Kun parisuhdekriisin sanotaan olevan seitsemän vuoden välein, onko kriisi silloin kymmenkertainen kun täytetään 70?
kriisi
kriisitär
64103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Seitsemän vuoden kriisi tarkoittaa aviovuosia, ei ikää, 70 vuoden ikä ei liity siihen millään lailla.
Jos joka seitsemäs vuosi on kriisi, eikö se silloin ajoitu seitsemänkympin kohdalle?
Kenen, vaimon, miehen vai molempien? Jos ollaan eri-ikäisiä.
Eihän se iän mukaan tule, vaan suhteen keston!
Oman kokemukseni perusteella olisin taipuvainen uskomaan, että jos yhteistä taivalta on kestänyt 30 vuotta tai enemmän, tuskin enää kovin suuria kriisejä on edessä. Ainakaan jos siihen asti on elelty sopuisasti.
Ei ole vielä meillä näkynyt :)
Jokaiseen avioliittoon kuuluu ja tulee vääjämättä aina silloin tällöin kriisivaiheita erisyistä,
uskottomuus on pahin kriiseistä, se usein johtaa avioreoon, ei aina kuitenkaa jos puolisot sattuvat olemaan älykkäitä ja hakeutuvat pari terapiaan miettimään mikä elämässä on tärkeintä,
usein se vanha ensirakkaus saa voiton,
sillä elämän loppupuolella on elämä taivaalista kun vanhukset vanhenee yhdessä elämä on osattu panna järjestykseen,
Onko epänormaalia jos ei ole kriisejä ollenkaan?
Minäkin odotan kauhulla sitä ensimmäistä!
Minä luulen jot mun kriisikiintiöni on jo täys tässä elämässä :).
Minustakin tuntuu että ei enää tule kriisejä....ja jos vaikka solmisi parisuhteen ....niin montaa seitsemän vuoden kriisiä ei enää mahdu...mutta voihan sitä yksikseenkin jotain kehittää...vaikka ei olekaan kenelle naputtaisi ...että wcpaperirulla on taas väärinpäin ja hammastahnatuubia painettu väärästä päästä...
Niin, kriisejähän on muitakin kuin parisuhteeseen liittyviä. Kriisit kuuluvat elämään, väliin isommat, väliin pienemmät.
Kaikenlaisia kriisejä on lehdet pullollaan...ikäkriiseistä on kai ensimmäinen ...kolmenkympinkriisi...ja siitä jatkuu sitten muut ikäkriisit....
Heh. Sanotaankohan niitä yleisnimellä elämä :).
Ei taida kukaan solmia parisuhdetta vielä synnytyslaitoksen toukkafarmilla...
Kriisinsä voi halutessaan vetää nenuunsa minä vuonna huvittaa.
Eipä ole meillä näkynyt moista, kriisiä.
Ihminen on kummallinen.
Vaikka tietää jonkun tekemänsä johtavan kriisiin, niin tekee hän vaan.
Luojilleni kiitos, antoivat he minun syntyä välin-pitämättömänä.
Kykenemättömänä välittämään mistään turhan-päiväisyyksistä,
H.
Onko sinulla tunne-elämää?
Jotkut voivat syntyä tunnevammaisiksikin, kunei tunne niin ei tunne.
Tuskinpa sentään niin kummallisia olemme, että tieten tahtoen kriiseihin hakeutuisimme. Yksilöinä siis...
"Luojilleni kiitos, antoivat minun syntyä välin-pitämättömänä."
Tuo kuulostaa kyllä aika riipaisevalta, ja jatkon "Kykenemättömänä välittämään mistään turhan-päiväisyyksistä" seuraukselta.
"bessie"
Kummallista on myös se, että aletaan kummastelemaan jonkun ihmisen syntyjä-syviä.
Tuosta saan aina tunteen että minun halutaan olevan saman-lainen kuin muidenkin.
Ihmisen tunne-elämä voi todellakin olla toisen-lainen.
Eikä se tarkoita että häneltä jotain puuttuu.
Se tarkoittaa yksin-kertaisesti että hän toisin suhtautuu.
Joku ihminen sortuu suruun, tuskaan, onneen.
Minä taas alan miettimään miksiköhän tässä kävi näin.
Ja kun olen sen itselleni selvittänyt saatan todeta:
Noh, näin sitten tällä-kertaa.
