Mitäs mieltä olette seuraavasta: Olemme 50 uusiopari, kummallakin aikuiset lapset ed.liitoista, asuvat omillaan, osalla jo omia lapsia. Kaikki muuten sujuu hyvin kaikkien osapuolten kesken, mutta kun jokin juhlapyhä lähestyy, alkaa mahoton rumba siitä kuka missäkin juhlapyhät viettää. Viime joulun alla sitten ilmoitimme mieheni kanssa kaikille että emme ole kotona vaan matkustamme muualle jouluksi ja niin teimme. Nyt osa lapsista on vieläkin vähän nyrpeissään asiasta. Joskus tuntuu että meitä ei oikein ymmärretä sen tähden että emme suinkaan aina halua isoa joukkoa ympärille, vaan omaa rauhaa. Tietenkin tapaamme porukalla, mielestäni ihan tarpeeksi usein ilman juhliakin. Jotenkin tuntuu että nykyajan *nuoriso* ei aina ajattle muitten tilannetta vaan aina pitäisi päästä mahdollisimman helpolla. Olemme esittäneet aikanaan myös sellaista vaihtoehtoa että vuorotellen viettäisimme jokaisen kotona jonkun juhlapyhän, mutta kun siitä on vaivaa kuulema.... Onko kokemuksia, olisi mukava kuulla vastaavista tapauksista.
Oikeus kaksinoloon
me kaksi
33531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Saahan sen ongelman tästäkin jos haluaa.
kuulostaapa tutulta! mekin olemme 50 uusiopari. kun menimme naimisiin mieheni lapset olivat vielä opiskelemassa ja ajattelin että kunhan valmistuvat ja löytävät työpaikan ja perustavat perheen niin mekin sitten vihdoin saamme viettää kahdenkeskisiä viikonloppuja! mutta ei!
tilanne oikeastaan paheni! vanhimmalla pojalla on nyt perhe ja 2 lasta ja he tulevat lähes joka viikonloppu meille ja odottavat täyttä palvelua! miniäpuoli nukkuu 12 tuntia ja 12 tuntia makaa sohvassa tv katsellen, joskus iltapäivällä saa vaatteet päälle! poikapuoleni hoitaa lapset viikonloppuisin jotta nuori äiti saa levätä viikonloput!
minä laitan ruoat ja viikonlopun jälkeen on pakko siivota ja voi sitä pyykin määrää!
joskus tuntuu että en enää jaksa!!! meiheni mielestä kaikki on ok!
No, heräräpä se miniäpuoli aikaisemmin. Alat vaikka kahdeksalta imuroimaan tai muuta meteliä pitämään. Ja jos se meinaa jäädä sohvalle koko päiväksi, käy sanomassa ruuanlaiton aikaa, että tuleppas kuorimaan sipuleita, pesemään perunoita, tee salaatti ja kata sitten pöytä.
Kyllä minun anoppini kehtaa pyytää minulta apua, eikä valita vain netissä. :D
Aloittaja vastaa; kiitos mielipiteistä - korostan vielä sitä että emme ole mitenkään kieltämässä lapsiamme kyläilemästä , jutussa oli kysymys siitä ottavatko aikuiset lapset tarpeeksi vanhemmat huomioon. Huomioitavaa että myös me mieheni kanssa olemme vielä työelämässä mukana, työpäivät tässä iässä jo vähän rasittavatkin.....Ja meidän tapauksessa asia ei ole uusi asia, jo vuosikaudet tätä on tapahtunut, joten luulisi *lapsosten* jo tottuneen meihin uutena parina.
Itsekkyyttä tai ei, en kuitenkaan hyväksy -, omilta enkä vierailta lapsilta- sitä ettei toisten rauhaa kunnioiteta.
Kuulostaa kyllä erikoiselta, asutteko lähekkäin ? Onko asiasta keskusteltu lasten kanssa? Tulkitsen vastauksesi siten, että ette ole kunnolla keskustelleet vaan oletat, että nuorten pitäisi automaattisesti ymmärtää ilman, että te itse miehesi kanssa vetäisitte rajat. Olettehan aikuisia?
