Onko sukanvarteen kertynyt muutakin kuin suonikohjuja?
Vai menikö elämän ehtoopuoli jokaisen pennin laskemiseksi ja tarjouslenkin nauttimiseksi?
Yleisesti luullaan vanhojen ihmisten tulevan kohtuullisesti toimeen käytössään olevilla varoilla.
Eihän nyt ikäihminen edes kuluta paljon mitään...
Vaan asiahan on aivan toisenlainen.
Kun sukulaiset ovat viimein kupanneet kukkaron tyhjäksi ja pankkitilin miinukselle, on hyvää aikaa ihmetellä tätä maailman menoa.
Oliko koko entinen uurastus pelkkää tyhjää ponnistelua toisten paremman tulevaisuuden puolesta?
Vai menikö elämän ehtoopuoli jokaisen pennin laskemiseksi ja tarjouslenkin nauttimiseksi?
Yleisesti luullaan vanhojen ihmisten tulevan kohtuullisesti toimeen käytössään olevilla varoilla.
Eihän nyt ikäihminen edes kuluta paljon mitään...
Vaan asiahan on aivan toisenlainen.
Kun sukulaiset ovat viimein kupanneet kukkaron tyhjäksi ja pankkitilin miinukselle, on hyvää aikaa ihmetellä tätä maailman menoa.
Oliko koko entinen uurastus pelkkää tyhjää ponnistelua toisten paremman tulevaisuuden puolesta?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Rahaa on niin paljon, ettei p askalle taivu.
Kun oma järki vielä toimii, ei ole pelkoa sinun peloistasi.
Jos ei paskalle pysty, niin ei sillä ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa!
Et siis ymmärtänyt biisin sanomaa.
Ei maha mittään.
Ensimmäinen panostus tulevaisuuteen meni hötteliksi pöljän perillisen aspergein diagnoosiin, toivo mänt, että tollikkaveis suvun säästöt pörssiin. Tökkäsi,i pistämmä säästöt mielenvikaisten säätiön tilille. Voitte hakea apurahoja ongelmiinne osoitteesta
www.mielisirpaleina .fi
Mitään rahalla saatavaa ei puutu, ei puutu rakkauttakaan.
Aloituksesi kuulostaa siltä, että päähenkilölle pitäisi määrätä edunvalvoja.
Elä valehtele, älä haasta paskaa, et sie täällä lauantai iltana nuokkuisi jos rakkautta saisit edes rikkasen osaksesi..
Kiellä kaikki, mitä itse et saa. Ei se minua haittaa. Kyllä tänne moni tyytyväinenkin ihminen kirjoittaa, usko pois.
Mun elämänkatsomus on monessa mielessä viime vuosisadalta. Silloin piti pitää huoli itsestään, varautua pahoihin päiviiin hyvien päivien aikana.
Ja kun pahoja päiviä ei oikeastaan ole vielä tullut, kuvittelen selviäni loppuun saakka omillani - siis niin omillani kun hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen piirissä voi omillaan olla.
Edelleen viime vuosisadalta taitaa olla sekin ajatus, että kun lapset on hankkinut, heistä pitää huolehtia niin hyvin kun pystyy ja siihenkin pakkaa mennä rahaa, joskus vielä sen jälkeen, kun he ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Tänä päivänä heitä voi kohdata työttömyys, uudelleenkouluttautuminen tai muut
taloudellista tukea vaativat asiat.
Omaa työelämääni en kyllä voi nähdä uurastuksena. Sitä se oli vain hetkittäin ja yleensä sain tehdä työtä, josta pidin, jossa viihdyin. Palkka ei ollut työssä se
suurin houkutin ja paljon tein työtä ihan tekemisen ilosta.
Parempaa tulevaisuutta tuskin pystyn omilleni tarjoamaan kasvavien ongelmien maailmassa, mutta tietyn perusturvan uskon voivani heille jättää. Enempää tästä naamasta ei irtoa...
Olen säästänyt velattoman asunnon, mökin ja hyvän auton.
Pankkitilillä ja osakkeissa on niin paljon että loppuelämä on turvattu.