Katotaanpa miten menee ensi-kerralla.
Kertojahan ihmisen elämässä riittää niin, että jotkut niihin melkein tukehtuvatkin.
Mikä kummallisinta, jotkut ihan kaipaavatkin niitä.
Varsinkin toisten kertomana.
Jos pystyy rakastumaan rakastumisen-tunteeseen, niin miksi ei sitten kuoleman-tunteeseen?
H.
Kuullostaa rationalisoinnilta. Siis että tunteet (joita tietenkin on) seliseliselitetään puhki ja lokeroidaan sitten ö-mappiin. Puolustusmekanismi jos mikään. En usko olenkaan että olet syntynyt niin erilaiseksi, että sinulla ei ole kykyä empatiaan, myötäelämiseen, tunteisiin. Olet vain ne selittänyt pois.
Sivusta sanoen............
Tai voihan ainakin pyrkiä analysoimaan tapahtumia ja näin tavallaan ulkoistamaan itsensä tunteista. Onko se mahdollista se on taas toinen juttu. Mutta ei kai sekän tarkoita et ihminen välinpitämätön ois vaan pyrkimys suhtautumaan aioihin on erilaista?
Anteeksi?
Kirjoitit keskustelupalstalle...
Olisin ollut halukas keskustelemaan tuosta ajatuksestasi, että ihmiset olisivat niin "kummallisia", että he jo johonkin ryhtyessään tietäisivät että ei tämä päättyy "kriisiin", mutta jatkaisivat siitä huolimatta.
Toisessa kappaleessa kerroin vain, mitä ajatuksia nuo sinun lauseesi (itse julkaisemasi!) minussa herättivät, siinä kaikki.
Varmasti en lähestynyt asiaa sillä mielellä kuin vastauksesi ensimmäisen kappaleen perusteella arvelen sinun luulevan, ei sinne päinkään!
Sorry, ylimääräinen "ei" tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Aioin ensin kirjoittaa "tietäisivät että ei tämä hyvin pääty."
Olen tässä hunkszin kanssa aikalailla samoilla linjoilla, mitä tunteisiin ja niistä täällä kertomiseen tulee.
Kummasteluja piisaa.
Jos kirjoitat kuten tunnet ja ajattelet, kohta on joku selittämässä kuinka väärässä olet ja kuinka sinun pitäisi tuntea ja ajatella.
Ihme päällepäsmäreitä täällä on yllättävän paljon.
Jokainen elää ja tuntee omalla tavallaan, ei siihen mitään keittiöpsykologin ohjeita tarvita. Etenkään ellei kyseistä kirjoittajaa eikä hänen tunne-elämäänsä paremmin tunne.
"Paloma.se.co"
Kuten jo kommentoin, tulee tunne että minun halutaan olevan samanlainen kuin
muutkin.
Minä en kuitenkaan ole koskaan itkenyt, saati valittanut.
En edes lapsena, kun kissani haudattiin.
Äiti teki kyllä parhaansa, kunnes huomasi että ei kannata.
Sen jälkeen hän ei ihmetellyt minussa enää mitään.
Eikä isäkään.
Liekö sota oli heille opettanut ihmis-luonteiden erilaisuuden kriisi-tilanteissa.
En osaa sanoa.
Olen myös sanonut täälläkin, että en tiedä mitä rakkaus on.
Luultavasti osaan rakastaa, mutta en osaa sitä ilmaista tavan-omaisesti.
En myöskään koskaan tunne vihaa siten kun sitä kuvataan.
Tunnistan kyllä vasten-mielisyyteni, kun tajuan siihen syyn.
H.
"bessie"
Minulleko?
H.
No näinhän se on Anceli. Kuitenkin kun nyt ollaan keskustelupalstalla ja jolainen tuo oman tyylinsä ja ajatuksensa esiin häytynee myös sitten sietää herännyt keskustelu aiheesta. Minä ainakin omalta osaltani kirjoitan asioista, joita kukin kirjoittaja tuo aiheeseen, en kirjoittajasta. Siitähän se mielipiteiden ja ajtustenvaihto syntyynee? Ei kai kukaan voi määrätä toiselle mitä tai miten hänen tulee tuntea tai kokea. Tai ainahan näitä yrittäjiä piisaa, mutta kyllä jokainen aikuiseksi itseään luuleva osaa asettaa nämä "ohjeet" omaan arvoonsa, ts analysoida ja koittaa ymmärtää, vai kuinka :)?
