Enpä ollut tiennytkään noiden Leguaanien olevan niin kysyttyjä lemmikeiksi. Meillä Suomessa niitä voi ostaa lemmikkieläinkaupasta, kauppatoreilta ym ilmoittelun kautta.
Kun luin tuossa sen yli 700 lajia käsittävästä lahkosta Eteläameriikassa eniten, näyttäytyy se elinvoimaisena selviytyjänä ekologiassa. Kolme saurusperäistä lajia on jo kuollut sukupuuttoon, koska se on kysyttyä ravintoa sikäläisillä markkinoilla.
Julmalta tuntuu ajatus, niiden pötköttävän tiukkaan sidottuina elävinä kuumuudessa, ostajan valitessa päivällisensä Nigaraguassa. Uros voi painaa 4 kiloakin, joyen onhan siinä syömistä perheelle, huh!
Leguaanilla ei ole kasvissyöjänä hampaita, joilla puolustautuu.
Ahdistettuna se sylkee silmäkulmastaan veriruiskun vihollisen suuhun, ja on nähty saalistaja yrittävän puhdistaa suutaan sen jälkeen, ja luopuvan. Ilmeisesti pahanmakuinen suihke!
Jotenkin se minusta on viisaan näköinen kohottaessaan päätään ja katsellen vakaan rauhallisesti ikiaikaisilla silmillään ympäristöään. Pulleahkot eturaajat viiden sormen ollessa harallaan, ovat niin kätemme kaltaiset:)
Kaikkea ihminen haaliikin lemmikikseen, terraarion pitää olla vähintään 2x2 ja ilmankosteuden vakaa kasveineen.
Vapaana sen pitää antaa liikkua myös kodinpiirissä, ja kiipeää yleensä kirjahyllyihin ja korkeiden kaappien päälle.
Puitahan se rassukka kaipaa, ja omaa metsäistä luontoa lajikumppaineen.
Voihan pienet mököpököt ihmisten huvina!
Kun luin tuossa sen yli 700 lajia käsittävästä lahkosta Eteläameriikassa eniten, näyttäytyy se elinvoimaisena selviytyjänä ekologiassa. Kolme saurusperäistä lajia on jo kuollut sukupuuttoon, koska se on kysyttyä ravintoa sikäläisillä markkinoilla.
Julmalta tuntuu ajatus, niiden pötköttävän tiukkaan sidottuina elävinä kuumuudessa, ostajan valitessa päivällisensä Nigaraguassa. Uros voi painaa 4 kiloakin, joyen onhan siinä syömistä perheelle, huh!
Leguaanilla ei ole kasvissyöjänä hampaita, joilla puolustautuu.
Ahdistettuna se sylkee silmäkulmastaan veriruiskun vihollisen suuhun, ja on nähty saalistaja yrittävän puhdistaa suutaan sen jälkeen, ja luopuvan. Ilmeisesti pahanmakuinen suihke!
Jotenkin se minusta on viisaan näköinen kohottaessaan päätään ja katsellen vakaan rauhallisesti ikiaikaisilla silmillään ympäristöään. Pulleahkot eturaajat viiden sormen ollessa harallaan, ovat niin kätemme kaltaiset:)
Kaikkea ihminen haaliikin lemmikikseen, terraarion pitää olla vähintään 2x2 ja ilmankosteuden vakaa kasveineen.
Vapaana sen pitää antaa liikkua myös kodinpiirissä, ja kiipeää yleensä kirjahyllyihin ja korkeiden kaappien päälle.
Puitahan se rassukka kaipaa, ja omaa metsäistä luontoa lajikumppaineen.
Voihan pienet mököpököt ihmisten huvina!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Julmaa ja itsekästä on minustakin ottaa tuollaisia Suomen luontoon täysin sopimattomia eläimiä lemmikeiksi. Parhaatkin terraariot ovat vain vankila, eristyksissä lajitovereista , luontaisesta elinpiiristä ja käyttäytymisestä. Eräällä tuttavalla on pieni maakilpikonna, joka saa kesällä valvotusti ulkoilla, ja se vaeltaa uskomattoman pitkiä matkoja pienillä töppöraajoillaan. Mahtaako sympaattisen näköinen pikkukonnanen tuntea ihmisen käden sivelyä kilpensä pinnalla...ken tietää. . Talvella se on jonkinasteisessa levossa viileähkössä eteisessä kaapin alla. Se on jo kymmeniä vuosia vanha, saattaa jäädä perinnöksi.
Tämä karvakamumme koira on jo vuosituhannet sopeutunut ihmiseen, ollut apuna metsästyksessä ja vartioinnissa, se on lauman jäsen . Silti senkin lajinmukaista köytöstä ja tarpeita pitää kunnioittaa. Ensimmäinen koiramme oli mäyräkoira, jolla oli vanhvat luolakoiran vaistot. Onneksi oltiin nuoria ja jaksettiin vaativat ja pitkät juoksulenkit metsämaastossa sen kanssa tehdä. Moni ottaa koiran vain ulkonäön ja koon peruseella, eikä tajua metsästyskoiran erityistarpeita.
