mielenkiinto ja mielekkyys elämään? Tuntuu, että kaikki on jo nähty ja koettu!
Mistä
Huh huh
35277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Muuttamalla omaa asennettasi ja opettelemalla uuden näkökulman. Nyt on selvästikin henkisen kasvamisesi paikka.
Hiton hyvä juttu! Vaikka helpommin sanottu, kun tehty. En hiffaa alkua, kun olen jäänyt paikalleni.
Huh, huh. Kyllä käy katteeks! Noin täydellinen elämä! Itselläni on tuntu, ettei tule sen valmiimpaa vaikka olen kuvitellut ottavani loppukiriä useammassakin asiassa.
En tunne uskontoja mutta eikö tuo olotila jo lähentele budhalaisten tavoittelemaa nirvanaa?
Kovin kapea on näkökenttäsi, jos kuvittelet kaiken nähneesi ja kokeneesi.
Minä tiedän, etten ehdi kokemaan ja näkemään maailman aarteista kuin hiuskarvan verran, vaikka kuinka kiirehtisin.
valokuvaus ja luonto
lintureissuilla ja luontoreissuilla innostuu kuvaamaan
osta semmonen 400millisellä putkella canon ( valkoinen putki takaa laadun)
tietysti pitää olla myös lyhyt putki, jossa on esim. 15mm - 30 mm
Entäs canon 18-135 uusi, en ole testannut vielä
Niin se vaan on, että kaiken olen nähnyt ja kokenut, mitä olen halunnut ja enemmänkin, mitä olen edes kuvitellut! En nyt vaan keksi mitään, mikä herättäisi intohimon elämään ja sitten se on sellasta liukuporras- ja spora-ajelua. Vaihtuuhan ne kerrokset ja maisemat niissäkin.
Toisaalta, jos se on sitten sitä nirvanaa, kun on rauhallinen olotila ja tunne, ettei mitään puutu ja näin kun sitä ajattelee, niin tottahan se on. Toisilla säilyy koko elämän kutsumus uuteen, mutta mitä sitten, jos todella tuntee kaiken kokeneensa ja voi hyvillä mielen katsella kätensä töitä.
On tunne, että kaikki on tehty ja voi olla onnellinen muuten vaan :-) Ehkä se on niin ja voin vain toivoa muillekin nirvanaa!
Mutta kun sinä et ole nähnyt etkä kokenut kaikkea.
Liekö kaikella edes kokijalleen arvoa tai opetuksellista näkökulmaa? Jokainen kokee sen mikä tarpeellista on, muu jääköön toisille.
Itseäni ei esim. yhtään kiehdo Aasian maat, minua ei niihin saa mutta Meksiko, Kanada, Usa, Irlanti, Sveitsi, Itävalta olisivat mielenkiintoisia nähdä.
En halua myöskään kokea väkivaltaa, en auttajana, en hakattuna enkä hakkaajana.
No, heitot sikseen, ymmärsit varmaan kuitenkin pointin?
Yeap, mutta sinä et.
Kyllä Canon on hyvä. Itse olen Nikon-miehiä. Vaimo räpsii Canonilla.
Kuvista saa aina vähän palkanlisääkin eläkkeeseen. Joskus on
lehti maksanut 200 e ( esim. yhdestä palokärjen kuvasta).
18-135 on kyllä varmaan kiva. Pääsee telen puolellekin.
Keskity pieniin merkillisiin asioihin, jonkalaisten ohitse ihmiset tapaavat kulkea kuin niitä ei olisikaan. Ihmettele. Pällistele. Kokeile. Haistaa ja maistaakin voit. Istu kuuntelemaan keskeyttämättä häntä joka kertoo tarinaansa.Kuvittele elämä joka sinulle olisi voinut tapahtua, jos kaikki olisi mennyt hyvin tai huonosti. Lue kirja jota rakastit lapsena. Kirjoita kirje jota et koskaan kirjoittanut.Osta vastajauhettua kahvia ja kutsu kahvinautinnolle ihminen, jota et oikeastaan tunne. Kulje takaperin. Sulje silmät ja katso valoon, näe luomiesi verenpuna: olet elossa! Etsi pimeä ja laske tähdet, yksi ilmansuunta kerrallaan. Luo toinen todellisuus jonne voit puikahtaa pakoon kaikkeen kyllästymistä.Kasva aikuiseksi ja uskalla olla lapsellinen.
Naistenlehdistä opittua keittiöpsykologiaa?
Olisi mukava kuulla äijäversio, kuka aloittaa?
Keittiöpsykologit kasvattavat maailman miehet!
