Olen kyllästynyt valokuvaukseen. Rahaa on palanut järjestelmäkameraan ja muutamiin objektiiveihin ihan mukavasti, mutta en halua tavaroita myydä pois. Uskon, että innostun kuvauksesta jossain vaiheessa jos saisin jotain inspiraatiota kuvailuun.
Mitä siis ehdottaisitte, että intoni tulisi takaisin?
Joskus aurinkoisina iltoina olen pakottanut itseni menemään ulos kameran kanssa, mutta ei niistä kuvista oikein tule mitään. En tiedä missä on vika, kuvaajassa vai kamerassa, kun maisemakuvista ei millään tule tarkkoja. Minulla on käytössä pieni aukko, iso-arvo pienimmillään ja silti tulee! Jalustaa en ole ulos viitsinyt nyt talvella viedä, mielestäni kuvat eivät ole heilahtaneita.. En käytä UV-suojia ja käytän vastavalosuojaa, jos siltä tuntuu.
Kamerani kennossa on jotain paskaa, joten sekin voi toki vaikuttaa asiaan. Olen miettinyt uuden objektiivin ostamista ja jopa rungonkin päivittämistä uudempaan, mutta en tiedä sitten tuoko se intoani kuvaukseen takaisin. Jotenkin olisi kiva vain aloittaa uudella kalustolla taas, mutta ei ihan vielä huvita käyttää tuhansia euroja siihen :)
Kyllästynyt kuvaukseen
92
3003
Vastaukset
- takaisin?
Mun into palasi tannoin kun hankin 24mm/35 laajakulman ja 90mm makro-objektiivin sekä pienen laatupokkarin joka on aina mukana.
Tuhannet eurot ei tuo intoa vaan onnistumisen kokemukset.- Materialistit
Mutta olet väärässä innostasi. Tuo on pelkkää materialistista mainosmiesten myymää humpuuki intoa, lapsenomaista joulupukki onnea, coca cola naurua jne...
- Pakko julkkis
Materialistit kirjoitti:
Mutta olet väärässä innostasi. Tuo on pelkkää materialistista mainosmiesten myymää humpuuki intoa, lapsenomaista joulupukki onnea, coca cola naurua jne...
Olet täysin oikeassa, kamerassa on psykologinen vaikutus ihmisiin, sillä voidaan pakottaa ihmiset esiintyviksi minijulkkiksiksi.
Siihen liittyy paljon syyllisyyden tuntoa, kun kamera kuvaa, kuvaaja voi psyykata kohdetta sanomalla, 'Hei c mon hymyä' tai 'Hei älä ole alakuloisen näköinen kuvassa' tai 'mikäs mäntti sinä olet, kun et poseeraa'
Mielestäni tämä on nähtävillä jokaisessa kameraan kohdistetussa hymyssä, niin ammattimaisten julkkisten kuvissa, kuin myös kotialbumeiden lasten, nuorten, aikuisten, mummojen ja vaarien ilmeissä.
Kaikkien ilmeiden taustalla loistaa pakotuksen katkera nöyryys, kadonnut mielenkiinto ja se aito innostus elämään. - fotari
Olen itse entinen ammattivalokuvaaja pääkaupunkiseudulta.
Omistin oman valokuvausliikkeen ja -studion noin 15 vuotta.
Harrastin ennen ammattilaiseksi ryhtymistä valokuvaamista aivan nuoresta asti,
mutta kun siitä tuli vihdoin ammatti, muuttui kaikki toisenlaiseksi.
Harrastelun vapaus hävisi ja tilalle tuli ammattilaisen onnistumisen pakko,
jota lisäsi entisestään kova kilpailutilanne muiden alan liikkeiden kanssa.
Kaiken ratkaisi raha, jota saadakseen piti panostaa mainontaan ja muuhun markkinointiin ja aina piti olla viran puolesta julkisuudessa ja pitää isoja valokuvanäyttelyitä säännöllisesti. Aluksi uutena tulokkaana oman firman
nimi piti saada kansan tietoisuuteen mahdollisimman tehokkaasti.
Liikepaikalla oli myös suuri merkitys näkyvyyden kannalta, jotta asiakkaat kiinnostuisivat tulemaan juuri minun kuvattaviksi, eikä muiden firmojen.
Työni oli mielenkiintoista ja antoisaa, kunnes liike-elämässä niin tuttu ilmiö "burnout" iski yli kymmenen vuoden aherruksen jälkeen ja luovuusteho
alkoi laskea. Se oli sitä aikaa kun kaikki kuvattiin filmeille, joista jäi negatiivit.
Kun sitten vielä digitaalisuuden "hyökyaalto" iski valokuvaamoihin, oli minunkin laitettava hanskat tiskiin ja hakeuduttava muihin töihin. Nykyisin olen taas vain
harrastajakuvaaja, joka kuvailee digikameralla mitä milloinkin, ja vain silloin kun
valokuvataitelijan inspiraatio sattuu tulemaan, ilman mitään pakollisen onnistumisen paineita ja suuria rahahuolia.
- lohtua
Lohdtutuksena voin sanoa että kaikilla on joskus into ja inspiraatio kateissa mut kyllä se sit palaa takaisin. Kuvauskohteet voi kyllä muuttua mutta se kiinnostus kuvaukseen säilyy.
Hyvä ettet mennyt myymään kuvausvarusteitasi, voin lyödä vetoa että jonain päivänä taas innostut kuvaamaan.- fikkari ja jalusta
mä tartuin lauseeseen "maisemakuvista ei tule..."
Tulisiko uutta intoa rakennella kotona sisällä pikku asetelma pöydälle? Siis vaikka joku esine, pari omppua, tai mitä nyt sattuu olemaan.
Muutama taskulamppu, kohdevalo mukaan. Suuntailla eritavoin valoja ja tutkia varjoja? Tai vaikkapa lasilevyn päälle jotain pientä, alkaen ruttuisesta karkkipaperista, tutkien valon suunnan vaikutusta? Vaihtoehtoja on vaikka kuinka, ihan "kotilampuilla".
Ei ole lähellekään sama juttu, kun studio-, ammattilaisvaloilla, mutta hyvin pääsee innostumaan yhdestä valokuvauksen keskeisimmästä asiasta, valosta :) , jota luonto näin talviaikaan tarjoaa heikommin.
- jfhgefgggf
Olen aina sanonut, että digikamerat on leluja.
Ne ei siedä pölyä, ei kosteutta, ei pakkasta, eikä hellettä.
Aina ei pieninkään herkkyys anna tarpeeksi kohinatonta kuvaa ja on pakko tärvätä kallista aikaa jälkikäsittelyyn,
Ennen oli paljon helpompaa, Räpsäisit kuvan ja sillä siisti. Nyt menee 7 päivää yhdenpäivän kuvien selvittämiseen.
Kyllä siinä turha into rapisee ja ideat kaikkoaa, ellei ole assistenttia jälkityötä tekemässä.
Pian toi digitaalisuus kuitenkin loppu ja kuvat häviää, kun tulee pieni luonnonkatastrofi.- Rapala
Vai Luonnonkatastrofi! Sitten ei kyllä kenenkään kannata harrastaa mitään. Odotellaan vaan kädet ristissä sitä kataastrohvia. Ookkohan kattonu liikaa "maailmanlopun odottajia! telkusta? Tai sitten sulla ei itellä vaan oo rahaa noihin Digikameroihin?
- EMP===
Rapala kirjoitti:
Vai Luonnonkatastrofi! Sitten ei kyllä kenenkään kannata harrastaa mitään. Odotellaan vaan kädet ristissä sitä kataastrohvia. Ookkohan kattonu liikaa "maailmanlopun odottajia! telkusta? Tai sitten sulla ei itellä vaan oo rahaa noihin Digikameroihin?
Se on katos niin, että sähkö voipi kadota yleisestä verkosta monestakin syystä ja milläs sitten kuvataan?
Polkupyörän dynamolla? - Rapala
EMP=== kirjoitti:
Se on katos niin, että sähkö voipi kadota yleisestä verkosta monestakin syystä ja milläs sitten kuvataan?
Polkupyörän dynamolla?Et voi olla tosissas. Senkö mukaan sinä kaikki tekemisesi ja hankintasi ja harrastuksesi teet, että sähkö voi kadota joskus verkosta lopullisesti? Eli sinä ajat polkupyörällä ja teet ruokasi ja lämmität puuhellalla/takalla. Vettä sulla on koko ajan ämpäreissä ja kannuissa varalla? ymm....Ihan vaan sen takia, että sähköt voi joskus kadota? Kyllähän se teoriassa mahdollista on, että joskus voi sähköt katketa vaikka pitemmäksikin aikaa, ja vaikka ihan lopullisestikin(maailmanloppu). Mutta ei kai kukaan oikeasti elämäänsä ja harrastuksiansa elä sen mukaan? Katso vähemmän telkkaria!!!!!
- Rapala
Rapala kirjoitti:
Et voi olla tosissas. Senkö mukaan sinä kaikki tekemisesi ja hankintasi ja harrastuksesi teet, että sähkö voi kadota joskus verkosta lopullisesti? Eli sinä ajat polkupyörällä ja teet ruokasi ja lämmität puuhellalla/takalla. Vettä sulla on koko ajan ämpäreissä ja kannuissa varalla? ymm....Ihan vaan sen takia, että sähköt voi joskus kadota? Kyllähän se teoriassa mahdollista on, että joskus voi sähköt katketa vaikka pitemmäksikin aikaa, ja vaikka ihan lopullisestikin(maailmanloppu). Mutta ei kai kukaan oikeasti elämäänsä ja harrastuksiansa elä sen mukaan? Katso vähemmän telkkaria!!!!!