Minustakin leguaanin silmissä on viesti ikiaikain takaa. Kunpa osaisimme sen viestin tulkita ja viisastua siitä.
Aurinko on jo ilahduttavan korkealla, nyt hennon pilviharson takaa kuultavana. Lämpötila plussan puolella ja aavistus kevään tuoksua ...sulavan lumenko aikaan saamaa sekä auringon lämmittämistä puiden rungoista .
Ns. kolmannenmaailman köyhyyskö vai suora raaka liikeidea lie syynä tähän isoon eläinbisnekseen Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.
Länsimaiden tullit takavarikoivat salakuljetusyrityksiä. Eläimiä löytyy myös kuolleina. Joku sarvikuonolaji on jo uhanalainen salakaatojen myötä.
Isoista sarvista voidaan laittomilta eläinvälittäjilta saada monen kuukauden palkka.
Kauko-Idässä näitä ostavat potenssilääkkeiden valmistajat, kuinkas muutenkaan.
Niinpä, turhuuden markkinoille ne saavat antaa henkensä! Lajithan pienenee, ja luonnonvalinta eri yksilöiden välillä jää kapeammaksi, jolloin ei uusia geenejä niin vain ilmesty.
Ramoona* kirjoittaa koirastaan, jolla kaikesta lukemastani on ihanneperhe. Juuri sen vuoksi en hanki kaupunkiasuntooni koiraa, vaikka tiedän sen tuoman ilon ja hyödynkin!
Maalla, missä tilaa oli juosta ja kirmata metsät ja pellotkin, oli koirieni oikea asuinalue. Silloin ne viihtyi ja toimi, niin talon, kuin lastenkin vahtina uskollisesti, ja suojeli pieniä lastenlapsia hanhilta, ja jopa hukkumiselta lampeen.
Vastuu on meillä ihmisillä, vialliset ja vihaiset koiratkin on useimmiten kasvattajan virheitä.
Vielä noista leguaaneista, niitä kaupataan jopa ilmaiseksi niiden kasvettua liian isoiksi, pitovaikeuksien takia,....ja huoh. mitä onkaan edeltänyt ennen sitä väsymistä, terraarion ja olosuhteiden hoitamisessa?
Kesämökkinaapurillani oli sellainen kääpiökilpikonna. Pikkukonnan alakilpeen oli porattu pieni reikä. Siitä naru läpi. Niin konna laidunsi pihanurmikolla ilman karkaamisen huolta.
Olisko otuksen koko ollut noin 30sm. Kun naapurit lähtivät lomatkalle, minua pyydettiin katsomaan, ettei lemmikki sotkeudu. Annoin sille myös salaattia.
Enpä juuri ymmärrä, miksi ottaa lemmikeiksi tuollaisia otuksia. Eihän niistä ole minkäänlaista iloa. Erikoisuusko ihmisiä innostaa moisia hankkimaan. Eihän niitä voi millään lailla helliä ja silitellä. Ainoa ilo on tuo katselemisen ilo ja sitä nyt ei kovin kauan viitsi tehdä.
Meidänkin kanssa oli kerran lomailemassa mökillä eräs perhe, jolla oli tällainen pienoiskilpikonna. Tuollainen miehen kämmenen kokoinen. Ainoa hoitotoimenpide, jonka näin sille lemmikille tehtävän, oli aamuisin saunalle vienti. Kilpikonnan piti tehdä tarpeensa pesuvatiin, jossa oli hieman vettä. Muuten en koko otusta nähnyt. Oli jossain heidän huoneensa tiloissa. Ei sille kukaan seuraa pitänyt tai sen kanssa leikkinyt.
Kun katson tyttäreni kissoja, niin niiden kanssa aina on joku. Niitä taputellaan ja silitellään. Ne viettävät aikaansa lastenlasteni kyljessä, aina kun vain on siihen tilaisuus. Sellainen lemmikin pitää olla, josta on lohtua ja seuraa.
Mielestäni on vastuutonta tänne kuljettaa tuollaisia eläimiä, joiden kuuluu olla luonnossa omassa ympäristössään.
Koira ja kissa ovat ne luonnollisimmat lemmikit.
Keväinen on sää, kuten Ramoona tuolla edellä mainitsi. Ikävää vain on se, jos nyt tuo lumi sulaa ennen aikojaan ja tulee loskakelit. Saisi tuo talvi jatkua vielä helmi-maaliskuun ajan ja sitten voisi oikea kevät koittaa.
Linnutkin tuntuvat sekoilevan noissa lähipuissa, Laulelevat siihen malliin, että luulevat jo kohta pesinnän alkavaksi.
Tällä hetkellä taivas on harmaa ja taisivat luvatakin vettä tai räntää satavaksi.
Nyt lähden kahvin keittoon ja rakentamaan laskiaispullat. Ihan on jo vesi kielellä.
Suu vehnäselle meni kyllä nyt minullakin, laskiaispullia ajatellessani. Kerroit tuosta kämmenen kokoisesta kilpikonnasta. Sellainen oli myös perhetuttavamme pojilla.
