Kaipaan paljon vanhaa ystävääni jonka kanssa meillä meni välit poikki jo vuosia sitten. Olemme nähneet "välirikon" jälkeen muutaman kerran yhteisten kavereiden takia, mutta varsinaisesti yhteyttä emme ole pitäneet. Olemme jutelleet vähän mutta välit eivät ole korjautuneet.
Se olin minä joka aikoinaan katkaisin ystävyytemme. Tein sen siksi koska poikaystäväni painosti minua. Kerroin hänelle tunteistani tätä naista kohtaan ja hän kehotti lopettamaan yhteydenpidon. Bi-seksuaalisuuteni tämä mies kuitenkin hyväksyi mutta ei tätä ihastumista. Minun ja tämän naisen välillä oli jotain pientä koskettelua ja muuta, jotain pientä naisten välistä... Tajusin jossain kohtaa että olen ihastunut, en ehkä niinkään seksuaalisesti, ehkä vähän, mutta ihmiseen. Sitten tapasin tämän miehen ja meille tuli todella vakava suhde, seksi toimi ja kaikki muukin. Ajattelin että en halua sotkea päätäni ja suostuin lopettamaan yhteydenpidon tähän naiseen.
Ajattelin myös että hänelle olisi parempi etten enää olisi hänen ystävänsä. Keskustelimme joskus ystävien kesken seksuaalisuudesta ja tuntui kuin hän kammoksuisi lesboja tai vakavampaa naisten välillä. Hän teki myös omalla käytöksellään selväksi että hän haluaa olla miesten kanssa ja sanoi minulle kerran että kunnon mies pitää joskus sitten hankkia. Kuvittelin päässäni kuinka hän pitäisi minua outona jos saisi tietää itse asiassa kuinka paljon ajattelen häntä ja arvostan ihmisenä.
Olin kai yleisesti ahdistunut tilanteesta ja niin nuori, hän tuntui enemmän kuin ystävältä ja tämä oli minulle uutta, ehkäpä jopa pelottavaa. Viihdyin kuitenkin aina hänen seurassaan ja uskon että hän minun. Enkä olisi halunnut tavoitellakaan mitään seksisuhdetta tai parisuhdetta aikoinaan, mutta joka tapauksessa välien katkaisu kaduttaa.
Tämä asia tulee todennäköisesti vaivaamaan itseäni lopun elämääni ja erityisesti se etten koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välitän ystävänä, ihmisenä ja kuinka kaunis hän on. Välitin hänestä ehkä niin paljon että koin paremmaksi lopettaa yhteydenpidon. Tällä kuitenkin loukkasin häntä varmasti syvästi. Tuntuu että ehkä hän aavisti jotain aikoinaan. Mutta nyt on myös päättänyt ettei pidä minuun enää yhteyttä kun minäkään en ole häneen pitänyt.
Ajattelin että unohdan hänet kyllä mutta en ymmärrä miten en saa häntä mielestäni. Hän ei todennäköisesti osaa aavistaa tästä mitään koska emme ole pitäneet mitään yhteyttä muutamaan vuoteen.
Kirjoitin tänne jos joku voisi antaa neuvoja mitä tehdä tai miten pääsisin eteenpäin elämässäni. Myös ehkä siksi jos Sinä lukisit tämän jutun ja tunnistaisit meidät tästä, mutta tämä on kaukaa haettua. Ja enkä voi olettaa että haluaisit edes ottaa yhteyttä minuun. Itsestäni tuntuu etten uskalla, meillä ei enää ole yhteisiä asioita tai kavereitakaan joita nähtäisiin usein kun asut eri paikkakunnalla. Ja minä olin aikoinaan se joka laittoi välit poikki niin hassulta tuntuisi ottaa yhteyttä, tekisinkö itsestäni ihan pellen? Tuntuu itsestänikin hassulta että tunnen vielä jotain ja ajattelen sinua usein. Eniten kaipaan ystävyyttämme, ihan tavallista ystävyyttä. Ihmiset älkää luopuko itsellenne tärkeistä ihmisistä ja kertokaa epämääräisistäkin tuntemuksistanne ennen kuin on liian myöhäistä, ei sitten ainakaan kaduta koska katumuksen kanssa on vaikeaa elää.
