Eikä tämä nyt niin pelkästään Q:lle; jos joku kokee omakseen niin vastausta vain :)
Seksuaalisuuteen liittyvä magia/energia alkoi kiinnostamaan, mutta voisitko neuvoa järkevää luettavaa syksyn sateisiin iltoihin (jos sellaista nyt yleensä löytyy jostain.....)?
Jotenkin olen päässyt ymmärrykseen, että sinulta voisi vinkkejä tähän liittyen löytyä.
Seksuaalisuuteen liittyvä magia/energia alkoi kiinnostamaan, mutta voisitko neuvoa järkevää luettavaa syksyn sateisiin iltoihin (jos sellaista nyt yleensä löytyy jostain.....)?
Jotenkin olen päässyt ymmärrykseen, että sinulta voisi vinkkejä tähän liittyen löytyä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä se minullakin on sellaista enempi "alkoi kiinnostamaan" -touhua ollut tässä parisen vuotta, mutta lähinnä sentään muutaman oman erikoisen kokemukseni vuoksi (ettei pelkästään muoti-ilmiönä). Ehkäpä vanhemmiten vihdoin pääsen kunnolla oikein käytännön harjoituksiinkin käsiksi. :P
Itselläni on tällainen kirja kuin "The Silent Orgasm", kirj. Günter Nitschke, ja tässä puhutaan nimenomaan siitä erinomaisen oivaltavasta tilasta mikä syntyy orgasmin jälkeen.
Suosittelen myös Oshon ajatelmia (tuon em. ihminen on ollutkin Oshon oppilaana). Häntä on käsittääkseni kritisoitukin siitä että hän ei tuomitse seksin harjoittamista.
Oma ajatukseni on että kaikki elämässä on hyödyntämistä varten, ja kaikki elämässä on "pyhää". Tätä pyhyyden ajatusta on tietysti vähän vaikea kuvailla, mutta pointtina on oikeastaan se että mitään epäpyhää tai ei-toivottavaa ei oikeastaan ole olemassa. Seksuaalisuus ja seksi on yksi kanava lähentyä sitä kaikkitietoista ja kaikkiolevaa tilaa johon tähdätään valaistumispyrkimyksessäkin. Orgasmi on itseasiassa valaistumisen miniatyyri... Näin ainakin ajattelen.
Ja varsinaisestihan minua tietysti "pyhän seksiriitin" myötä kiinnostaa kokea energiaa suoraan. On aivan liian haperoa vain kuvitella ja visualisoida että nyt ne energiat tässä liikkuvat, kun esim. pitelee kättä toisen ihmisen pään päällä, minä haluan ihan aktuaalisesti kokea sen. Muutamia lämpötuntemuksia olen saanut kivien parissa, joten miksei sitä vielä muissakin yhteyksissä jotain pääsisi kokemaan.
Turmeluksella saattaisi olla joku hyvä kirja, mitä valitettavasti en ole itse hakenut käsiini kun en ole aivan varma olisiko se nyt sitten ihan sitä mitä haen itse. Pirullakaan en nyt muista että mikä tämä oli, olisiko ollut "Demon's In Flesh" tai jotain semmoista.
Tuli tuossa mieleen että nyt kun olet ilmeisesti lukenut sen Myssin kirjan, niin oletko saanut kovasti irti luovia ajatuksia niistä arkkityypeistä?
Tein tänään (ohoh ei kun eilen) itselleni arkkityyppikartan ja vähän niinkuin arvelinkin eniten jäin ihmettelemään niitä neljää arkkityyppiä jotka Myss antaa ehdottomina sanoen että ne ovat kaikilla. Luulen että saan kyllä niistäkin ennenpitkää jotain irti, ja noin kokonaisuutena olin hieman yllättynyt miten sopiviin osioihin valitsemani tyypit osuivat. Joskus kun plärään tarotkorttien kanssa, ei voi sanoa että varsinaisesti intuitio johdattelisi näin hyvin.