Ja jos ne sähköt joskus verkosta katoaisikin syystä tai toisesta, niin ei mua sillon paljon ilahduta vaikka olisinkin Filmikameran omistaja. Olis varmaan jotain muuta mietittävää?
- Rapala
Rapala kirjoitti:
Ja jos ne sähköt joskus verkosta katoaisikin syystä tai toisesta, niin ei mua sillon paljon ilahduta vaikka olisinkin Filmikameran omistaja. Olis varmaan jotain muuta mietittävää?
Jotenkin vain paistaa läpi, ettei vanhat Filmiukot osaa ja opi käyttämään Digiä ja tietokonetta. Sitten pitää keksiä tommosia naurettavia tekosyitä. (Tuĺee maailmanloppu, niin ei kannata hankkia Digikameraa;)
EMP=== kirjoitti:
Se on katos niin, että sähkö voipi kadota yleisestä verkosta monestakin syystä ja milläs sitten kuvataan?
Polkupyörän dynamolla?Tietysti EMP:n kaltainen katastrofi on mahdollinen mutta kovasti epätodennäköinen. Jos sellainen meihin iskee niin kameran toiminta on pienimpiä murheitamme. Jos sähköt muutoin katkeavat niin käytän auton sähköjä kuten aina viikkojen kuvausretkilläni teen. Pystyn siellä lataamaan niin kameroiden kuin puhelimien akut sekä läppärin jolla varmuuskopioin kuvaamani ja tyhjennän kortit.
EMP:n jälkeen todella toimivat vain polkupyörän dynamot sekä vanhat Ladat ynnä muut kaasutinmoottorit joissa ei ole elektroniikkaa.
Niin menee filmikamerakin EMP:stä pilalle säteilyn vuoksi filmien hunnuttuessa pahasti. Myös kehityskoneet lienevät pulassa jos sähkö loistaa poissaolollaan.
Onhan täällä useastikin noita tolloja ideoita joten onneksi olkoon! Taidat johtaa päivän tollotilastoa!- loppu ja kuvat
”digikamerat on leluja”
—oletko kuullut sellaista, että digikamerat on vapaaehtoisia.
Ei sinun ole pakko käyttää digiä ja ”selvittää” 7 päivää yhdenpäivän kuvia. - Bull Shit:iä
"Olen aina sanonut, että digikamerat on leluja. Ne ei siedä pölyä, ei kosteutta, ei pakkasta, eikä hellettä."
Höpöhöpö!
http://www.letsgodigital.org/html/review/nikon/d300/nikond300test.html
"Nikon D300 Digitalkamera Test Antarctica Expedition"
Hyvin kesti etelämantereen olot. Samoin aikasemmin laskuvarjojöääkärikillan Grönlannin ylityksellä mukana olleet Nikon D200 kamerat kestivät pakkaset ym. ongelmitta.
-
-
- - Kuu_ukko
Bull Shit:iä kirjoitti:
"Olen aina sanonut, että digikamerat on leluja. Ne ei siedä pölyä, ei kosteutta, ei pakkasta, eikä hellettä."
Höpöhöpö!
http://www.letsgodigital.org/html/review/nikon/d300/nikond300test.html
"Nikon D300 Digitalkamera Test Antarctica Expedition"
Hyvin kesti etelämantereen olot. Samoin aikasemmin laskuvarjojöääkärikillan Grönlannin ylityksellä mukana olleet Nikon D200 kamerat kestivät pakkaset ym. ongelmitta.
-
-
-Vaan kuussapa ei ole yksikään digikamera vielä käynyt
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/ainoa kuusta palannut apollokamera myynnissa/a966084?service=mobile - ?? + ???
Kuu_ukko kirjoitti:
Vaan kuussapa ei ole yksikään digikamera vielä käynyt
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/ainoa kuusta palannut apollokamera myynnissa/a966084?service=mobile.
.
.
.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalikamera#Digitaalinen_valokuvaus
"Ensimmäinen oikea digitaalikamera, joka tallensi kuvan digitaalisessa muodossa, oli Fuji DS-1P vuodelta 1988"
Apollo17 (viimeisin kuulento)
"Laskeutuminen tapahtui 19. joulukuuta 1972 kello 19.24.59 UTC."
-Eli viimeisimmän kuulennon aikana ei ollut vielä digikameroita olemassa varsinaisesti.
Mikä olikaan pointtina tuossa postauksessasi??
-
-
- - myöskin kyllästynyt
Minulla oli aikoinaan useita filmijärkkäreitä peräkkäin, mutta lopulta kyllästyin tavaran raahaamiseen, ja hankin pienen, paremman pään filmi APS kameran. Sillä tulikin kuvattua monta vuotta, kunnes digikamerat alkoivat saavuttaa filmin laadun.
Ensimmäiseksi digikamerakseni hankin Nikon Coolpix S1:n, joka on ollut yllättävän kestävä kamera. Se kulki taskussa 7 vuotta aina mukana, ja sen jälkeen on saanut pyöriä repun taskussa varakamerana. Yhä toimii täydellisesti, vaikka ulkokuori on jo aika karu, ja pari ruuviakin puuttuu kuorista. Jopa akku on alkuperäinen. Taitaa selvitä siitä pienestä luonnonkatastrofistakin.
Nykyisin kuvaan yhä pokkarilla, vaikka onhan noita järkkäreitä tullut soviteltua käteen. Niillä muistaa ainakin sen, että käyttää silmälaseja. Ilman kunnon kumiluuppia käyttö on aika ontuvaa. Jopa minijärkkärit tuntuvat hankalilta mukana kuljeteltaviksi.
Parhaaksi omaan käyttöön on valikoitunut matkazoomi hyvällä laajakulmalla. Hyvä kompromissi kuvan ja koon suhteen. Nykyisin kuvaan Panasonicin TZ-40:llä. Kulkee taskussa, ja jälki on aivan kelvollista. Videotkin näyttävät hyvältä isolta TV:ltä, puhumattakaan PC:n näytöltä. - Väärin
?? + ??? kirjoitti:
.
.
.
.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Digitaalikamera#Digitaalinen_valokuvaus
"Ensimmäinen oikea digitaalikamera, joka tallensi kuvan digitaalisessa muodossa, oli Fuji DS-1P vuodelta 1988"
Apollo17 (viimeisin kuulento)
"Laskeutuminen tapahtui 19. joulukuuta 1972 kello 19.24.59 UTC."
-Eli viimeisimmän kuulennon aikana ei ollut vielä digikameroita olemassa varsinaisesti.
Mikä olikaan pointtina tuossa postauksessasi??
-
-
-Molemmat väärässä.
www.youtube.com/watch?v=ht4_hJBHejA
Digikuvaa kuusta. - ?? + ???
Väärin kirjoitti:
Molemmat väärässä.
www.youtube.com/watch?v=ht4_hJBHejA
Digikuvaa kuusta..
.
.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuulento
"Kuulento tarkoittaa Maan kiertolaiseen Kuuhun suuntautuvaa joko miehitettyä tai miehittämätöntä avaruuslentoa."
Ok, kiitos oikaisusta. Itselle oli jotenkin jäänyt päälle että "kuulennolla" tarkoitettaisiin nimen omaan miehitettyä lentoa.
-
-
- - D300
Bull Shit:iä kirjoitti:
"Olen aina sanonut, että digikamerat on leluja. Ne ei siedä pölyä, ei kosteutta, ei pakkasta, eikä hellettä."
Höpöhöpö!
http://www.letsgodigital.org/html/review/nikon/d300/nikond300test.html
"Nikon D300 Digitalkamera Test Antarctica Expedition"
Hyvin kesti etelämantereen olot. Samoin aikasemmin laskuvarjojöääkärikillan Grönlannin ylityksellä mukana olleet Nikon D200 kamerat kestivät pakkaset ym. ongelmitta.
-
-
-Mulla on toi D300. Ei ole ollut ongelmia pakkasella.
- VILI VILPERI
Rapala kirjoitti:
Et voi olla tosissas. Senkö mukaan sinä kaikki tekemisesi ja hankintasi ja harrastuksesi teet, että sähkö voi kadota joskus verkosta lopullisesti? Eli sinä ajat polkupyörällä ja teet ruokasi ja lämmität puuhellalla/takalla. Vettä sulla on koko ajan ämpäreissä ja kannuissa varalla? ymm....Ihan vaan sen takia, että sähköt voi joskus kadota? Kyllähän se teoriassa mahdollista on, että joskus voi sähköt katketa vaikka pitemmäksikin aikaa, ja vaikka ihan lopullisestikin(maailmanloppu). Mutta ei kai kukaan oikeasti elämäänsä ja harrastuksiansa elä sen mukaan? Katso vähemmän telkkaria!!!!!
Rapala. "Sähkö voi kadota joskus verkosta lopullisesti..." No onhan tuo katoillut, toisilla pitkiksikin aikoja, joten älä irvaile. Kyllä tuossa vaiheessa yksi sun toinen toivoisi, että olisipa puuhella ja kaivo pihassa.. On aika orpoa, kun et kusellakaan voi käydä kun vessan vetämiseen tarvitsee sähköä, kun se vesi ei sieltä muuten tule saatikka kun nälkä kurnii suolissa ja kahveehammasta kolottaa. Kyllä sitä voi miettiä ihan tosissaankin ja varsinkin nyt kun nuo valopäät meni myymään sähkönsiirtoyhtiö ulkomaisille, ja monopolisähköystiöt valtion suosiollisella tuella nostavat sähkön hintaa ja valtio lätkäisee omansa päälle, niin eiköhän sähkö kaikkinensa ala kohta maksamaan niin paljon, että suurimalla osalta katkastaan koko ylellisyys, kun ei ole varaa maksaa sähkölaskuja.. Ai ai, kyllä siinä pönttöuunit ja puuhellat on poikaa... Ai niin saamari vieköön, Eu:han kieltää puitten polton ja siitä tehdään laki heti. Ai ai on se mukavaa, on kieltolaki, puunpolttokieltolaki, tupakanpolttokieltolaki jne
- Teräsmies alallaan
EMP=== kirjoitti:
Se on katos niin, että sähkö voipi kadota yleisestä verkosta monestakin syystä ja milläs sitten kuvataan?
