Me olemme lapseton pariskunta.Minä olen 34 ja mieheni 35. Emme ole hedelmättömiä, mutta lapsia meillä ei silti ole. Olemme seurustelleet teini-ikäisistä asti.Kun olin 19-tulin raskaaksi,olin juuri alottanut yliopiston ja meillä ei tosiaan ollut resulsseja pitää lasta,emme myöskään olleet varmoja yhdessä olostamme,tehtiin pitkän mietinnän jälkeen päätös, abortti.Kummatkin jatkoivat opintoja ja menimme naimisiin täytettyäni 20,olimme varmoja siitä,että tahdomme olla yhdessä loppuelämän.Olin 27,kun halusimme lapsen ja sen saimme. Meille syntyi terve poika, olimme perhe. Muutettiin rivariin ja alettiin suunnittelemaan oman talon rakentamista. Isäni oli mukana rakentamassa, mieheni on rakennusalalla ja teimme mieleisemme pienen omakotitalon,jossa oli myös tilaa Kristianin mahdolliselle pikkusisarelle. Kun Kristian oli kahden vanha pääsimme muuttamaan uuteen taloon.Krissulla oli oma huone ja tilaa temmeltää,minulla puutarha pläntti hoidettavana ja
miehelläni työhuone.Meillä oli myös koira ja kissa, jotka jouduimme antaa pois pojan tullessa allergiseksi. Siitä alkoi luopuminen.Koti tuntui kodilta, meillä kaikilla oli hyvä olla.Suunitelmiin alkoi tulla toisen lapsen hankinta.Suunnitelmat muuttui.Krissun ollessa neljä, poika sairastui verisyöpään.Hirveä shokki koko perheelle. Taistelimme syöpää vastaan,joka viimein voitti,pojan juuri ehdittyä täyttää viisi.Poika olisi nyt seitsemän. Kristianin huone on nyt vierashuone,lasten tapeteilla. Suuri suru, oli rikkoa jo parisuhteemme, meillä on takana pitkä vaikea taistelu ja raskas luopuminen. Yhtäkkiä pieni poikamme on poissa, talo tuntuu niin hiljaiselta.Mielessämmme kävi myös muutto pois talostamme, mutta emme halunneet enää menettää sitä,ei kaikesta voinut päästää irti.Täällä me vielä asustelemme. Ennen lapsi vei suurimman osan ajastamme, nyt on sitten koitettu keksiä muuta puuhaa.Isäntä rakentaa terassia, minä olen ostanut oman hevosen ja sitä käyn hoitamassa, ratsastelemassa ja muuta.Viikonloppusin ollaan usein yhdessä tallilla pari-kolme tuntia. Lomilla ollaan matkustelu, välillä autonkanssa ja muutama matka ollaan tehty lentokoneella, suunitelmissa on matka joululomalla etelän lämpöön. Olemme myös sisustanut kotia, laittanut saunaa ja kylppäriä,Krissun huoneen tapetitkin varmaan on vaihdettava,kun meille ei näillä näkymin lapsia enää tule.Olemme ottaneet kaksi koiraakin,kun perheessämme ei ole allergisia enää..Kyllä koirakin piristää kummasti.Krissu on mielessä joka päivä,poika on meidän sydämessä. Elämä voi muuttua kerta heitolla..mutta on vain jaksettava painaa eteenpäin=)
miehelläni työhuone.Meillä oli myös koira ja kissa, jotka jouduimme antaa pois pojan tullessa allergiseksi. Siitä alkoi luopuminen.Koti tuntui kodilta, meillä kaikilla oli hyvä olla.Suunitelmiin alkoi tulla toisen lapsen hankinta.Suunnitelmat muuttui.Krissun ollessa neljä, poika sairastui verisyöpään.Hirveä shokki koko perheelle. Taistelimme syöpää vastaan,joka viimein voitti,pojan juuri ehdittyä täyttää viisi.Poika olisi nyt seitsemän. Kristianin huone on nyt vierashuone,lasten tapeteilla. Suuri suru, oli rikkoa jo parisuhteemme, meillä on takana pitkä vaikea taistelu ja raskas luopuminen. Yhtäkkiä pieni poikamme on poissa, talo tuntuu niin hiljaiselta.Mielessämmme kävi myös muutto pois talostamme, mutta emme halunneet enää menettää sitä,ei kaikesta voinut päästää irti.Täällä me vielä asustelemme. Ennen lapsi vei suurimman osan ajastamme, nyt on sitten koitettu keksiä muuta puuhaa.Isäntä rakentaa terassia, minä olen ostanut oman hevosen ja sitä käyn hoitamassa, ratsastelemassa ja muuta.Viikonloppusin ollaan usein yhdessä tallilla pari-kolme tuntia. Lomilla ollaan matkustelu, välillä autonkanssa ja muutama matka ollaan tehty lentokoneella, suunitelmissa on matka joululomalla etelän lämpöön. Olemme myös sisustanut kotia, laittanut saunaa ja kylppäriä,Krissun huoneen tapetitkin varmaan on vaihdettava,kun meille ei näillä näkymin lapsia enää tule.Olemme ottaneet kaksi koiraakin,kun perheessämme ei ole allergisia enää..Kyllä koirakin piristää kummasti.Krissu on mielessä joka päivä,poika on meidän sydämessä. Elämä voi muuttua kerta heitolla..mutta on vain jaksettava painaa eteenpäin=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjoitit, että olette lapseton pariskunta. Minun mielestä ette ole lapseton pariskunta. Olete kerran tullut äidiksi ja isäksi. Olette kyllä menettäneet lapsenne traagisesti, mutta ei se tarkoita, että olisitte lapseton pariskunta.
Voimia teille molemmille!
Koittakaa jaksaa!
Hei!
Kovasti on elämä kohdellut teitä. Meillä yli vuosi yritetty omaa lasta mutta mitään ei vaan kuulu. Hoidoissa ollaan ihan alku vaiheessa. Jokaisella on omat surunsa ja murheensa ja välillä tuntuu aivan uskomattoman vaikealta ja miettii että kuinka tällä kaikella voi olla jokin tarkoitus. Te olette saaneet tutustua teidän omaan lapseen vaikka traagisesti hänet menetittekin ja en voi edes kuvitella tuskaanne....
Teillä on kuitenkin varmaan ihania muistoja hänestä ja sillä jaksaa päivästä toiseen.
Pitäkää huolta toisistanne ja värikästä syksyä teille.
Olet kirjoittanut viestin jo joku aika sitten, enkä tiedä luetko vielä näitä viestejä. Mutta tahdon joka tapauksessa sanoa, että tunnut voimakkaalta ihmiseltä, vaikka oletkin menettänyt paljon, liikaa. Jaksat katsoa eteenpäin. Luottaa tulevaisuuteen. Nostan todellakin hattua sinulle, teille. Itse olen aika varmasti lapseton ja masentunut. Saisimme kaikki ottaa teistä mallia.
Vielä tässä runo teille, kaipauksen helpottamiseksi, voimaksi:
" Unen purppurasiltaa pitkin tule,
kun kaipuu on lohduton.
Pidä kädestä kiinni silloin,
kun minulla vaikeinta on.
Ja luokses kun tulen - milloin,
ole vastassa minua silloin. "