Saa nyt nähdä mitä kaikkea tästä saa irti, mutta pääasia että se Myssin kirja oli kyllä ihan antoisa, sitten loppujen lopuksi, kunhan niistä Raamatun patriarkoista päästiin eteenpäin. Sekin minulla tietysti on vielä että suhtaudun aina vähän nuivasti kaikenlaisiin "uutuuksiin" näiden itsetuntemusjärjestelmien kanssa, kun olen enempi vanhaan päin kallellaan ja "ikiakaiset" järjestelmät kuten tarot tai astrologia yms. tuntuu luotettavammalta. Pitäisi olla vähän avoimempi varmaan... ;)
Chakroihin jäin kiinni. Myssin nurinpäin lähestyminen oli uutta ja tuumasta-toimeen kun olen, niin pitihän sitä sitten heti kokeilla....Sittenpä sitä päästiinkin oranssiin saakka ja siinä ollaan.
Esiin alkoi tulemaan kuvia lapsuusajoilta ja siitä olen varma, että en voi jatkaa ennen kuin selvitän nämä "traumat". Siitäkin olen varma, että kuvia on lapsuusvuosienkin takana....
Arkkityypit irrottivat ajatuksia ja huomaan olevani mielenkiintoinen tutkimuskohde....Ei ole huono kirja lainkaan, vaikkakin aabrahamista jankkaaminen tuntui välillä liialta. Kunhan pääsen vaihtamaan väriä, niin jatkan lukemista. Myssin kirja on nyt hyvänä painona CD-levyjen päällä :)
(Käytän nimeä tsakra, koska pidän sitä suomalaisena versiona tästä chakrasta, mutta makunsa kullakin.)
Suoritin miten nyt parhaiten osasin sen tsakrojen vaiheittaisen sulkemisen, enkä kärsimättömänä ihmisenä ryhtynyt kuuntelemaan että olisiko jollain keskuksella jotakin sanottavaa. Kun sitten visualisoin kruunutsakran apposen avoimeksi, ainoana voimakeskuksena, huomasin että oli aivan luontaisen helppo siirtyä meditatiiviseen tilaan. Kaikki normaali arkihäly ympärillä tuli välittömästi toisarvoiseksi, ja kerrankin mielen hiljentäminen oli helppoa.
Luulenpa että nuoresta asti jatkunut jotenkin luontainen viehtymykseni tsakroihin on sittenkin hyödyllinen seikka joka minun kannattaisi hyödyntää todenteolla! Mietin aina että voi kunpa voisin aivan aktuaalisesti nähdä energiani, etten vain höperehdi mielikuvituksen parissa, mutta mutta... Pelkkä keskittyminen ja määräys että "punainen tsakra menee kiinni NYT" jne. tuntui todella vaikuttavan.
Joskus vuosi sitten minulla oli muutama jännä kokemus, jossa kiukun tunteen aikana tunsin ikäänkuin punaisen energiapallon nousevan sisälläni ja kohoavan kohti päätäni, niin että itseasiassa päätäni alkoi oikeasti kuumottaa. Varmasti lähtöisin alimmista tsakroista... Olisi mielenkiintoista nähdä/tuntea millaisia energiailmiöitä kaikkien tsakrojen kanssa voi kokea. Ja mitäpä jos jossakin tietyssä hankalassa tilanteessa sulkee sen tsakran mikä on pääosassa ko. tilanteessa?
Tutkittavaa löytyy.
Itseasiassa valitsin "tutkijan" yhdeksi arkkityypeistäni, ja sehän pamahti ykköshuoneeseen. Heh.
Mielen hiljentäminen meni ilman vastarintaa. Värit vaihtuivat nopeasti, mutta oranssista en pääse pois.
Tuolla on toinen keskustelu musiikista...tuli ajatusketju: 7 väriä 7 myös musiikissa. Vaikkakin tuossa keskustelussa äänen värillä ei tarkoitettu appelsiinin keltaista.
