Musta aurinko

Kaunis kuvaus hetkestä, jolloin aika pysähtyy :)

Kaunista!

Runon herkkä unenomaisuus muotoutuu sisäisen sanoman avaruuden ja vapaan tunnelmallisuuden kautta mielikuvien sielukkaaksi maisemaksi.
Tämän runon omaksi maisemaksi.

Tunnelmaltaan avaraksi rauhalliseksi, jopa syvällisen rauhalliseksi hetkeksi.
Hetkeksi, jossa ei rajoja ole. Ei rajoja, eikä aikaa. On vain tunnelma, jossa meri, taivas, sinä ja minä kohtaavat.

Tunnelma, jossa asuu onnellisuus. Se tunnelma, jonka lukija aistii runosi sieluna.
kauniin herkkä runo, jolle on suorastaan vääryys, lähteä sitä kommentoimaan, mutta olisi vääryys kirjoittajaa kohtaan olla kiittämättä tälläisestä hetkestä, jonka runosi tarjoaa.

Kiitos Liona.



Ceero

Elämää yhdessä luonnonpoluilla kasvollisina yhteen kietoutuneena ja siinä nähdä kuin tuntea itsensä mielenliikkeinä aistia elämän eri kirjot.
Luonnolla on omat liikkeensä ja värinsä,aivan samoin kuin ihmisten tunneliikkeet syvällä sydämessään,sillä luontokaan ei ole kasvoton,puhumaton eikä tunnotonkaan kun sen vain ymmärtäisimme.

Rakkautta,surua kuin ylevää tunnekuohua millä tavoin kuin liikkein kukin omaa elämäänsä kuljettaa,niin tekee luontokin omalla tahollaan kuin kiinni pitäen elämänjuuristaan.

Olemme yhtä kuin eroittamattomat,ei toinen ilman toista että juuremme syvällä maassa,joista tuhkasta nousee uusi versoava taimi.

Runosi puhuu syvästä tunteesta,niin ihmisen tunnoista kuin luonnon vuoropuhelusta jotka ovat tavallaan kietoutuneet yhteen ; puhumaan että kokemaan samankaltaisuutta elämän syvyydestä ja kantavuudesta - hetkien vaihtelevaisuudesta elämän kulusta.

Runo - joka ansaitsee oman huomionsa !