Polkupyörän dynamolla?Sitä sen kovan ammattilaisen tunnistaa ja erottelee jyät akanoista että se jaksaa painaa vuodesta jopa vuosikymmenestä toiseen ja huippukuvaa tulee olipa mikälainen fiilis tahansa.
- joku ... n
jfgefgggf; Elät varmaan jossain historian havinassa, kuin suomimuotoilun klassikot, jotka tänäpäivänä tehdään nykytekniikoilla huomattavasti kestävämmiksi ja paremmiksi (halvemmalla).
Kehitystä tapahtuu kokoajan ja kaikilla aloilla. Se, mikä on hyväksi, tai jopa parhaaksi havaittu 40 vuotta sitten, on ollut aikanaan se paras. Tyhmä on se, joka ei hyväksy muutoksia ja kehitystä. Tänäpäivänä kehitys on nopeaa, ja muutama vuosikin on kauan.
Masentavaa toki on se, että 40v. sitten vakavasti valokuvaukseen suhtautuva kokenut aktiiviharrastelija jää nykypäivänä jalkoihin, jos kuvataiteellista silmää omaava kotifotaaja näppää digipokkarilla teknisesti laadukkaan kuvan. Tekniikka pelastaa, mutta kuvataide on jossain aivojen sopukoissa, eikä ole juurikaan opeteltavissa.
- Uusi into
Kuvauskohteita on lähes rajattomasti. Monella touhu muodostuu vaan varsin kapea-alaiseksi aivan kuin kaikki muussakin elämässä nykyaikana.
Ensin koulutetaan/kouluttaudutaan varsin kapea-alaiseksi "osaajaksi" ja senjälkeen viellä kuvitellaan osaavansa kaikkea usein vielläpä varsin
ylimielisellä asenteella.
Sitten hankitaan ehkä juuri vain johonkin soveltuvat huippu tai huonot välineet.
Mielikuvitus on rajanasi etenkin niin luovassa harrastuksessa kun valokuvaaminen
jos ei budjetti muka tule vastaan jolloin olet väärällä ajatusmallilla luomassa jotain
uutta ja ennenkokematonta.
Valitettavasti luovuutta ja mielikuvitusta ei opeteta nykyään juuri missään edes oppilaitoksessa vaan lähinnä toisten keksimiä mielikuvia annetaan ja ohjelmoidaan aivoihin. Ja välineitä palvotaan vaikkei niitä osattaisi tai osattaisi liikaa.
Sattuneesta syystä..pidä taukoa ja löydä uutta kuvaamisenaihetta.- onni on onnistuneet
Tuo on kyllä aivan totta!
Tällä hetkellä arki tuntuu aika hektiseltä ja aikaa (tai jaksamusta) ei oikein riitä uusien kuvauspaikkojen löytymiseen. Olen kangistunut kaavoihini. Onneksi kevät tulla jolkottaa, niin eiköhän sitä innostu lähtemään pidemmälle kuvausreissulle ihan jalkaisin. Eihän tuolla loskapaskassa kukaan tykkää olla, autolla tai jalkaisin, kameralla tai ilman. - PeteM
onni on onnistuneet kirjoitti:
Tuo on kyllä aivan totta!
Tällä hetkellä arki tuntuu aika hektiseltä ja aikaa (tai jaksamusta) ei oikein riitä uusien kuvauspaikkojen löytymiseen. Olen kangistunut kaavoihini. Onneksi kevät tulla jolkottaa, niin eiköhän sitä innostu lähtemään pidemmälle kuvausreissulle ihan jalkaisin. Eihän tuolla loskapaskassa kukaan tykkää olla, autolla tai jalkaisin, kameralla tai ilman.Siinähän sulle uusi kuvauskohde. Se harmaa loska*****. Kunnon releet niskaan ja baanalle. Vaikka mikromaisemia kuvaten jos sumu ei anna maisemia muuten kuvata. Ne tavallisetkin maisemat saa uutta potkua.
Vaikka niitä koneella pystyy fiksaamaan, koita vaikka kuvata "valmiita" kuvia kertaheitolla. Pientä kun kuvaa niin kohteita löytyy ihan siitä läheltäkin.
Ja vaikket kameraa ottaisikaan mukaan voi sitä kävellä ja katsoa tulevia aiheita ja paikkoja. Jos olet kuvannut luontoa siirry vaikka kaupunkiin tai mihin tahansa. Antaa meinaan ainakin itelle intoa kuvailla ja tehdä kuvaussuunitelmia, kun on nippu erilaisia aiheita valmiina. - Plussaa
PeteM kirjoitti:
Siinähän sulle uusi kuvauskohde. Se harmaa loska*****. Kunnon releet niskaan ja baanalle. Vaikka mikromaisemia kuvaten jos sumu ei anna maisemia muuten kuvata. Ne tavallisetkin maisemat saa uutta potkua.
Vaikka niitä koneella pystyy fiksaamaan, koita vaikka kuvata "valmiita" kuvia kertaheitolla. Pientä kun kuvaa niin kohteita löytyy ihan siitä läheltäkin.
Ja vaikket kameraa ottaisikaan mukaan voi sitä kävellä ja katsoa tulevia aiheita ja paikkoja. Jos olet kuvannut luontoa siirry vaikka kaupunkiin tai mihin tahansa. Antaa meinaan ainakin itelle intoa kuvailla ja tehdä kuvaussuunitelmia, kun on nippu erilaisia aiheita valmiina.En ymmärrä miksi joku on miinustanut PeteM: n kommettia; ihan asiaahan siinä on.
- Tuohan on
Plussaa kirjoitti:
En ymmärrä miksi joku on miinustanut PeteM: n kommettia; ihan asiaahan siinä on.
täällä erittäin yleistä että parhaat jutut yritetään dissata ja sitten jotku helvekon heppijutut saa sata plussaa. Tuo peukutus olisi ihan hyvä jos se kertoisi kuinka moni on tykännyt hyvää ja kuinka moni miinustanut. Silloin tuokin saattaisi olla kymmensiä plussan puolella.
- että innostut
Sanon opiskelijoille tuossa tilanteessa, että ota yksi kuva joka on kaikkien opettamieni sääntöjen mukainen ja toinen joka rikkoo kaikkia sääntöjä (sommittelu, tasapaino, rytmi, harmonia, dynamiikka …) ja niin, että sama kuva toimii sekä värillisenä, että mustavalkoisena. Kuvassa pitää olla selvästi erottuvat etuala, kohde ja tausta.
Usein harrastelijan innostusta lisää se kun tieää mikä on se asia jota ei vielä osaa. - Viisas
Lähetä kaikki kamera ja siihen liittyvät mulle. Ja upota ittes suohon. Pöljä.
- PuutteenAlainen
First world problems. Muillakin kuin aloittajalla.
- Elämä on
On ihan normaalia että kuvaus into vaihtelee...itse olen kuvannut yli 25v,
ja tosiaan..välillä on intoa ja välillä ei...väkisin ei pidä lähteä kuvaamaan..kamerat hyllyyn,ja nappaa sit mukaan kun taas alkaa tuntumaan hyvälle.
Ja ei ole niin huonoa kamera runkoa olemassa,ettei luova kuvaaja saisi hyvää kuvaa..välineitä on turha syyttää..pitää kuvata vain välineiden mukaan.- Liisa3
Niin, välillä on samanlaisia ongelmia. Yleensä auttaa kun menee kamerakerhon kokoukseen ja innostuu uudestaan.
- mullatuleekans....
Valokuvien manipulointi on seuraava askel, tai siirry videokuvaukseen.
Valokuvien väärentäminen on nykyaikaa, mainetta ja kunniaa, hinnalla millä hyvänsä..
"Minulla on käytössä pieni aukko, iso-arvo pienimmillään ja silti tulee!
Älä jätä ainakaan tätä naista! ;D - VälilKylKaikkiiKyllä
Kokeile jotain ihan muuta. Poraa runkotulppaan reikä, teippaa reikään folio. ja tuikkaa siihen neulanreikä. Tai teippaa vessapaperirulla normaaliobjektiivin ja rungon väliin. tai käännä objektiivi toisin päin, Tai kuvaa tähtitaivasta tai... jotain muuta kun yleensä.
- taiteilijatar
Itse harrastan kuvataiteita hyvin monimuotoisesti ja minulla oli tässä juuri useamman kuukauden, lähes puolen vuoden, "kuiva kausi". Nyt taas olen pari viimeistä viikkoa maalannut ja piirtänyt kuin viimeistä päivää. Inspiraatio harvoin tulee pakottamalla. Välineet eivät kuitenkaan katoa minnekään, joten luova tauko voi olla vain hyväksi! Älä murehdi, into palannee kyllä jossain vaiheessa. :)
- Såådaa
Mulla ei o tökkinny ja piristää kattella toisten otoksia...
