niin mihin se kaikki tieto menee, jonka hän eläessään omasi? Opetteleeko ihminen asioita vain, jotta ne kuollessa häviäisivät tuhkana tuuleen? En haluaisi uskoa, että asiat ovat niin huonolla tolalla. Haluaisin uskoa, että hänen tietämyksensä _elää_ mutta se täytyy vain löytää.
Kun ihminen kuolee,
etsimässä...
109333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 109
Vanhimmat
Maailma on tietoa täynnä ja lisää tulee.
En haluaisi kuitenkaan olla mikään passiivi.
Kaikki periytyy, tauditkin
Uskotko, että hänen tietonsa on nyt minun tietoni? Koska minä toivon sitä?
On on tieto on siirtynyt geeneissä
Tarkoitan sitä tietoa, jonka hän elessään omasi. Minä haluan säilyttää sen!
Meinaat, ettei lapsen tarvi opetella lukemaan, jos lukutaito on peritty geeneissä?
Hän tarkoitti geeneillä sellaista mattoa, jolta ponnistaa, mutta minä haluan sen valmiin tiedon siirtyvän minuun!
taito tulee tiedon myötä. On hyvä oppia kun on perinyt taidon siihen
parinkymmenen vuoden kuluttua se on nippelitietoa, mailma muuttuu.
En halua olla mikään maailman orja, joka määrittelee minut. Minä haluan määritellä maailman!
Tietoa on joka paikassa, ei sitä voi eritellä.
Kyllä minä sen käsitin, henrille vain uskaltaa sanoa jotain hupsuakin.
Sellaista keinoa ei taida olla, jolla imee toisen ihmisen aivokapasiteetin omiinsa.
Ihmiskunnan kokonaisäly ja -viisaus karttuu ajan myötä, ihmisikä on niin lyhyt, ettei suurta jalostumista ehdi tapahtua si nä ainaka yksilölle.
Kunhas säilyttää ihmisyytensä, ja muiden kunnioituksen.
Minä uskon, että on. Minulla on lapsen usko enkä siitä luovu.
Usko toki, kun tulee autuaaksi omalla uskollaan.
Millaista masiinaa mahdat tarkoittaa.
Minä en tiedä muuta, kuin mitä vanha polvi uusille opettaa ja kertoo.
Sellaista masiinaa, missä usko muuttuu todeksi.
Ei sellaista apuvälinettä ole olemassakaan.
Ihmisen itsensä on uskonsa uskottava, ei sitä mistään lahjaksi saa.
Ei mitään saa ilmaiseksi, ilman oman itsensä tekemistä.
Onko ihmistä olemassa?
Samoin kuin tietokoneesi tieto, krematoriossa se häviää.
Niin varmasti, jos uskot niin, mutta minä olen erilainen kuin sinä. Me olemme yhtä kuin omat uskomuksemme. Minä uskon, kunnes asia muuttuu todeksi.
Aikansa sitä käyttää hyödykseen ja kuoltuaan sitä ei enää tarvitse.
Ihminen on enemmän kuin lehmän pötsi! Sinä olet lehmän pötsi, jos uskot niin.
Sinähän sen tiedät mikä minä olen. Toivottavasti tuo tärkeä tieto säilyy sinulla vielä kuoltuasikin, ettei ihan hukkaan mene.
Jos on eläessään onnistunut siirtämään tuleville sukupolville
hiljaista tietoa, se säilyy.
Ehkä nämä seuraavat siirtävät sitä hiljaista tietoa taas eteenpäin.
Kun isoisä kertoo lapsenlapselleen kalastuksen niksejä joita hän on ehkä saanut omalta isoisältään, näin se menee, se tieto ei kuolemassa katoa.
Pah, nyt rupesitte erittelemään tietoa, loputon aihe
Minäkään en osannut sanoa RosaLiinille mitään, kun hän muuttui niin maalliseksi.
Rosaliin on maallinen, no minkälainen hänen pitäisi olla
Tarkoitus on kohota maalisuuden yläpuolelle.