Koska Suomi on varsin johtavassa asemassa väkivaltatilastoissa, naistenhakkaajien suuri määrä johtuu siis tuolla logiikalla keittiöpsykologien kovasta kurista tai heidän puuttumisestaan? Sorry, henk.koht. en arvosta sitä lainkaan.
Olisi edelleen mukava kuulla äijäversio miten elämään saisi mielenkiintoa?
Heti eka vastaajahan ("creative1") antaa sulle vastauksen, kommentti olisi loistava veto myös tähän tyhjyyttään helisevään heittoon.
Miksi sinä, nainen, saat hepulin kun pyydän äijänäkökulmaa? Vastasit tuonne aikaisempaan kommentiinikin kärkevästi? Jos sinulla on tarve toteuttaa itseäsi ja neuvoa muita keittiön kautta, ole hyvä, en minä sitä estä.
Kysyn vaan miesnäkökulmaa aloittajan asiaan. keittiöpsykologiaa on tullut saatua ihan tarpeeksi kaikissa mutu-jutuissa(si). Jos nyt otit nokkiisi, niin toteuta sitä kyökkipsykaa itsesi hoitamiseen.
Minä en ole nähnyt enkä kokenut paljoakaan, enkä edes halua. Silti on mielenkiinto elämään niin, että useimmiten päivä loppuu kesken.
Ohimeneväähän tuo keski-iän depis on. Mitä vähemmän elämää on jäljellä, sitä enemmän se alkaa kiinnostaa, mutta yleensä lähempänä eläkevuosia vasta, toivottavasti ei silloin jo liian myöhään.
Osta vanha jenkkiauto ja laita se timmiin. Loppuu aika miettiä turhia, rahat, ja kevyellä pohjalla olevat ihmissuhteet. Motivoi töissä käyntiin ja teknisen englannin kielen opiskeluun.
Ihanaa, ehkä maailmassa on kuitenkin jotain, jota en ole edes ajatellut! Väittely keittiöpsykologiasta!
Tottahan se on, että pienistä asioista jne., mutta että niistä syntyy intohimo elämään ja löytyy elämän mielekkyys, niin siihen en usko. Kameralla voi kuvata pakkastähtiä sporapysäkin pleksissä, mutta mitä sitten! Ihmeellinen on elämä ja sen eri muodot ja on ihmisiä, jotka saa elämälleen merkityksen tarkkailemalla pieniä elämän ihmeitä, muttei ne pienet ihmeet kaikkia sytytä.
Toiset vaan ovat eläneet niin vahvasti, ettei pieni ja vaatimaton tunnu missään. Edelleen uskon vahvaan elämään, vahvaan tunteeseen elämän mielekkyydestä. Nykyinen elämä on vaan niin tylsää ja tapahtumaköyhää noin yleensäkin!
Tylsyys ja tapahtumaköyhyys on oma moka.
Oleko pannut 80 vuotiasta muijaa, siinä kokemista, tykkäävät pi.usti.
Oletko masentunut?
Ehkä väite kertoo kyllästymisestä omaan elämään. "Kaiken" kokeminen ja näkeminen ei ole mahdollista eikä edes tarpeellista, mutta sen sijaan oman elämän tavoitteet voivat olla hukassa, mielekkyys ja elävyys sitä kautta. Tunteminenhan ei synny ulkoisista, vaan sisäisistä asioista. Vrt. benji-hyppy / rakastuminen.
Olenkohan vähän hassu,mutta ei se mitään vaikka olisinkin....sillä katselen telkasta kaikenmoisia kisoja.Kisojen aiheet vaan lisääntyvät.On masterchef-kisoja eri maista,leipomiskisoja -eri maista,Muodin huipulle,Farmi,Maajussille morsian,Suomen paras leipomo....Neljät häät....jne.Ihmiset eri kisoissa ovat erityylisiä ja olen tykästynyt Australian masterchefin herkkyyteen -kisailu ei ole niin totista.
Mitähän kaikkia kisoja telkka vielä tarjoaakaan...tulevaisuus näyttää.Sitäkin odotan innolla.Nyt keskityn seuraamaan näitä meneillään olevia kisailuja.Vahingossa niistä voi jopa oppiakin jotain,tai saa innostuksen kokeilla jotain sapuskaa,jota ne tekevät.
Eivät tavoitteet ole hukassa, kaikki asetetut tavoitteet on toteutettu! Eikä omaan elämäänkään kyllästyminen natsaa, vaan tarvitsen mielenkiinnon ja mielekkyyden tässä uudelleen kokemisen lomassa. Tuntuu, että kierrän ympyrää ja kuvittelen törmäävänsä uusiin mielenkiinnon kohteisiin, mutta pian huomaan samasta asiasta jauhetun jo muutama vuosikymmen sitten. Tuntuu, että koko ajan palaan samaan alkuun, joka kerran oli uutta, mutta nykyisin vaan vanhan kertausta!
