Unonditko jarrusukan?/Tervon pienoisromaani
Kun Jeesus-lapsi sairastui
Jari Tervo: Jarrusukka, pienoisromaani, Kirjakauppaliitto 2013
Jarrusukka-kirjan eräs juju on siinä, että perheenisä-opettaja ei muista lastensa lapsuudesta mitään. Hän on ollut niin paneutunut opintoihin ja työhön. Niinpä niin. Usein jarrusukat, vaipat ja
korvien puhkaisut jäävät vaimon kontolle. Siinä sitä istutaan arvauskeskuksessa ja lapsi piirtelee, jos terveyskeskus on hyvinvarustettu, liidulla kukkia liitutauluun ja välillä päsähtää
itkuun, kun sisäkorvaa vihlaisee.
Jari Tervon kuvailema opettajansijainen kuitenkin haluaa järjestää koulun joulujuhlaan oikean seimiasetelman, jossa on
ihka elävät vauvat sun muut. Mutta kun Jeesus-vauva sairastuu
ja neitseitäkin pitää etsiä netti-ilmoituksilla.
Kirjasta näkee kyllä selvästi, että kirja on tehty varsin nopsasti.
Sata sivua rikkiviisasta pakinointia, josta tietysti voi irrottaa vaikka tervomaisia aforismeja, jos haluaa. Tervo briljeeraa tunteilla ja kauniilla mietteillä, mutta haksahtaa joskus Uutisvuoto- tyyppiseen huumoriin, joka tietysti nykyisinä kakka-
pylly-kiinnostuksen aikoina voi joitakin huvittaa.
Tervoa olen lukenut varsin säästeliäästi. Hänen älyllisyytensä
ei oikein nappaa minuun. Tämäkin kirja vaikuttaa Kirjan ja ruusun päivän palkintoa varten produsoidulta (valmistui kolmessa kuukaudessa). Juttuhan menee kirjakaupoissa niin, että jos ostaa jonkun muun kirjan, niin saa tämän Kirja ja ruusu-kirjan ilmaiseksi. Kyllä Tervo on ansainnut maineensa, jota tietysti julkkiskultti on siivittänyt. Finlandia-raati ei ole toistaiseksi noteerannut Tervoa. Nokkeluus ja sujuvuus tekstin tekemisessä ei välttämättä avaa tietä edes kotimaan best-seller listoille.
Tervoa pitää siteerata, tottakai: ” Paljastin vaimolle opetusmetodini ytimen: en antanut lapsille sitä, mitä he halusivat,vaan sitä, mitä he tarvitsivat. ”
Kuulkaas tätä opettajat.
Kun Jeesus-lapsi sairastui
Jari Tervo: Jarrusukka, pienoisromaani, Kirjakauppaliitto 2013
Jarrusukka-kirjan eräs juju on siinä, että perheenisä-opettaja ei muista lastensa lapsuudesta mitään. Hän on ollut niin paneutunut opintoihin ja työhön. Niinpä niin. Usein jarrusukat, vaipat ja
korvien puhkaisut jäävät vaimon kontolle. Siinä sitä istutaan arvauskeskuksessa ja lapsi piirtelee, jos terveyskeskus on hyvinvarustettu, liidulla kukkia liitutauluun ja välillä päsähtää
itkuun, kun sisäkorvaa vihlaisee.
Jari Tervon kuvailema opettajansijainen kuitenkin haluaa järjestää koulun joulujuhlaan oikean seimiasetelman, jossa on
ihka elävät vauvat sun muut. Mutta kun Jeesus-vauva sairastuu
ja neitseitäkin pitää etsiä netti-ilmoituksilla.
Kirjasta näkee kyllä selvästi, että kirja on tehty varsin nopsasti.
Sata sivua rikkiviisasta pakinointia, josta tietysti voi irrottaa vaikka tervomaisia aforismeja, jos haluaa. Tervo briljeeraa tunteilla ja kauniilla mietteillä, mutta haksahtaa joskus Uutisvuoto- tyyppiseen huumoriin, joka tietysti nykyisinä kakka-
pylly-kiinnostuksen aikoina voi joitakin huvittaa.
Tervoa olen lukenut varsin säästeliäästi. Hänen älyllisyytensä
ei oikein nappaa minuun. Tämäkin kirja vaikuttaa Kirjan ja ruusun päivän palkintoa varten produsoidulta (valmistui kolmessa kuukaudessa). Juttuhan menee kirjakaupoissa niin, että jos ostaa jonkun muun kirjan, niin saa tämän Kirja ja ruusu-kirjan ilmaiseksi. Kyllä Tervo on ansainnut maineensa, jota tietysti julkkiskultti on siivittänyt. Finlandia-raati ei ole toistaiseksi noteerannut Tervoa. Nokkeluus ja sujuvuus tekstin tekemisessä ei välttämättä avaa tietä edes kotimaan best-seller listoille.
Tervoa pitää siteerata, tottakai: ” Paljastin vaimolle opetusmetodini ytimen: en antanut lapsille sitä, mitä he halusivat,vaan sitä, mitä he tarvitsivat. ”
Kuulkaas tätä opettajat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.