Läksyissä

Kiteytit pohjimmaisen ongelman aika hyvin. Rajanveto ei aina ole helppoa.

Itse sanoisin niin, että lapsen kanssa on sitä tarpeellisempaa tehdä tehtäviä yhdessä, mitä vaikeampia ne hänelle ovat. Siihen ei kannata tuudittautua, että tehtävät on tehty, vaikka lapsi niin väittäisikin.

Siinä ei ole mitään väärää, vaikka kotitehtävissä auttaisikin niin paljon, että ne oikein ovat. Tehtävien teko kuitenkin auttaa lasta ja kaikki on kunnossa, jos vanhempi ei tee tehtäviä valmiiksi lapselle. Lapsen tehtävä on etsiä vastaukset ja ratkoa tehtävät, vanhempi tukee ja auttaa tarvittaessa.

Tehtäviin voi toki jäädä virheitäkin, mutta lapsen kannalta on hyödyllisempää tehdä tehtävät oikein. Yrityksen ja erehdyksenkin kautta oppii. Lapsen vastuulla on sitten virheiden korjaaminen, mikäli virheitä on.

Varsinkin kaikkein virkeimpien tapausten kanssa yhdessä tekeminen voi olla merkittäväkin juttu. Lapsi oppii ehkä käsittämään, että koulu on tärkeä asia ja vanhemmat arvostavat koulutusta ja oppimista, oikeastaan pahin, mitä voi tehdä lapselleen on hyväksyä hänen huolimattomuutensa ja todeta jotakin tyyliin "Niin isäkin/äitikin aikoinaan..." Seuraavan sukupolven kanssa asiat voi hoitaa paremmin.

Kotitehtävien tekemisessä auttaminen ei ole oikeiden vastausten antamista. Lasta ohjataan itse etsimään ratkaisut. Samalla vanhemmallekin hahmottuu kuva lapsen oppimisesta ja se voi olla arvokas asia vaikkapa opettajan kanssa keskusteltaessa. Opettajalla kyllä on kuva oppilaansa mahdollisista ongelmista tunnin perusteella. Läksyjen tekemisen tarkoitus on se, että opeteltavia asioita kerrataan kotona lisää. Kaikkien osapuolten etu on se, että kotitehtävät tehdään mahdollisimman hyvin.