Kun päästää liiat höyryt aivokopastaan, niin palaa taas maan pinnalle takaisin.
Mitä hyvää on maan pinnalla? Hyvyys on maan pinnan yläpuolella.
Tosi syvällisesti harkittu ja loppuun asti mietitty aloitus ; (( Ei kai kukaan tee tällaistä aloitusta ihan tosissaan?
No otan kuitenkin osaa ja vastaan.
Tieto jää jos tiedolla on arvoa.
Tietoa on joka paikassa, ei sitä voi määritellä
Ei pidä paikkaansa. Tiedottomuudessa ei ole tietoa mistään.
Maailma on täynnä tiedon määrittelyjä.
Asia kuin asia niin tieto määritellään ja vielä pilkotaan niin pienen pieniksi tiedon murusiksi..
Aika hyvin toimii lause:
Luulo ei ole tiedon väärti.
Niin kauan kun joku asia ei ole tosi se ei ole tietoa.
Oletukset, aavistukset ja kuvitelmat yms
Tykkäät jaaritella tästä voit jaaritella loputtomasti
Kunnioita toisen uskoa kuin omaasi. Etkö usko mihinkään?
alotukseen,,
juu, se riippuu siitä onko henkilö kirjoittanu kirjan tiedoistaan, ja siitä onko hän jutellu paljon elämän viisauksia omille jälkeläisilleen, siis tieto ei katoa koskaan jos on läheisiä omia ihmisiä paljon elämän erivaiheissa,
joskus tieto jopa leviää ympäristöön riippuu ihmisen harrastuksista ja kuinka paljon hänellä on ihmiskontatakteja ollu elämässä, ja paljon muusta ihmisen toiminnasta yhteiskunnassamme,
Hän oli olemassa.
Henkilökohtasesti olen pikkasen allapäin kun mulla ei oo poikaa jolle voisin opettaa niit asioita joita osaan.
Korvauksena olen töissä yrittänyt nuoremmille kertoa tietojani,vanhan ukon horinat ei vaan aina kiinosta kun puhelintakin pitää rapsuttaa.
Minusta tuntuu että ollaan just nyt sellases murrokses et meiän oppimat tierot ja tairot ei kelpaa kun kaikki muuttuu niin nopeesti.
Työtavat, suositukset, materiaalit ja toi pahuksen tietotekniikka ainoo mikä on ja pysyy on ihmisen tunnepuoli ja käyttäytyminen ,mulle mulle kaikki ja heti.
Tieto menee ihmisen mukana tämän kuollessa mutta harvalla on sellaista tietoa mikä olisi vain ja ainoastaan hänellä itsellään, joten ei siinä mitän menetetä. Tieto muuttuu niin nopeasti että ihmisen kuollessa se on jo historiaa ja senkin on joku kirjoihin ja kansiin/kansioihin raapustanut.
Minä haluan säilyttää hänen subjektiiviset kokemuksensa ja sitä kautta syntyneet tietonsa. Kukaan muu ei kokenut samaa kuin hän. Hän oli uniikki ihminen uniikkeine kokemuksineen eikä toista häntä ole. Minä haluan kokea hänen kokemuksensa! Tulla hänen sijaiskärsijäkseenkin, jos se on tarpeen saavuttaakseni hänen kokemuksellisuutensa!
Niin kenen kokemukset?
Hänen, joka kuoli. Hänen, joka olisi voinut elää. Hänen, joka elää. Minussa. Minun uskoni kautta. Hänen kokemuksensa, jotka muuttuvat muuttuvat minun kokemuksiksi. Hänen tietonsa, joka muuttuu minun tiedokseni. Minä kannatan niitä.
Ja nyt kun olen näin sanonut, niin hänen kokemuksensa on muuttunut minun kokemuksekseni. Minä tunnen hänen kärsimyksensä. Minä jaan hänen kärsimyksensä. Minä otan hänen kärsimyksensä omakseen. Tiedän nyt jotain mitä en aikaisemmin tiennyt.