Ihan onnelline ja tyytyväinen olen, on yksi lapsi, hänelle kaikki jää, vaikka itselläänkin on kaikki tarvittava, hyvä työ ym..
Ei tässä mitään kehumista ole, olen elänyt säästäväisesti, silti en ole tarvinnut mistään tärkeästä luopua, olen syönyt hyvin ja matkustellutkin.
En paheksu niitä jotka älyävät tuhlata rahansa itsensä hemmotteluun, mitään ei kuitenkaan voi ottaa mukaansa.
En juo enkä polta, vaikka hyväksyn sen muilla, ei vain ole maistunut, olen kokeillut.
Elämän ehtoopuoli, sitähän tämä kai jo on, mutta..
Jotenkin tuntuu siltä, että kuvittelet tämän ikäisten palstalaisten olevan vanhoja kääkkiä. Moni on vielä työelämässä mukana, vanhuus on kaukana jossain.
Jos on muisti jo mennyt, niin eipä ole mitään ihmettelemistä ja huolehtimista. Korkeintaan niitä suonikohjuja voi kummastella, jotta mitähän muhkuroita ne nuo on ja joku nuoruuden juttu saattaa hämärään mieleen juolahtaa.
Niin Anceli. Jos dementia tulee, se armahtaa huolista kantajaansa, läheisiä ei.
Ja useinhan läheiset sitten tahtovatkin omaiselleen edunvalvojan. Ja joskus käy niin, että edunvalvoja syö kuormasta ennenkuin omaiset ehtivät väliin.
Näin kertoi jokin telkkariohjelma taannoin...
Mitä ihmettelemistä suonikohjuissa on? Kirurgin veitsi ne näppärästi poistaa, ei niitä kannata kunniamerkkeinä pitää.
Niin, tarkoitin jos muisti on mennyt, eikä muista mitä ne möhkyrät jaloissa on.
Ellei niitä ole poistettu.
No eipä oikeastaan ole, mutta koko aikahan tässä kerätään, säästetään sukanvarteen..he.
Rahalla saa, mutta loppuuko kunto ja kestävyys.On pitempiaikainen suunnitelmia mielessä vai heittäskö rukkaset nurkaan, ei tässä enään nuoria olla joten joutuu puntaroimaan, eikä tuo rahakaan enään merkitse.
En olisi yhtään tyyväisempi miljärdöörinä,voi olla olen nyt tyyväisempi kun on sen verran kuin tarviin,tai voisihan heitellä puutteessa oleville ylimääräiset.
Takaperoista touhua.
Nuorena, kun tarvitsee rahaa niin sitä ei ole.
Perhe kasvaa, asunnon tarve muuttuu, penskat kuluttavat, keikkea kuluu paljon.
Silloin, ainakin meidän kaltaisessa yksinelättäjäperheessä, elettiin muutamia kriittisiä ja useampia niukkoja vuosia.
Pahimmillaan työkaverit leukailivat minulle:Vaimo, vaimo! Pane sieniin puolet petäjäistä!
Pankista ei saanut riittävästi lasuntolainaa edes hirmuisella korolla.
Yhden talven ketkuttelin vekselillä pankkikonttorin päällikön puheiden perumisen vuoksi.
Kymmene vuotta tuosta eteen päin niin puhelinsoitolla järjestyi asunnon ostamisen vaatima summa sopimuksella, että pankaa rahat tilillemme, minä kotiudun parin viikon kuluttua ja allekirjoitan paperit.
Köyhästä ja kurjasta taustasta johtuen, nyt eläkeläisinä voimme tyydyttää vaatimattomat mielitekomme pahemmin pähkäilemättä.
Elämä on epäoikeudenmukaista mutta opettavaa.
Totta kai sitä vähän pitää säästössä olla, ei se elo pelkkänä loispummina herkkua olisi...
Ainakin meidän varallisuutemme on karttunut miljoonakertaiseksi elämän aamunkoitteesta alkaen.
Muutenkin aloituksen kaltainen tilanne vaikuttaa jo pahoin dementoituneen ihmisen hyväksikäytöltä.
Ei meillä ole niin surkeita sukulaisia, jotka rahojamme kyttäisivät.