Sit tosiaan voi lähtee jonkun kuvaamiseen hörähtäneen kanssa kuleksiin ...
http://www.google.com/search?q=igor zenin photography&client=safari&rls=en&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=iEX3UsPDOsHh4QTngIHQDA&ved=0CC8QsAQ
Igor Zeninillä on paljon youtubessa sit jotkut Dalin innoittamat kanssa toimii...
http://natgeo.fi/yourshot/photos - diipadaapadi
Katoppa juutuubista pari jaksoa (tai vaikka kaikki mitä löytyy) sellasta ku "Travels to the edge with Art Wolfe". Toimi ainakin itselläni kun joskus oli kuvausmotivaatio kateissa. :)
- MrZenit
onni on onnistuneet, pistäs linkkiä kuviisi.
Kuuluuko kalustoon samalaa/salamoita? Jos tykkäät kuvailla maisemia, niin koita joskus rakentaa itse skenaario. Siihen hommaan salamat ovat omiaan.
Takerrun nyt vielä tuohon "mielestäni kuvat eivät ole heilahtaneita" -tokaisuusi. Kyllähän se numeroista näkee. :) Saattaa myös olla, että linssisi tarkennus ei enää toimi äärettömään ja se tarvitsee hienosäädön. Hienosäädön voi tehdä rungosta. - Tärähtäneitä kuvia
Käytä iso 300 ja aukko 8-11, kamerasta ja objektiivista riippuen voit testata parhaan lopputuloksen helposti kotona jalustalta kuvaten kohdetta ja sitten suurennat 200% ja erot näet helposti erilaisilla iso ja aukko arvoilla. Kun kamerassasi on asetusten tallennus niin käytä sitä sitten ja käsivaralta onnistuu jo tämän jälkeen jos et tahdo jalustaa kantaa, eikä sitä tarvita kuin pitkillä teleillä.
Etsi kuvauskohteita vaikka vedestä ja valosta ja pienistä yksityiskohdista jos omistat makron. Rannoilla on monenlaista hauskaa yksityiskohtaa jos vain jaksaa kiinnostua, samoin kukissa ja monissa luontokohtaissa. Ystävät yleensä elämässä tärkeitä ja yhteinen aihe antaa sitä väriä elämään ja valoa tarvitaan ja lisää on luvassa kesää kohti mentäessä.
Ei aina tarvitse jaksaa vaan voi ihan vain olla ja miettiä vaikka syntyjä syviä.- treen ufo-kuvaaja
Hervannassa asuu valokuvaaja joka vain tituleerasi itseään valokuvaajaksi.kun ei osannut ottaa valoakaan huomioon niin keksi että Hänet kidnapattiin UFOON.siitä sitten aukesi uudet urat rajatiedon hämärään..
Pidä taukoa kuvaamisesta ja kuvaamisen ajattelusta, laita välineet pois näkyviltä ja tee välillä aivan jotain muuta poikkeavaa niin äkisti huomaa päähän tulvivan inspiraatioita että ideoita sillon kun niitä ei saisi tulla. Taitelijan yleisin ongelma on se että jossain vaiheessa havahtuu ja alkaa nähdä ettei oma tyyli eroa mitenkään toisten omista ja haluaa löytää sen oman tyylinsä , oman allekirjoituksensa mikä johtaa usein inspiraation puutteeseen
- Ei se välineiden
vaihtaminen mitään hyödytä, kuten ei vaimonkaan tai miehen, sillä sydän on se elämän lähde jokaisella.
Kysyn kysymyksen, joka voi olla loukkaavakin, jos olet herkkäsieluinen. Ostitko kameran, koska se on hieno laite? Ja onko nyt lelun ominaisuudet käyty läpi? Minulle on käynyt muissa asioissa näin. Kuvaamisessa kamerankäyttö on keino, jolla toteutetaan visuaalisia ajatuksia. Laite itsessään on työväline, ei enempää. Jos näin pääsi käymään, niin ei se mitään. Nyt sinulla on työkalu. Seuraavaksi tarvitset ne visuaaliset ajatukset.
1) Kuvaa eri aikaan kuin muut. Yöllä, aamulla kun muut menevät töihin, juhannuksena silloin kuin yön sankarit ovat muuttuneet krapulaisiksi.
2) Kuvaa eri asiaa kuin muut. Esimerkiksi hevosista on triljoona valokuvaa. Suurimmassa osassa niistä hevonen seisoo tai joku ratsastaa sillä. Kuvaa sitä, kun heppatytöt siivoavat tallia ja hevonen katsoo pilttuusta. Niitä kuvia ei ole paljon.
3) Kuvaa eri kulmasta kuin muut. Katolta tai maan rajasta tulee jo erilaisia kuvia kuin keskimittaisen ihmisen silmän korkeudelta.
4) Kuvaa tavallisten asioiden yksityiskohtia niin että niistä tulee abstrakteja taideteoksia.
Kuvaaminen on pääosin ajatteemista, eivätkä ajatukset synny tyhjästä. Käy joskus taidenäyttelyssä katsomassa maalauksia. Jopa abstrakti maalaus voi antaa kuvallisen idean. Molemmat ovat tyytyväisiä, sinä ja taidemaalari. Valokuvanäyttelystä taas voit löytää asiaan vihkiytyneen juttukaverin. Hae kirjastosta mitä tahansa kirjoja, joissa on mitä tahansa kuvia ja mieti, miten ne on toteutettu tai miten ne voisi toteuttaa toisin. Ylipäätään kannattaa miettiä analyyttisesti sitä, mikä jossakin taideteoksessa kiinnostaa, olipa kyse kuvasta tai musiikista. Harrastajan ei tarvitse tuntea ammattitermiä, kunhan jonkun nimen saa annettua kiinnostavuuden synnyttävälle asialle.
Jos olet rahoissasi, osta vanha 6 x 6 -kokoinen laatikkokamera ja filminkehityspurkki. Hankkiudu pimiöön vedostamaan kuvasi itse. Perustaidot oppii hyvällä ohjauksella kerta heitolla. Sellaisella kuvatessa huomio ei keskity laitteeseen, koska laitteessa ei ole paljon huomioitavaa. Koska sillä kuvaaminen maksaa jotakin ja rullassa on vain 12 tai 24 kuvaa (muistinko oikein?), tulee aihetta ja sommittelua harkittua pari kertaa, ennen kuin painaa laukaisunappulaa. Valmiit kuvat ovat terävämpiä ja jotenkin kolmiuloitteisemman näköisiä kuin digikuvat.
Anna kamerasi olla ja ole kuvaamatta. Jostain syystä hankit juuri kameran etkä esimerkiksi sähkökitaraa tai vanhaa kevytmoottoripyörää. Oletettavasti olet kuitenkin perimmältäsi kiinnostunut kuvaamisesta. Todennäköisesti kuvaamisinto palaa, kun kohtaat jossain sattumalta jonkin virikkeen. Iloinen harrastelu inspiraation sattuessa on paljon parempi kuin itsensä ruoskiminen esimerkiksi siksi, että tuli käyttäneeksi paljon rahaa laitteeseen. Ja muuten, sen kameran voi puhdistuttaa. Jos kotipaikkakunnallasi ei ole sellaista firmaa, niin ainakin Jas-tekniikka ja Rajalan kamerapulju tekevät sellaisia hommia. Kameran voi lähettää. Hinta tietenkin riippuu työn laajuudesta, mutta kallis kamera kannattaa joka tapauksessa pitää kunnossa.- add. income?
Itsellä on vain tavallinen digipokkari ja sekin jo 9v vanha mutta riittänyt tarpeisiini kuvata pienoismalliautojani joko pelkän valkoisen A3 paperitaustan kanssa tai joskus rakennellut jonkin pienimuotoisen taustan niille, esim. parkkipaikka.
En tiedä valokuvauksen teoriasta juuri mitään, kuvani varmaan ovat ammattilaisen mielestä ihan perceestä mutta kyllä niistä selvän saa.
Satunnaisesti olen kuvaillut muutakin, oikeaa autoani, maisemia ja esim. aurinkoisena pakkaspäivänä huurteisia ja lumisia puita, lähikuvia pakkashuuruisesta pensaan oksasta ym. omaksi iloksi.
Rahaa kului aikanaan tähän kameraan joku 150e ja akut on menneet pari kertaa jo uusiksi sekä tilavampia muistikortteja tullut hankittua.
Olen harkinnut digijärkkärinkin hankkimista mutta hinnat ovat vielä monta sataa euroa linssit päälle, ei mielestäni ole järkeä maksaa näin vähän käytön vuoksi niin paljoa.
Digijärkkärin ominaisuuksissa kiinnostaisi eniten syväterävyyden säätömahdollisuus jolla voisi olla käyttöä pienoismallikuvauksissa mutta en halua maksaa siitä satoja euroja.
Videokuvaustakin olen kokeillut, esim. autossa satunnaisesti autokamera tuulilasilla, lisäksi halpis pienoisvideokameroita muutama kappale mutta laatu ja luotettavuus ei ole niissä kohdallaan. Näillä voi lähinnä testailla videokuvausideoita ja miten intoa riittää videokuvaukseen jos vaikka hankkisi kunnollisen digivideokameran, jälleen sellainen maksaisi satoja euroja jotka on mulle pienituloiselle tarkan harkinnan paikka kannattaako.
Mitenkähän harrastelijakuvaaja voisi muuttaa edes osan kuvista rahaksi?
Kannattaako Youtubessa ottaa käyttöön mainokset ja saakohan niillä mitään lisätuloa aikaiseksi? Muita mahdollisuuksia muuttaa videot rahaksi?