Et pääse surustasi yli? No, se vie oman aikansa...
En tunne surua. Suru on ulkoa asetettu viitta ihmisen hartioilla. Minä kärsin. Kärsimys tulee ihmisen sisältä.
Nyt sitten varmistuinkin siitä, mitä olen epäillyt jo aloituksen nikistä. Niitä jälleensyntymisoppihörhöjä, "totuuden etsijöitä".
Olen valmis jyrkkäänkin empirismiin.
Kerrot että kukaan muu ei kokenut samaa kuin hän. Hän oli uniikki ihminen uniikkeine kokemuksineen eik toista häntä ole. Et täten voi kokea hänen kokemuksiaan koska sinä olet eri, oma uniikki yksilöso jollaon omat uniikit kokemuksesi moia ei ole kenelläkään muulla.
Kun esimerkiksi siellä kotonasi elät, et arvaakaan miten monien nyt jo kuolleiden ihmisten tiedot ja taidot sen siulle mahdollistaa.
Turha tieto kuolee kanssasi, sellainen jota et kerro kenellekään tai sellainen joka ei kiinnosta ketään.
Jaa jaa hänellä saattaa olla kuollessaan hyvinkin tärkeä tieto, jota ei halua kertoa
Kysy äläkä vastaa...
Miksi? Miksi sinä opit ihmisestä vasta hänen kuoltuaan?
Kyllä se on turhaa tietoa jota ei muille viitsi eläissään kertoa.
Tietysti on niitä jotka kuolevat koska tietävät jotakin jota joku muu ei halua muiden tietävän. Mutta he kuolevat koska haluavat kertoa tietonsa muille.
Hetkinen,,haluavat kuolla sen takia että voivat kertoa muille.siis kertomisen takia !!!
Vaiennetaan, pölöjä...
Jää perimätieto.
Ennenhän se oli ainoa tapa siirtää tietoa eteenpäin, seuraaville sukupolville. Nykyään se on häviämässä, melkein kokonaan, tieto tulee nuoremmille polville koulusta ja internetistä.
Johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksista ja tekniikan kehittymisestä. Ennen perheyhteisöt oli tiiviitä, samassa huushollissa usein asui kolmea sukupolvea. Tieto paikallisista asioista kulki juoruämmien mukana talosta taloon, maailman asioista sai tietoa paremmin, kun keksittiin kirjapainotaito, kun sanomalehdet yleistyivät, sitten radio, puhelin, telkkari, internet,
Ajat muuttuneet aika reilusti reilussa sadassa vuodessa. Perintötieto menettänyt merkitystään tiedon välittäjänä, sillä lähinnä historiallinen merkitys.merkitystä sellaisten asioitten jakamisessa, mitä ei "ääneen" kerrota kaikille.
Että kun ihminen kuolee, sinne meni se tieto, mitä ei ole kertonut jälkikasvulle.
=DW=
Ihminen jättää jälkeensä myös elämänarvonsa, ei pelkkää tietoa.
Jos ihminen olisi kuoltuaan pelkkä monttuun pudotettava ruumis, niin silloin hän olisi eläessäänkin pelkkä monttuaan täyttävä keho.
Hupaisaa.
Palstan kiihkouskikset heti vänkyttämässä, kun kirjoittaa aloituksen aiheesta asiallisesti asiallisen kommentin. Eikö pikkuhiljaa ala olemaan kirkonmenojen aika, miten aikaa kirjoitella nettiin, vai asutteko kirkossa?
=DW=
Uskotko, että kuollutta voi päästä lähemmäksi hänen omistamiensa tavaroiden välityksellä?
Kysymys
Kuka hiton idiootti haluaa lähelle raatoa?
Sitäpaitsi, aloitus koski sitä, minne tieto joutuu, ei se, minne raato laitetaan.
=DW=
Näetkö energiakenttiä elävien ihmisten ympärillä?