Ymmärrän senkin että stävä puoltaa toista täälläkin.
"Olen myös sanonut täälläkin, että en tiedä mitä rakkaus on.
Luultavasti osaan rakastaa, mutta en osaa sitä ilmaista tavan-omaisesti.
En myöskään koskaan tunne vihaa siten kun sitä kuvataan.
Tunnistan kyllä vasten-mielisyyteni, kun tajuan siihen syyn"
Hienosti ja oikesstaan aika mielenkiintoisestikin avauduttu. Ja luulen että et ole ainutlaatuinen tapaus tässä maailmankaikkeudessa kuitenkaan. Olen kuullut muistakin.
Lusiina, tietenkjin täytyy sietää arvostelua, mutta kun joku sen tekee pelkkien palstakirjoitusten perusteella, ihmistä tuntematta, niin joskus tuntuu siltä, että sormi pystyssä neuvotaan toista.
Keskustelu on aivan eri asia kuin toisen ohjeistaminen, ellei tämä johonkin kinkkiseen kysymykseen sitä hae.
Minun väitettiin vasta eilen olevan vihamielinen, näin kirjoitti nimimerkki jonka kanssa olen kai pari viestiä vaihtanut.
Olen samaa mieltä ystävän kanssa silloin, kun sitä todella olen, en siksi, että hän on ystävä. Tuostakin on ihan viime aikoina sanktioita osakseni tullut.
Tuo sormi pystyssä neuvominen tulee suhteuttaa palstan luonteeseen, jos et sitten varmasti tiedä että joku tuntee sinut myös oikeasti. On kai minuakin nimitelty jopa maailman vanhimman ammatin edustajaks iym ym ei niin mairittelevilla nimillä täällä mutta en ole milläsäkkään koska itse tiedän olen ko vai enkö :) Eri asia jos vaikka kirjoitelttaisiin facebookissa, silloin ollaan jo ihan eri tasolla.
Kiitos vastauksestasi ilman moralisointeja ja kritiikkiä. Ei kaikki muutkaan ole samanlaisia. Toiset on empaattisempia, toise avoimempia, toiset eivät mielellään puhu tunteistaan vieraille. Minä en mielelläni puhu tunteistani tutuille, mieluummin sitten vieraille :) tekee vähemmän kipeää.
Minua tuossa alempana arvosteltiin "keittiöpsykologiksi" ja kyllä se on totta että mielelläni etsin syitä ihmisen psyykestä, elämänkokemuksista. (On minulla jonkunverran opintojakin takana) Tietenkin tämä on kaikki pseudopsykologiaa koska ei toisesta ihmisestä osaa tehdä arvionteja tuntematta lainkaan. Sinä tunnut kyllä senverran tutulta pitkän palstakirjoittelusi perusteella että siinä lipsahtaa helposti luulemaan tutummaksi kuin onkaan. Pyydän siis anteeksi kevytmielistä suhtautumistani sielusi tuntemukseen :)
"Paloma.se.co"
Minulleko?
H.
Huoh.
Sinulle juuri.
Ensimmäisessä sinulle osoitetussa viestissäni ei ehkä tarpeeksi selvästi näkynyt mistä olisin toivonut keskustelua. Uusi yritys.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että yksilöt jo ryhtyessään johonkin, vaikka "tietävät" sen päättyvän "kriisiin", tekevät sen silti. Parisuhteista oli aloituksessa kai kysymys.
Kirjoittaessani "Yksilöinä siis..." mielessäni oli, että voisi olla kiva keskustella vähän siitäkin kuinka kummallista on, että massana me painamme surutta tappi irti täysillä kohti syviä vesiä, edellinen kriisilasti osin purkamatta kyydissä ja uusi kriisi lähes varmasti edessä.
Ihan itse katsoit tarpeelliseksi kirjoittaa miten välin-pitämätön ja sen myötä turhan-päiväisyyksien yläpuolella sinä olet, ja muotoilit sen kuten muotoilit. Kerroin vain tekstisi minussa herättämät ajatukset.
SINULLE, Hunksz/isohoopiste!
Nimenomaan sinulle.
"bessie"
Ihmisen elämä on täynnä kirjallisuutta.
Lisäksi radio ja telkkari tökkivät.