Te itse kyseisen toiminnan mahdollistatte tai sitte laitatte touhulle pisteen!
Itse miniänä en edes haluaisi mennä mieheni vanhemmille perheeni kanssa, koska en muuten olisi tekemisissä heidän kaltaisten ihmisten kanssa. (Siellä myöskin "kohtuujuominen ja ruuan kanssa alkoholin nauttiminen" on todellisuudessa ihan jotain muuta kuin itselleen uskottelevat). Menemme kuitenkin aina silloin tällöin, koska mieheni ja hänen vanhempansa sitä haluavat. Minulla ei ole koskaan tullut mieleenikään, että osallistuisin ruuanlaittoon tai siivoukseen millään tavalla, koska en sitä koskaan heiltäkään odota kun ovat meillä. Tosin sitten kun ovat vanhempia ja liikkuminen tai yleensäkin eläminen on hankalampaa tai vaivalloisempaa niin tottakai täytyy sitten sielläkin tehdä hommia.
Luulen oikeasti, että ne ovat ne teidän omat lapset, jotka haluavat pesueineen sinne teille. Eivät ne heidän kumppanit. Voin ihan kuvitella mieheni minulle sanomassa "lähdet sinne sitten rentoutumaan ja lepäilemään eikä sun tarvitse siivota eikä tehdä ruokaa" ja väsynyt miniäparka luulee, että kaikilla on katon alla samansuuntaiset ajatukset. Ja isovanhemmat repeilevät liitoksistaan...
No katsos kun vanhemmuus ei lakkaa olemasta siihen, että lapset kasvaa aikuiseksi. Lapset tarvitsevat edelleenkin vanhempien tukea erilaisissa elämäntilanteissa. On kuitenkin ihan ymmärrettävää, että haluatte viettää myös yhteistä aikaa kahdestaa ja siihen on teidän itsenne vedettävä rajat. Antaa lasten olla nyrpeänä, olethan vanhempi ja viisaampi. Jos muutatte totuttuja kuvioita niin älä odotakkaan sen tapahtuvan noin vain vaan ymmärrä se, että lapsiltakin vie aikaa tottua muutoksiin. Teidän täytyy uusioparina kestää se, ettei kaikki tapahdu napin painalluksella.
Ehkä ajattelitte, että kun lapset on aikuisia niin saatte uusioperheen myötä alkaa elää uutta nuoruuttanne eikä teidän tarvitse käsitellä sitä miten ero on vaikuttanut lapsiinne. Vaikka he ovatkin aikusia niin muistuttaisin tässä siitä, että ero kuitenkin koskettaa myös heitä vaikka ero onkin helpompi käsitellä aikuisena. Perinteet luovat turvaa ja kun perinteet rikkoutuvat se luo turvattomuutta. Olkaapa siis kärsivällisiä ja sen sijaan, että syyttäisitte nuorisoa. Koittakaa ratkaista tilanne rakentavasti puhumalla. Samalla tavalla tämänkaltaiset asiat ratkaistaan ihan ydinperheissäkin.
Vanhemmuss ei lakkaa koskaan, mutta kyllä aikuisten perheellisten lasten nyt pitäs tulla toimeen jo itsenäisinä vanhempina omille lapsilleen, eikä olla riippuvaisia omista vanhoista vanhemmistaan, kyllä kasvatus on mennyt metsään, jos aikuiset perheelliset lapset roikkuu omissa vanhemmissan.
