Apua!
Raskain sydämin (raskauden ja muuton vuoksi) erittäin rakkaaksi tullut n. 3-vuotias tyttökissamme on annettava uuteen hyvään ja rakastavaan kotiin. Kissa on väriltään musta/kahvinruskea ja muodoltaan todella siro ja kaunis.
Kissalla on surullinen "turvakotitausta". Aiemmissa perheissä sitä on mm. pahoinpidelty niin, että sen kuulo on mennyt.
Elämäntilanteemme takia emme voi enää tarjota sille kotia, jossa se lienee kokenut elämänsä ensimmäiset onnelliset, luottamuksen arvoiset hetket ihmisten parissa. Jos uutta rakastavaa kotia ei löydy, on ainoa ratkaisu Se Lopullinen - muuten kissa joutuisi takaisin turvakodin asukiksi pieneen häkkiin monien muiden löytökissojen tavoin.
Tämä kissaneiti tarvitsee siis mahdollisimman pian uuden kodin, jossa sille löytyy aikaa, rakkautta, huomiota ja leikitystä! Siitä saa tutustumisen jälkeen aivan ihanan, uskollisen ystävän, joka mm. rakastaa autoilua ja seikkailee (valjaissa)ulkona mielellään.
Ulkokissaksi tästä tyttösestä ei ole, sillä kuuroutensa vuoksi se ei voi kulkea valjaitta omin päin - se ei kuule autoja ja muuta vaaroja. Samasta syystä kissa ei sovi kotiin, jossa muut lemmikit tai pienet lapset voisivat "yllättää" sen näkökentän ulottumattomista.
Jos sinulla on siis sydän paikallaan, kykyä huomioida kuuron kissan erikoistarpeet ja etsit itsellesi suloista, kehräävää ystävää, otathan pikaisesti yhteyttä s-postitse! Myös lisätietoja ja kissan kuvia sopii kysellä tästä osoitteesta:
[email protected]
Raskain sydämin (raskauden ja muuton vuoksi) erittäin rakkaaksi tullut n. 3-vuotias tyttökissamme on annettava uuteen hyvään ja rakastavaan kotiin. Kissa on väriltään musta/kahvinruskea ja muodoltaan todella siro ja kaunis.
Kissalla on surullinen "turvakotitausta". Aiemmissa perheissä sitä on mm. pahoinpidelty niin, että sen kuulo on mennyt.
Elämäntilanteemme takia emme voi enää tarjota sille kotia, jossa se lienee kokenut elämänsä ensimmäiset onnelliset, luottamuksen arvoiset hetket ihmisten parissa. Jos uutta rakastavaa kotia ei löydy, on ainoa ratkaisu Se Lopullinen - muuten kissa joutuisi takaisin turvakodin asukiksi pieneen häkkiin monien muiden löytökissojen tavoin.
Tämä kissaneiti tarvitsee siis mahdollisimman pian uuden kodin, jossa sille löytyy aikaa, rakkautta, huomiota ja leikitystä! Siitä saa tutustumisen jälkeen aivan ihanan, uskollisen ystävän, joka mm. rakastaa autoilua ja seikkailee (valjaissa)ulkona mielellään.
Ulkokissaksi tästä tyttösestä ei ole, sillä kuuroutensa vuoksi se ei voi kulkea valjaitta omin päin - se ei kuule autoja ja muuta vaaroja. Samasta syystä kissa ei sovi kotiin, jossa muut lemmikit tai pienet lapset voisivat "yllättää" sen näkökentän ulottumattomista.
Jos sinulla on siis sydän paikallaan, kykyä huomioida kuuron kissan erikoistarpeet ja etsit itsellesi suloista, kehräävää ystävää, otathan pikaisesti yhteyttä s-postitse! Myös lisätietoja ja kissan kuvia sopii kysellä tästä osoitteesta:
[email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
eihän raskauden tai muuton takia tarvitse kissasta luopua!?!
varsinkaan tässä tilanteessa kun kissalla on surkea tausta ja se on kuuro, niin uusi perhe vaan stressaa kissaa. harkitse vielä!
Kysyn vaan miksi pitää luopua jos kissa on niin reppana, tuskin sitä kukaan muu osaa hoitaa. Ja miksi raskaus on este? Pidät kissan vaan poissa lapsen näköpiirista sitten kun kauhukakara konttaa ja repii kissaa hännästä...