On isi ja äiti, joskus mummo ja pappa ja Poliisi.
Kyllä minä uskon että ihminen tietää mitä tekee.
Minä olen aikasti huono syventymään massaan, koska itse liihoittelen jo sen
pinnalla.
Se on tämän ikääntymisen vika.
Nuorena olisin kyllä yhtynyt tappeineni.
Joten irroita vaan, se mitä teillä tytöillä nyt on,
Ja heittäydy pyörteisiini.
Mutta muista kuitenkin...
Koi ei koita perinteisellä lässyllä.
Minä en ole sanonut olevani turhuuksien ylä-puolella.
Sanoin että en osaa osallistua.
SINULLE, IsoBer....ze
Anteeksi?
H.
"Paloma.se.co"
Mikset sitten laita sitä halia, jotta tietäisin kenelle kirjoitat.
Sana hellä on tässä: HUNKSZ
Saat laittaa jotain lutuakin.
Ilman suurennus-lasiakin.
Joskus tekisi mieleni yhtyä kansan-osiin, jotka eivät pidä hyvänä naisten
kouluttamista.
Muualla kuin kotona.
Olisi mukavaa vapauttaa nainen liikkeeseen ihan itse.
Turhaa anteeksi pyydät.
Itsehän sinua viestimään vonkaan.
Joten pidä minua edelleenkin läheisenä naapurina.
Salaisena unelmana.
H.
Paloma kiltti, en vastannut sinun vaan hunkszin viestiin, enkä sanonut sinua saati ketään nimelltä mainittua nimimerkkiä keittiöpsykologiksi.
Yleistä vaan tuntuu olevan tällä palstalla, sen olen havainnut.
Nuo opiskeluun ja työkokemukseen viittaukset saattavat joistakin tuntua itsensä ja tietämyksensä korostamiselta.
Kaikilla tämän ikäryhmän ihmisillä on takanaan jo paljon elämänkokemusta ja käsitykset omista tuntemuksistaan.
Yleisellä palstalla keskustellaan yleisesti, kaikkien ja kaikentasoisia kouluja käyneiden kanssa.
Siksi jonkun sormi pystyssä neuvominen voi toisesta tuntua ohjeistamiselta.
En minä siitä hernettä vetässyt enkä edes pahoittanut mieltäni; tiesin että vastasit Hunkszille, mutta oletin tuon "keittiöpsykologin" kommentin aiheutuneen minun vastauksestani; myönnän toki sen että minulla on keittiöpsykologin taipumuksia aivan riittävästi :) Koulutukseen ja ammattiini viittasin vain selittääkseni miksi, en itseni korostamiseksi, vaan selitykseksi siihen miksi minulla aina välillä lipsuu. Se on taas luonteenominaisuuteni että yritän aina löytää selitystä kaikkeen.
No hyvä niin.
Kommentoin lähinnä tuohon hunkszin kummasteluosioon,
koska joskus olen itsekin jonkinasteista ihmettelyä toimiani kohtaan havainnut.
Taipumuksia on saattaa olla minullakin, mutta kun joskus olen erehtynyt julistamaan, että minulla kymppi psykologiassa, saamani palautteen perusteella vedän matalaa linjaa.
Vähän samaa vikaa, selityksiä yritän löytää ja penkoa kaikella tavalla syitä esiin. :)
Hunkzs
Lukutaidottomat, radiottomat ja televisiottomatkin tekevät asioita.
Kysymyshän ei ollutkaan siitä, tietävätkö vaiko eivätkö ihmiset mitä he tekevät. Siitäkin muuten olen toista mieltä kuin sinä. Joskus tietävät, joskus eivät, luulisin.
Ja joskus tietävät, joskus eivät MIKSI he jotain tekevät.
Etkö koskaan itse kyllästy tuohon omaan 'perinteiseen' lässyysi? Ja taas kerran muistutan, että sinä et mielestäni ole ollenkaan kiinnostava keskustelun aihe.
Taisit sinä sanoa. Kiittelit luojiasi, siitä että olet saanut syntyä välin-pitämättömäksi, kykenemättömäksi välittämään mistään TURHAN-PÄIVÄISYYKSISTÄ. Aiheenahan ei ollut mikään halpisrihkama, esim.. Joka sekään ei kaikista ole turhanpäiväistä.