Minulla on tämän naisen jälkeen ollut parin naisen kanssa pientä juttua, mutta näistäkin on aikaa ja nämä olivat vain sellaista pientä kokeilua, lähinnä kännisekoilua muutamina kertoina. Voisi kai sanoa että olen tällä hetkellä bi nainen joka kaipaisi elämäänsä neuvoja, erityisesti toisen bi naisen...
Se olin minä joka aikoinaan katkaisin ystävyytemme. Tein sen siksi koska poikaystäväni painosti minua. Kerroin hänelle tunteistani tätä naista kohtaan ja hän kehotti lopettamaan yhteydenpidon. Bi-seksuaalisuuteni tämä mies kuitenkin hyväksyi mutta ei tätä ihastumista. Minun ja tämän naisen välillä oli jotain pientä koskettelua ja muuta, jotain pientä naisten välistä... Tajusin jossain kohtaa että olen ihastunut, en ehkä niinkään seksuaalisesti, ehkä vähän, mutta ihmiseen. Sitten tapasin tämän miehen ja meille tuli todella vakava suhde, seksi toimi ja kaikki muukin. Ajattelin että en halua sotkea päätäni ja suostuin lopettamaan yhteydenpidon tähän naiseen.
Ajattelin myös että hänelle olisi parempi etten enää olisi hänen ystävänsä. Keskustelimme joskus ystävien kesken seksuaalisuudesta ja tuntui kuin hän kammoksuisi lesboja tai vakavampaa naisten välillä. Hän teki myös omalla käytöksellään selväksi että hän haluaa olla miesten kanssa ja sanoi minulle kerran että kunnon mies pitää joskus sitten hankkia. Kuvittelin päässäni kuinka hän pitäisi minua outona jos saisi tietää itse asiassa kuinka paljon ajattelen häntä ja arvostan ihmisenä.
Olin kai yleisesti ahdistunut tilanteesta ja niin nuori, hän tuntui enemmän kuin ystävältä ja tämä oli minulle uutta, ehkäpä jopa pelottavaa. Viihdyin kuitenkin aina hänen seurassaan ja uskon että hän minun. Enkä olisi halunnut tavoitellakaan mitään seksisuhdetta tai parisuhdetta aikoinaan, mutta joka tapauksessa välien katkaisu kaduttaa.
Tämä asia tulee todennäköisesti vaivaamaan itseäni lopun elämääni ja erityisesti se etten koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välitän ystävänä, ihmisenä ja kuinka kaunis hän on. Välitin hänestä ehkä niin paljon että koin paremmaksi lopettaa yhteydenpidon. Tällä kuitenkin loukkasin häntä varmasti syvästi. Tuntuu että ehkä hän aavisti jotain aikoinaan. Mutta nyt on myös päättänyt ettei pidä minuun enää yhteyttä kun minäkään en ole häneen pitänyt.
Ajattelin että unohdan hänet kyllä mutta en ymmärrä miten en saa häntä mielestäni. Hän ei todennäköisesti osaa aavistaa tästä mitään koska emme ole pitäneet mitään yhteyttä muutamaan vuoteen.
Kirjoitin tänne jos joku voisi antaa neuvoja mitä tehdä tai miten pääsisin eteenpäin elämässäni. Myös ehkä siksi jos Sinä lukisit tämän jutun ja tunnistaisit meidät tästä, mutta tämä on kaukaa haettua. Ja enkä voi olettaa että haluaisit edes ottaa yhteyttä minuun. Itsestäni tuntuu etten uskalla, meillä ei enää ole yhteisiä asioita tai kavereitakaan joita nähtäisiin usein kun asut eri paikkakunnalla. Ja minä olin aikoinaan se joka laittoi välit poikki niin hassulta tuntuisi ottaa yhteyttä, tekisinkö itsestäni ihan pellen? Tuntuu itsestänikin hassulta että tunnen vielä jotain ja ajattelen sinua usein. Eniten kaipaan ystävyyttämme, ihan tavallista ystävyyttä. Ihmiset älkää luopuko itsellenne tärkeistä ihmisistä ja kertokaa epämääräisistäkin tuntemuksistanne ennen kuin on liian myöhäistä, ei sitten ainakaan kaduta koska katumuksen kanssa on vaikeaa elää.
