Palautetta perkele!!
*
MA&FY -OPISKELIJATAR
Vaatteittesi alla
vartalonmuotojesi värisevä
epäeuklidinen geometria
kun aika ja avaruus
kaareutuvat
siinä missä kohoaa poven
verhottu kellokäyrä
katson sinua kun sievennät
taulun kaavaan kangistuneena
tukka uhmakkaalla poninhännällä
Pelaat teerenpeliä kanssani
olemme alkaneet käyttää samaa kaavaa
käännyt äkkiä silmissäsi kiihkeät luhistuvat
neutronitähdet
sormenpääni viiltää alatomaan niskaasi
eläinradan kauluksen yläpuolelle
varauksemme
iskevät kuin miljoona volttia
läpi vartaloiden jotka eivät ohmeja tunne
Paperileija harhautuu iltapäivän nuoren himon
ukkosmyrskyyn parkkipaikan yllä
Me olemme kaksin, maailma on sulkenut
meidät määrittelyjoukostaan
Sinun päältäsi ratkaisen vaatteet
Ohuen kankaan alta kuultaa kainosti
kolmiosi tulvillaan lukumystiikkaa
Hyvä Blaise!
Kulmakertoimeni alkaa kasvaa
kosketuksistasi
huulesi juovuttavat
minulle luovuttavat
ulkoelektronin
tai pari
Sinä liu´ut syliini kuumana ja pelokkaana
pelkään minä itsekin
Heitämme nyt sen mitä olemme
häveliäinä kantaneet
sinä neitsyyden minä poikuuden
jotka katoavat matriisien vilinään
Sattuu vähän
kun puhkaisen
immenkalvosi
josta renessanssipaavit näkivät unta
neitsytsinetistä
Sinä alat liikkua
rytmissä jolla haluat meidän
tavoittavan oktetin
Liikekitka keinuttaa meidät seitsemänteen
taivaaseen tai stratosfääriin
Tunnen lantionpohjasi interferenssin
Voihkaukset karkaavat huulten raosta
ääniaallot jäähtyvät avaruudessa
Halkaisemme atomin
ensimmäistä kertaa
makaamme suljetuin silmin
yhtälön päällä sylitysten
Maailma on alkanut alusta
ja aine kylmenee
*
Ja sitten vielä on niitä joiden mielestä fysiikka on jotenkin käsittämätöntä. Terkkuja Zieberille ja luonnontieteilijöille.
*
MA&FY -OPISKELIJATAR
Vaatteittesi alla
vartalonmuotojesi värisevä
epäeuklidinen geometria
kun aika ja avaruus
kaareutuvat
siinä missä kohoaa poven
verhottu kellokäyrä
katson sinua kun sievennät
taulun kaavaan kangistuneena
tukka uhmakkaalla poninhännällä
Pelaat teerenpeliä kanssani
olemme alkaneet käyttää samaa kaavaa
käännyt äkkiä silmissäsi kiihkeät luhistuvat
neutronitähdet
sormenpääni viiltää alatomaan niskaasi
eläinradan kauluksen yläpuolelle
varauksemme
iskevät kuin miljoona volttia
läpi vartaloiden jotka eivät ohmeja tunne
Paperileija harhautuu iltapäivän nuoren himon
ukkosmyrskyyn parkkipaikan yllä
Me olemme kaksin, maailma on sulkenut
meidät määrittelyjoukostaan
Sinun päältäsi ratkaisen vaatteet
Ohuen kankaan alta kuultaa kainosti
kolmiosi tulvillaan lukumystiikkaa
Hyvä Blaise!
