiminen on tehty ulkomailla jossain seremoniassa tai siitä on jotain muuta epäselvyyttä onko avioliittoa ollut ollenkaan (eli eivät ehkä olekaan olleet virallisesti naimisissa rekistereiden mukaan vaan oikeasti avoparina tms).
Voin ihan vakuuttaa, että todella pesänjakaja tekee päätöksen tuossa asiassa, voin antaa nimenkin, jos haluat kysyä. Ja kysymys on ihan oikeasta parista Suomessa vihitystä 1950-luvulla ja asuneet täällä koko ajan, molemmat ovat nyt kuolleet, ei ole mitään pilipalijuttua.
Olet ihan oikeassa tuossa sovittelujutussa, näinhän se tapahtuu ja tässäkin on nyt kysymys siitä saisiko toinen pitkän avioliiton jälkeen etua toiselta.
Sillä, saisiko toinen pitkän tai lyhyen avioliiton jälkeen etua toiselta kun nyt vaan ei ole minkäänlaista väliä kun kerran tämä avioliitto on purkautunut toisen osapuolen kuiolemaan. Ositusta EI VOI SOVITELLA. Ei millään keinolla tuossa tapauksessa.
Joko tuossa on kysymyksessä joku ns. "pesänjakaja" jolla ei ole mitään lainopillista koulutusta. Tai luultavammin mukavan ketku lakimies joka ajattelee että "tutkitaan" nyt ja laskutetaan työstä, kun kerran joku latvasta laho sitä vaatii.
Jos nyt käy niin että kyseessä tosiaan on mistään mitään täysin tietämätön pesänjakaja, joka todellakin päätyy ositusta sovittelemaan, niin välittömästi valitus hänen toimistaan eteenpäin. Ne kun eivät perustu minkäänlaiseen lakiin.
Tai sitten on myös mahdollista että koko kysymyksenasettelu on täysin pielessä. Onko tässä siis sittenkin kyse siitä, että kyse oli lapsettomasta avioparista jossa ensin toinen osapuoli kuoli, ja hänen puolisonsa peri hänet, ja sitten tämä puoliso kuoli useita vuosia myöhemmin? Jos tämä puoliso noiden vuosien aikana kasvatti omaisuutta merkittävästi niin sitten jakoa hänen kuolemansa jälkeen voidaan sovitella.
Mutta ei tuolla ole mitään tekemistä osituksen, eikä avioliiton mitätömisen kanssa.
Nimimerkki sekavaa julistaa vähän turhan suurella paatoksella, että ositusta muka ei voida sovitella, jos avioliitto on päättynyt toisen puolison kuolemaan. Mihinkäs tuommoinen käsitys perustuu?! Varmaankin siihen, että laissa puhutaan puolisosta, ei puolison kuolinpesän osakkaista. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b Liekö nimimerkkiä hämännyt lesken tasinkoprivilegi, joka on voimassa vain lesken, ei lesken kuolinpesän hyväksi.
Ositusta joka tapauksessa voidaan sovitella myös silloin, jos avioliitto on purkautunut kuolemaan.
Onpa kuolema-perusteisesta osituksen sovittelusta KKO:n ratkaisukin, kas tässä: http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2003/20030029
Siitähän tuossa ap:n kertomassa tapauksessa on kysymys, siis osituksen sovittelusta eikä avioliiton "mitätöimisestä". Toinen asia tietysti on se, täyttyvätkö po. tapauksessa sovittelulle AL 103 b §:ssä säädetyt edellytykset.
No jopas, todellakin haksahdin tuossa ja pahasti! Olisin voinut vannoa ettei moinen onnistu, mutta eihän se niin olekaan. Taisi tosiaan olla tuo tasinkoprivilegi joka vei ajatukset harhapoluille.
Mielenkiintoista luettavaa tuo KKO:n ratkaisu, ja tuon perusteella näyttäisi kyllä aika epävarmalta että aloittajan kuvaamassa tapauksessa ositusta soviteltaisiin.
Suuri kiitos korjauksesta, enköhän tästä eteenpäin tämän muista!!