Luin kerrankin (suunnilleen) kaikki viestit, ja ja... mistä mä aloitan.
Näistä sun myöhemmistä viesteistä tulee se fiilis että odotat intohimon saapuvan sun luokse. Toimiikohan se niin? Luulen että sun pitää löytää se intohimo itsessäsi ennen kuin voit kokea sitä missään. Sitä nämä monet täällä ovat yrittäneet sanoa sulle. Avaa silmäsi sille kaikella mitä sinulla on!
Ehkä tämä tarvii esimerkin. Kerro (tällekin keittiöpsykologille) miten kuuntelet musiikkia? Ei herätä enää mitään syviä tunteita, paitsi joku ehkä erikoisen hyvä biisi? Miksi tyytyä siihen? Mikset laula keuhkot pakahtuen, tai riisut verkkopaitasi ja alat tanssimaan, verhot auki! Elä vähän vaarallisemmin!
Sä voit tehdä asioita yhdellä kädellä. Tai voit valita että teet sen kaksin käsin, syventyä siihen ja keskittyä siihen, olla kiitollinen siitä hetkestä ja siitä kaikesta mitä sulla on.
Tai, jos olet unohtanut olla kiitollinen kaikesta, voit kulkea päivän silmät sidottuna, leikkiä että olet sokea. Tai mikset istu rullatuoliin, ja kuvittele mitä elämä on jos et voisi vapaasti liikkua. Tai mene ihmisten kesken joilla ei ole mitään, ja auta heitä.
Jonain päivänä, hyvä elämysetsijä, elämä saavuttaa sua ja saatat menettää kaiken turvallisen ja hyvän. Koska elämällä on tapana opettaa. Ja silloin sua kaduttaa - mikset osannut nauttia silloin kun sulla oli kaikki oikeastaan hyvin.
Onhan se oikeasti hyvä juttu, jos elämään saa mielenkiintoa ja intohimoa pienistä arjen askareista ja kokemuksista ja muistaa olla kiitollinen siitäkin!
Odottaa apua ulkopuolelta? No, en todellakaan! Vaan just sitä sisäistä paloa elämään tämän elämässä taiteilun lomaan. Ei elämäni ole turvallista, että voisin laakereillani levätä. Jatkuvaa tasapainoilua se on ja jatkuvaa itsensä ylittämistä joka suhteessa. Muuttuvista tilanteista selviämistä!
Heitin vaan kysymyksen mielekkyydestä ja mielenkiinnosta, mutta ehkä ne sitten ovat ne arjen tapahtumat, joista sen tunteen toiset saavat. Itse tarvitsen vahvemman elämän kokemisen!
Näillä sitten jokainen pärjäilee ja kai se on sitten niin ;-)
Kysyit musiikin kuuntelusta! No, jokavuotinen Tuska-festari on mukava juttu ja kadunvaltaamistapahtumat, joissa musiikki soi kovaa ja saa istua tai tanssia fiiliksen mukaan. Camden townin kyberkaupassa kuunneltu musiikki vaati ehdottomasti Infected Mushroom cdn oston ja kotona nupit kaakossa kuuntelun. Sellaisia ovat mukavat musiikin kuuntelut!
Ehkä olet allapäin? Meinasin kirjoittaa masentunut, mutta kun sitä tuputetaan jo joka raosta... burnout mama/papa? Siinä olen ollut myös, varmaan jo joka toinen ihminen näinä päivinä :/ Ite nousin siitä nimenomaan pienin askelin, että sain nautinnon ja elämän halun takaisin jokapäiväiseen elämään.
Luulen että se sisäinen palo ja intohimo, on enemmänkin asenne kuin teko. Enemmän adjektiivi kuin substantiivi. Sulla joko on sitä tai sitten ei. Ja kun kuvailit musiikin kuuntelua, tuli se tunne että osaat heittäytyä. Sitä kai se on? Oot vaan hukannut sen tunteen, tai jokin on turruttanut sen. Elämä ehkä?
