sydän täynnä
kauneutta ja
pelkoa
yön usvaa, joka
haihtuu auringon
polttaessa rintaa
suljettuja
ikkunaluukkuja
toivoen löytävän
uudelleen sen
mielipuolisen
rakastumisen lähteen
himojen kuohun,
jossa elin
kiemurtelee
luonnonvastaisuudessa
toisiinsa kietoutuneen
käärmeen
voimistamassa
hulluudessa
vihreässä tiheydessä,
latvusten imiessä
kaikki äänet
kompuroiden,
repien nilkoista
kukkien ja
tuoksuen
päihdyttävästi,
olemalla sisäinen
purkaus
läpipääsemätön
huokaus
syömällä kädestä
kuin kypsät hedelmät
riippuen
odottaen poimijaa
ja sen mehu
ei palauta järkeä,
tasapainoa
vaan ravitsee
täysikuun valossa
sateen tuomaa
vaihdosta
hakiessaan muutosta
voimaa, jota
käyttää ruumiin
toiveen täyttämään
eloon
kasvot
olivatko ne
rakastettuni
vai pelkät rakastuneet
tahmeaan olemukseen
kiinnitetyt kädet ja
käheä ääni
kipu osana
jokaista sopukkaa,
loputonta aamun ja illan
taistelua
himon hotkaisemia
suupaloja
kirpeitä hurskauksia
jotka saattavat kiusaukseen
niin mikä se
kiusaus on
väärää ja
valheellista
ajatuksia, jotka
pyörivät kohtaamisessa
ja unissa sen
jälkeen
kiimainen katse ja
solkenaan raskauttavia
todisteita
kauhistus ihmisille
ja silloin myös
jumalalle
en ole
valmis tähän,
jonkun ulkoa
julistettuun määritelmään
totuuteen, jossa
ei hiki,
uhrautuminen
eikä sydämen äänet
ole osa
minkäänlaista
tasapainoa
se pelko asuu
aina luuloissa
ja kirjoitetuissa
totuuksissa, joissa
ei ole elämää
pelkkää vajoavaa
lentohiekkaa,
kantaen valheen,
ei sydäntä
kuollen
vihassa ja
katkeruudessa
yhtä paljon kuin
puritaanisessa
kirjaviisaudessa, joka
ei ole elettyä
elämää
viisaus ei
asu
pelkässä sanassa
harhaoppinaisuuden
määritelmässä ja
miten sitä sovelletaan
vaan sydämessä
ilman pidättyvyyttä
nöyryydessä
tavoitella aina
kirkkainta
hyvettä, jossa
rakkauskin asuu
ihmeissä ja menestyksessä,
joissa
kuumat kekäleet
johdattavat
päivin ja öin
sinimustan tukan
runsaisiin laineisiin,
heleät säären
saariin
kaukaisten maiden
aarteisiin ja
punaiseen
täyteläiseen suuhun
heilahdellessaan ja
paljastaessaan
riehakkaan merituulen
kyvyn ymmärtää
vapaata tahtoa
ja ruumiin haluja
jokaisen omaa
sielunmaisemaa
voimaa käsivarressa
ja rohkeutta sydämessä
rakkauden valtiaan
kykyyn olla
onnellisen ja kokonainen
jokaisen mahdollisuus
olla enemmän kuin
kärsimys, irstaus ja
raakuus
itketty kauneus
jokaisessa uudessa
alussa, johon
loppua ei ole
olemassakaan
http://www.youtube.com/watch?v=4ibsIhx6F8s
kauneutta ja
pelkoa
yön usvaa, joka
haihtuu auringon
polttaessa rintaa
suljettuja
ikkunaluukkuja
toivoen löytävän
uudelleen sen
mielipuolisen
rakastumisen lähteen
himojen kuohun,
jossa elin
kiemurtelee
luonnonvastaisuudessa
toisiinsa kietoutuneen
käärmeen
voimistamassa
hulluudessa
vihreässä tiheydessä,
latvusten imiessä
kaikki äänet
kompuroiden,
repien nilkoista
kukkien ja
tuoksuen
päihdyttävästi,