En tarkoittanut perus itsenäisyyttä vaan sitä, että lapset tarvitsevat vanhempiensa tukea ja perhettä. Nykyään ilmeisesti halutaan elää vain yksin ja itselleen. Suku ja kaikki muut nähdään uhkana sille omalle hedonistiselle elämälle? Erolla on aina seuraukset. Niinhän lapsiakin kasvatetaan, jos teet jotakin on sillä seurauksia. Myös vanhempien pitää kantaa valinnoistaan johtuvat seuraukset. Tässä tapauksessa lasten on totuttava uuteen tilanteeseen. Ei voi olettaa, että kun perheessä on uusi ihminen ja kuviot menneet uusiksi, että aikuisetkaan lapset tottuisi siihen heti. Se vaikuttaa kaikkeen kuten yhteiset juhlat jne. Lapsetkin varmasti tottuvat tilanteeseen, mutta miksi teille vanhemman väen ihmisille on niin vaikeaa keskustella asioista rakentavasti? Kai se on sitten sitä vallanhalua....
Vallanhalua?????????????? en nyt ymmärrä eikö sinusta ole sitten outoa, että aikuiset melkeen nelikymppiset lapset lapsineen tulee omille vanhemmilleen täyshoitoon melkeen joka viikonloppu, minusta se on outoa, eikä se tarkoita sitä, että heitä ei hyväksyttäisi, mutta kyllä jotain on mennyt pieleen jos näin tapahtuu.
Tuollainen tilanne syntyy vain silloin jos vanhemmat sen itse sallii ja toisaalta jos myös passaa ja höösää kokoajan. Meillä on appivanhemmat just sellaisia, että koko ajan saisi olla topuuttelemassa, että voisivat välillä ottaa vähän rauhallisemmin vaan kun ei. Koko ajan kauhea hössö päällä ja suuna päänä joka suuntaan. Esimerkiksi tuovat omat ruuat mukanaan kun tulevat meille kylään kun ilmeisesti meidän nuorten tekemä ei kelpaa?!
Sitä ollaan niin osaavinaan tehdä kaikki paremmin. Sitten ollaan niin polleana ja marttyyrina. Moititaan nuoria uusavuttomiksi ruokapöydässä ja tehdään itsestä iso numero. Mitäpä jos ensiksi lopettaisitte sen höösäämisen, itsenne ja taitojenne korostamisen ja antaisitte nuorten tehdä itse. Antakaa vastuuta älkääkä tehkö kaikkea puolesta. Tuollaisen tilanteen aiheuttava vain höösääjä vanhemmat. Minulle tuollainen on todella outoa, koska omien vanhempien kanssa aina tehty kaikki yhdessä koko perheenä. Esim, ruoka tehdään monesti äidin kanssa vuorotellen tai yhdessä kun kyläillään. Mutta hän ei olekaan mikään hössö, jonka on pakko olla pätemässä koko ajan. Osaa myös antaa meidän nuorten tehdä asiat omalla tavallamme. Oman kokemukseni mukaan taustalla voi olla myös kontrolloivia persoonia, jotka tekevät kaiken jos muut eivät tee asioita juuri heidän tavallaan. Mielummin sitten vaikka passataan niitä omia aikuisia nelikymppisiä lapsia kuin annetaan ja vaaditaan heidän tehdä itse asioita. Sitten kun lapset eivät ole oppineet omatoimiseksi niin syytetään lapsia eikä nähdä mikä virhe on tullut tehtyä ;).
Jospa vaan kertoisitte oman mielipiteenne ja tarpeenne ja toiveenne rauhallisesti ja selkeästi. Ilman tunnekuohua.
on kysymys teidän kodistanne teidän rajoistanne teidän elämästänne.
ei siitä mitään riitaa tartte kehitellä.
tai sitten teoilla kuten joku ehdotteli imuroimista aamutuimaan jne. Se voi saada nuoretctajuamaan että heillä vois olla mukavampaa omassa kämpässä.
Kyl uusper-eet on syvältä tämänkin takia. Menettää paitsi lapsuudenkotinsa ja -perheensä, myös niihin liittyvät perinteet. Vanhat uusioparit menkööt itseensä ja miettikööt. Onko se uus kul.....ta nyt tosiaan tärkeämpi kuin omat lapset.
tässä oli kysymys juuri siitä että ei vanhat uusioparit enää jaksa passata lapsiperheitä! mekin ollaan vielä kumpikin työelämässä ja olisi mukava levähtää joku viikonloppu!
tuntuu ettei nykynuoriso osaa yhtään ajatella että ei tämän ikäiset ihmiset enää jaksa passata nuorta lapsiperhettä joka viikonloppu!