Sanoisin että tekosyy kissasta luopumiseen.
Ystävälläni on varsinainen tiikeri kissaksi, ei anna ottaa syliin, repii, raapii, karkaa mutta annas olla kun lapsi (nyt 2 v) lähestyy, kissa suorastaan odottaa telmimistä, ei haittaa jos hännästä vedetään tai turkkia silitetään väärinpäin. Sitten kun kissa on saanut tarpeeksi 'hellyttä' se lähtee pois.
meidän kissa(ennen niin reipas ja kiltti), kun perheeseen tuli vauva, ei sietänyt tuota kovaäänistä pakkausta joka sitä aina ahdisteli ,stressaantui tulokkaasta. kissa on aina ollut sellainen ettei siedä muita "vauvoja" , ei eläimiä eikä ihmisiä. juoksi lasta pakoon kun se lapsi oppi konttaamaan, jätti syömättä, oli ulkokissa ja katosi kahdeksi viikoksi. se näytti todella kärsivän tilanteesta. nykyisin kissa asuu city kissana siskoni luona, sisäkissana ja on entisensä. voi nyt todella hyvin kun tätä vauvaa ei ole lähettyvillä ja saa olla rauhassa.
kuuron kissan kanssa mielestäni ei lapset voi olla, kissa ei kuule lähestyvää (yleensä kovakouraista) lasta, ja riippuu niin kissan luonteesta että miten tulevat toimeen. meidän kissa ei tullut ainakaan, onneksi oli toinen koti vieläpä läheisen ihmisen luota.
Minä niin tahtoisin meinasi parku päästä kun luin tuota viestiä.. :(
Minulla on jo yksi kissa (sisä), mutta vanhemmat eivät suostu ottamaan toista, ja jos kissa on kuuro, voi toinen kissa leikillää ylättää tai jotain .. :'(
KAIKKI KENEN VANHEMMAT ANTAVAT OTTAA KISSAN OTTAKAA TUO PIENI KARVAPALLO !! ETTEI SE JOUDU TAKAISIN PIENEEN HÄKKIIN ! :'(
Kissa stressaantuu muutoksista. Se stressaantuu muutoksista vielä enemmän, jos se samalla kadottaa rakkaat ihmisensä. Kissan taustan perusteella voi odottaa, että sille on normaalia vaikeampaa tottua uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin. Uuteen kotiin sopeutuminen ja vauvan tulo ei ole mikään syy luopua kissasta, sillä kissan voi totuttaa vauvaan jo ennen sen tuloa ja uuteen kotiin sopeutuminenkin sujuu paremmin, kun siellä on rakkaat ihmiset ja tutut huonekalut. Harkitse vielä!
Vauvan tulo:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/articles/0,,167006_68456,00.html
Uusi koti:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/articles/0,12329,167006_77758,00.html (kyseessä itseasiassa artikkeli kuinka totuttaa taloon uusi kissa, mutta voi soveltaa, kun vanha kissa muuttaa uuteen kotiin).
Kynsien leikkausohjeita:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527541,00.html
Muita hyödyllisiä linkkejä:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527491,00.html
http://www.ivillage.com/topics/pets/0,,167006,00.html
Feliway-haihdutin (apteekin ja eläinlääkärit) on hyödyllinen apu totutettaessa kissa uuteen kotiin ja vauvaan.
Onnea uuden kodin ja vauvan johdosta, ja toivottavasti kisulle löytyy vielä sija perheessänne!
Kiitos teille vastanneille.
Minulla on ollut kissoja koko ikäni, enkä uskonutkaan, että tuo muutto itsessään olisi mikään ongelma. Tässä tapauksessa en vain haluaisi viedä kissaa uuteen kotiin, jos se joutuu sieltä kuitenkin pian taas lähtemään. Haluaisin siis minimoida pakolliset sopeutumiset uusiin ympäristöihin ja siitä väistämättä seuraavan stressin.
Lapsentulon suhteen tilanne on toinen. Olen AINA ollut sitä mieltä ettei lapsi ole este kissalle tai toisinpäin, mutta tässä tapauksessa olen joutunut perustelluin syin vaihtamaan kantaani.