Lisätulot ei olisi pahitteeksi pienen palkan lisäksi mutta vuorotyö kyllä rajoittaa esim. ottaa kuvauskeikkoja, kahteen paikkaan kun en kykene yhtäaikaa repeämään :P - Reissukuvaaja
Lähde kunnon kuvausmatkalle ja seikkailulle. Venäjä ja karjala tuossa vieressä ovat vastakohtaisuudessaan ja luonnon kauneudessaan jo riittävän eksoottisia ja kiehtovia Suomeen verrattuna. Kamera on syy seikkailla!
- Ex-fotari
Minulle kävi ihan samoin. Kuvasin sivutoimisesti ammatikseni 9 vuotta ja sitten vaan kyllästyin täydellisesti. Tuntui, että tuli kuvattua samaa kuvaa uudestaan ja uudestaan. Jopa ihmiskuvaus muuttui palkitsemattomaksi.
Jo aiemmin olin valokuvaajaystäväni kanssa pohtinut kuvaamista järkevyytta ammattina, koska toistaminen siinä ammatissa on väistämätöntä ja tappavaa.
Nyt on mennyt 5–6 vuotta kameraan koskematta ja pikkuhiljaa tekee taas mieli ottaa kamera käteen. Rahaa on laitteissa kiinni paremman henkilöauton verran ja tässä väliaikana on tullut jopa hankittua lisää objektiiveja, vaikkei ole tullut kuvattua. Hyviä eteentulleita diilejä käytettyinä. Ihan aina en ymmärrä itseäni :)))
Kuvausaiheen vaihdolla voi saada uutta motivaatiota. Aika monen mielestä iohmiskuvaus on kaikkein rikkain aihe, koska sitä voi lähestyä niin monella tavalla ja siinä on aina vähän muutakin ulottuvuutta kuin pelkkä kuvaustekniikka. Esineiden tai maiseman kuvaus on aika toistavaa lopulta. Ihmisen kanssa on mukana aina se sosiaalinen kontakti. Teknisestihän valokuvaus on aika helppoa, joten jostain on haettava haasteita.
Mitä sitten tarkkuutteen tulee, niin oletko skarpannut (un-sharp mask/USM) valmiit kuvat. Hyvät digijärkkärit tekevät aika pehmeää jälkeä, koska skarppaus on parasta tehdä aina lopullisen kokoiselle kuvalle ja skarppaus toimii joustavimmin, jos lähtökuva on juuri sopivan pehmeä.
Yleensähän objektiivi on tarkimmillaan muuten välillä f/5.6..f/8 eikä suinkaan pienimmällä aukolla, jolloin syvyysterävyys on toki suurin. - nudisti
Rupea ottamaan alastonkuvia niin kyllä into kuvaamiseen palaa, näin kävi mulla ;)
http://bit.ly/1bw6qKv- Liittyikö muutakin
asiaan kuin kuvaus.
- amatööri fotari
Se ei ole kalustosta kiinni. Vanha totuus on että vaikka kuvaisit perunalla, kohde ja kuvaajan näkemys ratkaisee. Ei se into palaa käyttämällä rahaa uuteen runkoon. Hankitko kameran aikoinaan materialistisista syistä? Vai toiveena että hyvällä kameralla hyviä kuvia ilman sisäistä taiteilijaa? Kuvaaminen ei ole sun juttusi jos pakotat itsesi kuvaamaan.
- Vinkki.
Aloittaja voi myydä kameransa ja aloittaa uuden harrastuksen.
- 15+1
Mistä tulee aito motivaatio? Ihminen saattaa innostua jostakin, huomaten kuitenkin aika pian, ettei se kanna ja alun innostus katoaa eli tahto ei ollut aito. Voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen, se on väline oman aidon tahdon selkeyttämiseen. Se ei anna valmiita vastauksia, vaan auttaa löytämään omasi. Alkuajatuksen kotisivu löytyy googlaamalla, ja kotisivulta voi ladata maksutta Aito Itse sähkökirjan, joka kannattaa lukea.
- Muista pylsiä
Kuvaat vääriä kohteita. Eli tylsiä. Kuvaa naisia, pilluja ja muuta mukavaa. Intoa riittää ainakin vähäksi aikaa.
- ei o pakko
Pidä luova tauko ja älä sorru liian elististiseen välineillä kikkailuun.Aloita vaikka lenkkeily niin äkkiä huomaat miten mieli lepää juostessa..sitten ykskaks huomaat että olispa mahtava saada tuosta maisemasta kuva,,,No tämä nyt vaan mieleen juolahti.
- Taideharrastekuvaaja
En tiedä mikä tarkalleen on suuntautumisesi taidekuvaukseen, mutta se mikä itseäni innostaa kuvaamaan joko valokuvaa tai elokuvaa, on se että pelaan eräänlaista peliä katsojan kanssa, että asetan kuvaan jonkun tarinan ja ajatuksen, ja pyrin asettamaan suoria tai epäsuoria vihjeitä "tarinasta" kuvaan. Oli se sitten joku objekti, tilanne tai fiilis yleisesti. Tämä antaa kuvalle motiivin, se antaa ajatuksen siitä miksi otan tämän kuvan juuri näin. Se antaa myös katsojalle ajateltavaa, löytää se tarinan tai ei.
Itse ajattelen että se mikä erottaa taidekuvan esim maisemakuvasta tai vaikka lomakuvasta, on se että siinä on joku ajatus, tarina tai fiilis. Siinä on sisältö.
Vaikka valokuvaaminen on aika välineurheilua, niin jos sisältö on kunnossa, voi hyvään kuvaan riittää kevyempikin kalusto.
Sekin on mahdollinen sisältö, jos kuvaat sarjan, niin se itse sarja voi kertoa tarinan, mikäli yksittäinen kuva olisikin vähemmän vahva viestiltään.
Tärkeintä kuitenkin että olet avoin kuvaamaan, pidät silmät avoinna ympäröivälle maailmalle. Kuvaaja kuitenkin tarkastelee asioita objektiivisesti, objektiivin läpi, heh :)
Mieti hetki että mitä haluat kertoa ympäröivästä maailmasta ja valitse joku teema tai ajatus ja pyri että kuvasta pystyy havaitsemaan sen teeman tai ajatuksen.
valokuvaus on hieno harraste ja taidemuoto, joten kannustan kuvaamaan
- Taideharrastekuvaaja Lahdesta - pölyinen Canon
Pidä tauko.
- Fotograafer
Mitä valokuvaus on? Se on persoonallista näkemistä ja näkemyksensä välittämistä muille. Välineet eivät merkitse mitään!
- asdfasdfsf
Kuvaa kemikaalivanoja ja lähetä niitä lehdistölle, sitten mietit miksi niitä ei julkaista missään.
- Miksi....?
-
-
-
Mutta miksi "kemikaalivanojen" levittäjiksi on päätynyt saapastyhmiä vajakkeja jotka hoitelevat levitystä kirkkaalla säällä ja päivänvalossa kun on tuhansia todistajia..........?
Kemikaalivanoista käydään vastaavilla ****foorumeilla "keskustelua" lukemattomissa maissa ja on päivänselvää että jos jotain hämärätouhua olisi, ei sitä ainakaa tuhansien silminnäkijätodistajien nähden suoritettaisi.
-Mikähän voisi tämän selittää?:
-levittäjät ovat saapastyhmiä vajakkeja jotka pistävät oman pään pölkylle ja myrkyttävät viattomia ihmisiä kirkkaalla auringonpaisteella tuhansien silminnäkijöiden edessa?
-kemikaalivanoista meuhkaavat ovat vähemmän koulutettuja ja lisäksi helposti narrattavissa olevaa kansanosaa ja yleistiedon puuttuessa uskovat ****tarinoita "kemikaalivanoista..
-joku muu vaihtoehto?
Miten sinä selität tämän kirkuvan paradoksin???
-
-
-
- Valokuvia
Sama juttu täällä. Kolme vuotta sitten isäni kuoli ja siinä samassa hötäkässä kuvaamisen tuoma ilo hävisi taivaan tuuliin.
Sittemmin elämä on kyllä palannut tavalliseksi hyväksi arjeksi mutta kamerasta en ole edelleenkään innostunut.
Järkkäri odottaa laukussa ja lapsi kasvaa.
Mietinkin pitäisikö lähteä mukaan kameraseuran kurssille vai mitä kun kuitenkin haluaisin sen kuvaamisen ilon takaisin! - Ehkä Isä Jumala
tahtoo kutsua väsynyttä tärkeämpään ja vaikea tätä ymmärtää. Jeesus on hyvä.
- Valokuvaaminen ei
ole elämän tärkein asia, Jeesus on varmuudella!
- Voiko ihminen?
Voiko ihminen tallettaa elämäänsä kuviin? Ei, elämä on sitä jatkuvaa ja entinen on taaksejäänyttä eikä voida sitä enää elää uudelleen vaikka kuinka haluaisi ne ihanimmat hetket kokea uudelleen. Ei ole tarkoitus elää menneessä vaan ihan tässä hetkessä. Mitä sitten ihminen tahtoo on hyvin tärkeä kysymys itseasiassa ja kohde paljastaa ihmisen sydämen salatut asiat myös. Huokauksen syyn voi jokainen itse tutkia ja jos kaikki hyvin menee niin voi oppia, mutta voi myös epäonnistua.