Kuten tuolla aikaisemmin jo totesin, niin te itse sellaisen toiminnan mahdollistatte ja sallitte, jos ette saa suutanne auki. Silloin on turha rutista ja olettaa, että nuoriso tietäisi mitä oikeasti ajattelette, kun kerran hiljaa passaatte.
Lähtekää seuraavana viikonloppuna miehesi kanssa hotelliin levähtämään. Älkää edes ilmoittako nuorille, ehkä heidän silmät avautuisi.
Aloittaja kiittää kommenteista, ja olen saanut rohkeutta ottaa asia esille siinä mielessä että ilmoitin ettei tällä kertaa hiihtolomilla tulla meille koska vietämme sen aivann kaksin (puoliso on opetusalalla joten usein minäkin lomailen koulujen lomien aikaan) . Olen varannut hotellin muutamaksi päiväksi joten Tallinna kutsuu Kyllä se tästä kun otetaan asia vaan esille rauhallisesti keskustelemalla.
Viettäkööt hiihtolomansa missä lystää, samaa mieltä, ei kuulu enää isän paapoa jos kerran on äiti jolla ei muuta tekemistä! Samaa mieltä. Sano samaan syssyyn ettei trvi tulla joulunakaan eikä kesällä, tai enää ollenkaan, työ haluutte olla vaan kahestaa.
Kyllä minäkin sanoisin jos mulla olisi mies jolla kakaroita, mielle ei tulla jos ei ole oikeeta asiaa tai rahaa maksaa paapomista.
Voi jestas kun lukee näitä vanhemman väen juttuja. Oletteko oikeasti noin lapsellisia, että ette osaa keskustella asioista normaalisti lastenne kanssa? Mielummin lähdette tyyliin yhtäkkiä johonkin hotelliin viikonlopuksi mitään sanomatta kuin sanoisitte lapsille suoraan, mutta kohteliaasti että olemme jo vanhoja ja väsyneitä emmekä jaksisi joka viikonloppu hoitaa lapsia. Joko teillä käy ylpeyden päälle myöntää, että olette tulleet vanhoiksi tai sitten teiltä puuttuu alkeellisemmatkin kyvyt keskustella asioista ja oletatte nuorison ymmärtävän sanomattakin. Haloo, suu on sitä varten, että sillä puhutaan. Onneksi on itsellä sellaiset vanhemmat joiden kanssa näistä tämänkaltaisista asiosta on aina voitu puhua suoraan puolin ja toisin. Ei sitä aina itsekkään jaksa mennä omien vanhempien luo jne. Aikuiset ihmiste, opetelkaa puhumaan!
Puhuminen on eri asia kuin kuunteleminen - voipi olla että aikuiset *lapsoset* eivät kuuntele mitä halutaan kuulevan. Puhua voi kuin ruuneperi, mutta eri asia onko siitä aina hyötyä.... joskus voi olla vanhempien puoleltakin ihan oikein tehdä jotain lapsellista/radikaalia jotta kaikkien silmät ja korvat avautuisivat...
Ap ei ole vastannut mitään siihen onko asioista puhuttu edes lasten kanssa. Oletan, että ei koska hän ei ole siihen mitenkään kommentoinut ;).
Kersoille vois laittaa kelloajat koska tulee teille täyshoitoon. Vaikka joka 7 tiistai kello 17-17.45 välisellä ajalla, ja muulloin ei.
On kurjaa kun lapset tuodaan vaan hoitoon eikä heidän oma äiti viitsi heitä hoitaa. Kun on erottu on erottu eikä toista osapuolta saa enää lapsilla rassaa.
Snaokaa tiukasti että nyt ei tulla, koti on teidän eikä päiväkoti.