Kuten kerroin, kissa on kuuro, ja turvakodissa, jossa se ennen meille tuloa oli, se päätyi lopulta asumaan/syömään/nukkumaan/tekemään tarpeensa hyllyn päälle, selkä seinää vasten. Miksikö? Turvakodin kissalaumassa uusi tulokas tietysti "testattiin", kuten kissoilla yleensäkin on tapana, eikä tämä kuuro ressu tietenkään pärjännyt selän takaa kynnet ojossa hyökkiville kohtalontovereilleen, vaan vetäytyi kauhuissaan ainoaan löytämäänsä suojaisaan paikkaan.
Meidän luonamme kissa on mm. päässyt käsien pelkäämisestä (ilmiselvä oire siitä että sitä on lyöty), vuoteiden pelkäämisestä (osoittaa, että sitä on kovin ottein kielletty menemästä vuoteeseen) ja monista muista ongelmista, mutta muutamat piirteet ovat monenlaisista totutteluyrityksistä huolimatta jääneet.
Yksi näistä piirteistä on se, ettei se ei tule hetkeäkään toimeen toisten eläinten tai pienten lasten kanssa. Tätä on testattu kissoilla, koirilla, freteillä... samoin kuin useammilla eri lapsivieraillammekin (tietenkin AINA valvotuissa olosuhteissa). Seurauksena on poikkeuksetta ollut valtava sähinä ja yritys kaikin keinoin hyökkäämällä puolustaa itseään, varmaankin "vastapelurin" hyökkäyksen pelossa.
Myöskään mikään sylikissa tämä tapaus ei ole vieläkään - ilmeisesti siksi, ettei se vieläkään ymmärrä ettei sille enää tahdota pahaa. Tämä ilmenee siten, että lyhyen hellittely-/sylihetken (joita se ei aiemmin suvainnut sekuntiakaan) jälkeen kissa saattaa (aivan kuin saisi jonkinlaisen flashbackin: "Ai niin, nämä kädethän lyövät") pyörähtää ympäri ja tarttua silittävään käteen kynsin ja hampain raadellen. Se ei ole mitään hellää tassulla läpyttelyä vaan ihan kunnon menoa. Ei kovinkaan hyvä yhdistelmä sitä silittelemään ryhtyvän pikkulapsen kanssa, vai mitä?
Myös kaikki sängyn tai sohvan tai minkä tahansa reunan yli roikkuvat kädet tai jalat ovat huomaamattoman vaanimisen jälkeen sille "saalista" sanan varsinaisessa merkityksessä. Tämä tapa on ikävä itsellekin, koska nämä hyökkäykset todella sattuvat. Pienen lapsen kanssa en voi ryhtyä testaamaan "jos ei se vaikka tekisi lapselle niin kuin meille". Pienen käden tai jalan pilkistäminen pinnasängyn raosta, syöttötuolista tms. aiheuttaa kissassa takuulla saman reaktion kuin tähänkin asti.
Kissa on lisäksi kova "juttelemaan" öisin. Kuurolla kissalla äänenvoimakkuudessa on kaksi vaihtoehtoa: on/off, ja kun se naukuu, se todella NAUKUU. Tämä ominaisuus yhdistettynä pitkän hyssyttelyn jälkeen päivä- tai yöunille nukahtaneeseen vauvaan ei myöskään ole toimiva. Itse olen herännyt monesti kolmen ja viiden väliltä aamulla huonosti nukkuneena ja itkuisena kissan yöllisten aarioiden jälkeen. Kerrostaloasunnossa tämä ulina on jo ongelma itsessään.
Esikoisen syntymä on iso asia, enkä osaa edes kunnolla aavistaa mitä kaikkea se tuo mukanaan. Siitä olen kuitenkin varma, etten jaksa hoitaa ja vahtia SEKÄ vastasyntynyttä ETTÄ tuota erityistarpeita omaavaa kissaa, niin paljon kuin sitä rakastankin.
Voitte vapaasti tuomita minut omien näkemystenne nojalla ja väittää esim. raskautta tekosyyksi, mutta itse kuitenkin tiedän, mikä tilanne kokonaisuudessaan on ja mitkä omat voimavarani tässä elämäntilanteessa ovat.