Tuota mäkin olen ihmetellyt, miksi hän kääntää kaikki asiallisetkin aloitukset jollakin tavalla itseään koskeviksi. Sulle ja palomalle lässyä ja itsensä kehuskelua, kaikki ei ole kohdallaan, se on selvä.
"bessie"
Näköjään, sait toiseltakin kommentin.
Jään odottamaan mitä hänelle vastaat.
Minusta tuntuu että hän on halpis-rihkamaa.
Minun kanssani ovat monet eri-mieltä.
Ja niin on hyvä.
H.
Heitän vielä ilmaan yhden ajatuksen: olitkos hunksz koulukiusattu?
"lusiina"
Olen jo aikoja sitten sanonut että olen koulu-kiusaaja.
Tyhmyyden vihaaja.
H.
Just, siinä kohden välinpitämättömyys ei sitten enää riittänyt. Osanottoni.
Aloitappa se laskeminen Elon laskuopin mukaan.
Vuosi jona menit naimisiin lisäät siihen 7 = kriisivuosi ja siihen taas 7 = toinen kriisivuosi jne.
Olipa sinulla näsäviisas aloitus :)
Mitenkäs toi nyt on, kun olen kuullut että se ensimmäinen seitsemäs vuosi on kriittinen Ja jos sen yli pääsee niin kaikki menee hyvin. Mulle tosin se kriisi tuli vasta yheksän vuoden päästä.
Joo ja mulle kolmen ja kahdentoista :)
:) meille ei sen jälkeen ole tullut yhtään ja yhessä ollaan oltu kohta 25v.
Ei meillekään enää sen jälkeen ja kummankaan kanssa emme enää ruopkaile saman pöydän ääressä :). Muuta kuin satunnaisesti.
Ei aina onnistu yhdessä vanheneminen ja tulee ero,mutta ero on kuolemakin ja sama tuska edessä.
Joo, ei ihmisestä päällepäin näe, mikä on miehiään esimerkiksi.
Itse kerran erehdyin miehestä ja luulit häntä snoppailijaksi ja tärkeileväksi, myös huumorintajuttomaksi.
Kunnes tutustuin ja niin makeita nauruja en ollut saanut pitkään aikaan, eikä merkkiäkään tärkeilystä.
mikä on parasta riisissä
Riippu riisistä, minä tykkään Jasmiinista, puuroriisit erikseen.
Mä tykkään Pariisista,kävin siellä kerran
Niin, leikkautit siellä hiukset.
Kriisin ainekset ovat minusta läsnä kaikissa ihmissuhteissa kaiken aikaa, mutta paljonhan tuosta seitsemästä vuodesta puhutaan.
Tahtoisin uskoa, että viime kädessä ihminen itse päättää, onko kriisi umpikuja vain mahdollisuus uuteen.
Erityisen ongelmaherkät ihmiset voivat olla kriisissä kaiken aikaa, toiset taas eivät ole moksiskaan, vaikka isojakin asioita tapahtuisi, sietävät paljon, antavat anteeksi paljon - myös itselleen.
Itse taidan kuulua noihin ongelmaherkkiin, mutta onneksi ongelmaherkät henkilöt ovat usein analyyttisiä ja selvityvät kriisistä ajattelunsa avulla.
Mutta kuten jo sanottiin, joskus ajattelu voi johtaa tunnetyöskentelyn laiminlyöntiin...
Tarkkaa peliä - kriisityö ja koko elämä..))
Jos nyt aloittaisin parisuhteen saman ikäiseni kanssa,
niin juuri seitsemänkymppisinä
se suuri kymmenkertainen kriisi iskisi.
Mutta ollaan vaan,
niin ei tartte edes olla kovin kriisitietoinen.
Kriisi on yksilöllinen,eikä se täällä selviä.
Minulla on matala stressinsietokyky ja siitä johtuen saan kriisin helposti aikaiseksi :(
Riisi on terveellistä,en tulisi toimeen jos kotona ei olisi riisiä.
Joskus tuppaa puuroutumaan vaikkei pitäis, riisiä kerrakseen :(
Hirvee kriisi, kun ei pian neljäänkymmeneen vuoteen ole ollut ainuttakaan kriisiä.
Kai saumaton yhteensulautuminen kestää kaikki vastaantulevat asiat, eikä niitä miellä miksikään kriisiksi.
Ainakin tähän asti.