Oliskohan niin, että vanhemmiten tottuu kuoleman ajatukseen tai jos sairastaa pitkään.
Oliskohan niin
peter
6364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mieluummin tiukasti elämän syrjässä kiinni. Se tulee kullekin aikanaan jote turha sitä on mielessään vatvoa
oikein tohtinut ajatella koko asiaa.
Joskus ,kun heittäytyy pohtimaan yleensä elämän tarkoitusta,tulee myös mieleen kuolema.
Vähän pelottava se ajatus on,kun ei osaa varautua/tietää, miten se tapahtuu.
Hyvähän se on ,kun ei tiedä,jaksaisiko sitä elää ja odottaa.
Jotenkin tuntuu niin kaukaiselta ja kuitenkin se voi tapahtua huomenna.
Toivon,kun kuoleman aika tulee,se tapahtuisi nopeaan,en haluaisi kitua.
Pelkurimainen pioni*
on tottakai valmistautua tulevaan eli siis väistämättömään kuolemaamme. Vielä älykkäämpi ottaa selville missä aikoo viettää iäisyytensä. Jos asiat ovat ylöspäin kunnossa ja selvillä, kuolema ei ole pelottava asia. Päinvastoin.
todistettu,en ole älykäs,harmi aina paljastuu.
En aluksi oikein ymmärtänyt vastaustasi, mutta nähtävästi pahoitit mielesi. Nyt on kyllä minun syytä mennä itseeni ja pyytää nöyrästi anteeksi töppäystäni. Rakastan sinua SkillaN (niin hyvin kuin tässä nyt tämän palstan perusteella tutustumisn kautta voi), enkä suinkaan tahtonut pahoittaa mieltäsi. Anna anteeksi.
Sitä tahtoo niin helposti innostua kaikesta itseä kiinnostavasta eikä aina tule ajatelleeksi toisia ja ettemme ole aina samoista asioista innoissamme. Olen niin vähän aikaa kirjoitellut tänne, etten aina tule muistaneeksi, että kaikki viestit näkyvät. Eikä kai ole tarkoituskaan, että olisimme samaan muottiin valettuja ja samoin ajattelevia. Lupaan yrittää olla rakastavampi tästä lähin. Halaukset!
niin vakavasti, enemmän minä sitä itselleni todistelin,eikä minusta ole vaikea tunnustaa ,että olen vähän ajattelematon kirjoituksissani.
Ei ole mitään anteeksi pyydettävää,mutta kun pyysit,totta kai saat.
Äläkä tämän takia laita itseäsi "kontrolliin" sano mitä mieleesi tulee,kyllä ne on täällä opittava hyväksymään ja on jo opittukin,paljon pahempaakin.
Kiva vaan ,kun sinäkin olet olemassa ja kirjoittelet,jatketaan yhteishengessä.
Vilpittömästi tätä mieltä ja halit sullekin,Skillanilta.