Tarkoittaako 'aktuaalisesti nähdä' sitä näkemistä mitä yleensä ajattelemme? Siis tätä fyysistä olotilaa...mansikka on punainen? (Minulla on "pakkomielle" tarkistaa sanojen merkitys....)
Tähän mennessä ruksin eteensä ovat saanneet Messias, Prostituoitu...mikä olikin kova pala ;) Mielenkiintoisia matkoja Myss aiheutti. Tarinankertojankin pisti minuun...
Niin... miten oikeastaan energian näkee? En ole koskaan nähnyt auroja, joten en tiedä millainen se aistimus sitten periaatteessa olisi, mutta jotakin sellaista "yliaistille" konkreettista tahtoisin kokea. Ehkä jotain romanttista haikailua... en tiedä...
Valveen ja unen välitilassa - itseasiassa taisin herätä keskellä yötä puolittain - kerran koin katsovani "syvyyteen" ja näin ikäänkuin taivaansinisenä loistavan jalokiven. Minulle jäi vaikutelma että katselin omaa kurkkutsakraani (väristä päätellen) sillä tavalla kuin olisin päässäni siirtänyt katseeni 90 astetta normaalista alaspäin kulkemaan selkärankaani pitkin. Näitä asioita on niin hemmetin vaikea selittää... Mutta kyseessä ei mielestäni ollut mikään uni. Jos sitä voisi koska tahansa päiväsaikaan nähdä tuollalailla itseään, niin vautsi se olisi hienoa. Ehkä muitakin, jos vain siihen on lupa.
Eihän sitä sitten tietenkään voi sanoa että näin silleen ja tälleen aivan kuin näkisi mitä tahansa fyysistä, koska tsakrat eivät ole fyysisin aistein havaittavissa. Pitää aina ilmaista että *näin*. Jos vertaisin tuota em. kokemustani fyysisen maailman väreihin, niin nimenomaan jalokivet ja värilliset lyijylasityöt (tuskin "lasimaalaus" lienee oikea termi...) kuvaavat sitä mitä näin. Väri, joka on tulvillaan valoa. Tai valo joka on värillinen.
Myssin järjestelmässä minua ensin ihmetytti se että Lapsi osui minulle 7. huoneeseen. Että olenko aivan keskenkasvuinen idiootti ihmissuhteissani... Mutta ei niin, vaan niin että minulla on mahdollisuus olla leikkisä ja "viaton" ihmisten keskuudessa. Maaginen lapsi vielä nimenomaan jäi kutkuttamaan aivosoluja. Joskin tällä hetkellä olen sitä ehkä negatiivisesti, niin sinänsä siinä on kuitenkin on paljon potentiaalia. Jossain mielessä olen aina ollut vähän iätön - en koe itseäni minkään tietyn ikäiseksi ja joidenkuiden mielestä näytänkin siltä. Mikäs siinä...
"Ohikatsomisen" tekniikka:
Ojenna kätesi suoraksi mielellään hieman hämäräksi valaistussa huoneessa. Voit aloittaa esimerkiksi jotain rauhallista taustaa käyttäen. Valkoinen seinä käy vallan mainiosti.
Ojenna kätesi huoneessa ja katso ensin ojennettuja sormiasi. Tämän jälkeen tarkenna katseesi taustaseinän pintaan ( sopiva etäisyys taustaseinään on sellaiset 1,5 metriä, olen huomannut) ja voila!: kättäsi ympäröi aura!
Aluksi asiaan pääsee käsiksi katsomalla toinen silmä kiinni, mutta aika nopeasti auran oppii näkemään normaalisti molemmin silmin, ilman erityisiä taustoja tai valaistuksia ja mistä olennosta tahansa.
Kyse on huomion kiinnittämisestä "epäolennaiseen". Samaan juttuun perustuu "kolmannen silmän" treenaaminen tai "kolmannella korvalla" kuunteleminen. Pitää vain oppia näkemään sellaista, jolla ei ole suoranaista informaatioarvoa, mutta jonka näkee kunhan vain osaa kiinnittää oikeaan asiaan huomiota.
