Mulla oli tänään tällainen iltaa kohden suorastaan pahoinvointia aiheuttava päivä:
Kuuntelin kaksikymppisen tytön seikkailut varatun miehen kanssa, jos olette koskaan lukeneet yhtään seksipalstaa, niin tiedätte, todella herkkää...
Kuuntelin kuusikymppisen miehen potenssiongelmista (melkein kuolasi), kunnes vaimo veti hihasta eksyneen, kaljuuntuneen kaljavatsan pois - ja oli minulle vihainen...
Kuuntelin viisikymppisen naisen unelmaa kaukorakkaudesta, naimisissa molemmat, "sen kanssa jos saisi yhden yön ja niin edelleen..."
Kuuntelin vastaeronneen miehenkipeän naisen arvioita viime viikonlopun nettituttavuuksista, jotka oli tavannut livenä. Yksi ruma ja tyhmä, toisella pahanhajuinen hengitys, kumpikin halusi (mikä yllätys!) pelkästään sänkyyn...
Vasta illalla bestis homppelipuppelipoika palautti maailman paikoilleen: miten jotenkin tyhjää ja tunnotonta. Päädyttiin siihen, että oikeastaan on hyvä olla näin, yksin.
Puhutteko te/puhutaanko teille intiimejä asioita samaan sävyyn kuin huoltomies autohuollossa? Eikö ole ihanaa ajatella, että tämäkin palsta on täynnä mahdottomia, ailahtelevia, tulisesti suuttuvia/loukkaantuvia/rakastuvia/innostuvia/tuntevia naisia? En ole tätä kovin kauan seurannut, mutta kyllä tuntui kuin olisi tullut kotiin.
Kuuntelin kaksikymppisen tytön seikkailut varatun miehen kanssa, jos olette koskaan lukeneet yhtään seksipalstaa, niin tiedätte, todella herkkää...
Kuuntelin kuusikymppisen miehen potenssiongelmista (melkein kuolasi), kunnes vaimo veti hihasta eksyneen, kaljuuntuneen kaljavatsan pois - ja oli minulle vihainen...
Kuuntelin viisikymppisen naisen unelmaa kaukorakkaudesta, naimisissa molemmat, "sen kanssa jos saisi yhden yön ja niin edelleen..."
Kuuntelin vastaeronneen miehenkipeän naisen arvioita viime viikonlopun nettituttavuuksista, jotka oli tavannut livenä. Yksi ruma ja tyhmä, toisella pahanhajuinen hengitys, kumpikin halusi (mikä yllätys!) pelkästään sänkyyn...
Vasta illalla bestis homppelipuppelipoika palautti maailman paikoilleen: miten jotenkin tyhjää ja tunnotonta. Päädyttiin siihen, että oikeastaan on hyvä olla näin, yksin.
Puhutteko te/puhutaanko teille intiimejä asioita samaan sävyyn kuin huoltomies autohuollossa? Eikö ole ihanaa ajatella, että tämäkin palsta on täynnä mahdottomia, ailahtelevia, tulisesti suuttuvia/loukkaantuvia/rakastuvia/innostuvia/tuntevia naisia? En ole tätä kovin kauan seurannut, mutta kyllä tuntui kuin olisi tullut kotiin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Allekirjoitan viimeisen kappaleen vuodatuksestasi ja otan myötätuntoisesti osaa edellisiin. Tunnustan, etten kestä muitten murheita, jatkuvana rummutuksena ainakaan. Aikoinaan halusin johtaa vain "asioita", mutta eihän se onnistu, pakko hyväksyä henkilövastuukin työssä. En ole parantaja, en halua salaisuuksia, en uskoutumisia, en ole olkapäätyyppi muille. Autan aina, mutta oikea halu olisi pinkaista äkkiä asioiden pariin, niiden ratkominen on mukavaa, helppoa ihmisten kanssa sukkulointiin verrattuna. Onneksi oma porukka on samanlaista simpukkalaatua kuin itsekin. No, parahdus tämäkin. Toistan vielä, tuo viim. kappale on ... se on juuri niin.
..Leelian lepotuolina ihmisille, joita päivittäin tapaan. Ihan kivaahan se..
Myös itse kerron itsestäni kaikenlaista, joskus liikaakin. Tavallisesti siihen asti, kunnes huomaan, että tarinani on painettuna Helsingin Sanomissa..:(
Ja olen samaa mieltä, palsta on kuin koti. Kuin suuri perhe, jossa lapset pyörivät jaloissa ja keksivät kaikenlaista jäynää. Ole siinä sitten niin aikuista - niin aikuista. Onneksi on tämä pitkä pinna ja suora tyyli..:)
Ja onneksi on myös näitä muita aikuisia..:)
,,,,,,,,,