No sitähän sit juuri toivoo että jättäis lapsilleen sen arvoperustan, minkä itse kokee olevan oikea.
Mielenkiintoista, näetkö sinä?
Joskus näen niitä energiakenttiä muunkin kuin ihmisten ympärillä. Johtuu veren sokeritasapainon heittelemisestä, väsyneistä silmistä tai vääristä silmälaseista.
Elä irvaile, voihan olla et joku oikeasti näkee, joku herkempi.
Ihminen on osa yhdys-kuntaa
Yhdys-kuntaa, jolle on annettu tuntematon tavoite.
Tavallisen yksilön tehtävänä ei ole antaa itsestään muuta, kun olla tuki-henkilönä
viisaammille.
Ruoan-tuottajana, auto-kuskina jne.
Joten taviksen on turha luulla itsestään suuria.
Linnun-ratakin on vain murunen mullassa.
H.
Sinä haluat olla muurahainen, joten toiveesi toteutukoon.
Lue raamattua ja tiedä minne joudut
"etsimässä.."
Oikeastaan en voi sille mitään että elämä on minusta tehnyt Muurahaisen.
Ja sinusta.
Voimattomia puurtajia, turhien unelmoijia.
Lahkolaisia ja lahkojen rakentajia.
Hippejä, Nörttejä, Ekonomeja, Ellun-kanoja....
H.
Aina on olemassa vaihtoehtoja. Identifioitumatta mihinkään lahkoon tai koulukuntaan. Olematta osa muuta kuin itseään.
"etsimässä.."
Tuo asenne kuuluu mainitsemaani unelmointiin.
H.
Uskotko Victor Hugoon?
*Unelmointi on paras tapa luoda tulevaisuutta*
"etsimässä.."
Näen aloituksen enemmän henkisenä kuin maallisena.
Joten otan Huukon kuten otan muutkin kirjailijat.
Vanhemmatkin kirjailijat.
Toivotan onnea keollesi, ettei Karhu siihen majottuisi.
H.
"niin mihin se kaikki tieto menee, jonka hän eläessään omasi?" kysyy aloittaja.
Kun ei ole omakohtaista kokemusta tuosta, täytyy taas lainailla:
Rajatieto puhuu "akaasisista aikakirjoista", missä kaikki ihmiskunnan tieto pysyy tallessa ja mistä se sitten on myöhemmin (jonkun) poimittavissa.
C G Jung taas puhuu kollektiivisesta tajunnasta, minkä itse miellän samaksi asiaksi.
Niin, että ole huoleti, aloittaja, ihmiskunnan viisaus on tallessa ja sinun viisautesi tallentuu samalle kovalevylle, vaikka saattaahan olla, että olet sen osittain sieltä poiminutkin..))
Mika Waltari aikanaan tunnusti, että hän sai Sinuhen lahjaksi. Ehkä se tuli suoraan sieltä kollektiivisesta tajunnasta, hän vain kirjasi sen muistiin..))
Itse koen monien muiden kirjoittajien tapaan, että "jatkan elämääni" niiden ihmisten mielissä - toivottavasti myös sydämissä - joita lähellä olen ollut.
"demeter"
"Istun rannalla aavemmaisen
sumuisen oudon lammen, sen ei pitäisi olla tässä
Olen vajonut mieleni syvyyksiin
mistään ymmärtämättä, tietäen olen elämässä.
Mietin loisinko mahtavan rohdon
vai kirjan suurenmoisen, tuntien turhaan en ole kuolemassa."
Olet ajatellut viisaasti
Olet osa kirjoituksiani.
Apu-lauseena jonkun suuren :)
H.
Ajatellut viisaasti? Lainaamalla viisaiden ajatuksia ja olemalla samaa mieltä muiden kanssa?
Kas kun et sanonut, että olen kopioinut sinua, hunksi..))
Et voinut sanoa, kun ilmoitin tietolähteeni, kuten nöyrän kirjoittajan kuuluu...