Minulla on tämän naisen jälkeen ollut parin naisen kanssa pientä juttua, mutta näistäkin on aikaa ja nämä olivat vain sellaista pientä kokeilua, lähinnä kännisekoilua muutamina kertoina. Voisi kai sanoa että olen tällä hetkellä bi nainen joka kaipaisi elämäänsä neuvoja, erityisesti toisen bi naisen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
tilanteesi vaikuttaa hankalalta. ehkä tuo ystävyys on jo menetetty, tottakai voit kokeilla ottaa yhteyttä ensin varovasti esim. facebookin kautta. mielestäni bi seuraa löytyy netin kautta jos jaksaa etsiä ja on tosissaan...
Miksi et keskustelisi niiden kanssa, jotka ovat olleet osallisina sun kokeiluissa? Ei kai se mikään ihme ole, jos haluat ajatuksia tms. vaihtaa tuntemuksistasi.
Ihmettelen kyllä ihmisten ( naisten) kevytkenkäistä suhtautumista näihin kokeiluihin... teinitytöt harrastavat pussailua ja halailua kyllä -kuuluu asiaan vaikka he eivät bissejä olisikaan. Taidat olla nuori?
Ehkä sun kannattaa ainakin yrittää lähestyä tuota ihmistä, jos olet laittanut välit poikki. Et tee itsestäsi pelleä. Sovinnon ele on aina kuitenkin se mitä voit tehdä. Olet ainakin yrittänyt. Lopulta voit jättää hänen päätettäväkseen, haluaako olla sinun kanssai tekemisissä.
Silloin tiedät, että olet ainakin yrittänyt ja voit jatkaa ilman katumusta.
Kiitos vastauksista. Kyllä olen vielä nuori mutta toisaalta tuntuu että olen kypsä ikäisekseni. Voisi kai sanoa että olen kasvanut noin vuoden aikana paljon, samalla tullut sinuiksi seksuaalisuuteni kanssa ja ymmärrys elämää kohtaan on muuttunut. Hetki on nyt, ei huomenna, koska huomenna voi olla liian myöhäistä. Tänä vuonna tapahtuu paljon, jossain ja jotain minulle merkityksellistä sen olen päättänyt... :)
Entä kun alat taas seurustelemaan, katkaisetko välit uudelleen ystävääsi kun joku sitä vaatii?
Luulen, että moni miettisi asiaa tuolta kantilta samanlaisessa tilanteessa..
Minulla oli aikaisemmin miesystävä, joka taisi minua aikaisemmin tiedostaa sen, että olen bi ja voin ihastua naisiinkin. Hän yritti painostaa minua luopumaan kaikista naispuoleisista ystävistäni ja kontakteista naisiin. Ainoa mitä hän ei voinut kieltää oli työkavereiden tapaaminen työpaikalla. Minäkin jouduin pitämään taukoa ystävyyssuhteissa kolmisen vuotta, mutta kerroin ystävilleni tilanteen laittamatta välejä poikki. Nyt olen onneksi saanut kaikki nämä ystävyyssuhteet elvytettyä. Sinunkin kannattaa ottaa yhteys ko. ihmiseen ja antaa hänen päättää haluaako olla yhteydessä kanssasi. Toivotan sinulle onnea.
Minäkään en ymmärrä kokeiluja. Ihmiset, ihmissuhteet ja tunteet ovat niin arvokkaita asioita, ettei niillä pitäisi leikkiä ja kokeilla. Tämä koskee kaikkia ihmissuhteita, ei vain bisse-kokeiluja. Silloin kun rakastaa aidosti niin sen todellakin tuntee - ei siinä tarvitse kokeilla.