Kulmakertoimeni alkaa kasvaa
kosketuksistasi
huulesi juovuttavat
minulle luovuttavat
ulkoelektronin
tai pari
Sinä liu´ut syliini kuumana ja pelokkaana
pelkään minä itsekin
Heitämme nyt sen mitä olemme
häveliäinä kantaneet
sinä neitsyyden minä poikuuden
jotka katoavat matriisien vilinään
Sattuu vähän
kun puhkaisen
immenkalvosi
josta renessanssipaavit näkivät unta
neitsytsinetistä
Sinä alat liikkua
rytmissä jolla haluat meidän
tavoittavan oktetin
Liikekitka keinuttaa meidät seitsemänteen
taivaaseen tai stratosfääriin
Tunnen lantionpohjasi interferenssin
Voihkaukset karkaavat huulten raosta
ääniaallot jäähtyvät avaruudessa
Halkaisemme atomin
ensimmäistä kertaa
makaamme suljetuin silmin
yhtälön päällä sylitysten
Maailma on alkanut alusta
ja aine kylmenee
*
Ja sitten vielä on niitä joiden mielestä fysiikka on jotenkin käsittämätöntä. Terkkuja Zieberille ja luonnontieteilijöille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
hände sepalus. käy välissä pileissä. hyvä tulkinta.
Chapeau, olet alkanut irstailemaan.
Riimittelysi ei ollut lainkaan huono, mutta toi lukijalle hieman voyeuristisen fiiliksen. Mustavalkoinen panokuva sopisi hyvin tunnelmaan.
Ei siis lainkaan huono, mutta ärsyttävä. Sovinistista rakkautta. Kuka vie ne roskat?
Ei, minulla ei ole mitään henkilökohtaista Arno Kotroa tai pitkän matikan lukijakuntaa vastaan.
"Chapeau, olet alkanut irstailemaan."
Minähän olen teinipoika! Kaikkine hyveineen ja paheineen, mutta ennen kaikkea teinipoika.
Luulen, että irstailu kuuluu normaaliin kehityskäyrään.
Jos minä olen "alkanut irstailemaan", sinä olet alkanut alkamaan, (et alkanut alkaa).
-> Teen sinulle runon, Liz:
"Soittaa ulkona viimassa jousisektio
Alkaa juoda Liz café au laitaan
hällä pielessä pahasti on rektio
Siirtyy orkesteri kadun toiseen laitaan
kun parvekkeelle pyyhältää Chapeau
jolla päällä hirmuinen, punainen
aamutakki"
Anteeksi, anteeksi, olen niin brutaali että kauhistun aina itsekin.
Mutta sovinisti emme ole, feministiksi emme halua tulla, olkaamme siis runoilija!
En ole sovinisti. En ymmärrä mistä niin aina päätellään.
Hmmm... mistäs me sen mustavalko-otoksen saisimme?
Ollaanpas sitä nyt polleana, kun saadaan täti Liisukka kiinni kielioppivirheestä.
Toivottavasti rektiovirheeni ei saanut sinua vahingossa sulkemaan itseäsi parvekkeelle. Äläkä ainakaan anna ranskalaisen maitokahvisi läikkyä parvekkeen kaiteen yli.
Etkä ole brutaali, olet vain ärsyttävä. Hyvin tuttua miehille, joiden nenä on toistuvasti jäänyt oven väliin ja kieli jäätynyt pakkasella rauta-aitaan kiinni äitiliiniä odotellessa.
Sinun täytyy varmaankin käyttää sitä vasenta kätöstäsi mustavalkokuvaa odoteltaessa.
Sanat sinulla ainakin on hallussasi - tässäkin, vaikka, anteeksi nyt, aihevalinta on runoksi perin juurin kulunut.
Sinäänsä mielenkiintoinen ajatus, tuo rakkauden fyysinen puoli esittää puhtaana fysiikkana, mitä nyt matematiikkaakin eksynyt joukkoon.. Samankaltaisia vertauskuvia kuullut toisiltakin tahoilta. [ Teekkarihuumorin kauneimmat kukkaset ovat joskus...no, niin. ]
Mutta minä en lue luonnontieteitä.
Siksi kai aivan kaikki sanat eivät avautuneet.
Ja noista aikaisemmistakin runoistasi vielä sananen, Chapeau; minä olen kade.
~ Rêveuse, hyvin väsynyt.
---
[ Tällä näppäimistöllä on asenneongelma ]