No, kyläillessämme heidän luonaan, sain konnan syliini ottaa, ja istuin yrittäen hieman tutustua tuohon outoon luontokappaleeseen. Aikansa kun se lämpässä sylissäni oli hiljaa, tuli sen pää ja kaulaa esiin, aika pitkänä. Ensin tuntui kuin käärme. mutta annoin sen katsella siinä aikansa,
Varovasti kosketin sen päätä, eikä se välittänyt väistääkään. Lopuksi sain hivellä sen kaulaakin, mutta ei se osoittanut muuta kuin työnsi kaulaansa vain eteenpäin,...ehkä piti kosketuksesta.
Sitten seurasi naapurien remontti, ja lattiat lakattiin vuoron perään huoneissa. Sitäpä jatkuvaa hajua ei kilpikonna kestänytkään, vaan löytyi kuolleena kaapin alta rassukka.
Lattiatasossa on tuo katku, ja ties mitkä aineet, vielä voimakkaampia niinkin pienelle eläimelle. Erikoisuuden vuoksi uskoisin niitä hankittavan, ja --- valitettavasti myös muodin.
Eniten mustaa? sieluani raastaa rautakalterihäkkeihin teljetyt karhut. Olen nähnyt näistä tv-kuvia mm. venäjältä. Niiden raukkojen psyyket oivat hajalla.
Myös epätoivoinen kädellinen reagoi samoin: heiluttaa päätään ja kehoaan epätoivon merkiksi.
Eläinsuojelijat puuttuvat näihin, mutta olen kuullut, että korruptio ollessa yleistä, eläinsuojelijatkin hoidellaan ruplatukolla.
Nostit Sini-Sirkku muuten hyvän aiheen taululle.
sini-sirkku, nautitko kilpikonnaa sivellessäsi? Minua suorastaan inhottaa ajatuskin, että sellainen olisi kotonani ja sitä pitäisi hoidella. Huh! En myöskään käärmeitä enkä tuota leguaania haluaisi lähellenikään.
Näistä vangituista eläimistä tulemme jälleen kerran tuohon turkistarhaukseen. Sääliksi käy niitäkin kauniita eläimiä. Koko elämänsä rautaisella ristikolla saavat ressukat viettää, mutta niittenkin surkeudesta joku saa elantonsa ja jopa rikastuu. Milloinkahan koittaa aika, että tuon ammatin harjoittaminen kielletään.
En ole mikään eläinsuojelukiihkoilija, mutta eläinrakkaille ihmisille tuon näkeminen on kauheaa.
P.S.
Kansakoulussa ollessani perustimme Eläinsuojeluyhdistyksen. Olin yhdistyksen sihteeri. Muistan kerrankin, kun koulutiellä kulkiessani näin miehen hakkaavan hevosta tienpielessä. Menin ja tartuin ohjaksiin ja huusin, että anna sen hevosen olla. Sain itse siitä samaisesta ohjaksesta.
Sen jälkeen tulin kyllä hieman varovaisemmaksi innossani suojella eläimiä.
vielä P.S. Oli tosi herkulliset laskiaispullat. Jäi vielä huomiseksikin iltapäiväkahville. Varaslähtö laskiaiseen. Ehdimme vielä monet pullat syödä.
Hyvää Yötä!
Hei! En nauttinut, pikemminkin oudoksuin sen ulkonäköä, mutta oli se lämmin ja rauhallinen. Voisin kuvitella ojentavani sille salaatinlehteä ja katsella kuinka se halukkaasti syö, mutta en kotiini haluaisi kilpikonnaa, enkä muita liskoeläimiä.
Pidän eläimistä, joiden elekieltä voi ymmärtää, jotka osoittavat myös kiintymystä takaisin :).
Katselin niin viehättävän ranskalaisen filmin nimeltä Hugo, tosi kaunis tarina pienestä pojasta ystävineen. Omaan sänkyyn nyt unelmoimaan. Hyvää yötä!
Katsoin tuon elokuvan myös. Hyvin erikoinen tarina.
Tyhjensin sähköpostin ja nyt lähden jumppaan.
Hyvää tätä päivää! On taas paljon valoisampaa, kun luntakin saatiin.
Kerroin aloituksessani olevani niin eläinrakas, että eläimen kuvan näkeminenkin saa iloisen hymyn huulille.
Joku raja sentään. Matelijat kuuluvat siihen eläinryhmään joka yksinomaan puistattaa.
Käärmekään ei kokonsa puolesta pelota, mutta vastenmielisyyttä se herättää. "Konnaa" en ehkä ole tavannutkaan, en ainakaan eläinsukuun kuuluvaa.
Jossain televisio tai muissa kuvissa se ei vaikuta niin inhottavalta kuin käärme.
Jotkut pitävät lemmikkinään isoja boa, tai muita käärmeitä. Huh!
En edes tahtoisi asua sellaisen ihmisen naapurina jolla on matelija lemmikkinä.