...olla sen täytyy kuin tulenkieli, riimitellään vähän ontuen, mutta kun sellainen sattuu omalle kohdalle niin sen muistaa.
Kerran tulin kolhittuna kotimaahan odottelemaan uutta lähtöä johonkin ja ajankuluksi kävin paikallisessa kirjastossa. Käteeni sattui Leinon runokirja ja kun sitä lehteilin, sattui silmiin runo Maantiellä. Kylläpä runo säväytti. Vielä tänäpäivänä osan sen ulkoa ja aina silloin tällöin sitä makustelen mielessäni menneitä muistellen ja iloisena että saan olla turvassa kotomaassa.
Onko Sinulla vastaavia muistoja? Minulla olisi vielä muutama mutta niistä joskus toiste.
Kerran tulin kolhittuna kotimaahan odottelemaan uutta lähtöä johonkin ja ajankuluksi kävin paikallisessa kirjastossa. Käteeni sattui Leinon runokirja ja kun sitä lehteilin, sattui silmiin runo Maantiellä. Kylläpä runo säväytti. Vielä tänäpäivänä osan sen ulkoa ja aina silloin tällöin sitä makustelen mielessäni menneitä muistellen ja iloisena että saan olla turvassa kotomaassa.
Onko Sinulla vastaavia muistoja? Minulla olisi vielä muutama mutta niistä joskus toiste.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikäni olen Leinon sulavia sointuja ihaillut.
http://runosto.net/eino-leino/yokehraaja/maantiella/
Tosi hauska runo, luin sen oikein ajatuksen kanssa, koska pikalukuna runon sisältö ei minulle oikein avautunut. Tiedä sitten ymmärsinkö sittenkään. Onpa tämä oikein runouden helmi. Olen aina pitänyt Leinon runojen riimityksestä joskus runon vie ikään kuin mukanaan kauas kaukametsien salojen piiloihin, maailman turuille, siis sinne missä ei ole koskaan ollut tosielämässä. Joskus saa mielikuvitus lentävät siivet!