Itse olen treenannut huomion keskittämistä meditoimalla kävellessäni. Mantran sijasta hiljennän mieleni kiinnittämällä huomioni omiin askeleihini. Tai rumpuun... ;-)
Tämä nähdä ja "nähdä" oli itselleni pysäytyspointti. Tuskailin aikani "en näe mitään" ja kun aloin esittämään kysymystä itselleni, niin ymmärsin että enhän minä tiedä mitä minun pitäisi "nähdä". Aloin tämän jälkeen ajattelemaan/näkemään ei-mitään ts. ilman ennakkoasenteita sillä mitä, unohtaen normaalin fyysisen "mansikka on punainen" -näkemisen.
Alussa olen edelleenkin "näkemisessäni", mutta muutaman todisteen saatuani en enää tuskaile jos en "näe".
Sitten keinoni...
Silmien/aivojen väsyttäminen (keinoja on monia ;)....) lamauttaa sopivasti "normaaliajattelua/näkemistä". Pätkänukkumisen jälkeen silmät on sopivasti "ristissä" ja katseen tarkentaminen fyysiseen on luonnostaan hankalaa. Etusormet vastakkain 1-2 cm:n päässä toisistaan...katseen tarkennus siihen väliin...tuijotusta ei-mihinkään...simmut kiinni (näky toistuu negatiiv.) ja auki....toistoa, toistoa...ja hupsista: näkyi!
Mielenkiintoinen tekniikka! Kokeilin sitä silkkaa uteliaisuuttani. Olen aina ajatellut, että sillä tavalla nähdyt aurat ovat pelkkää optista harhaa, jälkikuvia tms. Ihmissilmähän voi harittaa niin kovin monella tavalla, siis piilokarsastaa niin että henkilö ei itse tiedä ollenkaan karsastavansa. Onko tuo läpikuultava, ihon läheltä tiiviimpi ja kauempaa harsumpi kelmumainen ilmiö siis se kuuluisa aura? Hmm, enpä tiedä. Olisin odottanut aurani olevan täynnään loistavia värejä, mutta kaipa olenkin vallan väritön ;-) Kaipa on niin että sitä odottaa jotain ihmeellisempää kuin oikeasti on tarjolla... No, pystyn kyllä näkemään "voimaviivani" valoisina säikeinä pimeässä, ainakin toisinaan. Täytynee paneutua tähän aurailmiöön enemmänkin.
Jos se nyt sitten on aura. Olen vähän samaa mieltä kuin Riotandra, että kyllä siinä pitäisi olla väriä ja säpinää.
Mitäs hyötyä auran näkemisestä on, jos näkee vain kalpean elmukelmun? Selvänäkijät käsittääkseni juuri diagnosoivat ihmisten probleemeja aurassa näkyvistä väreistä ja ilmeisesti ihan kuvistakin (kasvoja voi näkyä energiakentässä?)
Muuuutta luulen että on olemassa useammansorttisia auroja, aura joka on energiavärähtelyltään lähempänä fyysistä kehoa ja aura joka taas liippaa lähempää henki-itseä, ja kaikki muut siinä välillä.
>>Olen aina ajatellut, että sillä tavalla nähdyt aurat ovat pelkkää optista harhaa, jälkikuvia tms.>>
Näet auran, mutta sinulle on tärkeämpää selittää mistä se johtuu kuin käyttää sitä hyödyksesi! Kyse on juuri samasta ilmiöstä, mistä ateistit kärsivät suhteessa uskontoon: ateisteille on tärkeää selittää uskonkokemukset erilaisina prosesseina ja häiriöinä aivotoiminnassa ikäänkuin se tekisi tyhjäksi koko kokemuksen merkityksen.
Kun nyt näit auran, kysy itseltäsi, mitä oikein odotit? Miksi magia ylipäätään käyttäisi ilmetäkseen jotain "mystistä ja yliluonnollista"? Aura on aura, johtuu se mistä tahansa.
