Elikkä meille on pian tulossa koiranpentu ja muutamat asiat mietityttää.
Olen toki lukenut paljon pennun hoidosta, koulutuksesta jne, mutta kaipaisin ihan käytännön kokemuksia/vinkkejä.
Eli kun pentu todennäköisesti ensi öinä/viikon ajan itkee ikäväänsä niin miten siihen tulisi reagoida. Luin että olisi hyvä antaa pennun nukkua vaikka oman sängyn vieressä ja niin ajattelinkin tehdä, mutta pitääkö pentua "lohduttaa" sen itkiessä vai miten reagoin?
Toinen juttu, eli millon pennun voi jättää tunniksi tai kahdeksi yksinään kotiin ilman että saa mitään "traumoja" ?
Entä milloin pennun kanssa olisi hyvä aloittaa lenkkeily?
En nyt tarkoita omalla aidatulla pihalla pyörimistä vaan ihan lenkille lähtöä?
Meillä on myös pieni lapsi(reilu vuoden) vanha. Olisiko sen suhteen jotain vinkkejä?
Tietysti katson että lapsi ei häiritse nukkuvaa tai syövää koiraa jne, mutta onko jotain mitä tulisi ottaa huomioon?
Kiitos jos joku jaksaa vastailla! Pentu tulee siis tämän viikon lauantaina....
Olen toki lukenut paljon pennun hoidosta, koulutuksesta jne, mutta kaipaisin ihan käytännön kokemuksia/vinkkejä.
Eli kun pentu todennäköisesti ensi öinä/viikon ajan itkee ikäväänsä niin miten siihen tulisi reagoida. Luin että olisi hyvä antaa pennun nukkua vaikka oman sängyn vieressä ja niin ajattelinkin tehdä, mutta pitääkö pentua "lohduttaa" sen itkiessä vai miten reagoin?
Toinen juttu, eli millon pennun voi jättää tunniksi tai kahdeksi yksinään kotiin ilman että saa mitään "traumoja" ?
Entä milloin pennun kanssa olisi hyvä aloittaa lenkkeily?
En nyt tarkoita omalla aidatulla pihalla pyörimistä vaan ihan lenkille lähtöä?
Meillä on myös pieni lapsi(reilu vuoden) vanha. Olisiko sen suhteen jotain vinkkejä?
Tietysti katson että lapsi ei häiritse nukkuvaa tai syövää koiraa jne, mutta onko jotain mitä tulisi ottaa huomioon?
Kiitos jos joku jaksaa vastailla! Pentu tulee siis tämän viikon lauantaina....
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moikka!
Nyt vastaan kysymyksiisi ihan oman kokemuksen pohjalta, hankin oman ensimmäisen koirani viime kesänä.
Meillä oli pentua hakisessa hommattu jo sille viltti, ja samalla kuin haimme pennun hieroimme vilttiä emään. Kotiin tultaessa tämä viltti laitettiin petiin ja pentu torkkuikin siinä ekan päivä vähän väliä. Nukkumaan mennessä laitoin pedin sänkyni viereen ja pentu tuli siihen nukkumaan myöhemmin illalla. Aina öisin, kun pentu vikisi yritin olla huomioimatta, mutta kun hermot meni niin pudotin käteni sängyn reunan yli petiin. Pentu sai siitä turvaa kun idin kättäni sen lähellä. Kolmen yön jälkeen pentu pärjösi jo yksinään.
Itse taisin jättää pennun pidemmäksi aikaa yksin, kun se oli ollut meillä 1,5 viikkoa ( n. kahdeksi tunniksi ). Kuuntelin ensin vartin rappukäytävässä uliseeko pentu, ja kun ei ulissut niin lähdin kaupungille asioille. Tullessani takaisin pentu oli nukkumassa pesässään :) Tietty jätin sille paaljon tuttuja leluja ja ruokapalloon jätin raksuja, jotta sillä oli jotai tekemistä.
Meillä pihalla käynti oli aluksi vain sellaista ihmettelemistä ja istuskelua pitkään, että 200 m matkaan saattoi kulua tunti. Lenkkeily kannattaa aloittaa silloin kun koirasta huomaa, että se tykkää ja nauttii kävellä välillä eteenpäinkin eikä ihmetellä pelkästään, meillä tämä tapahtui ehkä 4 kk:n iässä :)
lenkkeilytetä. Niiden tulisi saada liikkua ihan omaan tahtiinsa. Pentua ei saa rasittaa lenkkeilyllä. Pidempiin lenkkeihin pentua voi alkaa totuttaa vuoden ikäisenä. Siihen asti parasta pennulle olisi juuri tuo aidatulla pihalla omaan tahtiin pyöriminen. Mielestäni joku sanoi, että matka minkä pentua voi lenkkeilyttää on 100 metriä / ikä kuukausi eli puoli vuotiaana voi kävelyttää 600 metriä. Sitten, kun koira on täysin kehittynyt niin voit sitä lenkityttää ihan niin paljon, kuin omat jalkasi kestävät. Koiraa et voi kävelyttämällä väsyttää.