Selvennän hiukan tätä juttua alusta asti; avioliitto solmittu 1950-luvulla, kaksi lasta, kolme lastenlasta. Isä testamenttasi omaisuuden lapselapsille suhteessa 50 % + 50 % (toisella lapsella 2 lapsenlasta ja toisella 1). Isä kuoli ensin ja perintö meni äidille puolet ja lapsenlapsille puolet. Mummi kuoli myöhemmin ja heidän osuus meni kahdelle omalle lapselle, testamentilla toiselle eenemmän. Nyt sitten nämä kaksi lapsenlasta väittävät, että isovanhempien liitto pitää mitätöidä, ettei mummin osuus pääse kasvamaan, vaikka omaisuus tullut avioliiton ajalta ja jotakin tullut papalle perintönä, jota ei haluta antaa mummon omaisuuteen. Mummi on ennen tätä pitkää avioliittoa saanut ostamalla omilta vanhemmiltaan kotitilasta osuuden, se kyllä pitäsi lukea yhteiseksi omaisuudeksi, vaikka mummi on sen itse maksanut. Tätä juttua on puitu jo yli 10 vuotta. Lisäksi mummon kuoleman jälkeen on perintöverot maksettu silloin tehdyn osituksen mukaan, jolloin kaikki on luettu yhteiseksi omaisuudeksi. Jos nyt mummin omaisuus vähenee, on maksettu liikaa perintöveroa, jota ei enää voi hakea verohallitukselta takaisin.
Jotta tällaista...arvatkaa onko tullut paperia ja mitä pesänselvittäjä maksaa, toinen jo kierroksessa.
Tulikohan selvyyttä yhtään tähän asiaan. Kiitos nix-naxilla hyvistä vinkeistä :)
Lopeta nyt se puhe avioliiton mitätöinnistä! Suomessa avioliittoa ei voi mitätöidä eikä se tähän muutenkaan sovi. Kyse on osituksen sovittelusta.
Ositus tehdä siitä omaisuusmassasta joka oli olemassa ensin kuolleen aikana.
Sen taasen näkee ensin kuolleen perukirjasta, tuo omaisuusmassa arvostetaan jakohetken arvoon.
Leskeksi jäänyt henkilö ei tietenkään voi ostaa (jos ei osta ensiksikuolleen varoilla) kuolleen nimiin mitään vaan on itse ostaja ja omistaja.
Jos leski on omalla toimillaan (ilman ensiksikuolleen pesän varoja) kartuttanut varallisuutta niin se varallisuus ei kuulu osituksen piiriin.
Jos leski on tehnyt bisnestä ensiksi kuolleen varoilla saaden niiden omaisuuden nousemaan kuuluu ne osituksen piiriin.
Eikös se näin mene, viisaammat kommentoikoot jos meni väärin.
>Isä kuoli ensin ja perintö meni äidille puolet ja lapsenlapsille puolet.
Tämä ei voi pitää paikkaansa. Tarkoitat varmaan, että isä kuoli ensin, tehtiin ositus isän kuolinpesän ja lesken välillä, ja isän kuolinpesä maksoi tasinkoa leskelle ja loput isän pesästä meni testamentin mukaisesti.
Kysymys nyt kuuluu, onko mainittu ositus ja perinnönjako tehty ja lainvoimainen, vai onko niin että ositusta ei vielä ole tehty tai siitä riidellään?
En ole oikeustieteen asiantuntija, mutta pidän sitä avioliiton mitätöintinä, jos voidann 48 vuoden avioliiton jälkeen ositusta varten alkaa tällainen ruljanssi. Paappa olisi voinut testamentissaan sulkea mummin pois. Turha tässä on enää kuoleman jälkeen alkaa valittamaan ja ennen kaikkea mitä se maksaa. Kiits sinullekin vastauksesta .
Ositus on tehty jo 2005 ja verottaja laskenut perintöverot maksaneet ne joita ne koskee, vaikka eivät pesästä ole mitään saaneet. Eräskin maksoi lainavaroilla yli 20.000. Sainkin tossa tietoa, että moiteaika olisi 6 kk, mietinkin voiko tätä nykyinen pesänjakaja edes enää sovitella ??? Kiitos kannanotosta ja otan neuvoja lisää jos on antaa.
Onhan nyt varmasti niin, että ositus on tehty 2005 oikeasti? Verottajan tekemä laskennallinen ositus perintöveron määräämiseksi ei ole siis mikään oikea ositus. Kysyn tätä siksi, kun sanot lakimiehen vastineen osituksen sovittelua, ja siinä pyynnössä ei ole oikein järkeä, jos ositus tehty 2005.