Nyt sinä bimpo olet tajunnut asian ihan väärin, kyse oli perheellisistä aikuisista lapsista joilla oma elämä ja perhe ja juoksivat paapottavana lapsineen melkeen joka vl vanhempien luona.
Ei aikuiset perheelliset lapset mitään päivähoitoa tarvii, ääliö.
Ei teidän ongelma ole omien lastenne vierailut, vaan se, että te ootte kierrätys-/uusiopari. Teille molemmille sen TOISEN lapset ja lapsenlapset on vaan vieraita räkänokkia, jotka tulevat "passattaviksi". Siksi te ette jaksa niitä normaalin perheen tapaan. Normaalit isovanhemmat eivät pidä lastenlastensa vierailuja "passaamisena" ja "ilmaisena lastenhoitoapuna". Etenkään jos pilttien omat vanhemmat on mukana hoitamassa niitä. Hyi yök mitä porukkaa.
No olipas taas outo kannanotto. Ymmärrän aloittajan tilanteen ihan täysin.
Me olemme mieheni kanssa uusioperhe ja molempien lapset aikuisia. Minulla lapsia enemmän, miehelläni yksi.
En silti jaksa/ välitä aina juhlapyhien tms. aikana kyläilystä.
Eiköhän me vanhemmat ole jo osamme tehty silloin kun lapset oli pieniä.
Miksi nyt ei saisi olla omaa aikaa ja rauhaa.
Tajuan hyvin myös sen, että toiset loukkantuvat siitä, että heitä ei kutsuta kylään esim. jouluna. Se otetaan niin henkilökohtaisesti.
Itse sanon omilleni ainakin ihan suoraan, että ei, nyt ei käy.
Pitäisikö meidän isovanhempien odottaa siihen asti, että lapsemme on nelikymppisiä.
Minusta on myös perin outoa se, että vanhemmat passaa ja hössää lapsiaan. Lapset eivät opi tähän elleivät vanhemmat itse lapsiansa siihen opeta. Omat vanhempani eivät ole koskaan olleet mitään hössääjä tyyppiä ja varmaan siitä syystä meidän perheessä ei olla koskaan luusuttu toisten nurkissa liian usein vaan jokainen pääsääntöisesti hoitaa oman tonttinsa eikä kaikkia juhlapyhiä vietetä aina samassa talossa.
Jos lapset käyvät kotona aina passuutettavana niin olisiko pieni peiliin katsomisen paikka? Jos passataan niin ihan varmasti lapset tulevat passattavaksi kotiin, koska miksi itsenäistyä jos jossakin joku tekee kaiken puolesta. Mieheni on just sellainen, jonka pitäisi päästä joka juhlapyhä kotiinsa kun on siihen passuuttamiseen tottunut. Itse en lähde aina mukaan kun en koe, että jaksan istua passattavana kovin montaa päivää. Mies kun tulee kotiin niin kehuskelee miten oli taas hyvä palvelu ja ruoka tuotiin nokan eteen...että näin. Ja arvatkaapa vaatiiko tämä passattu isäntä sitten sitä samaa passuutusta minultakin kotona...näin se menee kun on tottunut siihen, että vanhemmat hyppää kun huutaa ja saa kuninkaallisen kohtelun. Mies parka kun yrittää jotain tehdä itse hyökkää äiti sieltä tyyliin " tuleekohan tuosta nyt mitään " ja " ei sinun tarvitse, anna minä näytän ". Ja todellakin, kyseessä nelikymppisen äiti (ja isäpuoli).