Miksi ihminen tahtoo sitä mihin pyrkii, tämähän jo kertoo ihmisestä aika paljon, toki jokainen itse on Jumalassa vaikka kanssamatkaajia on paljonkin, tosi ei Suomessa niinkään tai vaihtelevasti ainakin ja hyvinkin suuresti.- Ei paluuta entiseen
'elämä on sitä jatkuvaa ja entinen on taaksejäänyttä eikä voida sitä enää elää uudelleen vaikka kuinka haluaisi ne ihanimmat hetket kokea uudelleen'
Hienosti ajateltu, ja myöskin tuo entisen onnen muistelu ja siitä kiinnipitäminen vaimentaa uusien kokemuksien vastaanottamista, jotka mahdollisesti voivat olla entistä parempaa jatkumoa siihen edelliseen tallennettuun onneen hetkeen.
Jopa hyvästä kannattaa siis luopua tässä mielessä, ja yrittää ottaa vastaan tulevaisuus ilman ennakkoluuloja.
- Miksi kyllästymme ja
innostumme? Mikä on tärkeää ihmisen elämässä, tästä on kysymys.
- urts
zoom
- loska.
Loskaiset talvikelit masentaa. Kevät tulee, sitten ulos....
Nyt makroillaan huoneenlämmössä:
http://aijaa.com/9tL41S - -----------------ooo
Minustakin tuntuu, että kuvat on suttua ja sontaa mutta luulen vian olevan enemmän korvien välissä tai näytössä. Uskon että olen jonkinlainen perfektionisti. Valitsen kuitenkin päivän parhaan kuvan ja pistän ulostumaan valokuvapaperille. Ihan eri näköinen ja terävämpi kuin koneella.
- Valokuvaaja Linssi
kuvaa luontoa
Pistät vaikka makkaran oksaan linnuille
Teräviä maisemakuvia saa vaikka kahden kympin pokkarilla.
Pokkareissa on hyvä syvyysterävyys.
Jos kennolla on roskia, niin säädät aikavalotuksen ja puhallat kennolle
huurua. Sit penslaat huurut pois vanutikulla. Miin minä teen eikä kuvissa
näy täppyjä. Jos täppyjä on vähän tai pari, ne voi poistaa Photo Shop
kuvankäsittelyllä tai Paint Shop Prolla.
Minulla on ollut 40 vuotta sama Nikon D 100 ja kaksi putkea, lyhyt ja
pitkä, zoomeja. Hyvin toimii ja kuvat kelpaavat julkaisuunkin lehdissä.- mikä kenno...
Tehtiinkö 40 vuotta sitten paljonkin digikameroita :D
- Waari
mikä kenno... kirjoitti:
Tehtiinkö 40 vuotta sitten paljonkin digikameroita :D
Eipä silloin ollut digistä vielä tietoakaan. Toisaalta, itsekin tässä parhaillaan skannailen omia kuviani 80-luvulta ja sitä ennen digimuotoon. Diat on jo kuvattu, värikuvia vielä tuhansia jäljellä, mustavalkofilmejä mapeittain. Ihan kivaa talviaskaretta näin eläkkeellä. Voi samalla muistella elettyä elämää. Nämä kaikki tuli kuvattua filmijärkkärillä. Nykyisin hyvä pokkari on paremmin käteen istuva ja taskuun mahtuva.
Tekniikka alkaa olemaan siitä kivassa vaiheessa, että kohtuukustannuksin on mahdollista tehdä kaikenlaista, mikä oli aikoinaan joko liian kallista tai muuten vaan mahdotonta.
- Linssin edestä
Onko niin että, kun kameraan on sijoittanut liian paljon rahaa niin työntekoa ei viitsi enää tehdä?? Kannattaisi tehdä muuta työtä ja palata sitten kameran takse kun inspiraatio vahvistuu.
- kenties avuksi
Ehdottaisin pieniä päivämatkoja tai yöpymisiä erilaisiin ympäristöihin (luontoa, kaupunkia, nähtävyyksiä), joilla näkee jotakin uudenlaista kuvattavaa.
- Amatööri
Aloittajalle.
Minulle ei selvinnyt, kuvaatko vain itsellesi, vai näkeekö kuviasi kukaan muu. Itse katselin omia kuviani aikani ja totesin, että olisi mukava kun muutkin näkisivät niitä. Ratkaisin asian valokuvablogilla.
Nyt muutaman vuoden jälkeen minulla on yli 20000 valokuvaa Wordpressissä, blogin seuraajia yli 170, kävijöitä 180 eri maailman maasta ja vierailijoita yhteensä yli 350000. Kuvistani pidetään, vaikka eivät ne ammattikuvaajien mielestä ole mitään lukuun ottamatta paria ammattikuvaajaa jenkeistä. He ovat nähneet niissä hyviä elementtejä. Mikäli aloitat valokuvabloggaamisen, käytä englantia.
Wordpress on paras, sillä siinä on ilmaista tilaa 3 gigaa. Voit esitellä yhtä kuvaa, monta kuvaa samasta aiheesta jne. Voit katsoa muiden kuvia, keskustella niistä jne. On olemassa ns. päivän aiheita ja viikkoaiheita, ihan miten haluaa.
Itse esittelen Suomea valokuvissani kuvakertomuksin. Se antaa sisällölle vapaat kädet ja mahdollisuuksia on paljon. En bloggaa suomeksi, sillä suomalaisten perusasenne on negatiivinen, ei kannustava ja rakentava.
Kuvaa ihmisten harrastuksia, kuten tilkkutöitä, eri kurssien päätösnäyttelyitä, Suomen kaunista luontoa kuten Lappia, kansallispuistoja, käy näyttelyissä, kuvaa erikoisuuksia, joita ei löydy muualta maailmasta, vaan ainoastaan Suomesta jne.
Alku voi olla hankalaa, mutta kun positiivisen rakentavasti kommentoit muiden blogeja, joissa on kuvia, niin kiinnostus herää sinunkin kuviin. silloin olet hyvällä tiellä ja voit alkaa nauttimaan valokuvauksesta.- Kuvistani pidetään?
Kävinpä vilkaisemassa keillä on yli 20 000 valokuvaa Wordpressissä.
Itse, itse itseä ei sieltä löytynyt Suomea valokuvissani kuvakertomuksin.
Missä mahtaa olla vika?
- hups hee
Pahin inspiraation tappaja on se, että tekee jostain pakon. Asioista pitää pystyä nauttimaan, inspiraatio tulee sen mukana. Kalliiden varusteiden haaliminen, oli mikä tahansa asia, monesti johtaa siihen, että nauttiminen/"leikkiminen" jää vähemmälle, ja mielessä on jonkinlaiset suuret odotukset, tai pakko.
Jätät kameran muutaman kertana kotiin, ja lähdet ulos. Lähes varmasti tulee hetki, että sadattelet, että "olisipa nyt kamera". Lähde sitten ulos kamera taskussa, mutta älä tavoitteena kuvata jotain, vaan nauttimaan maisemista/ilmasta jne. Toki ammattilaiskamerat ei taskuun mene, mutta kai asian voi jotenkin kompromissioida. - € on €
Ostin digikameran 199 € tarjous Olympuksen lähtö 419€. en oo yhtään ihmistä kuvannut. Kaikkea tavaraa sitä vastoin kyllä ja kauppoja syntynyt netin välityksellä.
Into säilyy niin kauan kuin € tulee sitten hiipuu kun loppuu € tuleminen.
Ihmeellinen € Kokeile etsiä paikkoja, joita ollaan rakentamassa. Kuvat siitä miltä paikka on ennen näyttänyt voisi olla yksi kohde. Myös kotikaupunkisi ja/tai kotiympäristösi kuvaaminen jälkipolville voisi tuottaa jotain intoa. Maailma tulee muuttumaan väkisinkin, jolloin historialliset kuvat voisivat olla mukavia :)
- VILI VILPERI
Niin, mikä se probleema oikein onkaan? Innostuksen puute vai huonot vehkeet? Kysyt miten into tulisi takaisin ja sitten kuitenkin alat selittämään "kamerassani on sitä ja tätä....". Olisit nyt keksinyt parempaa.
- onni on onnistuneet
Tulipas tästä suosittu.
"Ostitko kameran, koska se on hieno laite? "
Vastaus tuohon on se, että en. Aikoinaan ostin järjestelmäkameran, koska tavallinen digikamera jäi "kävyksi". Pokkarin kanssa tuli opeteltua asetusten säätöjä ja kun ne sitten oppi, alkoi tuntumaan että järjestelmäkamera olisi kaikinpuolin parempi ja helpompi. Onhan se kuvalaatukin aivan eri luokkaa ja se innosti vielä enemmän ostamaan sen ensimmäisen järkkärin.
Kuvaan vain itseäni varten, en laittele kuvia jakoon (enää.) Matkakuvia ehkä sukulaisille ;) Matkoilla toki on kamera mukana ja matkaa suunnitellessa miettiikin jo innoissaan mitä objektiiveja ottaa mukaan. Aina sitä ei kuitenkaan voi olla tien päällä; Välillä sitä on tosin tullut mietittyä, että mitä järkeä tässä touhussa oikein on. Kuvat vain jäävät ulkoiselle kiintolevylle, mutta onhan niitä kiva katsella sitten joskus. Tulee muistoja mieleen niistä hetkistä, välillä iloisia ja surullisia.
