Lemmikit laissa?

Omaisuuttahan se on.
Oletko muuten varma, että äitisi tosiaan voisi terveen koiran lopetuttaa vai yrittääkö hän vain säikyttää sinut ottamaan hänen (oikeutetun? )huolensa tosissasi? Toisaalta jos äitisi ei tilannetta kestä, hänen täytynee pyytää sinua koirinesi muuttaamaan pois ...

Jos et tosiaan ehdi koeviikolla lemmikkiäsi ulkoiluttaa riittävästi, voisiko hän tai joku muu perheenjäsen/luotettu sen tehdä JA sinä vuorostasi auttaisit ulkoiluttajaa kun aikataulusi sallii. Osoittaisit näin olevasi vastuuntuntoinen koiranomistaja.
Joillakin paikkakunnilla on myös ns. dogsittereitä, jotka ulkoiluttavat (ja muutenkin hoitavat) koiria; kysy hintoja.

*huokaus*

Ei, laki ei sano asiasta mitään spesiaalia.

Koira on lain edessä lähtökohtaisesti omaisuutta. Mikäli se todella on sinun omaisuuttasi ts. sinun omilla varoillasi riittävän vanhana ostettu, on vain sinulla siihen oikeus. Koska kuitenkin olet jo täysi-ikäinen, ei vanhemmillasi ole mitään velvollisuutta katsella sinua ja koiraasi kotonaan. Heillä on siis oikeus pakottaa sinut valitsemaan koirasi tai asumisesi heidän luonaan.

Sen sijaan suoraan koiralle heillä ei tietenkään ole oikeutta mitään tehdä. Eläinrääkkäystä (=eläinsuojelurikos) epäiltäessä se toki on rikosasia, joka kuuluu poliisille.

Eli jos todella haluat tästä asiasta olla riidoissa vanhempiesi kanssa ihan lain tasolle asti, niin kerrot heille, että jos he epäilevät sinun kohtelevan eläintä kaltoin, on poliisi se paikka minne ilmoittaa. Muuten heillä ei ole omaisuuteesi muuta oikeutta kuin vaatia sinua muuttamaan sen kanssa muualle.

Tai sitten voit kunnioittaa niitä vanhoja sanontoja, jotka sanovat että "kenen leipää syöt sen lauluja laulat" ja "vasta sitten kun on jalka oman pöydän alla saa tehdä mitä huvittaa". Tämä tarkoittaa sitä, että koitat vähän vanhempiesi mieliksi skarpata sen koiran kanssa niin että heillä ei ole russuttamista.

Kolmas vaihtoehto tietenkin on sijoittaa se jalka oman pöydän alle ts. muuttaa omillesi.

Onko se koeviikko ihan oikeasti este koiran ulkoiluttamiselle? Tuollainen tunnin tauko lukemisen lomassa tekisi varmasti hyvää myös sinulle ja aivoillesi. Sinun kannattaa kiinnittää huomiota myös lukutottumuksiisi - vuorokauden jatkuva pänttääminen ilman taukoja ei ole mitenkään tehokkain tapa siirtää tietoa kirjasta päähäsi.
Ulkoilun ja liikunnan lukuhetkien välissä on todennettu parantavan oppimistuloksia.

Eiköhän tuossa tilanteessa molemmilta osapuolilta olisi järkevä ratkaisu tehdä pesäero ja vuokralaisen muuttaa koiran kera omilleen.

Koira luokitellaan Suomen laissa esineeksi.

Jos jotakin tapahtuisi - toivotaan ettei tapahdu - äitisi olisi sinulle taloudellisesti korvausvastuussa. Sen sijaan, jos korvausasia vielä etenisi (yksityisoikeudellisena riita-asiana) oikeudessa, syyttäjä saattaisi periaatteessa kiinnostua tuosta eläinrääkkäysasiasta, ja sinä saattaisit saada sakot eläinsuojelurikkomuksesta.

Lain mukaan eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Koiralle se on ulkoilu, kuvaamasi lenkitys.

Äitisi on oikeassa, että sinä syyllistyt "eläinrääkkäykseen". Tee asialle jotakin.

Puyydä että, sen sijaan että vie koiran lopetettavaksi, äitisi veisi koiran pari kertaa lenkille. Positiivisuutta kehiin. Tai keksi jostain lähitalosta joku sun kaverisi tai vaan sellainen ihminen joka mielellään ulkolluttaa koiria, viemään tää piski lenkille.
Usein sellainen löytyy kysymällä muilta koiranomistajilta. Että tappaminen on vähän kaukaa haettu ratkaisu, eikä siitä kannata riidellä.

Kiitos vastauksista! Tosiaan en tarvitse mitään eläintenhoitoneuvoja, jos eläin ei kärsi, en usko sen olevan silloin eläinrääkkäystä/laiminlyömistä. Äidillänikin on koira, jota hän ei joka päivä lenkitä, mutta hän ei pidä tätä isona asiana. Kuitenkin lenkit eivät jää väliin toistuvasti, vaan silloin tällöin joinakin päivinä, max. kahtena peräkkäin jos ei vain jaksa/ehdi lenkittää koiraa. Meillä on lisäksi iso piha, johon koira pääsee aina halutessaan juoksemaan. Tiedän, että piha ei korvaa lenkkejä, mutta tiedän monen ihan kennelliiton hyväksymän kennelin käyttävän pihaa ainoana liikunnänlähteenä koirilleen, jonka perusteella sitä ei voi minusta eläinsuojeluyhdistyksessäkään katsoa riittämättömäksi ja siksi eläinrääkkäykseksi. Menisi aika monelta kasvattajalta koirat alta. Tosiaan en halunnut tehdä tästä topiccia eläintenhoidosta, mutta tiedättepähän nyt tilanteen ja jos vielä haluatte leimata eläinrääkkääjäksi, niin ainakin olen kantani perustellut ja kertonut asiat niin kuin ne ovat.
Olen nyt mm. tämän viikonlopun (perjantaista maanantaihin) ollut isäni kanssa (asuu eri osoitteessa) lukemassa kokeisiin. Olen herännyt aamuyhdeksältä, lähtenyt n. 20 vaille kymmenen ja tullut vasta myöhään illalla takaisin kotiin (n. klo 18-19), jonka jälkeen olen yksinkertaisesti ollut niin väsynyt, että en ole jaksanut lähteä kotipihaa pidemmälle koiran kanssa. Isäni asuu pienessä yksiössä, johon ei ole mitään järkeä ottaa koiraa koko päiväksi virumaan. Isäni ei myöskään pahemmin pidä koirista. Lisäksi äitini uhkailu ja haukkuminen on ollut niin suuri henkinen isku, kun samalla yrittää tehdä parhaansa monessa asiassa, että lopulta ei kaiken nalkutuksen päätteeksi enää jaksa tehdä millekään mitään. Tämä on kuulunut äitini luonteeseen aina, eikä puhuminen siitä hänen kanssaan auta. Viimevuosina se on tosin kärjistynyt, liekö vaihdevuodet menossa vai mikä.
Tosiaan varaa ei ole muuttaa minnekään, en saa opintotukea eikä minulla ole muutakaan tulonlähdettä. Jos äitini minut heittäisi pihalle, niin tietää kyllä, että meidän suhde katkeaa siihen. Kotona en kyllä asuisi, ellei olisi pakko.
Koira on tosiaan minun, olen sen itse ansaitsemillani rahoilla maksanut ja kauppakirjan allekirjoittanut, tästä minulla on kopio tallella. Olin muistaakseni seitsemäntoista kun koiran ostin.