Hei , aloittaja tässä kirjoittelee ja yrittää vastailla kritiikkeihin. On mukavaa että asia puhuttaa näinkin paljon, ilmeisesti *kalikka on sattunut* sekä vanhempiin että aikuisiin lapsiin. Hyvä näin. Muutamia mieleen jääneitä asioita/kritiikkejä: Meillä on todella peiliin katsomisen paikka mutta vain siitä syystä että emme ole viitsineet aiheuttaa turhia kismoja lastemme kanssa. En ole muistaakseni sanonut lastemme ikävuosia, eivät ole 4-kymppisiä, vaan ikävuosia on 25-34. ja mitä tulee passaamiseen, en todellakaan kanna ruokaa nenän eteen, tottakai laitan sitä, ja aina joku auttaa. Kysymys on vain siitä että emme haluaisi melkeen jokaviikonloppuista seuraa, vaan joskus myös oleiulua kaksistaan, ei ole liioiteltua eikä paljoa vaadittu. Se vaan ärsyttää että jotkut lapsistamme eivät tajua sitä ITSE. En myöskään itse tunge lapsiemme koteihin liian usein enkä kutsumatta (en edes omieni), muistan jo ekan avioliiton vuosilta , ettei ollut kivaa kun anoppi oli oven takana usein ja kutsumatta. Kaikille oma rauha ikään katsomatta. Mutta on toki niitäkin isovanhempia ja nuoria perheitä jotka viettävät usein viikonloppuja yhdessä, se on heidän onnensa. Mitään asiaa ei kannata yleistää - jokaisella on omat tapansa. Iloista kevään jatkoa !
"Se vaan ärsyttää että jotkut lapsistamme eivät tajua sitä ITSE. "
Eli olin siis oikeassa. Teillä ei ole puhuttu asioista lasten kanssa vaan oletatte, että lapset ymmärtää sanomattakin. Lapset voivat oikeasti luulla, että kaipaatte heidän seuraanne. Eivät he ilkeyttään teille tule, laiskutaan tai mitään muutakaan sellaista. Puute kommunikoinnissa voi aiheuttaa juuri tämänkaltaisen tilanteen. Riita ei varmastikkaan synny jos keskustelette asiasta kohteliaasti. Tosin tilanne olisi varmaan eri ydinperheessä. Ydinperheisiin lapset saavat yleensä mennä aina kun haluavat ja koti on paikka johon on aina tervetullut. Ymmärrän toki miten pulmallinen tuo tilanne on teille.
En tajuu kuinka jotkut 22-25v jaksaa omia vanhempiaan joka viikonloppu, minä 25v en kyllä aina jaksa mutsia, joka valittaa kuinka kipee hän taas on ja kuinka hankala faija on ja faija on kova neuvomaan ihan päivänselvistä asioista. Silti rakastan vanhempiani, ja olen heille kiitollinen kaikesta.
Mieluummin vietän viikonloppuni oman ikäisten seurassa.
No, perheissä on erilaiset tavat. Toiset ovat perherakkaampia kuin toiset. En jaksa itsekkään käydä vanhemmillani kovin usein. Hyvä jos edes pari kertaa vuodessa käyn, mutta jotkut jotka asuu lähellä toisiaan voi käydä useinkin. Riippuu varmaan perheestä ja myös ihmisten luonteista. Jotkut tuntuu vain olevan niin kovin sukurakkaita. Silloin vaan pitää keskustella asioista kuten jo olen moneen kertaan sanonut.
Meillä minä päätin, ettei miehen lapset tule meille ilmoittamatta eikä salaa. He ovat velvollisia kaksi viikkoa etukäteen kertomaan milloin tulevat ja milloin lähtevät. Sen verran odotamme heiltä kunnioitusta meitä kohtaan, ja arvostavansa isänsä uutta puolisoa, hänhän on nyt perheessä yksi päättäjä ja suvun ensimmäinen nainen.
Hyvin ovat uskoneet mitä sanoimme ja toivoimme, eivät ole tulleet koskaan enään ilmoittamatta, ja hyvin pitävät sanomansa.
On kurjaa jos meille tunkevat täysihoitoon.
Mies piti lapsilleen puhuttelun ja sanoi että minä en pidä heistä enkä halua kovin usein heitä meille.
Toivoisin että tulisivat vaan pari kertaa vuodessa.
lässyn, lässyn ,lissu......