Oon 16v tyttö ja tää on mun tarina.
Jouduin koulukiusaamisen kohtekeeksi kun olin 8v sitä jatku siihen asti kun suoritin ala-asteen.
Koulukiusaaminen oli sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa.
Lyötiin, tönittiin, potkittiin, haukuttiin, leviteltiin juoruja ja oltiin tosi ilkeitä.
Ylä-asteella koulukiusaaminen oli jättänyt niin vahvat arvet, että en pystynyt suorittamaan ylä-astetta normaalisti. Jouduin erityisluokalle koska en pystynyt työskentelemään yleisopetus luokassa.
Sain paniikkikohtauksia ja pelkäsin hirveesti muiden mielipiteitä ja tunsin aina olevani kaikessa huono ja arvoton.
Vietin kaiken vapaa-ajan kotona ja en mennyt mihinkään sukulaisten juhliin koska sain paniikkikohtauksen isommassa porukassa.
Kärsin paniikkikohtauksista vieläkin eikä ne traumat ole mua vieläkään jättäneet rauhaan.
Nyt on tullut taas mutkia matkaan ja olen alkanut viiltelemään, se tuntuu edes vähän helpottavan sitä tuskaa mikä mun sisällä on.
Mulla on ihana ja välittävä perhe, mutta en ole niille vielä tästä viiltely jutusta pystynyt kertomaan.
En pysty syömään koska ajattelen, että olen läski ja sen takia arvoton, jonka kimppuun täytyy hyökätä.
Itken jokapäivä. Varsinkin suihkussa annan sen kaiken tulla ulos koska silloin kukaan e puysty erottamaan niitä kyyneleitä.
Tuntuu, että vajon kokoajan vain alemmas ja alemmas enkä löydä enään tietä ylöspäin.
En vaan tiedä enään mitä tehdä?
Jouduin koulukiusaamisen kohtekeeksi kun olin 8v sitä jatku siihen asti kun suoritin ala-asteen.
Koulukiusaaminen oli sekä fyysistä, että henkistä väkivaltaa.
Lyötiin, tönittiin, potkittiin, haukuttiin, leviteltiin juoruja ja oltiin tosi ilkeitä.
Ylä-asteella koulukiusaaminen oli jättänyt niin vahvat arvet, että en pystynyt suorittamaan ylä-astetta normaalisti. Jouduin erityisluokalle koska en pystynyt työskentelemään yleisopetus luokassa.
Sain paniikkikohtauksia ja pelkäsin hirveesti muiden mielipiteitä ja tunsin aina olevani kaikessa huono ja arvoton.
Vietin kaiken vapaa-ajan kotona ja en mennyt mihinkään sukulaisten juhliin koska sain paniikkikohtauksen isommassa porukassa.
Kärsin paniikkikohtauksista vieläkin eikä ne traumat ole mua vieläkään jättäneet rauhaan.
Nyt on tullut taas mutkia matkaan ja olen alkanut viiltelemään, se tuntuu edes vähän helpottavan sitä tuskaa mikä mun sisällä on.
Mulla on ihana ja välittävä perhe, mutta en ole niille vielä tästä viiltely jutusta pystynyt kertomaan.
En pysty syömään koska ajattelen, että olen läski ja sen takia arvoton, jonka kimppuun täytyy hyökätä.
Itken jokapäivä. Varsinkin suihkussa annan sen kaiken tulla ulos koska silloin kukaan e puysty erottamaan niitä kyyneleitä.
Tuntuu, että vajon kokoajan vain alemmas ja alemmas enkä löydä enään tietä ylöspäin.
En vaan tiedä enään mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei
oon itekki 16v ja oon kokenut lähes koko elämäni koulu kiusaamista ja itsekkään en tiedä mikä olisille syyy miks mua syrjittiin ja haukkuttiin ymmärrän sun tunteet
juuri se syymiks muakiusattiin jäi täysin epäselväksi oon todella kaunis ja laiha ja hyvä luonteinen kaikkia kohtaan sen takii en ymmärtänyt haukkumista ehkä muut olivat kateellisia en tiedä???
ja huomasin että monet vain tykkäsivät ärsytää mua tahallaan kun mul oli äärettömän lyhyt pinna jos mua haukkui niin ärhäkkäästi kyl itseäni puolustin ja jotkut kiusaajat oikein nauttivat siitä että suutuin niille
en kokenut väkivaltaa varmaan sen takii koska olin aika agressiivinen itseni puolustaja ja sanoin samalla mitalla aina takaisin ja myös uhkasin turpaanvedolla et se varmaan oli syy ettei kukaan muhun käsiksi käynyt ku pelkäsivät turpaan saantia
mutta jos totta puhutaan niin itse pelkäsin sitä eniten että itse saisisin turpaan koska jos kus mua meilkein 10 ihmistä kerralla haukkui mua et olisin jäänyt todella ala kynteen jos tappelu siitä olisi syntynyt
mutta siltikn mää romahdin välillä joka yö salaa itkin itseni uneen yritin olla vahva mut se oli vaikeeta
ja nyt 8 sin lopulla omasta tahdotani siirryin pien luokalle koska entisessä luokassa mul ei olut yhtään kaveria ja kaikki vaan haukkuvat mua päivästä toiseen
mut nyt mulla on hyvä olla täälä pien luokalla :)
Tässä on lyhyesti mun tarina
Minun ala-asteaikainen koulukiusaajani sairastui ja kuoli. Olisikohan hän kerännyt päälleen "pahaa karmaa"? En voi sanoa olevani surullinen. Ehkä pikemmin säälin häntä.
Mitä teit väärin...et mitään. Ja siinäpä se. Koulukiusaamisen kohteeksi joutuvat monesti just ne kaikista mukavimmat ja hyväntahtoisimmat ihmiset, ikävä kyllä. En usko että sinussa oli mitään vikaa, eikä varmasti ole vieläkään. Tuo paska jonka kanssa sä painit nykysin on seurausta siitä, mitä sulle tehtiin ala-asteella? Se ei oo sinun syysi, muista se!
Onko sulla ketään jolle sä voit puhua? Tosi hyvä että sulla on tollanen perhe, kai sä voisit kokeilla puhua niille? Ja kuule, viiltely kannattaa lopettaa. Omakohtaista kokemusta minulla ei onneksi ole, mutta olen kuullut että se on hyvin, hyvin paskamainen riippuvuus jos se sellaiseksi tulee. Itsensä satuttaminen ei pidemmällä tähtäimellä paranna oloa, vaikka se sillä hetkellä saattaa siltä tuntuakin. Voimia sulle!!!!
terv. itsekin entinen kiusattu
Koulu kiusaaminen on ihan vitun väärin. Oon itteki kiusannu porukkaa ja sitte itte tullu kiusatuks .....