Itse kuuluin tähän kategoriaan. Koko ala-aste kiusattiin, niin oppilaiden kuin opettajienkin puolelta. Kiusaus ei ollut niinkään fyysistä, vaan joka päivä pyöriteltiin jotain huhuja minusta ja nimiteltiin. Opettajatkin tähän liittyivät mukaan ja pitivät tätä lähinnä "hyvänä vitsinä". Pian sain myös maineen "itkupillinäkin", kun oli tapana lintsata tunnit itkien vessassa. Tämä johti lopulta sitten siihen, että kouluun en enää halunnut mennä, vaan makasin sängyssä 14-16h päivässä. Nukkuminen tuntui tuossa tilanteessa kaikkein turvallisimmalta ja hyvältä tavalta paeta todellisuutta. Laihduin kauheasti ja kerran piti tiputukseenkin viedä, kun en herännyt edes juomaan. Sain vakavan masennuksen diagnoosin ja sitten johti oitis luokalle jäämiseen ja siirtämiseen sairaalakouluun.
Sielä sitten olin lataamossa vuoden, elämä saatiin takas raiteilleen ja itsetuntoa vähän kohoteltua sen vuoden aikana. Nyt päätin, että en enää ikinä joudu kenenkään uhriksi ja käytin ihan surutta edukseni vuoden ikäeroani muihin luokan oppilaisiin. Minua oltiin koko elämäni kiusattu, joten en pitänyt kiusatuksi tulemista minään sen kummempana asiana. Ajattelin, että se on joku juttu jonka kaikki joutuu käymään läpi. Tämä minuun kohdistunut kiusaus oli siis kovettanut personalisuuden kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Koko yläasteen järjestelmällisesti kiusasin niitä kaikkein heikoimpia, koska en halunnut näyttää mitään heikkoutta ja joutua jonkun muun uhriksi.
Tämä strategia toimi sinäänsä. Koko yläasteen olin suhteellisen suosittu, vaikka itsetunto edelleenkin oli suhteellisen huono. Ainoa tapa millä osasin reagoida asioihin oli agressiivisuudella. Samalla todennäköisesti lähetin erään toisen luokkalaiseni samalle polulle minkä itse kuljin ala-asteella. Silloin tämä ei niin häirinnyt, koska olin jo kasvanut kyyniseksi ja kylmäksi ja uskoin, että tälläinen se maailma vain on.
Yläasteen jälkeen sitten tapahtui yhtä sun toista, joka johti nykyiseen elämäntilanteeseeni, mutta se ei sit liity kiusaamiseen enää mitenkään.
Tekojani nykyään kadun ja olen antanut kiusaajilleni anteeksi, vaikka en ikinä unohdakkaan mitä he, tai minä tein.
Halusin tämän kirjoittaa antamaan vähän perspektiiviä täältä aidan toiselta puolelta.
Kiusaajat eivät ole joku välttämätön luonnonvoima, jotka vain ilmestyy tyhjästä riivaamaan maailmaa. Kiusaaja syntyy, kuin joku ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa tämä henkilö ei näe muuta keinoa kuin kovettaa itsensä vastata joko fyysisellä, tai henkisellä väkivallalla. Jos kiusaamisesta halutaan joskus oikeasti eroon, niin uusien kiusaajien syntyminen on erittäin tärkeä ymmärtää. Jota ei mielestäni tässä kiusaus-keskustelussa tarpeeksi ole.
Sielä sitten olin lataamossa vuoden, elämä saatiin takas raiteilleen ja itsetuntoa vähän kohoteltua sen vuoden aikana. Nyt päätin, että en enää ikinä joudu kenenkään uhriksi ja käytin ihan surutta edukseni vuoden ikäeroani muihin luokan oppilaisiin. Minua oltiin koko elämäni kiusattu, joten en pitänyt kiusatuksi tulemista minään sen kummempana asiana. Ajattelin, että se on joku juttu jonka kaikki joutuu käymään läpi. Tämä minuun kohdistunut kiusaus oli siis kovettanut personalisuuden kylmäksi ja välinpitämättömäksi.
Koko yläasteen järjestelmällisesti kiusasin niitä kaikkein heikoimpia, koska en halunnut näyttää mitään heikkoutta ja joutua jonkun muun uhriksi.
Tämä strategia toimi sinäänsä. Koko yläasteen olin suhteellisen suosittu, vaikka itsetunto edelleenkin oli suhteellisen huono. Ainoa tapa millä osasin reagoida asioihin oli agressiivisuudella. Samalla todennäköisesti lähetin erään toisen luokkalaiseni samalle polulle minkä itse kuljin ala-asteella. Silloin tämä ei niin häirinnyt, koska olin jo kasvanut kyyniseksi ja kylmäksi ja uskoin, että tälläinen se maailma vain on.
Yläasteen jälkeen sitten tapahtui yhtä sun toista, joka johti nykyiseen elämäntilanteeseeni, mutta se ei sit liity kiusaamiseen enää mitenkään.
Tekojani nykyään kadun ja olen antanut kiusaajilleni anteeksi, vaikka en ikinä unohdakkaan mitä he, tai minä tein.
Halusin tämän kirjoittaa antamaan vähän perspektiiviä täältä aidan toiselta puolelta.
Kiusaajat eivät ole joku välttämätön luonnonvoima, jotka vain ilmestyy tyhjästä riivaamaan maailmaa. Kiusaaja syntyy, kuin joku ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa tämä henkilö ei näe muuta keinoa kuin kovettaa itsensä vastata joko fyysisellä, tai henkisellä väkivallalla. Jos kiusaamisesta halutaan joskus oikeasti eroon, niin uusien kiusaajien syntyminen on erittäin tärkeä ymmärtää. Jota ei mielestäni tässä kiusaus-keskustelussa tarpeeksi ole.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Kiusaaja syntyy, kuin joku ihminen ajetaan tilanteeseen, jossa tämä henkilö ei näe muuta keinoa kuin kovettaa itsensä vastata joko fyysisellä, tai henkisellä väkivallalla."
Ei aina. On olemassa ainakin kaikki sadistit ja muut sellaiset. Sitten on ne, jotka ei ymmärrä. Sitten on ne, jotka ymmärtää vain osittain. Ja paljon muitakin.
Missä ovat aikuiset tästä kertomuksesta? Kiusaajaopettajat eivät ole aikuisia eli kypsiä persoonia.
Aikuinen on jos on oliks se nyt 19< vaiko 20
Itselläni ainakin kiusaajista pahin oli ala-asteen aluku puolellä ollut luokan opettaja, sen takia mulla meni hampaita poikki ja sitä kautta uusiksi. En tiedä menikö kellään muulla opettaja näin pitkälle kiusaamisessa, mutta mulla se meni.
Et tainut tietää, että alle 29-vuotiaat lasketaan vielä nuorisoksi, vaikka he ovatkin aikuisia.
opiskelian mitakaavassa taas raja menee 24-vuotiaassa.
Moni tuttuni (nyt aikuisia) ovat käyneet saman läpi ja katuvat myös pahasti mitä tekivät kiusatuille.