Nii kysysin nytte pojilta että voisitteko kuvitella olevanne suhteessa tytön kanssa jolla on jonkinlainen masennus? jaksaisitteko tukea ja rakastaa vaikka toisella meneekin huonosti, viiltelee käsiään ja syö mielialalääkkeitä? mitä ylipäänsä ajattelette tytöstä jos on tälläsii ongelmii.
Itelläni siis on mania/masennus ja syön lääkkeitä, olen itsetuhoinen. Sehän nyt teitä varmaan kiinnosti ihan vitusti, mutta kuitenki. Helpottas vaa niin paljo oloo ku sais joltai rakkautta.. niiii mutta siis takaisin asiaan :) kertokaas pojat
Itelläni siis on mania/masennus ja syön lääkkeitä, olen itsetuhoinen. Sehän nyt teitä varmaan kiinnosti ihan vitusti, mutta kuitenki. Helpottas vaa niin paljo oloo ku sais joltai rakkautta.. niiii mutta siis takaisin asiaan :) kertokaas pojat
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juu :) ei sillä olis väliä
Mä olen itse mielenterveysongelmainen myös ja seurustelin samaan aikaan pojan kanssa. Mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa seurustella, mutta jotenkin musta tuntuu, ettei mulla ole oikeutta kaataa sitä kaikkea mun paskaa tavallisen elämän kultaisen keskitien löytäneen taakaksi. Siinä hajoavat molemmat, kun toinen ei jaksa ja tarvitsee apua, eikä toinen osaa lohduttaa ja lopulta väsyy.
En suosittele, mutta voihan se jollakin muulla toimia.
Voisin, en ole kyllä itsekkään mieleltäni ihan terve vaikka en masentunu ookkaa.
itse olen ollut nyt vuoden parisuhteessa tytön kanssa , joka viiltelelee ja kärsii satunnaisin väliajoin masennuskohtauksista (joista ilman veistä ei nähtävästi selvitä, jollei itse ole paikalla.). Mutta muuten on parisuhteen aika ollut mukavaa ja avannut omiakin silmiäni tietyille asioille kuten huumeille (jotka jääköön kokeilematta) ja mielialanaaltoiluhäiriöille.(olen sivutoimisesti palokunnassa). Vastaukseni siis on, että kyllä jaksaa poikakin olla rakastavainen masentuneen tytön kanssa. Mutta muista, että valehtelu ja asioiden lievittäminen on pahasta silloin jos poika oikeasti välittää sinusta. Siinävaiheessa on molempien tunteet pelissä.
Okei, kiitti näistä vastauksista :)