Elämä on opettanut elämään tätä hetkeä. "mä oon lakannu huolehtimasta". Perjantain huoli oli auton akku, tämän päivän ilo mm. ateria läheisten kanssa ravintolassa. Huomisella omat huolensa ja ilonsa.
Ihmisen kulotua kaikki tieto ja taito häviää. Yleensä ihmiset opettavat asioita ja tekemisiä lapsilleen ja muillekin esim. työelämässä.
Vain pienen osan tiedoista ja taidoista saa perinnöksi. Itse on opittava suurin osa.
Ei vanhemmat ole opettanut lapsiaan tietokoneen eikä muunkaan nykytekniikan laitteiden käyttöä. Ne on itse opittava.
Jokainen sukupolvi oppii omat asiansa ja vie ne mukanaan hautaan.
Demeter kirjoitti ylempänä noista kiehtovista asioista, Universaalista mielestä, Kollektiivisesta tietoisuudesta ...
Minuakin aina kiinnostaneet.
Kiva kuulla, Liisa S. että on muitakin noista asioista kiinnostuneita. Ihmismieli on kuitenkin avara, eikä ainakaan minulla ole tarvetta leimata epätodeksi kaikkea, mitä en ymmärrä.
Vain fyysinen ruumis kuolee. Sielusi vie toiselle puolelle kaiken tiedon minkä elämässä hankit.Myös kaikki teot ja tekemättä jättämiset. Kehitys jatkuu toisellakin puolella.Sielusi saa henkiruumiin.Missäpäin maailmankaikkeudessa oletkin, entiset olotilasi ovat sinua. Niin ylhäällä, kuin alhaalla. Mikään ei häviä, vaan muuttaa muotoaan.
"eppu2"
Naapuri palstalla on myös yritys kuolemasta.
Minua vähän huvittaa tämä hölmöjen aloituksien rypäle.
H.
Koskapa olet avannut näitä palstoja ja vielä viitsit meitä hölmöjä kommentoida, niin ehkäpä olet itsekin etsijä, et vaan ole sitä vielä oivaltanut. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Koska siedät samaa mitä vaadit muilta. Joku voi olla sitä mieltä että aloituksesi on hölmö. Sellainen vastaus poistuu heti, todella miehekästä, osoittaa mitä olet miehiäsi. Räksyttää voi itse, mutta auta armias jos joku yrittää vaikka leikillään samaa, olet sieluasi myöten loukkaantunut.
"naurun paikka"
Ei enää.
Ei tässä iässä enää loukkaannuta juuria myöten.
Sitkeitä ovat, kuin kori-punokset.
Kokemus muuttaa kaiken nauruksi.
Minä en koskaan poista mitään.
Ymmärrän kyllä, että vajaaksi-kasvaneet tuskaa tuntevat.
Ja, leikkisyys vaatii suurta taitoa.
H.
Yeap, "eppu2", olet oikeilla jäljillä. Täällä maan päällä käväistään kasvamassa, keräämässä henkistä kapasiteettia, jotta sitten joskus oltaisiin valmiit poistumaan maallisesta kierrosta kokonaan ja lopullisesti. Näin olen antanut itseni ymmärtää.
Oleva, eli elämä on, loppuun asti. Se loppuu kuolemaan, that's it. Sitten ei ole mitään.
Ja kukahan sulle tämän 'suuren' tiedon on antanut?
Ja kuka sinulle on muuta kertonut?
Just jooo. Kenelle tämä asia ja tieto on annettu täällä maan päällä? Vastaus: ei kenellekään. Mistä sinä siis tiedät, mitä tapahtuu kuolemassa ja / tai sen jälkeen? Minä en viitsi tehdä itsestäni niin tyhmää, että julistan jotain asiaa, josta ei voi tietää mitään, todeksi.
Puhuin vain oman ajatukseni, muiden puolesta en voi puhua.
Ajatukseni.