Olen itkenyt silmät päästäni yrittäessäni löytää tähän tilanteeseen kaikkia tyydyttävää ratkaisua, ja päätynyt siihen, että oman jaksamiseni ja lapsen turvallisuuden vuoksi SEKÄ kissan hyvinvoinnin vuoksi (jotta se saisi riittävästi hellyyttä ja huomiota, jota se todella kaiken kokemansa jälkeen tarvitsee) uusi koti olisi löydettävä.
Jos uutta kotia ei kissalle löydy - ja tiedän sen olevan äärimmäisen vaikeaa kaikki nämä "erityisominaisuudet" huomioiden - en näe muuta keinoa kuin lopettaminen. Pieneen ankeaan, kananverkolla eristettyyn koppiin, jossa yksi ihminen käy sen kerran päivässä pikaisesti ruokkimassa, en sitä yksinäisyydessä ja vankeudessa elämään vie.
Luettuani koko tarinan olen samaa mieltä, että uusi koti on kissallesi paras ja ainoa vaihtoehto. Toivottavasti löydät kissallesi uuden ja rakastavan kodin. Kannattaa laittaa ilmoituksia kissastasi mahdollisimman moneen paikkaan ja mieluiten koko tarinan kanssa. Oletko laittanut ilmoituksen esimerkiksi Apulaan ( http://www.lemmikkipalstat.net/apula/ ). Sieltä voisi löytyä mahdollisia kissan ottajia.
Niin, kyllä tämä asia on joka kantilta mieheni kanssa mietitty, tuhanteen kertaan... Itsekään emme mitään niin toivo kuin että uusi, rakastava koti kissalle löytyisi!
Olen laittanut tämän viestiketjun aloitusviestin myös Apulaan. Tämä tarina on vaan kaikkineen niin pitkä, etten siksi vuodattanut kaikkea kerralla, vaan olen ajatellut kertoa koko kuvion sitten jos kissan adoptoimisesta kiinnostuneita ihmisiä ilmoittautuu...
Jos tiedät/te muitakin paikkoja joissa tästä asiasta voisi ilmoittaa, kertokaa toki!
http://incat.fi/
Meidän PiipaNeiti on löytökissa, se oli jotain 3 kuukauden ikäinen kun se alkoi pyörimään mieheni siskon nurkissa. Heillä oli itsellä 2 kissaa ja koira joten he eivät voineet ottaa sitä. Minua 'pommitettiin' joka päivä puhelimitse kunnes lupauduin ottamaan kissan, meillä oli ennestään KalleKolli ja ajattelin että kolli tarvii kaverin. Kun PiipaNeiti sitten saapui meille se oli sanomattoman arka. Kun mieheni puhui miehen äänellä, kissa meni karkuun, se pelkäsi miehen ääntä. Kun sitä silitti niskasta, se kyyristyi odottamaan lyöntiä, kun käsi tuli tietyssä asennossa sitä kohti, se pelkäsi vaikka tarkoitus oli silittää.
Sillä on jalat väärät, silloin kun se saapui meille, käytimme sitä lääkärissä, hän sanoi että luultavasti kissaa on lyöty jalkoihin tai se on tippunut jostain tai yksinkertaisesti ollut huonolla ravinnolla, takajalat ja toinen etutassu ovat kieroja, se on aika hupaisan näköinen kun se juoksee ravia toinen takajalka melkein suorana mutta ei se tahtia haittaa. Sillä on myös tasapainoaisti pielessä, joskus se arvioi väärin hyppuetäisyyden ja tippuu lattialle.
Kesti kauan aikaa, useamman vuoden ennekuin PiipaNeiti pääsi peloistaan. Nyt ei uskoisi sitä samaksi kissaksi, syliin se ei tule vieläkään (se on jo 9 vuotias) mutta ei se haittaa, kolli on senkin edestä sylissä.
Se ei hyväksy muita eläimiä, yleensä se on kirjahyllyn päällä jos meillä on vieras kissa tai koira. Mutta KalleKolli on sen paras kaveri.
Lapsia se pelkää, silloin on sängynalus paras paikka. Eikä sitä voi viedä valjaissa ulos, se aivan vauhkoontuu joten se on täysin sisäkissa. Tällä sepustuksella yritän vain kertoa kuinka kauan menee että kissa oppii luottamaan ihmiseen ja muihin eläimiin. Joten, Vanamoneito, jos et saa kissaa minnekään kotihoitoon, taitaa paras keino olla lähettää kissa 'Amerikkaan'.