Olen 1960-luvulla syntynyt perheenisä ja asun perheeni kanssa pienessä kolmiossa pääkaupunkiseudulla.
Perheemme on keskituloinen perhe. On vähän pääomatulojakin, tosin ei suuria.
Emme voi edes haaveilla omakotitalosta, paitsi jossain korvessa, josta pitäisi kahdella autolla ajaa eri työaikojen vuoksi pääkaupunkiseudulle töihin.
Asuivatko 1940-luvulla syntyneet näin kurjasti, kun he olivat 30-40 -vuotiaita?
Minusta tuntuu, että minun sukupolvi asuu keskimäärin ahtaammin kuin vanhempieni sukupolvi.
Perheemme on keskituloinen perhe. On vähän pääomatulojakin, tosin ei suuria.
Emme voi edes haaveilla omakotitalosta, paitsi jossain korvessa, josta pitäisi kahdella autolla ajaa eri työaikojen vuoksi pääkaupunkiseudulle töihin.
Asuivatko 1940-luvulla syntyneet näin kurjasti, kun he olivat 30-40 -vuotiaita?
Minusta tuntuu, että minun sukupolvi asuu keskimäärin ahtaammin kuin vanhempieni sukupolvi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suuret ikäluokat asuivat meitä paremmin, ja myös meidän jälkeisemme sukupolvi asuu meitä paremmin.
Me 1960-luvulla syntyneet maksamme tämän ruljanssin. Kai olet huomannut, että vaikka oletkin tehnyt töitä mahdollisesti jo ehkä 18-vuotiaasta asti, alkoi eläketurva karttua vasta yli 24-vuotiaana tienatuista markoista?
Tästä korvaukseksi Sailas kumppaneineen sai läpi eläkeuudistuksen, jonka vaikutuksesta suuret ikäluokat pääsevät eläkkeelle tai eläkeputkeen 58-vuotiaana, mutta me 60-luvulla syntyneet vasta 65-vuotiaana. Täyden eläkkeen saamme vasta 68-vuotiaana.
Kuin viimeisenä vittuiluna lakiin tehtiin pykälä, jonka mukaan meistä seuraava sukupolvi alkaa kartuttaa eläkettään kaikista tekemistään töistä - myös niistä alle 25-vuotiaana tehdyistä.
Tää sama paska koskee asumista. Joku kateus tms. muu syy estää asettamasta pankeille rajoituksia järjettömän pitkiin laina-aikoihin, joiden ansiosta sukupolvemme ei koskaan pääse vaurastumaan. Maksamme hautaan asti niitä asuntoja, jotka jälkeläisemme sitten perivät ja joilla he keinottelevat itselleen luksus-omakotitalot.
Menipä aiheen vierestä mutta menköön.
Hyvä kirjoitus, mutta liekö totta?
Suurten ikäluokkien suurinta etua:
Kaikki lainakorot sai vähentää kokonaisuudessaan verotuksessa ja korko oli kiveen hakattu peruskorko, käytännössä saman verran kuin inflaatio.
Helsingissä ainakin on asuttu todella ahtaasti 1960-luvulla ja yhä edelleenkin. Meilläkin Alppilassa oli 1970 -luvun alussa kaksiossa nelihenkinen perhe plus alivuokralainen keittiössä! ja tämä oli aivan tavallista siihen aikaan. Ei kenelläkään tavallisella perheella ollut varaa suuriin asuntoihin Hesassa silloinkaan. Ympäristökunnissa kyllä vielä siihen aikaan oli edullista ja myös itä-Helsingissä, vaan eihän sinne saakka moni halunnut muuttaa.
Hyviä asiallisia kirjoituksia, joita tällä palstalla näkee enää harvoin !
Kaiken lisäksi ensimmäinen kirjoittaja oli oikeassa, samoin Jake! Täytyy muistaa, että pääkaupunkiseutu on AINA ollut kallista aluetta. Lamat sun muut hintavaihtelut näkyy enemmän muualla Suomessa. Mutta mielenkiintoisia juttuja.
Hyvä muistutus sinulta Jake!
Näin se varmaan on Helsingissä ollut 60-70-luvuilla. Silloin tavallinen duunari asui vielä ahtaammin kuin nyt.
Täytyy muistaa tämä jatkossa, kun surkuttelee omaa tilanahtautta.
Maaseudulla asuin tilavassa omakotitalossa 1970-luvulla ja minulla oli oma huone. Jos muuttaisimme perheen kanssa maalle, niin ehkä pystyisimme tarjoamaan saman tilan omillekin lapsillemme. Menisi vaan sitten liikaa rahaa autoiluun.
Oletko ajatellut, että jos muuttaisit takaisin maalle niin maksaisisit omaa kotia, voisit ehkä löytää uuden tienistin maalta. Itselleni tulee tila jossain vaiheessa. Nyt asun myös kiertolaiselämää. Olen kanssa syntynyt 60-luvun alkupuolella.
Eipä mene meillä 70-luvun alussakaan syntyneillä perheillä sen paremmin. Töitä kun piti alkaa tekemään koulujen jälkeen niin osui historian pahimpiin kuuluva lama päälle eikä untuvikot saaneet töitä vaikka kuinka etsi. Oman alan töistä puhumattakaan. ei tietenkään ollut varaa ostaa halpaa asuntoa kun alkupääomaa ei ollut. Pätkätöitä painellessa asuntojen hinnat nousivat koko ajan ja viimein kun oli hieman säästöjä niin asunnonhinnat olivat huipussaan. Kunnon laina vaan päälle ja asumaan ahtaasti. Nyt jos hinnat laskevat niin eipä paljon naurata meitä 70-luvun lamaväliinputojia. Samaan syssyyn vielä pätkätöiden loppuminen niin on vitsit vähissä. Sitten Vanhasen klaani ihmettelee kun syntyvyys on laskussa....
Monelle 60-luvulla syntyneelle kävi juuri pelkäämälläsi tavalla: valmistuminen 80-luvun loppuun ja meno pätkätöihin/epävarmaan työsuhteeseen. Ensin suuri asuntolaina kun hinnat oli pilvissä, sitten kämpän hinnan puoliintuminen, päälle pieni työttömyys tai muu ongelma ja vot: kusessa oltiin.
Nyt tilanne on aivan erilainen kun 80/90-lukujen taitteessa:
Taloudella menee hyvin, jopa niin hyvin, että FED nosti ohjauskorkoa (se ei siis ole merkki romahduksesta, päin vastoin). Silloin vuokrat olivat todella kovat, vuokralla asumisessa ei ollut mitään järkeä, ellei saanut jotain vuokratukea. Nyt valmistuva voi hetken katsella tilannetta vaikka vuokralla menettämättä tolkuttomasti rahaa suhteessa omistusasuntoon. Kaiken kaikkiaan tilanne on nyt selkeämpi, sillä mitään ylikuumenemista ole tapahtunut. Puheet kuplasta ovat kuplaa.