Joku ehdotti kokeilla videoiden kuvaamista. No, onhan sitäkin tullut "harrastettua". Se oli antoisaa puuhaa ja mukavaa. Haastattakin se antoi, mikä innosti taas jatkamaan. Välillä tuli löydettyä ihan omasta olohuoneesta kohtia, joista piti ottaa ihan kuvakin. Ehkä siis pitäisi valokuvauksenkin saralla jotain haastetta keksiä, kuten vaikka se ihmiskuvaus. Vaikuttaa kiinnostavalta. Ihan vaikka vaimo ruuanlaiton parissa. Tavalliset ihmiset tavallisissa arjen askareissa. - Leica-mies
Olen kärsinyt joskus ihan samasta ongelmasta! Sitten yhtenä päivänä näin naapurin pikkutytön pihalla kissansa kanssa. Hänen perheessään ei harrastettu valokuvausta, vaan lähinnä juopottelua yms. Mieleeni tuli, että ehkä tyttö haluaisi kuvan kissastaan, ja otin useita kuvia kissasta ja toimitin ne myöhemmin tytölle, joka ilahtui kovasti. Silloin ymmärsin, että minun täytyy käyttää kameraani muiden ihmisten ilahduttamiseen eikä ajatella vain sitä, mitä itseäni kiinnostaa kuvata. Tämä ajatus on sittemmin ohjannut kuvausharrastustani ja muuttanut sen paljon antoisammaksi.
- Canonisti minäkin
Hasselblad 500c/m
80 mm
Valotusmittari
Muutama filkkarulla
Omassa harrastuksessani oli kuollutvaihe ja tuolla se meni yli. Paluu ihan perusteisiin. Joku hakee samaa Lomolla. - sade.b
Kaikkein paras tapa saada inspiraatiota elämään, ja etenkin taideharrastuksiin, on matkustaa jonnekin missä et viellä ole koskaan käynyt. Mitä erilaisempi kohde ja kulttuuri kuin kotimaassa sitä varmemmin sanoisin tulet näkemään jotain inspiroivaa ja ikuistamisen arvoista. :)
- ExKuvaaja
Itse aloitin harrastukseni 90-luvulla filmijärkkärillä. Nuoren pojan rahat oli vähissä ja kuvaaminen kallista. Hannu Hautalan kirjoja tuli luettua ja valokuvausliikkeessä pyysin mahdollisuutta kehittää vain negat ja valita niistä paperikuvat jotka teetetään. Eihän se käynyt - joten kuvia piti ottaa todella harkiten.
Järkkäri, putket, salamat ja muu rekvisiitta painoi paljon - ja vei tilaa. Hyviä kuvia niillä tuli. Huomasin vain yhä useammin että haluaisin kuvata jotain arkista tilannetta (esim. osuin tulipalopaikalle kesken arkipäivän) mutta kamera oli kotona. Ulkoilureissuilla järkkäri kulki mukana mutta oli auttamattoman kankea kaivaa aina repusta esiin, ottaa kuva, pakata takaisin, ja kohta sama uudelleen. Aloin kuljettaa mukana laadukasta pokkaria joka oli nopea kaivaa vyöllä olevasta kotelosta ja joka oli käyttövalmis sekunnissa.
Valokuvausta tuli harrastettua lähinnä matkoja ja muita reissuja kuvaillen - kunnes kaverilla näin digikameran 2000-luvun alkupuolella. Digipolte alkoi olla suurta, joten ostin senhetkisen parhaan pokkarin Canon G3:n. Kuvasin, hämmästelin ja kuvasin lisää. Kuvaaminen oli halpaa ja kuvia pystyi ottamaan kokeilumielessä vaikka satoja eri asetuksilla. Laite sekä kuvaamisen halpuus toi intoa ja motivaatiota.
Kaverit ympärillä innostuivat myös pikkuhiljaa kuvaamisesta ja kalusto päivittyi nopeasti digijärkkäreihin. Itse olin kuitenkin nähnyt painavan järkkärin rajoitteet ja kun testailimme kuvanlaatuja, sain manuaaliasetuksilla otettua G3:lla yhtä hyviä kuvia kuin järkkärillä.
Kuvasin maisemia, kasveja ja samoja juttuja mitä filmiaikanakin. Mutta kun julkaisin niitä joillain netin alokuvafoorumeilla, saivat ne täystyrmäykset. Petyin suuresti ja aloin pohtia valokuvauksen mielekkyyttä. Aukea-nimisessä "taide" arvostelusivustossa arvostettiin parhaiten kuvia jotka oli mm. tehty kahdesta tai useammasta kuvasta liittämällä ja joista oli poistettu "heiniä" etualalta kuvankäsittelyllä. Aloin pohtia onko valokuvaus valokuvausta vai kuvankäsittelyä eli grafiikkaa? Sallin itselleni maksimissaan koko kuvaan kohdistuvia käsittelyjä kuten terävöitys tai kontrastin säätö. Yleensä en tehnyt kuville mitään vaan pyrin kuvaustilanteessa rajaamaan kuvan (oppinut filmiaikana) sekä säätämään asetukset siten ettei kuvalle tarvinnut tehdä mitään.
Samoihin aikoihin aloin pohtia mitä kuvillani teen. Saatoin kuvata hienon otoksen kukasta jossa oli sadepisaroita helminä, mutta mihin kuvaani käyttäisin? En motivoitunut siitä että jaoin kuvani muutamalle kaverille ja sain arvostusta. En motivoitunut lähettämään kuviani jonnekin kilpailuihin. Teinkö siis ison työn kuvauksessa ja kuvan jälkikäsittelyssä, vain siksi että tallentaisin kuvan kovalevyni syövereihin.- ExKuvaaja
Huomasin että eniten sain irti kuvaamalla ihmisiä ja siten että ihmiset eivät tienneet tulleensa kuvatuiksi. Mitä enemmän olin kärpäsenä katossa, sitä parempia kuvista tuli. Kun tuohon yhdisti teknisen onnistumisen, palkitsi se paljon. Haaste oli siis saada jaettua yhdellä still-kuvalla se tunnelma ja tilanne jonka itsekin koki paikallaolijana. Samoihin aikoihin aloin matkustella paljon. Aloin tehdä kaikista matkoistani matkakertomuksia siten että aloitin kuvaamisen jo kotona matkalaukkujen pakkausta kuvaamalla, jatkoin koko reissun ajan eri tilanteiden taltiointia ja pyrin mahdollisimman hyvään tekniseen laatuun sekä myös valokuvauksellisesti nostaa esille uusia kuvakulmia. Rajaus, erikoinen kuvakulma, terävyysalueen käyttö, jne...
Nykyään kuvaan lapseni kehitystä, matkoja samaan tapaan kuin ennen, mutta olen tehnyt muutamia reissuja jopa ilman kameraa - nautiskellen vain täysillä siitä ettei jatkuvasti tarvi kaivaa kameraa esille.
Uutta motivaatiota olen saanut videokuvauksesta ja sen editoinnista. Vaikka videokuvalla saa tuotua esiin monia valokuvauksellisesti haastavia asioita helpommin, on esim. matkakertomuksen editointi ja kuvaus haastavaa - jotta lopputulos olisi tarpeeksi lyhyt mutta silti kertoisi kaiken mitä haluan.
Olen seurannut kaverieni kuvausharrastuksen kehitystä ja useimmilla se on mennyt kaavalla; digipokkari, digijärkkäri, paljon putkia, parempia runkoja, parempia putkia, parempia salamalaitteita, kuvien jakoa kavereille, kalustopäivitystä, innostuksen lopahtaminen. Kuvaaminen on suurimmalla osalla jäänyt kun laitteet on päivitetty niin hyviksi kuin pystyy ja on varaa. Kamerat ovat maksaneet helposti tuhansia euroja. Mutta lopulta harrastajat ovat huomanneet että ei se kalusto tee kuvaajaa ja kuvausinto on lopahtanut.
Nykyään maailma on täynnä digikuvia ja kuvien suuri määrä on aiheuttanut kuvien inflaation. Enää ei jokin hieno maisema juuri sytytä - koska googlella voi hakea 100 vielä hienompaa maisemakuvaa. Vielä 10 vuotta sitten digikameran omistaja oli guru jo pelkästään sen vuoksi että filmikameran omistajat hämmästelivät miten hienoja kuvia digikameran omistaja ottaakaan - riippumatta siitä oliko kuva muuta kuin teknisesti onnistunut.
En pidä siitä että esim. youpic-kuvapalvelussa on suuri osa kuvista käsitelty siten että ne näyttävät samalta kuin taitava 3d-mallintaja olisi ne tehnyt pelkästään polygoneja vääntämällä. Tehostekeinona on joskus hienoa poistaa muut värit ja jättää esim. punainen, mutta jos kaikki kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi kuvakaappauksia tietokonepelistä, ollaan mielestäni väärällä polulla. Kuvat ovat teknisesti hienoja mutta eivät kerro mitään. En pidä nyky"valokuvauksesta" juuri siksi että kuvia väärennetään niin räikeästi. Toki filmiaikaankin tapahtui väärentämisiä kun kuviin lisättiin tai niistä poistettiin jotain osia, mutta se oli erittäin harvinaista ja vaikeaa. Näen kuvien osittaisen muokkaamisen sekä voimakkaat koko kuvaankin tehtävät muutokset dopingina. Kun digikuva otetaan, tehdään kameran prosessorilla sille jo kuvaushetkellä melkoisia kuvankäsittelytoimia. Tavoitteena on kuitenkin yleensä palauttaa sellainen kuva, joka kuvaajan verkkokalvolle on tallentunut sillä hetkellä kun hän on laukaisinta painanut. Toki pitää muistaa että digikamera mahdollistaa juttuja joista filmiaikana vain haaveiltiin; kuten HDR-kuvaus.
Itselleni on muodostunut myös jonkinlainen ongelma kuvien säilytyksen kanssa. Kuvia on paljon kiintolevyllä mutta en ole poistanut niistä paljoakaan. Reissukuvissa on siis helposti 5-10 kuvaa samasta kohteesta. Joitain reissuja olen siirtänyt nettigallerioihin valitsemalla parhaat otokset ja jakamalla kuvat kavereilleni. Olen väkisinkin pohtinut, mitä järkeä on kuvata jatkuvasti - mutta ei katsoa juuri koskaan noita vanhoja kuvia.