Aloittajan pitäisi pyytää kirjallisena se muitten esittämä vaatimus
Vastaan nyt vielä kerran tähän. Ositus on tehty jo mumman kuoleman jälkeen, kuten kerroin. Ositusta halutaa nyt mumman kohdalta pienemmäksi, koska mumma oli puhekyvytön vuosia ennen kuolemaansa, eikä kuulemma mitään avioelämää ollut. Kerron vielä, että työolosuhteista johtuen pariskunta eleli avioliiton aikan eri paikkakunnilla. Näitten asioitten takia erät haluavat, ettei mummi saisi paapan omaisuudesta (avioliiton aikana hankitusta ) mitään ositukseen. Mielenkiinnolla odotankin mitä pesänjakaja päättää. On muuten hoitanut asiaa jo kuutisen vuotta. Onhan ositus tehty ja lainvoimainen, koska siitä on perintöverotkin maksettu 2005. Älkää nyt kiinnittäkö pikkuasioihin huomiota, pääasia on tää ositus. En ole oikeustieteen asiantuntija , mutta pääkohdat tiedän ja missä mennään.
Hyvää kevättä kaikille ja kiitos vastauksista, niistä on ollut apua :)
Ei pidä keksiä omia termejä (avioliiton mitätöiminen) jos kysymys onkin osituksen muuttamisesta. Ilmeisesti pesänjakajakin on puhunut ainoastaan osituksesta.
Jos kyseessä ovat isommat summat voisi olla viisainta mennä kaikkien hallussasi olevien pesään liittyvien papereitten kanssa asianajajan puheille. Maksaahan se, mutta nenätysten papereitten kanssa asiat selviävät paremmin kuin tipoittain kysymällä anonyymillä foorumilla jossa vastaajat voivat olla ties minkälaisia.
Jos ja kun ositus on tehty ja lainvoimainen, niin moiteaika osituksesta on 6 kk. Ei sitä ositusta pysty enää muuttamaan mitenkään, jos moiteaika on kulunut. Ja vaikka moiteaikaa olisi jäljellä, niin ei tuossa kertomasi perusteella ole mitään kunnollista moiteperustettakaan.
Kuten jo aikaisemmin kerron, on se melkein sama kun avioliiton mitätöinti, jos aletaan 48 v. jälkeen tutkimaan olikohan se avioliitto. Paappa olis jo testamentissa voinut sulkea mummin pois. Tämä on aivan vainajien häväistystä.
Niitä on näytetty asianajajalle, mutta pesänjakaja edelleen miettii, onko ositusta muutettava. Sain tuossa tietoa, että valitusaika on 6 kk osituksen jälkeen. Tämä on tehty jo 2005 , verottaja lähettänyt perintöverot, jotka asianomaiset maksaneet, jopa lainarahoilla, vaikka eivät ole pesästä mitään saaneet.
Jos ositus oli sovintopäätös eli osapuolien allekirjottama asiakirja niin siinä ei ole valitusaikaa.
Valitusaikaa ei myöskään ole jos edunvalvoja on allekirjoittanut sopimuksen ja maistraatti sen hyväksynyt.
Valitusaika on silloin kun esim. pesänjakaja tekee osituksen viran puolesta.
Myös käräjäoikeuden päätökselle on valitusaika.
Kaikista sopimuksista jotka tehdään yhteisymmärryksessä puuttuu valitusaika, ne ovat heti sitovia.
>>Jos ositus oli sovintopäätös eli osapuolien allekirjottama asiakirja niin siinä ei ole valitusaikaa. // Kaikista sopimuksista jotka tehdään yhteisymmärryksessä puuttuu valitusaika, ne ovat heti sitovia.
Kiitos jälleen näistä hyvistä vastauksista.
Ei ole laitonta asua eri paikkakunnalla kuin aviopuolisonsa, eikä toisen puolison huono terveys mitenkään tee avioliittoa pätemättömäksi, eikä testamentillaan voi viedä puolisonsa avio-oikeutta.
>> Onhan ositus tehty ja lainvoimainen, koska siitä on perintöverotkin maksettu 2005.