Itse näen sen intohimon ja mielekkyyden sillä tavalla, että jos teen ruokaa vaan siksi koska pitää syödä, se yleensä palaa pohjaan ja mulla on korkeintaan tyytyväinen koira. Jos laitan sieluni siihen tulee taas tyytyväisiä lapsia :)
Ruuanlaitosta puheen ollen, en tiedä katsotko koskaan kokki-ohjelmia, mutta katoppa muutama joskus. Jamie Olivier, Gordon Ramsay, ja mikähän se on nimeltään, sellainen pieni pyöreä nappi ohjelmasta Australian Master Chefistä... Heillä on kaikilla se sama intohimo, ja yksi yhteinen tekijä - heistä kukaan ei pysy paikallaan, ne pomppii kuin mitkäkin aavikkopussimitäliehyppyrotat :)) Ala pomppimaan! Katso saatko yhtään innostusta elämään kun teet kaiken ihan kuin olisit pongahtamassa taivaaseen innostuksesta :)
Ei vais. Mutta jos musasta pidät, niin kierrä konserteissa! Ite kävin äsken Mustaschin keikalla (mahtava) ja tiedän heti oitis kymmenen lisää joissa kävisin jos vain rahat riittäisi. Suosittelen keikkapaikkoina Tavastiaa ja The Circus'ta, kivoja pieniä paikkoja joissa tunnelma on tiivis.
Kävin tietty heti kuuntelemassa Infected Mushroomia, kiitos vinkistä, ihan hyvää musaa jos on hyvät kajarit :)
Vai on ketjun aloittaja jo tähän ikään päässyt maistamaan makeaa elämää kaikkineen herkkuineen? Mitä siis olet saanut aikaa ja mitä olet kokenut, valaisetko hieman tyhmää ja köyhää joka ei ole kertakaikkiaan saanut oikeastaan mitään elämässä aikaan, mutta eipä mulla nyt niin suuret halutkaan ole hipelöidä maallisia tavaroita ja syödä kalliita herkkuja ulkomailla yms yms
Oletko sinä jotenkin ns kermaperse jolta nyt sitten hauskat leikit loppuneet kun rahalla olet painanut menemään ja kaikkea kivaa ympärille ostellut ja kaikkea paskaa olet rahalla kokeillut, ja nyt sitten itkettää kun kermaperseeltä leikit alkavat käydä vähiin????
:DDD ai hitsit, kiitos naurusta. Tästä ei nyt ainakaan intohimo puuttunut ;)))
Mikään ei niin kirpaise kuin kunnon vanhanaikainen kateus. Ja tulihan se sieltä.
Kertakaikkiaan tulee hyvälle tuulelle ja mielelle, kun näitä vastauksia ja kirjoituksia lukee! Unohdettuja sanoja merkityksineen; keittiöpsykologia, kermaperse. Kyllä naurattaa ihan positiivisessa mielessä!
Kyllä pidän ruuanlaitosta ja on tosi ihania ruokaohjelmia. Pidän myös musiikista klassisesta heviin ja kauneimmat joululaulut siinä mukana. Kotikuunteluun tarvitaan hyvä kotiteatterisetti, niin kyllä sujuu. Hyvä ruoka ja hyvä musiikki, niin siinähän on jo tarkoitusta elämään.
Heittäytyminen elämään ja riskinotto elämästä kuuluu systeemiin. En ole mikään pienen eläjä tai kompromissien tekijä. Ääripäät, niin ilossa, kun surussakin ovat elämääni.
Mitä kermaan tulee, niin pienellä rahalla olen kaiken järjestänyt. Joskus peräti sossun rahoilla, kun muuten ei ole rahaa tullut milloin mistäkin syystä. Jo lapsuudessani totuin ikuiseen rahattomuuteen, koska ei ollut oikeastaan vanhempia, jotka olisivat huolehtineet. Rahaa heillä oli, mutta ei lapsille. Aikaisin täytyi itse rahansa ansaita.
Olen kyllä paljon matkustellut ja hienoja ruokiakin syönyt, mutta itse hankkimillani rahoilla pienipalkkaisista duuneista. Mutta olen tehnyt niin paljon muutakin ja osallistunut kaikenlaisiin puuhiin, että matkailu on vaan pieni osa elämää. Eikä elämänkokemuksilla muutenkaan välttämättä rahan kanssa ole juurikaan mitään tekemistä. Sitä vaan täytyy mennä ja tehdä, kun sen aika on. Osallistua ja heittäytyä, että joku päivä voi ihmetellä, mihin hävisi intohimo elämään!
Kiva kuitenkin, kun osallistuitte ihmettelyyn ja annoitte ajatuksia ja ohjeita! Jatketaan tätä elämän ihmettelyä!
On paljon kaikki mielenkiintoinen ex joita voi tehdä kotona, tai liikkumalla elämässä tapaamalla muita puhumalla tai ilman.
Näin on elämä meillä kaikilla maapallolla.