olemalla sisäinen
purkaus
läpipääsemätön
huokaus
syömällä kädestä
kuin kypsät hedelmät
riippuen
odottaen poimijaa
ja sen mehu
ei palauta järkeä,
tasapainoa
vaan ravitsee
täysikuun valossa
sateen tuomaa
vaihdosta
hakiessaan muutosta
voimaa, jota
käyttää ruumiin
toiveen täyttämään
eloon
kasvot
olivatko ne
rakastettuni
vai pelkät rakastuneet
tahmeaan olemukseen
kiinnitetyt kädet ja
käheä ääni
kipu osana
jokaista sopukkaa,
loputonta aamun ja illan
taistelua
himon hotkaisemia
suupaloja
kirpeitä hurskauksia
jotka saattavat kiusaukseen
niin mikä se
kiusaus on
väärää ja
valheellista
ajatuksia, jotka
pyörivät kohtaamisessa
ja unissa sen
jälkeen
kiimainen katse ja
solkenaan raskauttavia
todisteita
kauhistus ihmisille
ja silloin myös
jumalalle
en ole
valmis tähän,
jonkun ulkoa
julistettuun määritelmään
totuuteen, jossa
ei hiki,
uhrautuminen
eikä sydämen äänet
ole osa
minkäänlaista
tasapainoa
se pelko asuu
aina luuloissa
ja kirjoitetuissa
totuuksissa, joissa
ei ole elämää
pelkkää vajoavaa
lentohiekkaa,
kantaen valheen,
ei sydäntä
kuollen
vihassa ja
katkeruudessa
yhtä paljon kuin
puritaanisessa
kirjaviisaudessa, joka
ei ole elettyä
elämää
viisaus ei
asu
pelkässä sanassa
harhaoppinaisuuden
määritelmässä ja
miten sitä sovelletaan
vaan sydämessä
ilman pidättyvyyttä
nöyryydessä
tavoitella aina
kirkkainta
hyvettä, jossa
rakkauskin asuu
ihmeissä ja menestyksessä,
joissa
kuumat kekäleet
johdattavat
päivin ja öin
sinimustan tukan
runsaisiin laineisiin,
heleät säären
saariin
kaukaisten maiden
aarteisiin ja
punaiseen
täyteläiseen suuhun
heilahdellessaan ja
paljastaessaan
riehakkaan merituulen
kyvyn ymmärtää
vapaata tahtoa
ja ruumiin haluja
jokaisen omaa
sielunmaisemaa
voimaa käsivarressa
ja rohkeutta sydämessä
rakkauden valtiaan
kykyyn olla
onnellisen ja kokonainen
jokaisen mahdollisuus
olla enemmän kuin
kärsimys, irstaus ja
raakuus
itketty kauneus
jokaisessa uudessa
alussa, johon
loppua ei ole
olemassakaan
http://www.youtube.com/watch?v=4ibsIhx6F8s
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieno, paitsi aina kun tulee tapetille rakastuminen ja sen tunteen jahtaaminen, tulee mieleen koirani. Mä oon sen mielestä hauska ja kiinnostava tasan sen ajan kun yritän olla sitä, mutta heti kun silmä välttää, se keksimässä jotain ihan omaa hupia :)))
Jokainen meistä valitsee millaisen elämäntarinan kirjoittaa, ja millaisen rakkaustarinan. Onko se irstas vai kaunis, hellä vai raaka.
He hee...miten luulet asian olevan erilailla aikuisen miehen kanssa ;)
Kuulemma routa vasta porsaan kotio ajaa, sama pätee koiraan ja sen esiasteeseen neliveto malesapiensiin eli älkää roskatko (oksentako) jalkakäytäville, aijon kontata illalla kotiin (heti kun muistan)
Kiitos sinulle...kyllä koira koiran tuntee vaikkei niihin karvoihin katsominen paljo auta... ;)