Kunnes... etsin kellarista jotain ja törmäsin muovikassilliseen valokuvia. Kuvia oli satoja ja ne olivat vielä valokuvaliikkeiden paperitaskuissa. Etsintämatkani venähti tuntien mittaiseksi kun selasin vanhoja kuvia. Muistot nousivat pintaan ja mieleen putkahti hetkiä niin rippileiriltä kuin vaellusmatkalta 14 vuotiaana. - ExKuvaaja
ExKuvaaja kirjoitti:
Huomasin että eniten sain irti kuvaamalla ihmisiä ja siten että ihmiset eivät tienneet tulleensa kuvatuiksi. Mitä enemmän olin kärpäsenä katossa, sitä parempia kuvista tuli. Kun tuohon yhdisti teknisen onnistumisen, palkitsi se paljon. Haaste oli siis saada jaettua yhdellä still-kuvalla se tunnelma ja tilanne jonka itsekin koki paikallaolijana. Samoihin aikoihin aloin matkustella paljon. Aloin tehdä kaikista matkoistani matkakertomuksia siten että aloitin kuvaamisen jo kotona matkalaukkujen pakkausta kuvaamalla, jatkoin koko reissun ajan eri tilanteiden taltiointia ja pyrin mahdollisimman hyvään tekniseen laatuun sekä myös valokuvauksellisesti nostaa esille uusia kuvakulmia. Rajaus, erikoinen kuvakulma, terävyysalueen käyttö, jne...
Nykyään kuvaan lapseni kehitystä, matkoja samaan tapaan kuin ennen, mutta olen tehnyt muutamia reissuja jopa ilman kameraa - nautiskellen vain täysillä siitä ettei jatkuvasti tarvi kaivaa kameraa esille.
Uutta motivaatiota olen saanut videokuvauksesta ja sen editoinnista. Vaikka videokuvalla saa tuotua esiin monia valokuvauksellisesti haastavia asioita helpommin, on esim. matkakertomuksen editointi ja kuvaus haastavaa - jotta lopputulos olisi tarpeeksi lyhyt mutta silti kertoisi kaiken mitä haluan.
Olen seurannut kaverieni kuvausharrastuksen kehitystä ja useimmilla se on mennyt kaavalla; digipokkari, digijärkkäri, paljon putkia, parempia runkoja, parempia putkia, parempia salamalaitteita, kuvien jakoa kavereille, kalustopäivitystä, innostuksen lopahtaminen. Kuvaaminen on suurimmalla osalla jäänyt kun laitteet on päivitetty niin hyviksi kuin pystyy ja on varaa. Kamerat ovat maksaneet helposti tuhansia euroja. Mutta lopulta harrastajat ovat huomanneet että ei se kalusto tee kuvaajaa ja kuvausinto on lopahtanut.
Nykyään maailma on täynnä digikuvia ja kuvien suuri määrä on aiheuttanut kuvien inflaation. Enää ei jokin hieno maisema juuri sytytä - koska googlella voi hakea 100 vielä hienompaa maisemakuvaa. Vielä 10 vuotta sitten digikameran omistaja oli guru jo pelkästään sen vuoksi että filmikameran omistajat hämmästelivät miten hienoja kuvia digikameran omistaja ottaakaan - riippumatta siitä oliko kuva muuta kuin teknisesti onnistunut.
En pidä siitä että esim. youpic-kuvapalvelussa on suuri osa kuvista käsitelty siten että ne näyttävät samalta kuin taitava 3d-mallintaja olisi ne tehnyt pelkästään polygoneja vääntämällä. Tehostekeinona on joskus hienoa poistaa muut värit ja jättää esim. punainen, mutta jos kaikki kuvat näyttävät siltä kuin ne olisi kuvakaappauksia tietokonepelistä, ollaan mielestäni väärällä polulla. Kuvat ovat teknisesti hienoja mutta eivät kerro mitään. En pidä nyky"valokuvauksesta" juuri siksi että kuvia väärennetään niin räikeästi. Toki filmiaikaankin tapahtui väärentämisiä kun kuviin lisättiin tai niistä poistettiin jotain osia, mutta se oli erittäin harvinaista ja vaikeaa. Näen kuvien osittaisen muokkaamisen sekä voimakkaat koko kuvaankin tehtävät muutokset dopingina. Kun digikuva otetaan, tehdään kameran prosessorilla sille jo kuvaushetkellä melkoisia kuvankäsittelytoimia. Tavoitteena on kuitenkin yleensä palauttaa sellainen kuva, joka kuvaajan verkkokalvolle on tallentunut sillä hetkellä kun hän on laukaisinta painanut. Toki pitää muistaa että digikamera mahdollistaa juttuja joista filmiaikana vain haaveiltiin; kuten HDR-kuvaus.
Itselleni on muodostunut myös jonkinlainen ongelma kuvien säilytyksen kanssa. Kuvia on paljon kiintolevyllä mutta en ole poistanut niistä paljoakaan. Reissukuvissa on siis helposti 5-10 kuvaa samasta kohteesta. Joitain reissuja olen siirtänyt nettigallerioihin valitsemalla parhaat otokset ja jakamalla kuvat kavereilleni. Olen väkisinkin pohtinut, mitä järkeä on kuvata jatkuvasti - mutta ei katsoa juuri koskaan noita vanhoja kuvia.
Kunnes... etsin kellarista jotain ja törmäsin muovikassilliseen valokuvia. Kuvia oli satoja ja ne olivat vielä valokuvaliikkeiden paperitaskuissa. Etsintämatkani venähti tuntien mittaiseksi kun selasin vanhoja kuvia. Muistot nousivat pintaan ja mieleen putkahti hetkiä niin rippileiriltä kuin vaellusmatkalta 14 vuotiaana.Kuvat ovat menneisyyttä mutta tärkeitä. Vaikka elämä tässä ja nyt sekä edessä - on tärkeää että voi muistella myös menneitä. Elämässä on ollut vaiheita jolloin on pystynyt tekemään asioita joita ei enää pysty tai uskalla. Tai joita ei edes kiinnosta enää tehdä. Silti niiden muistelu on kivaa ja ne antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Hyppäsin joskus laskuvarjolla - mutta minulla ei ole yhtään valokuvaa todisteena. Jälkikäteen olen katunut, miksi en ottanut kuvia. Niitä olisi ollut kiva näyttää lapsille. Valokuva on tietynlainen todiste. Se on myös muistamisen apuväline. Ihmisen muisti on rajallinen ja vaikka sen syövereissä on paljon hetkiä, niiden nostaminen esille voi olla mahdotonta ilman apuja. Monesti vanhoja valokuvia selaillessa muistaakin ko. tilanteet kuin eilispäivän.
Kuvatkaa, arkistoikaa kuvat luotettavasti (miettikää myös tulipalon mahdollisuutta). Kuvatkaa elämää ja nykyhetkeä. Kuvatkaa kuvakertomuksia jotka yhdessä ja oikeassa järjestyksessä kertovat tarinan. Kuvatkaa katoavaa arkkitehtuuria. Kuvatkaa vaikka lapsen kasvot joka ikinen päivä vuoden ajan ja tehkää niistä video. Valokuvat ovat asia joita ei ehkä arvosta nyt, mutta joita saattaa arvostaa 40-vuoden päästä aivan eri tavalla.
Liian monille valokuvausharrastus on teknisesti täydellisen kuvan saalistamista. Itse arvostan enemmän vaikka neulanreikäkameralla kuvattua epäterävää suttua, joka kerto tarinan.
- muki
kuulostaa masennukselta, mene terapiaan
- puupsit
Olen ammattilais pornon kuvaaja ja ehdottaisin pikaista tapaamista seksikellarissasi
- kuvansanoma
Into voisi tulla siitä, että poikeat rajusti mitä aiemin tehnyt! Se on rutinoitua tekemistä josta paukut loppu.
Kokeile macro-kuvaamista ihan rengas-salaman kanssa uuteen mailmaan tai hanki salamalaitteita 6kpl ja valaisen kohteita niillä mielikuvituksen kanssa...
Kuvaa kuvasi mahalaan ollen eli perspektiivin vaikutus kohteisiin!
Kuvaa pitkiä valotuksia esim vähintään 15sek. tai minuutti....
keksi kuvausreisulle teema vaikka "2 sekunttia" ja kuvien yhteis valotusaika on se kaksi sekunttia yhden päivän elämästä...
Kuvaa normaaipolttovälin linssillä ja uhohda ne tele-optiikat kokonaan niiden tarpeettomuudenkin ja heikon valovoiman syystä!
Käytä suppeaa paperinohutta terävyysaluetta kuvissa!
Käytä mahdollisimman laajaa terävyysaluetta kuvissa!
Kuvaa kuvapareja joilla voi muodostaa 3D kuvia!
Kuvaa laajoilla kameran asetuksilla mitensattuu, mutta laita muistiin kokeilut.
Kuvaa kuukausi pelkästään mustavalkoisesti, se avartaa vaikka väreissä supistuu!...
No tässä muutama vihje, kyllä se siitä into kohenee! - halpaa huvia
Vaihda kuvaamisen ideaa kertoimella erilaiseksi! Kuvaa kaikkea jopa selällään maaten....
Macro-kuvaamisessa riittää puuhaa melkoisesti tai usean salaman (3-7kpl) kanssa kikkaillen muuttuu kuvaaminen kiinostavaksi ihan 100% varmasti!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781805Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161514
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12119450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191193Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61182hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121136Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291131Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71114