Pointti on ajattelussa. Meidät on kyllästetty käsityksillä "realismista", ja "yliluonnollisesta" joka pitäisi sitten olla jotain käsityskyvyn ylittävää psykedelistä ilotulitusta.
Jos näet auran, olet jo sangen pitkällä: olet oppinut katsomaan oikein. Harjoitus ei tietenkään pääty tähän, eikä kukaan ole mestari ensikoettamalla. Kun treenaat, alat huomata miten auran värit alkavat elää, aura muuttaa muotoaan ja lopulta alat nähdä sen eri ilmenemismuodoissa tiettyjä säännönmukaisuuksia. Pienellä harjoittelulla näet auran helpommin ja se "harsu kelmu" muuttuu yhä vahvemmaksi. Se on kuin meditaatiota: kuinka pitkäksi aikaa sait hiljennettyä sisäisen höpötyksesi ensi yrittämällä? ;-D
Jossain esoteerisessa traditiossa ajatellaan ihmisen muodostuvan viidestä erilaisesta ruumiista. Liekö jokaisella niistä sitten oma auransa? Vai onko näkemäni kelmumainen ilmestys yhdistelmä niistä? Vai onko tämä taas vain sitä odotusarvonillitystä...
>>Näet auran, mutta sinulle on tärkeämpää selittää mistä se johtuu kuin käyttää sitä hyödyksesi!>>
Hmm, inhimillistä. Äly vaatii selityksiä, joita sydän ei välttämättä kaipaisikaan.
>>Kun nyt näit auran, kysy itseltäsi, mitä oikein odotit?>>
Odotin näkeväni auran. Ja näin jotain, minkä oletin olevan aura, koska odotin näkeväni jotain, mitä sanotaan auraksi. Odotin näkeväni siinä eri värejä, jotka ilmaisisivat henkistä kehitystasoani. Tämä odotusarvo on näköjään kehittynyt salakavalasti vuosien huuhaaharrastuksen tuloksena, ymmärtääkseni. Koska en nähnyt värejä, oletin että kehitystasoni ei sovi odotusarvoihin. En nimittäin pidä itseäni täysin kehittymättömänä (ainakaan perjantai-iltana ;-))
>>Miksi magia ylipäätään käyttäisi ilmetäkseen jotain "mystistä ja yliluonnollista"?>>
Niin. Magiassa ei ole kyse mistään yliluonnollisesta. Paremminkin perslihaksista. Siis että jaksaa jatkaa harjoituksiaan maailman tappiin ja kauemmaksikin.
>>Aura on aura, johtuu se mistä tahansa. >>
No joo. Vaikka jälkikuvasta on vaikea kehittää mitään kovin syvällistä. Miksei. Kysymyshän on lopultakin asenteesta.
>>Pienellä harjoittelulla näet auran helpommin ja se "harsu kelmu" muuttuu yhä vahvemmaksi.>>
Njoo, kiinnostava ilmiö sinänsä. Vuosia sitten, luettuani Yhdeksän oivalluksen tien, opettelin hartaasti näkemään puitten ja pensaitten auroja. Kumma miten sekin on unohtunut. Oli se mielenkiintoista. Minulla on hiukan sama käsitys kuin Castanedan kirjoissa, siis että puut eivät välttämättä tykkää ihmisistä. Ne pitävät ihmisiä mitättöminä, enimmäkseen.
>>Se on kuin meditaatiota: kuinka pitkäksi aikaa sait hiljennettyä sisäisen höpötyksesi ensi yrittämällä? ;-D>>
No problem. En ole ensi kertaa pappia kyydissä.
Neuvoa...miten pitkittää "näkeminen"?
Mielenhallinta (hiljentäminen) ei ole helppoa; juuri kun tavoitat "näkemisen"...
plafh...ajatuksenpätkä: ei mahdollista ja näet fyysisen "mansikka on punainen".