Ethän ole tosissasi nim "pentuja ei"! Kyllä pennun kanssa käpsötellään pienestä saakka lähiympäristössä niin paljon kuin se jaksaa. Nelikuisena jo esim. kahden tunnin metsälenkki menee mennen tullen. Pennun ehdoilla, hissunkissun heti kotiuduttua siis tutustumista lähiympäristöön ja pikkuhiljaa matkaa pidentäen. Paljon ulkona olea pentu ei kotona tuhoja tee koska energiat on purettu jo ulkona, älkää siis pitäkö koirianne pumpulissa, antakaa niiden touhuta ja hillua ulkona :)
Teimme koirani kanssa jo 4kk iässä lenkkejä sen oman jaksamisen mukaan. Menee tärkee oppimisikä ohi jos odotat vuoden ikään.
Totta! Paras sosiaalistumis kausi pitäisi ilmeisesti olla neljän seinän sisällä, juu ei. Ei ne pennut rikki mene jos ulkona riekkuu!!
Ilmeisesti ette myöskään ymmärrä lukemaanne, mutta sille minä en voi mitään.
Siis 600 metriähän on 5 min lenkki, puolivuotiaalle?? mahdat olla aikamoinen pulla itse, kun pidät matkaa postilaatikolle ja takaisin ihan liikuntana.
Niin siis, ei liian pitkiä lenkkejä, koska ne ovat huonoksi nivelille, mutta sen mittaiset lenkit, kun pentu jaksaa, niin on ok.
Otapa asioista selvää ennenkuin neuvojesi takia jonkun koira vahingoittuu. Liika pakko kävelytys on isojen rotujen pennuille oikeasti jopa haitallista. Pentuja ei tulisi pakottaa oikeasti lenkkeilemään.
6 kuinen pentu on vielä kasvuvaiheessa jolloin nivelet vahingoittuvat herkimmin.
Kysy asioista viisaammilta ennen, kuin neuvot itse ketään. Opi, kerää kokemusta. Sitten, kun itselläsi on kokemusta koirista 20 vuotta niin voit sanoa tietäväsi jotain koirista.
En tiedä, mikä on oikea määrä ja mikä väärä määrä lenkkeilyä. Ensimmäisen koiran sain 9-vuotiaana. Vähintään 1 km lenkki kierrettiin, kun pentu oli n.3-kuukautinen. Koiran ollessa 6-12-kuukautinen sai sen ottaa mukaan hiihtolenkille. Hiihtolenkit olivat 2-4 km pitkiä Koira eli 13,5 vuotiaaksi ja kyseessä kettuterrieri uros. Koira lopetettiin peräsuolisyövän takia.
Seuraava koira oli bertsunarttu, jolla täydelliset lonkat ja kyyränät. Päivä ohjelmaa kuului aamulenkki 0-1,5 km 3 kuukautisena 6-kuukauteen. Sitten aamuliikuntaan selkeästi lisättiin. Vaimoni juoksi bertsun kanssa 2-3 km aamulehkkejä. Seuraava lenkki työpäivän päätteeksi, joka oli yleensä melko lyhyt "pisulenkki". Illalla pidempi kävelylenkki. Bertsu eli 12,5 vuotiaaksi ja lopetettiin märkivän kohtutulehduksen takia. Seuraava koira bertsunarttu, jolla myös hyvät lonkat ja kyyränät, muttei ensimmäisen vertaiset. Tuo koira oli jatkuvasti ulkona vapaana ja se lenkitti itse itseään. Koira lähti jokaiselle lenkille mukaan, kun ajoimme ravihevosia. Koira lenkkeili sen, minkä jaksoi ja lopuksi pyysi kyytiin rattaisiin. Koira jouduttiin lopettamaan märkivään kohtutulehdukseen 10.5 vuotiaana. Koira muistutti hyvin treenattua bodaria. Nyt meillä howavart ikää huhtikuussa 12-vuotta ja lenkkeily samalla tasolla, kun muidenkin koirien. Tosin tämän herran kanssa harrastettu myös agilityä, vesipelastusta ja hakumetsää. Agility lopetettiin koiran ollessa 9. Koira olisi vielä jatkanut uraansa, mutta me emme enää pysyneet sen vauhdissa. Liikuntaelin vikojen takia emme ole käyneet vielä koskaan eläinlääkärillä. Lääkärikulut ovat muutenkin olleet tosi minimissään.
Emme anna näitä ohjeeksi, vaan kerroimme ainoastaan sen, kuinka meidän koirat on ulkoilutetttu ja ulkoilutetaan.
Nykyään ihmiset ovat niin peloissaan kaikesta. En usko että ennenvanhaankaan ajateltiin sitä että paljoko koira saa liikkua.
Opi tuntemaan oma koirasi ja lenkkeile sen mukaan.