Tämä nyt on viimeinen asia, josta voisin mitään julistaa.
ajasta ijäisyyteen --
mun sieluni vaeltaa, mua odottaa oma puoliso nytkin siellä ym sukulaiset ja ystävät, sekä kaikki tutut ja tuttujen tutut,
Mistä tieto on tullut ?
Jostain olen joskus lukenut, että iäisyys on koodattu, siis merkattu, leimattu, pantu muistiin, ihmisen sisälle. Iäisyystieto asuu siis ehkä siellä suuressa ja tuntemattomassa alitajunnassa, jota suuri osa ihmisistä ei osaa hyväkseen käyttää ja osa ei edes tiedä sen olemassaolosta.
Eiköhän meillä kaikilla ole alitajunta, eikä sen tajuntaa tarvitse erityisesti tajuta.
Kyllä se siellä on turhemmin tajuamattakin.
Kuule witsi onkin siinä, että jotkut osaa käyttää sitä hyväkseen ja tehdä 'suuria' tekoja ja jotkut muut taas eivät tajua helpottaa edes arkipäiväänsä.
Ei henki -sielu mihinkään häviä täällä se on vain toisessa ulottuvaisuudessa, jossa tosin alussa on aukkoja sinne heidän olotilaan.
Tästä paljon todisteita luultavasti lähes kaikilla.
Pidän henkien muistot Aina mielessä, näin tekee kaikki maailmassa he joilla on järkeä he muistavat heitä----- tosin juutalaiset eivät tee niin miksi??. Koska heillä on vain raha ei mitään muuta.
Kuka oli oikeassa heistä???.
En tiedä, eikä teistä kukaan tiedä. Mutta taatusti ennen pitkää tiedätte jokainen, jos mitään enää tietää.
Mistä mitään enää tietää, kun viimeisen kerran silmänsä sulkee, ja viimeinen hönkäys suusta ulos tulee.
Sitten ei tiedä eikä tunne yhtään mitään.
Niin minä vakaasti uskon. Koko tuonpuoleinen on ihmisen kuvitelmaa omasta isoudestaan ja erinomaisuudestaan muuhun olevaan verraten.
Kun kuolee, ei tiedä olevansa kuollut.
Sama tyhmyyden kanssa.
Agnostisismi onkin ihmisen osa, kunnes kuolee.
mistä tiesit
Kuolema on sama kuin suurissa leikkauksissa syvänukutettuna,
ihminen ei tiiedä yhdikäs mitään,
siksi eutanasia on hyvä ajatus silloin, kun tilanne on täysin toivoton ja hyvin kivulias,
Syvällisenä kristittynä uskon, että olemme täällä oppimassa iankaikkisuuta varten. Ja kaikki hyvä ja arvokas seuraa mukana, myös aidosti tehdyt hyvät työt ja ihmissuhteet, ei toisin aviosuhteet. Ei ole siis merkityksetöntä, miten täällä elää. Titenkin myös ajallinen tieto ja aikaansaannokset voivat jäädä rikastuttamaan tänne jäävien ja tulevien sukupolvien elämää - riippuu siitä, mitä tekee ja miten elää. Ei kaikista jää paljoa jälkeen ja hyvät muistotkin katkeavat viimeistään neljänteen sukupolveen.
Moni tekee kirjoja, taidetta, titeeellistä tutkimusta, esirukoilee ja jättää sen eskon puumerkkinsä historiaan. Joillain vain elämä vie niin, että nimi jää historian lehdille. Tein muutamia havaintoja tehdessäni sukututkimusta.
Varmaan isäni isoukki ja ja tämän isoukin tytär, siis isäni mummo säilyvät pitkälle historian kirjoissa, kun ovat olleet oppaina ja eräille kuuluisille kuvataiteilijoille ja myös eräs isoukkini äidin isä on ollut paikkakuntani vaikuttajia ja kehittäjiä 1800-luvulla.
Itse kyllä yritän väsätä jotain suvustani, kylästäni ja esivanhemmistani sisarteni lapsille.